Etusivu

Tuotteet

Tietoa sienestä

Sienistä terveyttä

Ruokaohjeet

Ajankohtaista

Kuvagalleria

Yhteystiedot

Linkit



SIENISTÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA

Ruoka vaikuttaa terveyteen

Monet kehittyneille teollisuusmaille tyypilliset sairaudet, kuten sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet, sokeritauti ja tietyt syövät, ovat usein yhteydessä ruokavalioon. Huono, yksipuolinen ruokavalio saattaa johtaa terveyden heikkenemiseen kaikissa ihmisen elinkaaren vaiheissa ja ennen mainittuihin sairaustiloihin. Viime vuosikymmenien aikana onkin tieteellisesti osoitettu, että oikea ruokavalio vaikuttaa useisiin kehon toimintoihin suotuisalla tavalla ja osallistuu keskeisellä tavalla terveyden ylläpitoon. Nykyään ravitsemustieteet ovat keskittyneet fysiologisiin ja geneettisiin mekanismeihin, joilla ruokavalio, yksittäiset ruoka-aineet ja niiden sisältämät yhdisteet vaikuttavat terveyteen ja sairauksien esiintyvyyteen.

Ruokavalion ja hyvinvoinnin yhteyden ymmärtämisen jälkeen on syntynyt ”funktionaalinen ruoka”-käsite. Ruokaa tai ruuan ainesosaa voidaan pitää funktionaalisena silloin kun on pystytty osoittamaan, että se vaikuttaa suotuisalla tavalla yhteen tai useampaan elimistön tunnettuun toimintoon. Funktionaalisen ruuan ei kuitenkaan voida väittää parantavan sairauksia, se vain suotuisasti myötävaikuttaa terveyteen. Useimmat varmasti tuntevat joitakin funktionaalisia tuotteita, kuten kolesterolin hallintaa auttavat Benecol-tuotteet tai vatsan toimintaa edistävät Gefilus-tuotteet ja verenpainetta alentavat Evolus-tuotteet.

Sienet ravintona

Sieniä pidetään monissa kulttuureissa terveellisenä ja ravitsevana ruokana. Sienet ovat hyvä proteiinin lähde – useimmissa ruokasienissämme on enemmän proteiinia kuin vihanneksissa, ei kuitenkaan lihaan verrattavissa olevia määriä. Proteiinipitoisuus riippuu sienilajista ja on noin 10 – 40 % kuivapainosta mitattuna. Sienistä löytyvät kaikki välttämättömät aminohapot, mutta rikkiä sisältäviä kystiiniä ja metioniiniä on vähäisiä määriä. Tuoreiden sienien hiilihydraattipitoisuudet vaihtelevat 3 – 21 %:n välillä ja kuitujen osuus on 3 – 35 %. Huomattava osuus hiilihydraateista koostuu ravintokuiduista, joita elimistömme ei pysty helposti hajottamaan. Tästä johtuen monien sienien energiasisältö on alhainen. Sienet näyttävät olevan erittäin arvokas vitamiinien lähde. Sienet tuottavat mm. tiamiinia (B1), riboflavin (B2) niasiinia, biotiinia, askorbiinihappoa (C). A- ja D-vitamiinia sienistä on löydetty vain vähäisiä määriä, vaikka useimmista lajeista on havaittu beta-karoteenia ja ergosterolia, jotka muuntuvat D-vitamiiniksi ultraviolettisäteilyssä. Rasvoja sienissämme on yleensä vähän, noin 2 – 8 % kuivapainosta.

Sienten terveysvaikutukset

Aasiassa on perinteellisesti käytetty useita sienilajeja ja niistä tehty uutteita, jauheita ja juomia jo tuhansien vuosien ajan lääkkeinä useisiin sairauksiin. Näitä lajeja ovat mm. siitake, osterivinokas, talvijuurekas ja eräät muut ruokasienet ja ravinnoksi kelpaamattomat sienet. Useimmat näistä lajeista on nykyään laajamittaisessa viljelyssä kautta maailman johtuen aromikkaasta mausta, helppokäyttöisyydestä, ja lisäksi nämä sienet ovat suhteellisen helposti viljeltävissä luontaisen esiintymisalueen ulkopuolella.

