|
Keramiikkayrittäjä muuttaa maalle
Keraamikko-siivooja Anne Viljanen kotiutuu puolisoineen Ypäjänkylään
teksti Viki Salonen
kuvat Tapio Tuomela
Forssan Lehti 18.12.2004
Keramiikkataiteilija Anne Viljanen löysi Ypäjältä jotain muuta kuin Tampereelta: huokean ja tilavan – joskin ränsistyneen - talon, joka voisi toimia niin työpajana ja myymälänä kuin avopuolison kanssa jaettavana kotinakin.
Tammelassa opiskellut Viljanen on sahannut ennenkin Tampereen ja Lounais-Hämeen väliä. ”Asuin viisivuotiaaksi asti Tampereella. Sitten muutin Urjalaan, sitten takaisin Tampereelle ja nyt taas näille seuduille. Mutta kaipa me nyt sitten tänne jäämme."
Harva kolmikymppinen siivooja ryhtyy keramiikkayrittäjäksi ja ostaa työpaikakseen ja kodikseen lähes purkukunnossa olevan talovanhuksen keskeltä maaseutua.
Artesaani Anne Viljanen on pikkuhiljaa ypäjäläistymässä. Hän aikoo muuttaa avopuolisoineen Tampereelta uuteen kotiinsa Ypäjänkyläntien ja Humppilantien risteykseen ensi kesän kynnyksellä.
Tammelan käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta viime vuosikymmenen alkupuoliskolla valmistunut Viljanen arvelee, että keramiikkayrittäjyys alkaa lyödä leiville vasta vuosien viiveellä.
Leipää ja terapiaa
Hän ei iskekään kaikkea yhden kortin varaan vaan tulee työskentelemään Ypäjälle muutettuaankin siivojana, tällä kertaa Loimaalla. Haaveissa kuitenkin väikkyy menestyvän keramiikkataiteilijan ura. ”Ei tällä rikastu, mutta ehkä pääsen joskus leivän syrjään kiinni. Ja tämä on hyvää terapiaa. Jos hermostun johonkuhun, otan savimöykyn esiin”, hän sanoo.
Ypäjänkylän syrjäinen sijainti ei välttämättä ole kaupankäynnin este. ”Kyllä tästä autoja menee. Jos joka toinen pysähtyisi ja joka kolmas ostaisi, tällä tulisi hyvin toimeen”, hän pohtii.
Ypäjälle rakentuvasta pajasta ei tule puuttumaan tilaa. ”Tampereella olen työskennellyt kerrostalokaksiossa. Kaikki paikat ovat olleet ihan täynnä”, hän kertoo.
Työmaata piisaa
Viljanen hankki avopuolisonsa Heikki Kolinkannan kanssa ikivanhan kaupparakennuksen jo viime vuonna, mutta pariskunta etenee ”hitaasti kiiruhtaen”. ”Katselimme taloa varmaan kymmenen vuotta. Kun saimme selville, kenen kanssa ostamisesta voi neuvotella, asia eteni nopeasti. Tampereelta ei olisi Viljasen mukaan saanut riittävän edullisesti edes tonttia.
Talvi on pitkä, mutta työmaatakin piisaa. Rakennus on vielä toistaiseksi kehnossa kunnossa. Vain elettyä elämää vanhoine mainoksineen mukavasti henkivä myymäläpuoli on osapuilleen reilassa. Uunit on raijattu toistaiseksi sivurakennukseen.
Talossa toiminut kyläkauppa lopetti toimintansa jo yli 30 vuotta sitten. Sähköistämättömän, lämpöeristämättömän ja viemäröimättömän talon remontista tulee pitkä ja kallis, mutta Viljanen ei pelkää haastetta. ”Tavoite on saada tämä viiden vuoden aikana edes asuttavaan kuntoon”, hän naurahtaa. Todellisuudessa aikataulu on tiukempi, mutta varasuunnitelmakin löytyy: tulokkaat voivat tarvittaessa asua Kolinkannan veljen luona parin kilometrin päässä.
Ypäjä ei ole Viljaselle täysin uusi aluevaltaus. Hänen puolisonsa on jakanut kunnassa postia ja palannee samaan tehtävään muuton vihdoin toteutuessa. ”Heikki tuntee täällä melkein kaikki, minä vain morjestelen vieressä”, Viljanen naurahtaa.
|
|