Peter Ragnarsson

Miten tehdään kirja

Monet painotyöt voi tehdä rutiinilla, mutta toisten tie on mutkikkaampi. Marjukka Vainion Hommage à Ester Helenius -kirjan tekeminen oli poikkeuksellistakin poikkeuksellisempaa. Kirjan repron ja painon graafinen tuotanto oli räätälöityä mittatilaustyötä.

Tullessani mukaan hankkeeseen, kuvat kirjaa varten oli valittu ja kirjan muoto päätetty. Kirjailija ja runoilija Bo Carpelan oli inspiroitunut Marjukan kuvista ja kirjoittanut kirjaa varten runosarjan Årets kretslop. Alustavan taittosuunnitelman oli tehnyt valokuvaaja Ritva Kovalainen. Visioita ja toiveita oli paljon.

Tavatessani Marjukan ensimmäistä kertaa, hänen valokuvansa olivat uskomattoman kauniita Cibachrome-näyttelykopioita. Niiden värikylläisyyden toistaminen tavallisessa kirjassa olisi vaatinut kiillotetun taidepainopaperin. Hommage à Ester Helenius -kirjasta ei kuitenkaan oltu tekemässä näyttelykuvien toisintoa, vaan oma taideteoksensa, joka muistuttaisi litografiaa.

Kirjan sisäsivujen paperiksi valitsimme kauniin Yhdysvalloissa valmistettavan Mohawk Superfine White Eggshellin. Se on kiillottamatonta paperia, mutta sen ominaisuutena on epätavallisen hyvä kuvien painettavuus. Repron päätimme tehdä Pentti Sammallahden hengessä vapaana perinteisestä lineaarisesta rasterista. Marjukan tavoitteleman vaikutelman esikuvana olivat koevedokset, joita olin tehnyt mustavalkoisten akvatintarasteroitujen kuvien kanssa.

Eräs Marjukan kuvien tärkeä ominaisuus on hienovaraiset häivähdykset kuvien tummimmissa keskisävyissä. Niiden toistaminen kiillottamattomalla paperilla on hyvin hankalaa. Sen vuoksi päätimme painaa mustan värin kahdella painopellillä, joista toinen oli eroteltu harmaaksi ja toinen keskimustaksi. Kuvien viimeistelyn teimme mattalakkauksella, johon oli lisätty väri. Kannet päätettiin painaa silkkipainossa. Numeroitu rasteroimaton litografia oli kirjan ylimääräinen herkku.

Marjukka Vainion Hommage à Ester Helenius -teoksen painotyö poikkesi kaikista standardeista, joten tarvitsimme taitavat yhteistyökumppanit. Sisäsivujen koepainatusten jälkeen valitsimme helsinkiläisen Erikoispaino Oy:n. Kirjan kannet painoi Staffan Torhamn, jonka kanssa olin aiemminkin tehnyt taidepainotöitä. Myös Upsalan lähellä oleva Sala Tryckeri, joka painoi erillisen litografian, oli aiempi yhteistyökumppanini. Erityisen vaativan työn kohdalla on tärkeää, että tekniikan lisäksi myös kommunikaatio toimii. Marjukka ja minä hyväksyimme aina kaikki painovaiheet yhdessä. Suomalaisessa painossa ongelmana oli kieli: kukaan painajista ei osannut ruotsia. Onneksi saimme avuksemme valokuvaaja Kristoffer Albrechtin, jolla itsellään on kokemusta vaativista painotöistä.

Repro ja paino

Värierottelut tehtiin analogisesti reprokameralla punaisen, vihreän ja sinisen gelatiinifiltterin avulla. Filminä käytettiin pankromaattista puolisävyfilmiä. Työskennellessäni originaalin kanssa, jonka sävyala on laaja, käytän "camera back masking" nimellä kutsuttua tekniikkaa. Se tarkoittaa kuvan vaaleiden sävyjen suojaamista diffuusiomaskin avulla. Negatiivin päälle asetettu maski sallii tummien alueiden jopa viisinkertaisen ylivalotuksen.

Rasterointi tehtiin Jemseby Hybridiksi kutsutulla tekniikalla, jota olin ollut kehittämässä Bo Jemsebyn kanssa. Menetelmässä negatiivi asetetaan pitimeen läpivalaisua varten kuten suurennuskoneessa. Kuva heijastetaan tyhjiöpuristetulle tasolle, jossa graafinen filmi on kiinni rasterin kanssa. Rasterin pitää olla stokastinen tai sattumanvarainen. Lopullisen kuvan sävyala muodostuu rasterin siirtämisestä tai vaihtamisesta ja useasta osavalotuksesta. Sisäsivujen osaväreihin käytin viittä erilaista rasteria (kahta stokastista ja kolmea akvatintarasteria) sekä 7 valotusta. Valmista kuvaa kohti tuli jopa 35 valotusta. Erityisesti tätä kirjaa varten valmistin 3 uutta rasteria, kaksi sisäsivuja ja yhden kantta varten.

Kirjan esilehti, jossa on neljä keltaista kukkaa ja kukanvartta, on esimerkki itsetehdystä lisäväristä. Tarkoituksena oli painaa norsunluunväri omalla koristevärillä ja siten saada tasaisempi ja kauniimpi lopputulos kuin painettaessa rasterilla. Koska pantonen koristeväreistä ei löytynyt tavoiteltua väriä, sekoitin sen itse painossa. Myös vihreät lehdet saivat enemmän voimaa omien värisekoitustemme ansiosta. Ja koska kulta- ja kupariväreistä kumpikaan ei sellaisenaan sopinut kannen paperin sävyn kanssa, säädimme värin sekoittamalla ne keskenään.

Ester Helenius -kirja valmistui sinnikkyytemme ja itsepäisyytemme ansiosta. Oliko se kaiken ponnistelun arvoista? Vaikka tuntuukin hyvältä olla tyytyväinen omaan työhönsä, lopullinen kiitoksen antaa kirjan lukija. Onnistuuko kirja koskettamaan lukijaa, ei voi tietää etukäteen...

Kirja valittiin Ruotsin kirjataiteeksi (Svensks bokkonst) vuonna 1998. Perusteluissa sanottiin: Vainion teos on graafinen kokonaisuus, elokuvan kaltainen elämys, teatteriesitys. Ester Heleniuksen innoittamana valokuvaaja on luonut pimiössään luonnon uudelleen. Akvatintarasteri saa kuviin romanttisen värinän. Teos on loistelias painotyö ja tilinpäätös.


Lyhentäen kääntänyt Anna-Kaisa Rastenberger