18.8-09                                                  S/Y PIKAPUIKKO

N-10, +8-

MERIVUOKKO, RIITTA ja PIKAPUIKKO Järvössä. Outo kiinnitystapa johtuu pohjan mataluudesta joka aamulla kostautui. Aamulla lähtö ei onnistunut sillä pohjoistuuli oli laskenut vettä. Nostimella vastarannalta kallistettiin ja vinssattiin Merivuokko ulos. Riitan akut olivat tyhjät eikä kone käynyt. Sain sen hinaamalla sentään irti. Pikapuikon syväys päästi sen omin avuin ulos.

Paikka vaikuttaa samalta kalliolta jossa HSK:n laiturit ovat nykyisin.

Kallun kanssa  BETÅNIAn kannella, jonkun sillä suoritetun kaupunkikierroksen päätteeksi.

Vuoden alustaa Veneilyliiiton matkapurjehduksen lajipäällikkönä on toiminut samainen Kallu.

 

• Kallu avusti Pikapuikon mielenkiintoisilla historian tiedoilla mailillaan
•  

• Moikka Pera

•  

• Hieno juttu nämä sinun kotisivusi ja erilaiset kuvalliset historiat. On ilo ja kunnia saada s/y Pikapuikko mukaan ! Jos haluat, niin tässä vähän taustatietoja. Onnistuin hankkimaan tämän ensimmäisen oman veneeni Raine Lindgrenin telakalta Hietanimen Ouritsaarilta 1975. Vene on tehty Porvoossa Wileniuksella 1950 tarkoituksena kilpailla sillä Helsingin Olympialaisissa 1952. Tämä ei kuitenkaan onnistunut karsintakilpailuja pitemmälle.

•  

• Sittemmin veneen hankki saaristo- ja matkapurjehduskäyttöön HSS:n herrasmies, majuri Ossian Winter.

•  Raine Lindgren muutti telakallaan entisen kilpaveneen retkikäyttöön, ja teki kaikki muutokset todella tyylikkäästi ja suurella ammattitaidolla.

•  

• Avokansi peitettiin sirolla ruffilla, jonka sisäkatto oli hienoa jalopuupaneelia, sitloodaa tehtiin mukavammaksi penkillä ja kahdella säilytyslaatikolla, sisälle laitettiin 2 + 2 bunkkaa ja siro pentry kaasukeittimellä ja syvään pilssiin tehtiin rosterista upotettava ”jääkaappi”.Alkuperäinen kilpailumasto oli todellinen puusepäntyön mestarinäyte, sillä se oli tehty puurimoista liimaamalla, äärimmäisen kevyeksi. Puurimojen paksuus oli vain parisen senttiä ja sisältä masto oli ontto, niin että kaikki fallit kulkivat maston sisällä. Staagit puolestaan olivat ohutta pianolankaa ja järeät vanttiruuvit oli piilotettu kannen alle. Maston huipussa oli virtaviivaiset ”viulut” ja isoilla, kiiltävillä rosterikammilla hoidettiin barduunoita.

•  

• Retkikäyttöön Winter oli tilauttanut isojen kilpapurjeiden lisäksi keulaan Peter-puomilla toimivan fokan ja myrskypurjeiksi pienen klyyvarin ja voimakkaan negatiivisella ahvenselällä leikatun myrskystooran.Kuvassa näkyvä spinnu on alkuperäinen ja pumpulista valmistettu. Sen leikkaus ei ollut enää ihan moderni, joten sitä kutsuttiinkin ”sipulisäkiksi”. 

•  

• Vene on siis kilpakäyttöön tehty kansainvälinen ”viis-viitonen” eli 5,5 mR Strategisia mittoja ovat mm: pituus 9,67 m, leveys (eli kapeus) 1,98 m, syväys 1,35 m ja paino kilpailukäytössä vain 1,7 tonnia, josta lyijykölin osuus peräti 1,2 tonnia ! (70 %) 

•  

• Veneen numero on L 3, ”fem-femmojen” rekisterissä. Ossian Winter kuului luonnollisesti Merikarhuihin, joten hänen aikanaan purjeissa oli Merikarhujen logo ja numero 169. 

•  

• Veneen alkuperäistä nimeä en jaksa muistaa, mutta Winter oli antanut sille nimeksi Nitouche (tarkoittaa ranskan kielellä nuorta, ehkä hieman tekosiveää neitokaista).Peräpeilissä säilytin luonnollisesti tämän hyvän ainutlaatuisen nimen. Nitouche kulki saaristossa tautisen kovaa ja korkealle, niin että monissa matkapurjehduskisoissa pärjäsimme palkinnoille saakka. Tästä syystä Hoskin koiranleuat, Ande ja Mara, antoivat veneelle uuden työnimen ”Pikapuikko”. Samanniminen lankoja tai ompelutarvikkeita myyvä firma oli 70-luvulla olemassa, joten pojat leikkasivat ”Pikapuikko Oy” muovikassista nimen irti ja kiinnittivät sen Hoskin laiturille, veneeni eteen. Jo seuraavana keväänä maalasin Rainen avustuksella ”Pikapuikko” nimen veneen pohjaan styyrbordin puolelle ja valmistus vuoden 1950 toiselle puolelle. Näitä oli sitten hyvillä kryssikulmilla mukava näyttää useille ohitettaville veneille. (”Peräpuikko” lempinimeä en ainakaan tästä syystä muista käytetyn) 

•  

• Vuosien saatossa veneen yksityiskohtia hiottiin aina vaan täydellisemmiksi. Rainen telakallamonista asiakkaista muodostui hyviä perhetuttuja ja varmasti Winterin perhe edusti näiden parhaimmistoa. Niinpä vene sai lahjaksi hienoja yksityiskohtia, kuten esim. Arabian tekemän konjakkikarahvin ja neljä pientä kahvallista mukia, jotka Raine oli upottanut mahonkiseen telineeseen (tämä on mulla vielä muistona nykyisessäkin Senorita Helmsman, Nitouche II veneessäni), tukkiankkurille oli kudottu Nitouche-nimellä koristeltu sinikankainen suojus ja sisällä oli pikku verhoja ja patjatekstiilejä, yms. Pentryssä oli vielä aito posliininen valkoinen tarjotin, jossa oli polttomaalattu kultaisin kaunokirjoituskirjaimin Nitouche (tämäkin on mulla kotona hyvänä muistona).

