Tälle sivulle päivitetään Reppukorven kennelin suunnitelmat ja tapahtumat.
18.5
Eilen Reppukorven P - pentue lähti maailman tuulia haistelemaan kun uudet perheet hakivat omansa pois. Aamu oli pentuhuoneessa normaalin kaaosmainen, mutta ajoissa oli kämppä siivottu ja pennut ehtivät hyvin elpyä ennenkuin omistajat tulivat. Tällaiset päivät ovat parasta kasvattajan arjessa. Näin siis silloin kun kaikki on mennyt hyvin ja pennut ovat luovutettaessa terveitä ja sosiaalia ja on saanut tutustua mukaviin uusiin ihmisiin. Mukava oli seurata kun pentu toisensa jälkeen kannettiin autoon tiiviissä uuden omistajan syleilyssä. Kun viimeisinä Popi ja Pikku - Myy olivat lähteneet, hetken aikaa oli talossa hiljaista ja ennenkuin pentuhuoneen "varustusta" aloin purkaa, piti hetki seisoskella siinä ja katsella tyhjää tilaa joka vielä aamulla oli täynnä elämää. Kieltämättä mukana oli pientä haikeutta, samalla kun olo oli helpottunut ison urakan loppuessa. Kiitokset vaan kaikille tässä auttaneille ja onnea kaikkin uusiin pohjiskoteihin!
Päivitän piakkoin uudellen kun saan kuvat luovutuspäivästä koneelle ja ensimmäiset päivät uusissa kodeissa on takana. Tässä kuitenkin aivan valloittava kuva Halttusen Ellan näkemyksestä miten pystykorvajahti parhaimmillaan metsässä sujuu! :)
29.4
Eilen oli pennuilla tähän asti lyhyen elämänsä tärkein päivä kun uudet omistajat kävivät valitsemansa omansa. Pentuhuoneessa oli sopivan vilkasta, mutta pennut ehtivät välillä levätä ja jaksoivat sitten taas peuhata kun ihmisiä hyöri ympärillä. Niisku - Neidistä oli vallan mukavaa kun rapsuttajia riitti. Itselle päivästä jäi todella miellyttävä olo, kivoja ihmisiä ja pennut tulevat saamaan hyvät kodit.
Niisku imettää edelleen, mutta antaa kyllä jo selvästi ymmärtää että kasvatusvastuuta olisi kiva jakaakin. Kiinteää ruokaa menee päivä päivältä enemmän. Tänään pennut olivat ulkona ensimmäistä kertaa. Hetki istuskeltiin nurmikolla ihmetellen auringonvaloa ja raitista ilmaa, mutta hetken päästä kanervikko jo pölisi ja kaikkea uutta tutkittiin valtavalla innolla. Leikit muuttuvat päivä päivältä rajummiksi, Unelman pennut olivat tässä suhteessa jopa rauhallisempia. Tämä poppoo ei sisarrakkautta leikkiessään tunne, nukkumaan sitten mennään edelleen samaan kasaan.
Huomenna on vuorossa ensimmäinen automatka, kun käydään Porissa eläinlääkärin tarkastuksessa.
Seuraavassa kuvat P – pennuista, nyt kun ovat saaneet oikeat nimetkin :
Reppukorven Paroni
Se ensimmäisenä maailmaan saapunut ja vahvin uroksista. Luonteeltaan tässä vaiheessa rauhallisin ja itsevarmin. Tälle pojalle ruoka maittaa. Paroni lähtee Loviisaan.
Reppukorven Pastori
Pentueen uroksista energisin ja vilkkain. Pastori oppi ensimmäisenä juoksemaan ja ehtii joka tappeluun tarvittaessa. Käyttökoiran aineksia.
Pastori lähtee Konginkankaalle.
Reppukorven Popi
Popilla on hyvin ilmeikäs väritys kasvoissa ja toinen korva on ollut pystyssä alusta asti.