Länsimaissa valtaosa viljeltyjen sienten kuluttajista on varsin tietämättömiä niiden mahdollisista suotuisista terveysvaikutuksista. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että viljellyillä sienillä saattaisi olla etenkin syöpien kasvua ehkäiseviä ja kehon immuunipuolustusjärjestelmään suotuisasti vaikuttavia ominaisuuksia. On mielenkiintoista huomata, että useilla viljelysienillä on mahdollisesti useita muitakin terveysvaikutuksia, kuten verenpainetta ja kolesterolia alentavia, tulehduksia lieventäviä, sokeritautia ehkäiseviä ja antimikrobiaalisia ominaisuuksia.

Osterivinokkaan mahdollisista terveysvaikutuksista parhaiten dokumentoitu lienee sen veren kolesteroliarvoja laskeva vaikutus. Osterivinokkaan on havaittu sisältävän lovastatiinia, joka estää kolesterolia syntetisoivaa entsyymiä toimimasta. Eräässä eläinkokeessa 4 % kuivattua osterivinokasta sisältävällä ruokavaliolla, seerumin ja maksan kolesterolit laskivat 55 % kahden kuukauden koejakson aikana. Kolesterolia alentava vaikutus saattaa perustua lovastatiiniin ja kolesterolia hajottavien entsyymien stimuloitumiseen. Siitakkeella tehdyt eläinkokeet ovat antaneet samansuuntaisia tuloksia. Siitakkeesta uutetun yhdisteen, eritadeniinin, on havaittu tehostavan hiirillä kolesterolin poistumista elimistöstä ja stimuloivan kolesterolin hajoamista. Useat muut siitakkeella tehdyt koe-eläintutkimukset ovat osoittaneet, että siitake saattaa laskea verenpainetta ja lisätä lipidien kerääntymistä maksaan poistaen niitä verestä. Pienimuotoisissa kliinisissä kokeissa on osoitettu, että siitakeuutteet voivat laskea veren kolesterolipitoisuuksia ainakin nuorilla naisilla ja yli 60 vuotiailla henkilöillä.

Eräässä äskettäin julkaistussa tieteellisessä artikkelissa tehtiin yhteenveto siitä, millä vaikutusmekanismeilla sienet voivat vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien esiintymisen riskiin koe-eläimillä. 17 tutkitusta sienilajista, joissa mukana tutut viljelysienemme, 16 sienilajilla havaittiin ainakin yksi seuraavista vaikutusmekanismeista: korkeita kolesteroliarvoja ja arteriaalista verenpainetta alentava vaikutukset, dyslipoproteinemiaa hoitava, veren sokeritasapainoa ylläpitävä ja verihiutaleiden kasautumista ehkäisevä vaikutus. Sovelluksia sydän- ja verisuonisairauksien parantamiseksi perustuen näihin vaikutusmekanismeilla ei kuitenkaan vielä ole, koska tarkkoja vaikutusmekanismeja ei tunneta.

Polysakkaridit useiden terveysvaikutusten takana

Viljelysienistä on eristetty useita polysakkarideja, joilla on mahdollisesti sovellusarvoa lääkkeinä. Polysakkarideihin kuuluvat mm. beta-D-glukaanit, joista ehkä tärkeimpänä yksittäisenä yhdisteenä voidaan mainita siitakkeesta eristetty lentinaani. Lentinaani eristettiin siitakkeesta jo 35 vuotta sitten, ja se on ehkäpä kaikkein tutkituimpia viljelysienten yhdisteitä. Tämän yhdisteen on todettu ehkäisevän pahanlaatuisten kasvaimien, kuten sarkoomien kasvua. Eräissä laboratoriokokeissa eristetyllä ja puhdistetulla lentinaanilla on jopa kokonaan onnistuttu tukahduttamaan kasvaimia. Lentinaanin kasvaimia ehkäisevä vaikutus perustuu kehon immuunijärjestelmän aktivointiin, etenkin muutoksiin ns. tappajasolujen (tappajasolut puolustavat kehoa vieraita mikrobeja ja soluja vastaan) lukumäärissä suhteessa muihin lymfosyytteihin ja muutoksiin tappajasolujen aktivaatiotasoissa. Lentinaanin lääkinnällisellä käytöllä onkin onnistuttu pidentämään syöpäpotilaiden elinikää, etenkin kun kyseessä on ruuansulatuselimistön syövät. Eräässä japanilaisessa tutkimuksessa havaittiin, että pahalaatuista mahasyöpää sairastavilla erään yleisesti käytetyn syöpälääkkeen ja lentinaanin yhdistelmähoidolla saavutettiin noin kaksinkertainen jäljellä oleva elinaika verrattuna pelkkään syöpälääkehoitoon.