•  

•  Kun siis onnistuin Rainen avustuksella hankkimaan veneen itselleni 1975, niin me haettiin Veken silloisella moottoriveneellä HSS:ltä muistaakseni kaksi kuormaa erilaisia varusteita, tarvikkeita ja purjeita. Tuskin on monenkaan veneen mukana tullut niin paljoa irtaimistoa? Nitouche / Pikapuikolla oli ilo oppia purjehtimaan ja liikkumaan ja rantautumaan pelkästään tuulen avulla. Veneessä oli toki vanha Seagul, mutta tämä oli käyntiinlähdöltään epävarma, ja loppuaikoina se saikin olla piilossa peräkannen alla.

•  

•  Yhteinen historiamme Nitouchen kanssa päättyi 1984, jolloin NJK:n Venetorilla Valkosaaressa möin tämän kaunottaren Saimaalle Lappeenrantaan, innokkaalle nuorelleparille. Samana kesänä olin jo hankkinut nykyisen kaunottaren, eli Nitouche II, Senorita Helmsmanin. Se on mielestäni mahdollisimman lähellä vanhaa saaristoristeilijää, kuitenkin dieselillä ja muilla mukavuuksilla varustettu. Viimeiset parikymmentä vuotta olen enimmäkseen seilannut uudelleen avautuneilla Baltian vesillä, Pietarissa ja Kaliningradissa ja Puolassa.

•  

• Nostalgisin purjehdus-terveisin, Kallu

7.6-09                                                                                   SISILIA VUONNA 1971

Cataliinan kentälle kuitenkin pääsin ja Taorminaan majoituin.

Serkkuni Terttu ja Mäkelän Eino menivät naimisiin noin vuonna 1950

Terttu oli ollut mun lapsenlikkana sota-ajan Korialla ja vähä vitutti vajaa kymppiä, kun joku äijän köriläs - 8 vuotta vanhempikin - vei sen jonnekin maatalon emännäksi. Lisäksi lyhyen läntä. Häävalssikin piti tanssia varpaillaan ja hääkuvassa seisoa tiiliskiven päällä.

Vaan muutaman vuoden kuluttua heille syntyi ensimmäinen lapsi Sirkka-Liisa ja minä aloin olla  koulun kesälomat Mäkelässä ja vuorostani lapsenlikkana .

.

 Seuraavat viisi vuotta olivat sitä todellista kasvun aikaa sekä ruumiillisesti, että henkisesti. Tuosta lyhyenlännästä tuli isähahmo, elämänopettaja oikeaan aikaan. Opin Mirza-hevosesta, kahdeksasta lehmästä, David Brown traktorista (bensalla käyntiin  ja petroolilla eteenpäin),  maanviljelystä, metsänhoidosta ja lopulta vielä Massey- Harris leikkuupuimurista mielestäni kaiken.

Kun Tertun ja Einon aika loppui oli siinä jotain erikoista Niin kuin hautakivestä näkyy heidän kuolinpäivänsä oli erikoinen pikku sattumaan.

2.2.-02 ja 4.4.-04

Heinäkuun 30. päivä 2006 oltiin palattu Saimaalle. Kiireestä huolimatta yövyttiin Merivuokon vieressä vaikka Jenderin 60-vuotis päivätkin piti viikolla myöhäistää. Seijalla oli kiireinen viikko edessä.

 

SAIMAAN PURJEHTIJAT

Olimme molemmat purjehtineet meriä yli kahdeksan vuotta.

Jendrek.   -84-85 Välimeren keikka, -90-95 Maapallon ympäri, -04-06 Etelä-Amerikan kierros.

Minä.  -81-82 Karibian kierros, Maapallon ympäri -90-96, -01-02.Amazonin kierros.

Mitä me sanoimme toisillemme,

Eiköhän se ala riittää!

17.2.-09                                                                                                 ERILAISILTA POHJILTA

  noin vuonna 1987

                         Sipoon pellolta                  

Tässä hyvä esimerkki veneentekijästä, joka ei ajatellut nenäänsä pitemmälle. Into oli ollut ja pellit saatu hankittua. Jonkinlainen kehikko pellolle oli pystytetty ja levyt leikattu. Saattaa olla että oli piirustuksetkin. Jossain oli kuitenkin mopo pahasti karannut. Oliko leikattu ensin kaikki levyt ja sitten aseteltu ne kehikkoon nojamaan ja jostain saatu vielä toisiin heftattua. Vai oliko tehty levy kerrallaan ja heftattu toisiinsa, mutta ei ollut osattu lopettaa ensimmäisen sovituksen aikaan.

Tässä vaiheessa jos intoa vielä olisi ollut, olisi pitänyt muuttaa suunnitelmaa. Olisi pitänyt aloittaa saman sarjan seuraavaksi pienempi versio ja irrottaa levyt toisistaan. Levyt olisi  vielä riittäneet uuteen tarkempaan sovitteluun.

Uskon kuitenkin, että tämän tekijä on aloittanut jonkun muun harrasteen ja muutaman  vuoden kuluttua, naapurien valittelun jälkeen soittanut romikseen ja tehnyt sopimuksen peltien poistamisesta.

      Sindbadin laiturilta

Tässä minä ammattimies, olen tehnyt 70 tuntia Kristiinan runkoa. Se kävi valmistuttuaan Aulin ja Hanskin käsissä Alaskassa ja Uudessa-Seelannissa.

Maarianhamina 

Albanuksen teossa Maarianhaminassa oli intoa, vanhat piirustukset ja käsityötaitoa.

Tuosta kaarien sekamelskasta syntyi kuitenkin vanhanajan puinen purjelaiva ja nyt sillä on menossa jo kolmaskymmenes vuosikymmen purjehdusta.

22.1-09                                                                    TALL SHIPS´ HELSINGISSÄ VUONNA 1988           

Se oli Helsingissä Ilaskiven aikaa vuonna 1988. Kaupungintalolta oli aikaa kävellä Kolera-altaallekin poseeraamaan. Tummempi on (lento) kapteeni Rytsölä.

Merivuokko oli Frejan rinnalla kuin jolla.

Missähän Silvia Regina nykyään vaikuttaa vai onko jo Intiassa romutettavana kuin Finnjet?

.

