<< paluu

Psykoterapeutin perustuslain toinen luku, tällä hetkellä

Tapio Malinen

Perusoikeuteni liittyvät perusvelvollisuuksiin. On kyse saman lantin kahdesta eri puolesta. Minulla on oikeus olla vastuullinen sekä itsestäni että toisista ihmisistä. Aito yhteys perusoikeuksiini edellyttää yhteisvastuun tunnetta: vastuullisuutta muista ja jopa muiden vastuullisuudesta. Vapaus on käytettävänäni; sen saavuttamiseksi minun ei tarvitse tehdä mitään.

6 § Minulla on oikeus luovaan, yhdenvertaiseen kumppanuuteen asiakkaitteni kanssa riippumatta heidän sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan.

7 § Minulla on oikeus henkilökohtaiseen vapauteeni. So. väsymiseen, epäonnistumiseen, sairastamiseen ja lepoon. Oikeuteni elämään tarkoittaa myös oikeutta kuolla inhimillisellä tavalla.

8 § Minulla on oikeus myöntää itsessäni oleva paha, sillä se auttaa vaikenemisen, päivittelemisen, hyssyttelemisen ja palvomisen kulttuurin kulissien kaatamisessa.

9 § Minulla on oikeus mieleni liikkeisiin. Tähän sisältyy myös oikeus olla alistumatta jäljittelyyn ja
muodin oikkuihin.

10 § Yksityiselämäni on sitä suojatumpaa mitä yhteisöllisempää se on. Tämän paradoksin kokemiseen minulla on erityisoikeus.

11 § Minulla on eettisen ja yhteiskunnallisen vakaumukseni suhteen epäilyn ja eksymisen oikeus.

12 § Minulla on oikeus kokea sanojeni vapaus suhdevastuun kautta. Routaiset sanani tuovat harvoin porsaan kotiin. Poutaiset sanani ovat sitä vastoin sorsan kotiintuloa varten. Koska sanani kätkevät kaiken sen, mikä ei ole sanoja, minulla on myös oikeus hiljaisuuteen.

13 § Minulla on oikeus yhdistää elämäni hyvyyteen, kauneuteen ja siihen mikä on todellista. Voin vapaasti perustaa asiakkaitteni kanssa yhtäköyttäyhdistyksiä näiden asioiden puolesta. Mielen osoitus näiden asioiden tukemiseksi on myös osoitus siitä, että mieleni ei koskaan ole rauhassa niiden suhteen, mutta itse olen.

14 § Minulla on psykoterapeuttina oikeus osallistua sellaisen demokratian kyseenalaistamiseen, joka on toteutunut vain ”oikeiden totuuksien” valtataisteluna, ei avoimena dialogina.

15 § Minulla on oikeus ihmisluontoni suojelemiseen jatkuvan ulkoisen ns. persoonallisen tuotekehittelyn ja alati määräävämpien uusiutumisvaatimusten puristuksessa. Tässä minun on hyvä muistaa, etten sekoita itseäni siihen, kuka tai mikä minä olen.

16 § Minulla on oikeus kokea pääomani oman pääni omana.

17§ Minulla on oikeus sivistää itseäni purkamalla asiakkaitteni kanssa niitä totuuksia, joita virkamiehet jatkuvasti kutovat. Tähän oikeuteen sisältyy myös vapaus olla esittämättä minääni koko ajan edullisessa valossa. Se luo pelkoa. Asioille antautuminen tekee sitä vastoin rohkeaksi vapautua ahdistuksesta.

18 § Minulla on oikeus ymmärtää, että psykoterapeuttina ja ihmisenä kieleni rajat ovat mieleni rajoja. Ja velvollisuus laajentaa näitä rajoja.

19 § Minulla – asiakkaillani ja meidän lapsillamme ja lastemme lapsilla ja heidän lapsillaan ja lastensa lapsilla – on oikeus työn kautta inhimilliseen tulevaisuuteen ja toivoon.

Teksti on tehty Eero Ojasen ohjaamalla Luovan tietokirjoittamisen kurssilla 16.5.2009

Lähteet:

Lindqvist, M. (1987) Elämän sylissä. Helsinki: Kirjapaja Oy.
Ojansuu, J. (2008) Lankeemus. Helsinki: WSOY.
Suomen perustuslaki. 11.6.1999/731. Toinen luku: Perusoikeuteni.
Venkula, J. (2003) Taiteen välttämättömyydestä. Helsinki: Kirjapaja Oy.
Viita, L. (1961) Betonimylläri. Helsinki: WSOY.
Wittgenstein, L. (1971) Tractatus Logico-Philosophicus eli Loogis-filosofinen tutkielma. Porvoo:
Werner Söderström Osakeyhtiö.

<< paluu