Hyvin sosiaalinen ja reipas uros. Popi lähtee Virroille.
Reppukorven Pikku – Myy
Missä rähinä, siellä tämä tyttö. Temperamenttia löytyy vaikka muille jakaa. Hyvin tasapainoinen ja erittäin iloinen sekä sosiaalinen narttu. Häntä heiluu ja mielellään sylissä.
Pikku – Myy lähtee Jyväskylään.
Reppukorven Petronella
Pentueen pienin ja siroin pentu. Unikeko, joka nukkuu sikeästi ja heräilee vähän muiden jälkeen.
Hiukkasen ujo tyttö, mutta leikkiin ryhtyessään luonnetta löytyy ja ehtii halutessaan ensimmäisenä mihin vain. Petronella lähtee Noormarkkuun.
18.4
Pennut kehittyvät tasaisella vauhdilla. Punnitsemisen lopetin kolmen viikon ikään, kun vauhti vaakalla oli sen verran hurjaa etteivät numerot pysyneet perässä.
Paino kaikilla pennuilla on jo yli kilon. Silmät aukesivat heti kahden viikon täyttyessä ja siitä parin päivän jälkeen ne alkoivat hahmottaa ympäristöään eri tavalla. Horjuvilla jaloilla pyritään jo toiset kimppuun, lyödään käpälällä ja pientä murinaa ja tappelua on koko sen ajan mitä ovat hereillä. Pieniä luonteen eroja on jo nähtävissä ja kuten aina ennenkin niin oma suosikki on jo havaittu.. jonka ilman muuta jättäisin itselleni jos tästä joku kenneliin jäisi. Kynnet leikattiin jo ensimmäisen kerran ja myös ensimmäisen matokuurin ne saivat eilen.
Niisku jaksaa hoitaa pentuetta kiitettävällä tavalla. Nälkä hänellä on melkoinen. Perjantaina kauppakassi jäi hetkeksi eteisen lattialle kun piti käydä heti töistä tullessa pentuja paijaamassa. Nuori pohjisrouva istui palatessani tyytyväisen näköisenä häntää heilutellen siinä eteisen lattialla ja selvästi kiitti puolen kilon maksalaatikosta ja raikkaista silakkafileistä joiden paketit olivat siinä nätisti avattuina....
Ensimmäiset pennunvaraajat tulevat tutustumaan kasvatteihin tällä viikolla.
10.4 PENTUEEN KUULUMISIA JA ELMERI 12 v!
Pentueella kaikki hyvin. Ne viettävät oikein kadehdittavaa elämäntapaa eli syövät ja nukkuvat. Paino on jo reippaasti kaksinkertaistunut ja silmät ovat ihan näillä hetkillä avautumassa. Ne alkavat hiljalleen muistuttaa enemmän jo pieniä koiria kuin marsuja. Laatikosta kuuluu ajoittain jo pieniä murahduksia vikinän sekaan ja joku niistä jo pyrkii selvästi jaloilleen. Niisku on hoitanut tonttinsa kyllä erinomaisesti, se on ollut loistava emo. Ajoittain se haluaa toki olla jo pidempiäkin hetkiä ihmisten kanssa ja laatikosta tuijottava katse kertoo välillä että onneksi tämä koiraäidillä ei kestä enää kovin kauan! Sen urakka alkaa vähitellen ollakin ohi. Ensi viikon jälkeen aloitellaan hiljalleen kiinteän ruuan tarjoaminen ja siitä sitten imettämiseen osuus suhteessa pienenee. Tiineyden ja imettämisen rasituksia jätetään taakse ja lenkkejä pidennetään. Ruokahalut ovat melkoiset eikä mikään ihme, kun jokaisen pennun paino nousee kymmeniä grammoja päivässä.
