Maan valoa

Kasvimaailma on merkinnyt lähes kahden vuosikymmenen ajan Marjukka Vainion taiteelle niin mikrokosmosta kuin makrokosmosta. Keskeistä on ollut se näkemisen hetki, jolloin pienessä, huomaamattomassa ja tavallisessa avautuu enemmän, kaikkeus.
     Kuusen siemeniä ilmassa, kukkavarsia, lehtiruoteita, suoveteen uponneita, mädäntyviä, hapertuvia kasvinosia. Näitä kaikkia Marjukka Vainio on varhaisemmissa töissään kuvannut, ja niiden kautta kertonut ihosta ja muistoista, menetyksestä ja kauneudesta.
     Matka kasvien kanssa on viennyt Marjukka Vainion yhä pelkistetympään ilmaisuun. Ydinkokemusta etsiessään hän on pyrkinyt karsimaan ympäriltä kaiken turhan.
     Siirtyessään maanpäällisen kasvimaailman kuvaamisesta maanalaiseen juurten maailmaan Marjukka Vainion lähestymistavasta on tullut yhä veistoksellisempi. Vaikka juuri on tuotu pinnalle konkreettisesti näkyväksi, se ei ole kuitenkaan missään konkreettisessa tilassa vaan ikään kuin kelluu suojatta syvän avaruuden yksinäisyydessä.
     Juuret tavallisesti kätkeytyvät syvälle mustaan multaan. Meille maan pinnalla käveleville maa jalkojemme alla tuntuu läpitunkemattoman pimeältä yöltä, mutta ei niin ole. Valkeus siellä vallitsee, samalla lailla kuin kekiyöllä on toisella puolella maapalloa täysi päivä.
     Marjukka Vainio kertoo tästä lähes näkymättömästä, piilossa olevasta, jonka hän kuvissaan tuo näkyväksi. Elementtien välinen rajapinta ylittyy, alinen maailma tulee hyvin voimakkaasti läsnäolevaksi. Teoksissa on niin paljon kätkettyä, salaperäistä, näkyväksi tehtyä näkymätöntä, että ne tuntuvat kertovan maan valosta. Maan valo on salatun kääntöpuolen kauneutta.
     Marjukka Vainion teokset syntyvät monivaiheisen prosessin kautta. Käsityön kaltaisuus luo teoksiin voimakkaan kauneuden kunnioituksen. Estetiikka yhdistyy etiikkaan. Marjukka Vainion teosten maan kauniissa valossa liikutaan omantunnon ja muistin kerroksissa.

     Olli Jalonen