|
Juhlapuhe 24.3.2007
Arvoisa Rouva maaherra,
hyvät juhlavieraat!
Minun osani on pitää
juhlapuhe, mutta haluaisin kuitenkin mennä ajassa taaksepäin yli 40
vuotta ja kertoa lyhyesti, painotus sanalla lyhyesti, vähän historiaa
siitä mistä ja miten tämä yhtiö sai alkunsa, ja mihin on tultu.
Periaatteessa Läänin
KTK:ta alettiin synnyttää jo 50-luvun lopulla autoilijoitten keskinäisen
epäterveen kilpailun vuoksi. Haluttiin rakentaa koko lääniä kattava
organisaatio, joka jakaisi työt tasaisesti ja lopettaisi keskinäisen,
joskus jopa epätoivoisen kilpailun.
Alussa hankkeeseen
suhtauduttiin läänin alueella positiivisesti ja toimikuntia
perustettiin.
Mutta kuten usein käy,
toimikuntien jäsenien suuri määrä sai aikaan sen, että mitään ei saatu
päätettyä.
Viimein paineet, lähinnä
liikennelupapolitiikka, saivat tuulta purjeisiin, ja läänin KTK:n
perustamiskokous kutsuttiin koolle. Päivämäärä oli 6.11.1966.
Perustava yhtiökokous
pidettiin sitten 05.02.1967, tästä tilaisuudesta on tämä kuva.
(Esitellään kuvaa).
Tämän kokouksen ja
siellä tehtyjen päätösten vuoksi vietämme nyt tätä juhlakokousta.
    
Yhtiö rekisteröitiin
sitten nimellä Napapiirin Kuljetus Oy Kaupparekisteriin 30.toukokuuta
1967.
Toiminta alkoi heti
vilkkaana, ja aluekonttoreita perustettiin ympäri lääniä, kuitenkin
siten, että vaikka pääkonttori oli Rovaniemellä, niin viimeinen
aluekonttori perustettiin tänne vasta vuonna 1970.
Osakkaita oli
kunnioitettava määrä, lähes 500, ja kaikki toimivia ja kalustoa noin
600.
Niin on yrittäjät aika
vankasti harventuneet:
Nykyään toimivia osakkaita
on reilu 100. Ajoneuvoja ja työkoneita on jonkin verran enemmän.
Joka tapauksessa yhtiö
aloitti heti toisena toimialana poltto- ja voiteluainekaupan.
Tankkauspisteitä perustettiin ensin työmaasäiliöinä taajamien
ulkopuolelle, josta ne sitten siirrettiin toimipisteiden pihoille -
joissakin tapauksissa jopa osakkaiden kotipihoille.
Silloin ei tunnettu vielä
näitä nykyisiä ympäristölupia, vaadittiin vain autoilijan vaimon lupa.
Alussa toiminta painottui
maansiirtoajoihin lähinnä silloiselle Tvh:lle ja suurille
voimalaitostyömaille. Vuosikymmenen puolivälissä yhtiölle hankittiin
ensimmäinen murskauslaitos, jolla pystyttiin kilpailemaan jalostettujen
maa-ainesten kaupassa. Sora-alueitten hankinta lisäsi myös
kilpailukykyä.
80- luvun heikko
työllisyystilanne toi taas esiin autoilijoitten koulutuksen: Uskonto
kymppi ja laskento nelonen. Siispä perustettiin uusia kilpailevia KTK-
yrityksiä, joiden osakkaista suurin osa palasi kuitenkin takaisin
yhtiöön vuosikymmenen lopulla.
Samalla saatiin
yhteistoiminta, vaikkakin kangerrellen, toimimaan myös vanhojen
kaupunki- KTK:n kanssa.
Tältä yhtiöltä ei ole
koskaan puuttunut rohkeutta - joskus se on tuntunut jopa uhkarohkeudelta
- lähteä etsimään ja yrittämään jotain uutta, kuten nykyinen tj. Juha
Mustonen, joka muuten tuli toimitusjohtajaksi vuonna -87, totesi eräässä
artikkelissa jonka luin. Otsikko oli: ”Vähän hullu firma”
90-luvulla lähdettiin
menestyksellä urakoimaan Ruotsiin ja sitten rohkeasti Venäjälle. Kun
liikenneluvat vapautuvat, päätettiin perustaa rahtiosasto, joka lähti
huimaan nousuun. Kohta tuntui, että valloitetaan koko maa. Sitten tuli
takapakkia, kilpailu koveni, katteet tippuivat, ja niin uudelle
vuosituhannelle tultaessa rahtitoimintaa pyrittiin saneeraamaan. Kun
siinä ei täysin onnistuttu, liiketoiminta myytiin pois, ja päätettiin
jatkaa siitä mistä aloitettiin vuonna –67 : Eli maarakennus ja kauppa.
Tässä oli pieni katsaus
historiaan, tulevaisuudesta sen verran, että on kolme asiaa, jotka ovat
tällä hetkellä ehkä eniten mielessä
Ensiksi jos ajatellaan
tulevaa kilpailutilannetta, lähinnä maansiirtopuolella, olisi syytä
yksityisten KTK: iden tiivistää yhteistyötä voimakkaasti.
Kilpailutilanne urakoista vaatii yhä suurempia yksiköitä, koska
kilpailijoina urakoinneissa on valtion, kuntien ja kaupunkien
liikelaitoksia, jotka eivät välttämättä toimi samoilla
liikeperiaatteella kuin yksityiset
Toiseksi tietotekniikan ja
sähköisen viestinnän eteenpäinmeno on niin valtavan nopeaa. Pysyäksemme
kilpailussa mukana ja nopeuttaaksemme sisäistä liikennettä yhtiön ja
osakkaan välillä, on pakko siirtyä reaaliaikaiseen tiedonsiirtoon
autojen, aluetoimistojen ja pääkonttorin välillä.
Täytyy ajatella, että se
on vain työkalu, samalla lailla, kuin vaikka uusi automaatti-
kasettiyhdistelmä jonka joutui hankkimaan kun tekniikka meni eteenpäin.
Vanhallakin letkukasetilla olisi pärjännyt, mutta kyllä tämä uusi
helpottaa töitä huomattavasti.
Jos ajatellaan toisena
esimerkkinä vaikka polttoainejakelupisteitä, niin tuskin kukaan haluaisi
palata vanhaan jakolistasysteemiin, vaikka silläkin tuli toimeen.
Viimeiseksi, suurimpana
uhkakuvana näen tällä alalla uusien nuorien yrittäjien puutteen.
Keski- ikä alkaa olla
yhtiömme yrittäjien keskuudessa sen verran suuri, että 50-vuotisjuhlassa
täällä ei taida olla juuri muita kuin eläkeläisiä .
Tämähän ei välttämättä ole
mikään toiveammatti, mutta kyllähän tällä elää.
Joka tapauksessa jos
ajatellaan tulevaisuutta, niin oikealla kalustolla, hyvällä asenteella
ja oikealla suhtautumisella kaikkeen uuteen on tämä ammatti kuitenkin
ihan hyvä valinta.
Rouva maaherra, hyvä
juhlaväki
Toivotan onnea ja
menestystä kaikille, tästä on hyvä jatkaa.
    
Kiitos
|