Juhlapuhe 24.3.2007

Arvoisa Rouva maaherra, hyvät juhlavieraat!

Minun osani on pitää juhlapuhe, mutta haluaisin kuitenkin mennä ajassa taaksepäin yli 40 vuotta ja kertoa lyhyesti, painotus sanalla lyhyesti, vähän historiaa siitä mistä ja miten tämä yhtiö sai alkunsa, ja mihin on tultu.

Periaatteessa Läänin KTK:ta alettiin synnyttää jo 50-luvun lopulla autoilijoitten keskinäisen epäterveen kilpailun vuoksi. Haluttiin rakentaa koko lääniä kattava organisaatio, joka jakaisi työt tasaisesti ja lopettaisi keskinäisen, joskus jopa epätoivoisen kilpailun.

Alussa hankkeeseen suhtauduttiin läänin alueella positiivisesti ja toimikuntia perustettiin.

Mutta kuten usein käy, toimikuntien jäsenien suuri määrä sai aikaan sen, että mitään ei saatu päätettyä.

Viimein paineet, lähinnä liikennelupapolitiikka, saivat tuulta purjeisiin, ja läänin KTK:n perustamiskokous kutsuttiin koolle. Päivämäärä oli 6.11.1966.

Perustava yhtiökokous pidettiin sitten 05.02.1967, tästä tilaisuudesta on tämä kuva.     (Esitellään kuvaa).

Tämän kokouksen ja siellä tehtyjen päätösten vuoksi vietämme nyt tätä juhlakokousta.

Yhtiö rekisteröitiin sitten nimellä Napapiirin Kuljetus Oy Kaupparekisteriin 30.toukokuuta 1967.

Toiminta alkoi heti vilkkaana, ja aluekonttoreita perustettiin  ympäri lääniä, kuitenkin siten, että vaikka pääkonttori oli Rovaniemellä, niin viimeinen aluekonttori perustettiin tänne vasta vuonna 1970.

Osakkaita oli kunnioitettava määrä, lähes 500,  ja kaikki toimivia ja kalustoa noin 600.

Niin on yrittäjät aika vankasti harventuneet: 

Nykyään toimivia osakkaita on reilu 100. Ajoneuvoja ja työkoneita on jonkin verran enemmän.

Joka tapauksessa yhtiö aloitti heti toisena toimialana poltto- ja voiteluainekaupan. Tankkauspisteitä perustettiin ensin työmaasäiliöinä taajamien ulkopuolelle, josta ne sitten siirrettiin toimipisteiden pihoille -  joissakin tapauksissa jopa osakkaiden kotipihoille.

Silloin ei tunnettu vielä näitä nykyisiä ympäristölupia, vaadittiin vain autoilijan vaimon lupa.

Alussa toiminta painottui maansiirtoajoihin lähinnä silloiselle Tvh:lle ja suurille voimalaitostyömaille. Vuosikymmenen puolivälissä yhtiölle hankittiin ensimmäinen murskauslaitos, jolla pystyttiin kilpailemaan jalostettujen maa-ainesten kaupassa. Sora-alueitten hankinta lisäsi myös kilpailukykyä.

80- luvun heikko työllisyystilanne toi taas esiin autoilijoitten koulutuksen: Uskonto kymppi ja laskento nelonen. Siispä perustettiin uusia kilpailevia KTK- yrityksiä, joiden osakkaista suurin osa palasi kuitenkin takaisin yhtiöön vuosikymmenen lopulla.

Samalla saatiin yhteistoiminta, vaikkakin kangerrellen, toimimaan myös vanhojen kaupunki- KTK:n kanssa.

Tältä yhtiöltä ei ole koskaan puuttunut rohkeutta - joskus se on tuntunut jopa uhkarohkeudelta - lähteä etsimään ja yrittämään jotain uutta, kuten nykyinen tj. Juha Mustonen, joka muuten tuli toimitusjohtajaksi vuonna -87, totesi eräässä artikkelissa jonka luin.  Otsikko oli: ”Vähän hullu firma”

90-luvulla lähdettiin menestyksellä urakoimaan Ruotsiin ja sitten rohkeasti Venäjälle. Kun liikenneluvat vapautuvat, päätettiin perustaa rahtiosasto, joka lähti huimaan nousuun.  Kohta tuntui, että valloitetaan koko maa. Sitten tuli takapakkia, kilpailu koveni, katteet tippuivat,  ja niin uudelle vuosituhannelle tultaessa rahtitoimintaa pyrittiin saneeraamaan. Kun siinä ei täysin onnistuttu, liiketoiminta myytiin pois, ja päätettiin jatkaa siitä mistä aloitettiin vuonna –67 : Eli maarakennus ja kauppa.

Tässä oli pieni katsaus historiaan, tulevaisuudesta sen verran, että on kolme asiaa, jotka ovat tällä hetkellä ehkä eniten mielessä

Ensiksi jos ajatellaan tulevaa kilpailutilannetta, lähinnä maansiirtopuolella, olisi syytä yksityisten KTK: iden tiivistää yhteistyötä voimakkaasti. Kilpailutilanne urakoista vaatii yhä suurempia yksiköitä, koska kilpailijoina urakoinneissa on valtion, kuntien ja kaupunkien liikelaitoksia, jotka eivät välttämättä  toimi samoilla liikeperiaatteella kuin yksityiset

Toiseksi tietotekniikan ja sähköisen viestinnän eteenpäinmeno on niin valtavan nopeaa. Pysyäksemme kilpailussa mukana ja nopeuttaaksemme sisäistä liikennettä yhtiön ja osakkaan välillä, on pakko siirtyä reaaliaikaiseen tiedonsiirtoon autojen, aluetoimistojen ja pääkonttorin välillä.

Täytyy ajatella, että se on vain työkalu, samalla lailla, kuin vaikka uusi automaatti- kasettiyhdistelmä jonka joutui hankkimaan kun tekniikka meni eteenpäin. Vanhallakin letkukasetilla olisi pärjännyt, mutta kyllä tämä uusi helpottaa töitä huomattavasti.

Jos ajatellaan toisena esimerkkinä vaikka polttoainejakelupisteitä, niin tuskin kukaan haluaisi palata vanhaan jakolistasysteemiin, vaikka silläkin tuli toimeen.

Viimeiseksi, suurimpana uhkakuvana näen tällä alalla uusien nuorien yrittäjien puutteen.

Keski- ikä alkaa olla yhtiömme yrittäjien keskuudessa sen verran suuri, että 50-vuotisjuhlassa täällä ei taida olla juuri muita kuin eläkeläisiä .

Tämähän ei välttämättä ole mikään toiveammatti, mutta kyllähän tällä elää.

Joka tapauksessa jos ajatellaan tulevaisuutta, niin oikealla kalustolla, hyvällä asenteella ja oikealla suhtautumisella kaikkeen uuteen on tämä ammatti kuitenkin ihan hyvä valinta.

Rouva maaherra, hyvä juhlaväki

Toivotan onnea ja menestystä kaikille, tästä on hyvä jatkaa.

Kiitos