Ilveskatu 1 Tainionkoski

Ei isän talo mikään kartano ollut. Tonttikin oli vain 700 neliötä ja isän kuoltua naapuri maksoi siitä vähemmän kun sen verotusarvo 25.000 mk vuonna -89 oli ja hajotti sen. Miksi luovuin siitä johtui maailmanympäripurjehduksen aatosta, jolloin kaikki maallinen oli, jos sitä koskaan tulisi, kuuden vuoden päässä.

Isän aarre, Keri.

Isä ja Petteri oikealla olevan autotallin vieressä. Se oli kovalevystä tehty suoja, jonka räystäs osui ohimoon.

Dunckereita kolme polvea.

Minä 29, Isä 62 ja Petteri 9.

1987

Tein hienon suunnitelman rantavajoista, malli Porvoon  jokiranta. Kaupunki kuitenkin piti niiden kattojen jyrkkyyttä vallitsevaan kattokantaan sopimattomana. Olisiko tuollaiset tasakattoiset sitten olleet sopivammat?

 No niihin sallittiin tuollainen loiva katto. Tein ne 20-vuotta sitten ja niistä on vuokrattu seuralaisille tilaa siitä asti.

2008

Viimeinen Helsingin venenäyttely messuhallissa, nykyisessä Kisahallissa Mannerheimintiellä vuonna 1974. 

 Purjeveneiden koko antoi juuri mahdollisuuden yöpymiseen ja mainonnan sanontaan - makuutilat kuudelle.

 Eino Antinojan veneet olivat viimeisessä näyttelyssään.

 Merivuokon rungon rove oli juuri käännetty oikeinpäin Kaarelassa ja mielenkiinto sen sisustamiseen pani tutustumaan veneisiin useampanakin päivänä.

Uuden Messukeskuksen avajaiset vuonna 1975. Kansainvälisen venenäyttelyn liput oli väliaikaisesti soraan työnnetyissä lipputangoissa.

Pääsisäänkäynnin edessä kadun toisella puolella oi ensimmäisen Itä-Pasilan rakennuksen työt aloitettu.

Swaniakin kaupattiin näyttelyssä silloin, mutta kelle?

 Merivuokko laskettiin tulevana kesänä veteen.

29.10-08                                            SINDBAD 2

Seppo saapui Sindbadille vuonna 1981. Sitkeä 10-vuoden yrittäminen sorakuopalla rungon rakentamisessa ja sisustamisessa oli ohi. Betonia oli piirustuksissa määrätty 20 milliä, mutta se oli kuitenkin kasvanut 30 milliin. Runko oli siis puolet oletettua raskaampi ja vene ui syvällä. 

Poltin betonikölin takaosaan kaksi 60 sentin reikää, jotka täytettiin styroxilla. Perä ei sanottavasti noussut. Venettä ei jaksanut sivutuulessa ohjata joten mastoa ja salongissa olevaa jalkaa siirrettiin eteenpäin - METRI. Yhtenä talvena tötsät petti ja S/Y Betonella oli vähällä kaatua laiturilta jäälle. Runko pysyi vielä ehjänä. 

Karibialle Seppo lähti vuonna 1985. Bornholmissa jäi verkot potkuriin ja  mukana ollut Olli sukelsi Nexön satamassa pullojen kanssa niitä irrottamaan, mutta jäi venttiileistä kiinni ja hukkui. Lensin Sepon pojan kanssa hakemaan Sepon ja veneen.

Toinen yritys Karibialle seuraavana vuonna päättyi Pohjanmerelle konevikaan ja hinauksessa törmäykseen hinaajan kylkeen ja betonin halkeamisen. Talvi Hollannin satamassa ja paluu Sindbadille.

Avioero, muutto meille Kaarelaan, kuukauden vuokra, yhden yön asuminen ja vaimo ja poika haki takaisin kotiin. Syöpää ei voittanut enää yrittäminenkään.

SINDBAD

NEXÖ

Helsingin Kallio

Syntymästäni 17-vuotta eteenpäin näin kotini ikkunasta luontoa vain pihan kalliossa ja vastapäisen talon yläpuolelta palan taivasta.

1957

Elämän ensikertalainen

Edessä arvaamaton tulevaisuus. .

Saimaan Äitsaari

50-vuotta edellisistä, näkymä on yhtä järvenselkää ja vastarantaa.

2008

Onko tuo aika käytetty ainutkertaisen arvoisesti?

Tehtyjä ei saa tekemättömiksi, mutta tulevaisuus jää edelleen arvaamattomaksi. Varmaa on vain, että se on 50-vuotta lyhyempi.

TOPI

Topin osaaminen oli suuntautunut kenties muualle kun veneen rakentamiseen. Mutta into ja usko tekemisiinsä sai moottoriveneen rungon aikaiseksi

Vesille lasku oli yhtä juhlallinen kuin kaikilla ensi kertaa rungon veteen laskijoilla. Topin runko oli vielä tyhjä, ei edes moottori ollut paikallaan. Me arjen joutomiehet seurasimme hämmästyneenä tilannetta.

Kelluihan se sentään, vaikka tiukalle otti. Veneen rungon muoto oli kovin poikkeava, kirveen teroituskulman muoto. Se on halon halkaisuun optimaalinen, mutta veneen runkoon liian kantava. Vain onni, umpinainen reelinkin ja nosturin hihnat esti runkoa kääntymästä kyljelleen tai peräti väärinpäin.

Kuorma-autollinen soraa pilsissä auttoi kuitenkin rungon oikaisuun, ei veneestä koskaan jäykkää tullut, mutta painava. Pienestä koostaan huolimatta saatiin aito troolarin tuntuinen vaappuva käytös. Kenties se oli Topin salainen, arvoitukseksi jäänyt suunnitelma.

MAALLA

VEDESSÄ

17.9-08                                                                 KUMILLA KASUUNILLE 1989

VIERASKIRJA

Vuonna 1959 majakka-alus Helsinki jätti Helsingin matalan johon oli rakennettu kasuuni ja sen tornissa alkoi tuikkimaan majakan valo.

Kasuuni ei kumiveneestä näkynyt, mutta tiesimme sen olevan etelässä.

Veneet eivät nousseet kuvitellusti liukuun ja matkan kesto piteni ja piteni.  Kännyä ei ollut keksitty ja pikku hätä ehti kotijoukoissa  puhjeta. Pilkkopimeässä saavuimme takaisin Sindbadin luiskalle.

Olemme  helikopteritasolla ja kaupungin korkeimmat talot häämöttää pohjoisessa 12 mailin päässä.