Viljelysienien kasvainten kasvua hillitsevillä polysakkarideilla on havaittu myös antimikrobiaalisia eli bakteerien, virusten ja esimerkiksi patogeenisten sienten kasvua hillitseviä ominaisuuksia. Jo kymmeniä vuosia sitten osoitettiin, että siitakeuute estää herpes simplex viruksen lisääntymisen isäntäsoluissa. Myöhemmissä tutkimuksissa havaittiin, että siitakkeen arabinoksylaani hidasti myös HIV-viruksen leviämistä elimistössä. On saatu viitteitä siitä, että lentinaani tehostaa HIV-infektion hoidossa käytettävän lääkkeen AZT:n vaikutuksia ja siten ehkäisee viruksen lisääntymistä isäntäsoluissa. Lentinaanin on havaittu myös ehkäisevän useiden muun tyyppisten eläimillä esiintyvien virusten lisääntymistä, sekä on havaittu hillitsevän mm. tuberkuloosia ihmisillä aiheuttavan bakteerin lisääntymistä ja eräiden infektioita aiheuttavien hiivasienten kasvua.

Tutkimuksia tarvitaan lisää

Maailmalla on tutkittu paljon viljelysienten terveyttä edistäviä, ylläpitäviä ja sairauksia parantavia ominaisuuksia. Monien tutkimuksien tulokset ovat antaneet lupaavia tuloksia viljelysienten ja niiden yhdisteiden suotuisista terveysvaikutuksista ja niiden mahdollisista lääketieteellisistä sovelluksista. Useimmat aikaisemmista tutkimuksista ovat olleet eläinkokeita tai muun tyyppisiä laboratoriokokeita, joten tuloksia ei voida vielä yleistää ihmiseen. Tehdyt kliiniset tutkimukset ovat usein olleet varsin pieniä tai niitä ei ole suoritettu lääkkeillä vaadittavan tutkimusohjeiston mukaisesti. Viljelysienten yhdisteistä, siitakkeen lentinaanin lääkinnälliset ominaisuudet on parhaiten osoitettu. Lentinaania on tutkittu useissa kliinisissä tutkimuksissa ja se on hyväksytty Japanissa viralliseksi syöpälääkkeeksi.

Vaikka vieljelysienistä on eristetty yhdisteitä, joilla on lääkinnällisiä ominaisuuksia, nykyisten tutkimusten perusteella ei juuri voida päätellä kuinka merkittävästi sienet ruokavalion osana voivat vaikuttaa terveyden ylläpitoon ja sairauksien ehkäisyyn. Viljelysienten terveysvaikutuksia tutkitaan maailmalla edelleenkin paljon ja on oletettavaa, että aktiivisen tutkimustoiminnan seurauksena saamme lisätietoa viljelysienten funktionaalisista ja lääkinnällisistä ominaisuuksista. Sienikeskus osallistuu omalla panoksella sienten terveysvaikutusten tutkimukseen. Tarvitsemme lisätietoa mm. siitä, miten sienen eri kemialliset yhdisteet vaikuttavat elimistössämme ja esimerkiksi siitä, missä muodossa ja missä määrin sieniä olisi nautittava terveydelle suotuisten vaikutusten aikaansaamiseksi.


Kirjoittaja on FT Jouni Ahlholm.
Artikkeli on julkaistu Sienisato-lehden numerossa 1/2004.


0