Ulkomuototuomarin ura kohdallani alkoi hieman suunnittelematta. Kirjoittelin aikanaan Pystykorva - lehteen juttuja ihan mielenkiinnosta kotimaisia rotuja kohtaan. Suomen Pystykorvajärjestön silloinen puheenjohtaja, jo edesmennyt Matti Joenpolvi houkutteli minut mukaan järjestön tiedotustoimikuntaan. Vuonna 1996 alkoi järjestön alkeiskoulutus tulevaa Kennelliiton peruskurssia varten. Matti ei oikeastaan antanut vaihtoehtoja, vaan tuon alkeiskoulutuksen vetäjänä vaati että Pekka lähtee mukaan. Pitänee myöntää että kun pienestä pitäen olin isäukon kanssa pikkunäyttelyissä käynyt, ei se vallan vastenmieliseltä ajatukselta tuntunut. Nopeaan tahtiin tuli suoritettua kaikki vaadittavat kurssit ja oma alkeiskoulutuskin tuli läpäistyä, joten SPJ ilmoitti minut Kennelliiton kuuluisaan "silmätestiin". Ensimmäisellä kerralla ei vielä onnistanut, mutta koska en ole tottunut luovuttamaan, seuraavalla kerralla syksyllä 2001 pääsin kurssille. Olimme Kankaan Texan kanssa ainoat n. mettäpuolen ihmiset tuolla kurssilla ja saimme toisiltamme sopivasti tukea kahlata tuo vaativa koulutus läpi.
Oman rodun erikoiskoulutus oli vielä 2002 helmikuussa, kollegio toukokuussa Lapuan Shellin takapihalla ja vasta sen jälkeen kuuden vuoden rypistys oli ohi. Tuomarikortti, oikeudet tietenkin vasta suomenpystykorvalle, oli taskussa.
Kuten minua oli varoitettu, siitä se leikki sitten alkoikin, kova työnteko. Suomalaisessa ulkomuototuomarien koulutusjärjestelmässä vaatimustaso on tiukka. Erikoiskoulutukset, harjoittelut, muu rotuun tutustuminen ja lopuksi kollegiot vievät aikaa ja autossa istuminen tulee tutuksi. Eipä silti, tämä on tosi mielenkiintoinen harrastus. Uusiin rotuihin tutustuminen vie mukanaan ja kun rutiini on tullut, isompia yllätyksiä ei enää tule.
Rotujärjestötehtävissä olen jatkanut koko ajan. Kertynyttä kokemusta pystyn käyttämään  ja sitä kehittämään SPJ:n ulkomuototoimikunnan vetäjänä ja mm. pohjanpystykorvan ja siperianhuskyn tuomarikouluttajana. Olen toiminut muutaman vuoden myös Kennelliiton näyttely – ja ulkomuototuomaritoimikunnassa.

 

Olen tähän mennessä hankkinut arvosteluoikeudet ryhmille 5, 6 ja 7. Noutajien ja ylösajavien koirien ryhmästä eli ryhmästä 8 puuttuu enää muutama rotu. Arvosteltavia rotuja on tällä hetkellä 197. Laajennuskoulutus on nyt siis jälleen käynnissä, mutta pyrin pitämään vauhdin aika varovaisena. Arvostelutehtävät vievät jo nyt niin paljon aikaa, että työssäkäyvänä ihmisenä ei hurlumhei - vauhtiin pysty, enkä kyllä haluaisikaan. Jokaiseen opiskeltavaan rotuun pitää myös pystyä perehtymään, liian heppoisesta valmistautumisesta kollegioihin olen saanut jo karvaan opetuksen :)
Vaikka arvostelemissani roduissa on paljon myös ns. seurakoiria, haluaisin nimenomaan että minut yhdistetään käyttökoiriin lähtökohtani takia ja siksi aion jatkossa keskittyä lähinnä Suomessa metsästyskäytössä oleviin rotuihin hankkiessani uusia arvosteluoikeuksia. Tuon kasiryhmän lisäksi kiinnostusta löytyy vielä mäyräkoiriin ja ehkä muutamaan terrieritotuun.

 

Arvostelutehtäviä tulee tällä hetkellä säännölliseen tahtiin. Olen pyrkinyt pitämään vuotuisen näyttelymäärän n. 20 näyttelyssä. Ulkomaille en kovin ryntäillen ole lähtenyt, pitkät viikonloput eivät säännöllisen työni takia oikein tahdo onnistua. Toki mielenkiintoisimmista näyttelyistä en ole halunnut kieltäytyä. Tähän mennessä olen arvostellut muutaman kerran Ruotsissa ja myös Kanadassa ja Englannissa.

Arvonäyttelyissä olen saanut kunnian arvostella : Suomen Voittaja - näyttelyissä, PMV-05 näyttelyssä, EUV 06 - näyttelyssä, Ruotsin Voittaja - näyttelyssä 04, pystykorvien Jalostuspäivien näyttelyissä, Lappalaiskoirien päänäyttelyssä -07, Pystykorvajärjestön päänäyttelyssä -08, Laikajärjestön päänäyttelyssä -06, dreeverien päänäyttelyssä -07 ja siperianhuskyjen päänäyttelyssä - 08. Arvostan paljon myös arvostelutehtävää Ruotsin Pystykorvajärjestön päänäyttelyssä - 09

Arvostellessani koiria tunnen tärkeimmäksi tehtäväkseni antaa koiraharrastukselle ja - harrastajille sekä arvostelemilleni roduille sen tiedon ja kokemuksen mikä minulla on annettavana eli ulkomuototuomarin tehtävän koen lähinnä "palveluammattina".
Pyrin arvostellessani kiinnittämään huomiota hyvään luonteeseen, terveeseen rakenteeseen ja oikeaan rotutyyppiin, joka samalla sisältää ne jokaiselle rodulle tärkeimmät rotupiirteet. Tyypin määrää rodun käyttötarkoitus. En oikein ymmärrä miksi muutamilla roduilla ollaan ajauduttu tilanteeseen, että puhutaan käyttö- ja näyttelylinjoista?
Rotu pitää pyrkiä säilyttämään toiminnalliselta tyypiltään sellaisena, että se edelleen pystyisi toimimaan tehtävässään. Koiraharrastus on siis samalla hyvin kulttuuripohjainen harrastus, vaalimmehan me rotujen kotimaan ylläpitämiä arvoja.

ARVOSTELUOIKEUDET

TULEVAT ARVOSTELUTEHTÄVÄT (päivitetty 29.11.11)