Paluumatka on alkanut. Pieni matka, mutta suuri kumiveneille. Koitamme päästä plaaniin nostamalla toisen kumiveneen veneen toisen keulalle poikittain ja sen moottorin toisen kaveriksi. Turhaan.

4.9-08                                                                PIDENTYNEET PROJEKTIT

JOULU 2004

Vaan eipä rakastunut sokeudessaan kateellisten puheita kuule.

Puolet projekteista viedään kuitenkin loppuun aloittajan toimesta.

http://www.kolumbus.fi/~w430618/johanne/

http://www.thebigsailboatproject.com/themove.htm

http://sailboat.creatica.org/index.html

JOULU 2008

RUNKO KELLUI

Taiteilija Matti Mönkäre sai päähänpiston 1990 tai oli saanut kai jo aikaisemmin,  mutta aloitti sen toteuttamisen. Kävin katsomassa Tornator projektia vuonna 1997. En ymmärtänyt sitäkään. Se vaikutti pitkälti Kuunari Koiviston kokoiselta hulluudelta. Mitä kuulu nyt kymmenen vuoden kuluttua? En tiedä. Tornatorin kotisivulla viimeiset tiedot ovat vuodelta 2004. 

http://www.tornator.com/unelma.html

MATILLA OLI PIIRUSTUKSET

Sen jälkeen Vattenfall onkin säännöstellyt Saimaan vedet korkealle ja laiturista on ollut tämä kuva muistona vain. 

Amazonillakin on omat säännölliset, mutta säännöstelemättömät veden korkeus ongelmansa.

Kuivana kautena kuten tässä, pidetään kanootteja kuusikin metriä alempana kuin Andeilla sulavien lumien jälkeen.

Se oli tehty jossain Euroopassa vuonna 1961. Pyöreäpalteinen, tummansininen, teräsketsi. 10,5 m pitkä ja 3 m leveä. Antti oli ostanut sen -70 luvun alussa.

 Talvella vuonna 1974 hiivin salaa sen ressun alle HSK:lla  ja otin pimeydessä muutaman kuvan .

Ei Antti siitä varmaan olisi pahastunut vaikka olisi tiennytkin olimmehan sentään puhetuttuja ja kun asuimme samalla Maununnevantiellä.

Olin ensi kertaa käytetyssä ja vielä talviteloilla olevassa veneessä. Olinhan käynyt vain venenäyttelyiden silmiä kirvelevissä hartsi hajuissa. Riitan haju ja kunto teki lähtemättömän ja jäljittelemisen arvoisen  vaikutuksen. Tunsin luonnostaan heti, että veneen pitää haista siltä, kuin v..tun v..tulle eikä hajuvedelle.

Vuosia jälkeenpäin Antti oikealla oli S/Y Riitalla saattamassa lähtiessäni Helgolandiin valmiilla Merivuokolla vuonna 1978.

Riitta on vaihtanut omistajaa kenties nimeäkin, mutten epäile sen olevan vielä jossain Suomessa ja käytössä.

 18.7-08                                                                               M/S SIXTEEN

M/S Sixteen sai kyseenalaista kunnia lähdettyään Frykmanin ja vanhempien miesvieraiden kanssa Tallinnasta kirkkaassa kesäpäivässä joskus -80 luvun lopulla palaamaan Helsinkiin. Vaan kuinka ollakaan, Helsinki - Tallinnan välinen liikenne oli vasta lapsen  kengissä joten reittiä ei voinut nähdä kuten nyt. Niinpä keskellä Suomenlahtea Helsingin edessä 12 mailin päässä olevaa Helsingin kasuuniakaan ei huomattu ja pirulainen eksyttiin. Löydettiin yöksi tuurilla sentään saariston suojaan ja aamulla soitettiin meripelastukseen. Kerrottiin, että oltiin jotenkin pudottu kartalta kun tässä Helsingin ympärillä on näitä saariakin niin pirusti. Niinpä helikopteri matkaan ja isoa parikymmen metristä venettä etsimään. Ja löytyihän se kun vähän laajennettiin aluetta - Kotkan edestä.

Ripa oli juuri päässyt armeijasta ja tuli ensimmäiseksi ulkopuoliseksi duunariksi Duncker & Huttusella Kaarelan pihalle vuonna 1965.

Kolmekymmentä vuotta sitten tällaisen rungon teko kävi Helsingissäkin Vanhan talvitien reunassa Sörkassa.

Ripa vuonna 1978 Vanhalla talvitiellä Frykmannin M/S Sixteen venettä tekemässä.

06.07.2008                                                CANONIN Scannerin ominaisuus ja erikoisuus

DAKAR 1990

Maailmanympäri purjehtineisiin dioihin on 15 vuodessa ilmestynyt mahdottomasti jotain pisteitä, kenties hometta.

Niistä pääsee eroon osin pyyhkimällä, mutta Canonin scannerista löytyi ominaisuus, joka tässä on poistanut ne automaattisesti.   

AHVENENMAA 1985

Erikoisuutena pidän näitä kahta kuvaa, jotka se samasta diasta scannasi.

Tällaisena se diassa näyttää. Mutta miksi se ilman korjailujani seuraavalla kerralla teki tuo sinivoittoisen?

26.6-08                                                           TALVIKALASTUSTA

Jussi ja Vahti menossa verkon laskuun heti kun jää kantaa. Mukana jääsaha ja kymmenien metrien mittainen muoviputki jolla saa ujutettua verkkojen apunarun jään alle.

Helmikuussa matikan kutuaikaan nylkemiseen tarvitaan pihdit ja voimaa. En kuitenkaan ole vielä innostunut tekemään sen nahasta lompakkoa.

12.6-08

FERROBETONI KOVETTUU SATA VUOTTA, EIKÄ PALA: SANOI TEKIJÄ.

Ferrobetoni on todella tiukempaan terästetty kuin tavallinen teräsbetoni sokkelissa. Se on vain muutaman sentin paksuinen ja niin täynnä terästä kun siihen tilaan saadaan piiloon.

Jaala ANNMARI tuli Tikkurilan navigointiseuran lippulaivaksi vuonna 1966. -68 käytiin heti Puolassa ja -70 ja -72 oli vuorossa Kiel. Jaala oli rakennettu 1928 Suursaaressa. 60 vuoden kuluttua huonossa yhteishoidossa mätä alus olisi painunut pohjaan. Mutta ferrobetonin muotiksi se sentään vielä kelpasi.  

