Oikeiden pystykorvien tapaan koirani viihtyvät ulkona, myös talvella. Tarha on varmasti riittävän suuri, jaettuna kahtia.
Molemmilla puolilla on lämpöeristetyt, tuulikaapilla varustetut kopit ja ilmastointi on järjestetty tuuletusritilällä.
Koppien katot ovat avattavia ja kopit sitä kautta helposti puhdistettavia. Koirat viihtyvät niissä hyvin.
Muutama vuosi sitten laajensin tarhan kiinni Marikan vanhaan leikkimökkiin, se kun oli jo jäänyt pois käytöstä.
Eristin kopin, rakensin siihen eteisen ja asensin tuuletuksen ja patterin. Sieltä löytyvät nyt pieni varastotila ja makuulaverin alta tarvittaessa pentulaatikko.
Tarhassa on talviaikana ajastimella toimiva valo. Molemmilla puolilla on metrin korkeudella "pöytä", jota pidän koirien mielenterveyden kannalta lähes välttämättömänä.
Siellä on mukava loikoilla ja sieltä näkee pidemmälle. Helteellä sen alla pääsee kaivautumaan varjoon.
Tarha sijaitsee talon sivulla, josta koirat näkevät mitä pihalla tapahtuu. Onneksi taloni on kadulla viimeinen, joten koirilla ei ole tarvetta räksyttää ohikulkijoita.
Olen aika tarkka siitä että naapureiden ei tarvitsisi sietää liiallista haukkumista, se on mielestäni aina koiranomistajan velvollisuus.
Kesäöisin, jolloin läheisellä pellolla saattaa liikuskella hirviä ja peuroja, olen siirtänyt koirat usein yöksi kenneltilaan luukun taakse.
Samoin päivittäiset lenkit, seurustelu ja muutenkin riittävä energian purkaminen hillitsevät turhaa haukkumista. Pystykorville on tärkeää että ne pääsevät päivittäin tarkastamaan reviirinsä ja merkaamaan sen, siihen riittää pienikin lenkki.

Mökillä koirilla on myös tarha. Toinen koppi on puuvajan sisällä, eristetty ja puhdistusta varten avattavalla katolla. Vanhasta pumppukopista värkkäsin tarhaan viime kesänä toisen kopin. Mökin tarhassa koirat viihtyvät myös hyvin.

Lenkkimaastot löytyvät välittömästi lähietäisyydeltä. Olen siinä onnellisessa asemassa, että metsästysmaita on riittävästi. Kuulun kahten metsästysseuraan ja syksyin tarhan oven avaamalla pääsee suoraan metsälle, sekä kotoa että mökiltä.