Uudet omistajat ovat nimenneet pentuja ja täältä maailmalle sitten aikanaan lähtevät mm. Petronella, Pikkuapila, Popi ja Pastori. Tuo Reppukorven Pastori on kyllä loistavan persoonallinen nimi, aivan huippu! Onneksi omistajat nimesivät sen itse, tiedä olisinko uskaltanut luovuttaa pentua kenellekään ja sanoa että tämän nimi on sitten Pastori :)
Elmeri täytti tässä edellisellä viikolla 12 vuotta. Ikä näkyy tietenkin pienenä verkkaisuutena ja aistien heikkenemisenä, mutta vielä pari viikkoa sitten se livahti pellon taakse ja supihaukultahan se piti hakea pois. Ensi syksynä vielä mennään maastoon.
Isäntä onnittelee parasta metsäkaveriaan ja uskollista ystäväänsä Emppua!
2.4.2012
P – pentue viikon ikään
Niiskun pentue kasvaa ja voi hyvin. Ei ole tarvinnut koko aikana kertaakaan ohjata pentua nisälle, sen verran tehokkaita ja virkeitä tapauksia ne ovat. Ahdasta tulee olemaan imetyksen loppuvaiheessa. Maitoa tulee normaalisti koska kaikkien paino nousee tasaisesti 30 - 40 g päivässä.
Niiskulla oli pieni ripuli synnytystä seuraavina päivinä, mutta se meni nopeasti ohi.
En ehtinyt istukoita nappaamaan synnytyksen aikana, siinä varmaan syy.
Ruokahalu on ollut koko ajan hyvä.
Pentuhuoneessa on melkoisen hiljaista, ajoittain kuuluu imemisen tuhinaa, ei muuta.
Olen oikein tyytyväinen pentueen tasoon ja tasaisuuteen, jänteviä ja elämähaluisia pikku otuksia kaikki viisi.
Niisku alkaa olla oma itsensä. Häntä heiluu entiseen malliin aina kun katsoo sitä päin ja vaatii osansa ihmisten huomiosta. Emon roolin se on ottanut vakavissaan, pentulaatikosta se ei juurikaan poistu ja lenkeiltä sillä on kova kiire aina takaisin.
Normaalia kovempi se on vahtimaan ja tutkimaan mitä pihan ympäristössä tapahtuu ja naapurin koirat saavat sen rähisemään jo kaukaa, mikä on sille täysin poikkeuksellista. Unelmaa se ei siedä ollenkaan tällä hetkellä. Emon vietit ovat siis voimakkaat tälläkin tavalla.
27.3.
REPPUKORVEN P – PENTUE SYNTYI
Niisku siis pyöräytti ensimmäisen pentueensa maailmaan eilen. Veikkasin aiemmin että kun on nuori synnyttäjä, niin voi tapahtua jotakin jo 60. päivän aikoihin. Mutta mamma vaan jatkoi kasvamistaan, oli täysin normaali aina 64. päivään asti ja lämmöt tasaisesti n. 38 astetta. Kävelylenkit tehtiin useampana pienenä lenkkinä, ajattelin että jos sekin vähän vauhdittaisi. Ruokahalut lähtivät heikkenemään sunnuntaina ja maanantaina illalla lämpö laski alimmillaan 36.3, kunnes se sieltä lähti nousemaan ja tiesin että pian alkaa tapahtua. Tiistain vastaisen yön Niisku oli jo vähän levoton ja aamulla alkoi voimaan pahoin ja petailemaan.
Puolilta päivin valahtivat sikiövedet ja melkein heti sen jälkeen alkoi ponnistusvaihe ja n tunnin kuluttua ensimmäinen pentu oli synnytyskanavassa. Tähän tulikin sitten se projektin pakollinen mutka matkaan. Pentu oli perätilassa ja heti näkyi että se on valtavan kokoinen. Sikiöpussi repesi ja samassa pentu valahti takaisin kanavaan ja supistukset loppuivat. Minä jo takkia päälle ja ennakkoon sovitulle eläinlääkärille lähtemässä kun supistukset alkoivat uudelleen ja ne jalat tulivat uudelleen näkyviin. Pakko oli hieman auttaa emoa, vaikka se pennun koon takia kipeää tekikin.