Se ui entistä syvemmällä vuonna 1988,

 mutta se ui vieläkin.

30.5-08

Mies, DUNCKERIEN KESIÄ ÄITSAARESSA

HISTORIQUE     

   Isäni ja Aili asuivat Tainionkoskella ja ostivat mökkitontin Äitsaaaresta 30 kilometrin päästä vuonna 1963. He rakensivat sinne saunamökin, joka näkyy hyvin keskimmäisessä kuvassa. Heidän kuoltuaan perin sen vuonna 1988. Avioeron Vuokosta vuonna 1997 ja Kaarelan myynnin vuonna 1998 jälkeen muutin Ruokolahtelaiseksi saunamökkiin vuonna 1999.

Petteri, Eija, Aili. 1965

Eijan poika Riku  1988

 Riku, minä, Petteri ja hänen poikansa Otto 2001

23.5-08

VENÄJÄ VENÄJÄ VENÄJÄ 

Itärajan ongelmat korostuvat ja konkretisoituvat meillä päin mukavasti. Saimaan kanavan vuokrasopimus, puutullien korotukset, autojen kuljetus rekkajonot, lomatonttien ja -asuntojen ostot vakituiseen asumiseen tarkoitetuilta ja hinnoitetuilta kunnallistekniikan piiriin kuuluvilta alueilta ja vielä veden säännöstely Saimaassa.

Jokainen järvien rannalla asuva ymmärtää ettei järvien pinnan vaihtelu voi olla luonnontilassa 1,5 metriä. Se johtuu säännöstelystä ja enempi tai vähempi kuin sopimuksessa kirjattu johtaa Venäjältä korvausvaatimuksiin. On tehty sopimus jossa sateitten määrästä huolimatta Saimaan-allasta käytetään tasausaltaana. - Miksi?

Venäläiset voivat kanavallaan tehdä mitä haluavat vaikka sulkea sen tai täyttää kivillä.

Venäläiset voivat myydä koivujaan tai olla myymättä.

Venäläiset voivat ostaa euroillaan tontteja, taloja, hotelleja ja vaikka Keskon meiltä ja muualta. Jos ei itse niin bulvaanin välityksellä. Niin on aina tehty ja tullaan tekemään.

Suomen teiden käyttö autojen rekkakuljetuksiin ja Saimaan vedenpinnan säännöstely on meidän vallassa, mutta mitä meidän päättäjät ovat saaneet viime vuosina aikaan niiden suhteen. Ei mitään!

Me maksamme ja kärsimme.

15.5-08

TOINEN LÄHTÖ MAAILMAN YMPÄRI

Erkki Kautto, Loviisan Atomivoimalan insinööri lähti toiselle maailmanympäripurjehdukselleen Kotkasta koko perheen voimin uudella Limimetallin teräsveneellä S/Y Avalonilla (S/Y Iiris, S/Y Manta). Vuonna 1989.

 Ensimmäinen oli tehty paljon pienemmällä S/Y Wandalla pojan kanssa kahden.

Kotkan meripäivillä Avalon ja Albanus oli yleisön katsastettavana.

Laiturissa ui myös Albanuksen "pienoismalli". Karl Immosen tekemä, soutuveneen kokoinen. Suunnitelmissa oli samankokoisen Suomen Joutsenen teko.

Avalonin matka loppui Brasilian kautta Karibialle vuodessa, Dominikaaniseen tasavaltaan. Ei ollut miehistöä perheestä eikä muista ja ankkuripaikan rannassa ihan mukava kylä.

Purjehdukset oli pääosin purjehdittu 1997. Avalon oli myyty. Avioero otettu. Dominikaani tytön kanssa poika Erkki, mutta jo eri asunnoissa Turussa.

Pikku Erkki Kaarelassa 1998.

Luultavasti Turussa nyt teini-iässä.

5.5-08                             Vuonna 1987 alkoi isot vene projektit

   Maarianhamina

ALBANUS

    Turku

ESTELLE

   Teijo

KOIVISTO

26.4-08

Kaarela 1959

50-vuotispäiväsi aattona. Syntymäsi aikoina kypärä pakkoa ei ollut ja niitä käytti vain varakkaat. Maununnevantiellä sai ajella laskiaisajelua. Oli minulla silloinkin kamera, jalusta ja itselaukaisin.

Täytettyäsi 17-vuotta oli pyörä vaihtunut, vaikka merkki JAWA-CZ olikin sama. Silloin oli kypäräpakko vaan ei sinulla eikä korttiakaan.

Kaarela 1975

Vuosituhannen vaihteen kahta puolta paloi viimeiset ansiopuikot Jack-lauttaan ja MKH:n mittausveneisiin. En selvinnyt kunnialliseen 65-vuoden eläkeikään. Ruumiillinen työ kohdallani vaikeutui ylipainon ja harrastuksiin kuluvan ajan myötä. Eikä laiskuuttakaan voi unohtaa. Muutto Äitsaareen oli viimeinen niitti työurallani.

40-vuotta  P 48.00 käryjen hengittämistä ei ainakaan heti minua ole tappanut.

10.4-08      

SKÖLDVIKIN TELAKKA

VUONNA 1983

WICHMANN

Norjasta tuotuun Wichmanniin oli troolarin rungon päälle tehty mastot ja  uusi "nakkikiska"  edellisvuonna.

Se alkoi saamaan purjelaivan ilmettä.

Pohjan kunnostus alkoi näkkien kaapimisella.

Moottoriveden jäähdytysputki näkyy kuvassa.

Vesirajassa näkyy messinkipellit jotka suojasivat vaarallisessa ohuessa jäässä ajossa. Sitä saattoi esiintyä pienissä satama-altaissa vaikka meri oli avoin.

 Ei se laivoista jäänmurtajia toki tehnyt.

Ragnar oli aloittanut Wichmanin kunnostuksen Sipoossa kotilahdellaan edellisvuonna.

Oppipoika Pera

Aloin opetella puulaivan sielunelämää ja rungon hoitamista.

Nyt 25-vuoden kuluttua saattaa lankut, kuin silloin lyödyt riveetkin jo olla vaihdettu.

Oppiin kuului, ettei rivettä suinkaan lyöty niin tiukkaan kun jaksettiin vaan tasaisen lujaksi. Sen piti olla vielä eloisaa ja antaa rungolle mahdollisuus elää. Riveen tuhosi lopulta öljy joka poisti kimmoisuuden.

3.4-08                                            SUURET RUORIT, SUUREMMAT VENEET

SKAGEN - HELSINKI

1985

FREJA

HELSINKI - PIETARSAARI

1986

COLT

 KAIKKI MERIVUOKKO-KIRJAT OVAT KOTIKUTOISIA

27.3-08

Vuonna 1983 ilmestyneen  Merivuokko-kirjan kasaaminen tapahtui Kaarelassa. Olin saanut Vene-lehdestä hyljätyn sähkökirjoituskoneen! Merenkulkulaitokselta tammisen konttorituolin ja niin liimailin taitonkin sivu sivulta. 

Maailmanympäripurjehduksen jälkeen vuonna 1997 oli Tyynenmeri ja Paluu kirjojen teon vuoro Kaarelassa.

Amazonilla käynnin jälkeen tein kirjan ja editoin videota kuukausi kaupalla Äitsaaren 20 neliön mökissä.

Nyt 2008 on ensimmäisen kirjan kopion teko mustavalkopokkariksi  menoillaan Äitsaaressa.

Finnair päätti siirtyä traktoreilla siirrettävistä laskuportaista kiinteisiin autoportaisiin ja teimme ensimmäisen proton suolla vuonna 1970.

Duncker & Huttunen oli T:mi KO-HU (Konepaja Huttunen).

Seutulan kentän alle louhittiin iso luola varuiksi palvelemaan mahdollista sota-ajan aikaista lennonjohtoa.

      

Vuonna 1972 Keihänen rakensi Seutulaan oman huoltohallinsa kahdelle koneelleen. Olin tekemässä jumalattomia ovia halleihin.

15.3-08                                     LAITURIN TEON VAIHEITA

Vuonna 1990 talvella olimme Rikun (6V) kanssa talvilomalla. Jos laituri oli se oli jään alla.

Vuonna 1997 saavuin ensi kerran Merivuokolla pojan  maailmanympäripurjehduksen aikana tynnyreistä tekemän ponttonilaiturin päähän.

Vuonna 1998 talvella innostuin oikean laiturin tekoon kun ensin selvitin jäältä kuinka kaukana olisi riittävän syvää Merivuokolle (21 m) .

Myrskyn syksyllä irroittama ponttoni laituri näkyy rnnalla.

Kesällä oli kiviarkun teon, uittamisen ja täyttämisen vuoro paikalleen.

h

Syksyllä 1998 hain Merivuokon Helsingistä ja 1999 talvi oli ensimmäinen talvehtiminen Saimaalla.

Mökkiin ei oltu vielä kajottu.

9.3-08

AUSTRALIA Cairns 1998

KYMMENEN VUOTTA UNELMAA

Päivälleen

SUOMI Helsinki 2008

28.2-08           

HELSINKI, ARKADIANKATU 36, VUONNA 1960

Vuokko oli saanut työsuhdeasunnon Arkadiankadulta. Pihan puolelta ensimmäisestä kerroksesta länsipuolen nurkasta. Paikasta missä aurinkoisena kesäpäivänäkin töistä tullessa piti poltella sähköjä eteensä nähdäkseen. Emme valittaneet, vaan totesimme asuvamme omassa kodissa. Flemarin 30 neliön ja Kaarelan 16 neliön kiertolaisuuden jälkeen yhden lapsen nuorperhe oli oman elämänsä oikeassa alussa oikealla vuokralla.

22.2-08

Serkkuni Terttu oli ollut minun lapsenlikka sodan aikana ja minä tässä Tertun lasten Sirkka-Liisan ja Eeron.

Eero nyt jo yli viisikymppinen on ollut talon isäntänä kymmeniä vuosia.

KORIA, Metsäkulma 1955

Muistan kuinka ylpeä olin mustasta T-paidasta ja sen, että tässä kuplassa oli kaasupolkimen päässä rulla mukamas keventämässä kaasun painamista.

Olin renkinä vaikkakin sukulaisena. Oikeat rengit saivat 500mk  päiväpalkkaa, ruoan ja asunnon. Minä solmin aina keikan Eikan kanssa joka oli pieni, mutta kannattava. Rahalla sai ostettua jäätelöä ja Korian aseman kiskasta Rautakirjasta Tex Villerin ja Gordon Jimin. Halpoja, kapeita pikku sarjakuvavihkosia.   

Takanani näkyvän aitan yläkerrassa asui yksi renki. Kun hän parin tilin välin jälkeen katosi ja menimme Tertun (emäntä) kanssa siivoamaan aittaa löysimme kymmeniä täyteen kustuja viinapulloja. Laiska mies ei ollut viitsinyt öisin laskeutua pihalle tarpeilleen.

 Onko tämä  eläimeen sekaantuminen?

Eino ja Terttu Mäkelän maatilan (n. 100 ha) rakennukset vuonna 1957 ja Sirkka-Liisa.

18.2-08

TATTARISUO 1967

Duncker & Huttunen teki muutamasta vanhasta kuorma-auton rungosta hinausauton.

14.2-09

Pariisissa 1969

Kesäloma 18 vuorokautta.

 Yashica 6x6 tilalle olin ostanut Canon FT kinon ja ei kun Pariisiin.

 Dioja saaliiksi vaan vallan .

.

Ajopelinä kymmenvuotinen kumipallojousitettu Citikan ID.

Teltan pystytys

Silloin 4-hengen perheen kesälomavarusteet ja teltta sopi takakonttiin.

 Aamiainen

Pariisin kohteet oli jo kuvattu kun huomasin ettei filmi ollut lähtenyt kelautumaan!!!?? Seuraavana päivänä pikakierros ja uudestaan samat paikat filmille.

Ei Eiffel-torniinkaan enää menty vaan kuva otettiin yhden jalan vierestä ja muut istui autossa.

.

Champs- Élyséellä auto kadun reunaan, perhe poseeraamaan, kuva ja matka jatkui.

1836 valmistunut Riemukaari kuvattiin melkein vauhdissa.

Minä ja kakarat olimme paljasjalkaisia kaupunkilaisia kaupungeissa.

 Se herätti katseissa hämmästystä, sääliä tai pahennusta. Olihan siinä toki lasin palaset ja joku muukin vaara vaan eipä osunut.

.

Leirintäalueita käytettiin vain kaupungeissa, muuten teltta oli tien vieressä.   

Konepelti toimi päiväkirjana ja karttana Euroopalla käynnistä.

7.2-08 

                                       Maailmanympäripurjehduksen paluu -80 luvun lopulla Hjalliksen Belmont-veneellä.

Vene-lehden Utter, Wilén, Murto ja kai Valtaojakin oli yhdessä veneessä vastassa.

Hjallis

Helikopteri ja kaikki oli vastassa.

Suomen tupakkalaki vaati Belmontin tupakkamerkin peittämisen kyljessä roikkuvalla kankaalla.

3.2-08

Kävin Norrköpingissä vakoilemassa miten limisauma teräsveneitä tehtiin. Osaamatta sanaakaan ruotsia menin pajan ovesta sisään, näin tämän rungon, kurkistin minkä päälle teräslistat oli ladottu, näppäsin muutaman kuvan ja kävelin sanaakaan sanomatta ovesta ulos ja lautalle.

KIRKKONUMMEN LAIVA OY oli perustettu Lootus-merkkisten veneiden tekoon. "Halloo" Haavisto (nyt jo vainaa ja kovasta puhelin äänestään tunnettu) oli idean isä ja johtaja. Minusta piti tulla projektipäällikkö varsinaiseen 100-200 veneen sarjavalmistukseen (merenkulkuhallituksen kaikki vanhat lasikuituveneet). Kunhan nyt ensin tein jigin ja ensimmäisen rungon.

Rungon kaarikuvat oli hankittu Laitilasta limisauma puuveneestä ja niitä jatkettu keskeltä 1-2 metrillä.

 Toteutin vakoilun tuloksen, jota en voi pitää pikku hommana ja rakensin samanlaisen jigin kun Norrköpingissä olin nähnyt.

TATTARISUO 1983

Kaikki "laudat" ovat erilaisia kaarevia 4 millisiä, peltiniplerillä leikattuja.

 Saumaa joka oli vain ulkopuolella tuli peräti 400 metriä ja hitsasin sen 4 millin suurriitoisuus puikolla.

(Runkoja tehtiin 4, joista yksi Suomen sokerille Porkkalaan satamahinaajaksi)

KÄPYLÄ 1963

Lankomieheni Heka puhui minut Osateokseen Käpylään hitsariksi vaikken koskaan ollutkaan hitsannut. Vaan oppivainen kun olin niin opin.

Tässä teemme Suomen Kaapelitehtaalle kaapelikeloja ja illalla ajelimme rakentamaan Etelä-Kaarelan paritaloamme.

KORIA 1944

Sillanpään talo Hohtilanmäellä mäkitupalainen Miina (Hirsmäen)  ja Kustaa Dunckerin tontilla.

Olin sota-ajan 3-4 vuotta tätini Helvin luona Korialla. Isä oli sodassa ja Äiti kävi Helsingissä Weilin & Göös´sillä töissä.

 Vaikka Suomi oli sodassa suurin osa naisista eli kuitenkin olosuhteisiin nähden normaalisti joskin puutteessa - monellakin tapaa.

Helvi-täti ja Otto Sillanpää etualalla.

Minä 4v tietysti kaikkien silmäteränä keskellä.

Kuva on Jouluna 1944 koska Äitini on vasemmassa reunassa, joululomalla Helsingistä. Kuvassa myös serkkuni Terttu ja Tauno sekä Miina-mummo 70v.

21.1-08

ÄITSAARI 1974

Isä oli jäänyt eläkkeelle Imatralla 65v ja vietti entistä enemmän aikaa mökillään Äitsaaressa.                      

HELSINKI 1974

Olin töissä jossain peltipajassa.  Tässä  kelkassa pellittämässä  vintti-ikkunaa Pikku Roballa.

 Illalla ja viikonloppuisin tein Merivuokkoa Kaarelassa.

17.1-08

      24.7.2004

TV uutiset alkoivat paloaamuna tulisesti. Olihan Porvoon kirkko palanut. Se oli tärkeimmillään 1809 valtiopäivien avajaisissa.

Kivinen kirkko säästyi, paanukatto ei.

1.6.2006      

Se on tehty pahvista Englannissa 40-luvulla. Sen kuva koko on 6x9 senttiä. Siinä on kaksi etsintä, jolloin kääntämällä kameraa saadaan vaaka tai pystykuvia kuten alla. Sen suljin pelaa kuten vanha vipukytkin eli se siirtyy aina jousen voimasta ääriasentoonsa. Siirtämällä laukaisinta sisällä oleva peltilevy vilahtaa objektiivin ohi ja sinä oleva reikä valottaa filmin. Filmirullassa oli erikseen suojapaperi ja filmi. Suojapaperiin oli merkattu kuvien numerot (kai 9) ja ne näkyvät takaseinästä pienestä punaisesta aukosta. Kuvan oton jälkeen siirrettiin seuraava numero ja samalla uusi valottamaton filmi kameran sisällä kohdalleen. Vanha rulla jäi aina tyhjäksi kameraan ja sille sai taas kelattua seuraavan filmin. Rullat olivat silloin puuta.

Kuvien laatu oli välttävä normaaliolosuhteissa auringon paisteessa 19 ja 21 DINin filmillä, joka vastaa nyky 64 ja 100 ASAa. Kuvat tulivat albumeihin silloin 6x9 sentin kokoisina ja niin kuin kuvista näkyy ne olivat vain keskeltä jotenkin tarkkoja.

No 2 CAMERA

Olen 10-v vuonna 1951 ja aloitin moottoripyöräilyn tällä Rudge merkkisellä pyörällä tosin vain narun päässä kun serkkuni Tauno hinasi sitä jostain.

 VUOSI 2003         14.1-08

Ruskipojat oli keksineet yhteiskuljetuksen tukkikuormiin. Porattiin tukit ontoiksi, täytettiin Mallu kartongeilla ja suljettiin päät samasta tukista ensin sahatusta päästä tehdyllä korkilla. Tukeista tuli uuden täytteen ansiosta huomattavasti arvokkaampia. Kuski vaan ei tiennyt että niistä olisi pitänyt maksaa vero ja että tukkikuormasta tuli huomattavasti kevyempi vaaálle ajettaessa.

         VUOSI 1976      11.1-08

 Olin 35-vuotiaana Emäsalossa kertausharjoituksissa. Aikuinen mies sai leikkiä tykinjohtajaa poikien kanssa. Vasemmalla ammutaan hinattavaa maalilauttaa jossain kiikarin kantomatkalla. Ensimmäisen roiskahduksen jälkeen korjataan piipun asentoa ja siinä se on.

       VUOSI 1956         4.1-08

 Olin täyttänyt 15 selvinnyt ammattikoulusta ja kasvanut miehen mittaiseksi.

Pystyin hakemaan lehmille heraa meijeriltä petrooli käyttöisellä  David Brown traktorilla ja sain ajella K-125 neuvostoliittolaista moottoripyörää. Kuvassa kuitenkin Helvi-tätini on Otto-sedän kyydissä.

        VUOSI 1960           29.12-07

 Eläintarhan-ajot lopetettiin ja Keimolan rata valmistui umpimetsään missä oli kunnon suora ja tarpeeksi leveä rata koko kierroksella.

Curt Lincolnin lopetettua uudeksi suosikiksemme nousi Leo Kinnunen.   

      VUOSI 1954              25.12-07  

  Olemme jossain Kymijoen ylittävällä sillalla serkkuni Taunon ja isäni vaimon Ailin kanssa.

 Seison kaiteella pitelemättä mistään kiinni. Alkoi jo olemaan näyttämisen tarvetta.

      VUOSI 1958               23.12-07

 17-vuotis kuva kotona Flemarilla. Takana 30 litran akvaarioni. Edessä uusi radio ja levysoitinkaappi minkä sisällä oli Telefunkenin levynvaihtaja. Olinhan ollut jo yli vuoden tsupparina ja minun ja Äidin elintaso oli parantunut kai.

      VUOSI 1961                 18.12-07

Olin Isosaaressa armeijassa kun Neuvostoliiton laiva vei ohjuksia Kuubaan ja pelättiin jotain kriisiä ja mekin oltiin yhtenä aamuna kentällä kuuntelemassa jos vaikka Euroopassa alkaa tapahtumaan sotilaallisesti.

Kuvasin kurssijulkaisuun muutaman tehdynkin kuvan. Tässä kaikilla on eri varusteet. Lapikas, kumi- ja nahkasaapas. Erilaisia pyssyjä ja saattaa olla eri vaatteetkin kaikilla.

      VUOSI 1956            12.12-07

Olin ostanut ensimmäisellä ulkomaanmatkallani vuonna 1955 Itävallasta halvimman ja samalla pienimmän kameran minkä löysin.

Kokokin oli erikoinen koska kuvat olivat vain 3x4 senttisiä.

Kamerassa oli kuitenkin mahdollisuus manuaaliseen suljinaikaan. Arviolta tuollainen muutaman sekunnin filmin valottaminen teki kuvan Aleksin joulukadustakin vuonna 1956.

Tulosta ei nähnyt kuin nyt digiaikana heti, vaan filmi vietiin kehitykseen kun rulla oli täynnä ja kuvat sai muutaman päivän päästä.

ÄITSAARI      KESÄ -64

Äitsaaressa ei valittavan naapurin mökkiä vielä ollut aloitettu rakentamaan vasemmalle tyhjälle tontille ja isä sahaa jotain kuvan samassa laidassa.

Rakensimme Hekan kanssa paritalon Maununnevantielle samana vuonna kun isä teki mökin Saimaalle. Siitä johtuu että en käynyt koskaan rakennuskesänä Äitsaaressa.

Virolaistiilet haettiin Uunisaaressa puretuista rantavajoista, vanhalla Yleisradiolta ostetulla isolla bensamoottorisella Sisu kuormurilla. 

Myynti-ilmoitus tänään  OIKOTIE/HUONEISTOKESKUS/PARITALO

Tilaa ja tunnelmaa viehättävässä 60-luvun paritalokodissa. Valoisa olohuone, josta käynti lasitetulle terassille ja pihalle. Takka luomassa kodikkuutta. Vehreä pientaloalue. 348 000 euroa. (puolitaloa)

TALVI -64

KESÄ 2007

Kuva ilmoituksesta

"TUSKA"

     VUOSI 1958                   27.11.-07

Olin ostanut Yashica-C:n vuonna 1958. Se oli japskien ensimmäisiä eurooppakopioita. Ennen autoja ja moottoripyöriä.

 Japskithan aloittivat teollisen valloituksen jo valmiilta pöydältä -50 luvulla. He ostivat kameran purkivat sen ja tekivät samanlaisen. Samoin autot ja moottoripyörät. Sitten vaan kiertomatkalle tehtaisiin ja kameralla kuvia ja päähän tietoa ja tekemään samanlaisia tuotantovälineitä.

Yashicani oli kaksi linssinen saksalaisen Rolleiflexin kopio. Se maksoi noin viidenneksen alkuperäisen Rolleifexin työläismallista Rolleicordista. Hinta oli 18500 vanhaa markkaa ja minun varastoapulaisen palkka 30000. Sen hankinta siirsi esimerkiksi pesukoneen ostoa vastaperustetulta nuorperheeltä 17v.

 Olin harrastanut kuvausta lainakameroilla jo pari vuotta ja kehittänyt kuvat Ensio Liesimaalla Flemarin mäessä vastapäätä kotiani. Negatiivit rajattiin suojapaperiin ja Liesimaa suurensi ne 9x9 senttisiksi suurkopioiksi.

 Kameran oston aikaan tutustuin myös Hekaan ja hänen avullaan pääsin Käpylän seurakunnan pitämiin nuorisotiloihin joissa oli myös pimeähuone ja suurennuskone käytettävissä. Filmit kehitin edelleen valokuvausliikkeessä, mutta kuvat suurentelin siitä eteenpäin itse ja paljon 9x9 senttiä suuremmiksi. Ilfordin A4 puolimatta paperit oli suosikkejani. Kiiltävät kuvat oli hienoja, mutta jokaisen kuvan erillinen kuivaaminen peilinkiiltävällä pinnalla sähkökuivurissa oli aikaa vievää. Nopeammin pääsi puoliksiöin kotiin kun vain ripusteli puolimattoja pyykkipojilla narulle roikkumaan ja veteli pöydän kulman yli suoriksi. 

 Tässä yksi ensimmäisiä yrityksiä "oikeasta valokuvasta".

 Kuva on otettu Helsingistä. Takana näkyy Siltasaaren rantaa.

     Vuosi 1986                  20.11.-07

  Kahveliketsi FREJA sai uudet mastot Saebystä ja olin muutaman viikon niiden laitossa.