 |
Ulos tullessaan se oli eloton ja olin jo aika varma että se meni, mutta elvyttämällä alkoi kuin alkoikin liikkua ja vinkaisi. Niisku hoitikin sitten pennun loppuun kuten koko loppusynnytyksen todella upeasti. Loput neljä pentua syntyivät seuraavan tunnin sisään. Ei tarvinnut kuin sivusta seurata kun emo punnersi, repi kalvot, katkaisi napanuorat ja samassa pentu olikin innokkaasti imemässä. Pentue on todella tasainen ja ovat kaikki elinvoimaisia pieniä pystykorvia.
Se ensimmäinen jytky, jolle annoin lempinimen Big John (John Wayne oli iso mies…), painoi 329 g, Loput neljä painoivat 230 – 280 g. Jotenkin tuosta isosta pojasta tuli itselle tärkeä tapaus, niin sanotusti vaikeuksien kautta voittoon.
Ainahan se ensimmäinen kookas on, ehkä siksikin että kanava aukeaa kunnolla, mutta ovathan pennut nykyään aika isoja. Syitä voi olla monia, mutta eräs on aivan varmasti eräänlainen ”tehoruokinta”. Kuivamuonat ovat hyvin monipuolisia ja itsekin annoin vielä siihen päälle vähän ravintolisää, hölmö… Voi olla että olen tässä suhteessa väärässä, ehkä en.
Mutta siis tästä lähti P – pentueen vaiheet liikkeelle. Uudet koiranomistajat saivat tiedon jo illan aikana, samoin ne ketkä tästä pentueesta jäivät ilman. Kannattaa olla kärsivällinen ja ottaa pennun hankinta ajan kanssa ja ehdottomasti käyttää Pystykorvajärjestön pentuneuvontaa. Seuraavat kolme viikkoa on helppoa aikaa kasvattajalle. Niisku hoitanee hommat pentulaatikossa ja kun siellä on hiljaista, silloin on kaikki hyvin. Jälkimmäiset viikot ovatkin sitten varsinaista härdelliä…sitä odotellessa.
21.3
Huomenna 60. tiineysvuorokausi. Niisku ollut jo koko ajan sisällä. Maanantaina yritin laittaa sitä hetkeksi tarhaan, mutta hyvä kun jäin seuraamaan tilannetta, sotahan siitä seurasi. Nartut eivät tällä hetkellä siedä ollenkaan toisiaan. Lämmöt edelleen normaalit ja ruokahalukin vielä ihan kohtuullinen. Liikkuminen alkaa olla jo hieman vaivalloista ja selvästi mamman olo on hieman tukala, mutta tuskainen tai levoton se ei millään lailla ole. Lyhyet kävelylenkit tehdään ihan lähimetsään. Mielellään se hakeutuu paikkoihin joissa on mukava lepäillä, kuten kuvasta näkyy.....
18.3
Niisku eli lempinimeltään Paksu-Bertta voi oikein hyvin tällä hetkellä, mitä nyt normaalin odottavan äidin tapaan sitä hieman närästää ja on ilmavaivoja. Vatsa pyöristyy päivä päivältä ja ne kauniit rungon linjat ovat hetkeksi kadonneet. Pientä liikettä vatsassa on myös havaittavissa. Juoksulenkit on jo jätetty, mutta kävelemässä on käyty päivittäin. Niisku viettää myös jo yönsä pentuhuoneessa. Ruokahalut ovat hieman vaihtelevat. Läheisyydentarve sillä on kova ja sisällä se seuraa isäntää joka paikkaan. Unelmalle se on selvästi kärttyisämpi eikä siedä että tämä tulee liian lähelle ruokakuppia tai isännän viereen samaan aikaan.
Tuleva viikko on sitten jo viimeinen tiineysviikko ja loppuviikolla pitäisi tapahtua. Kun Niisku on nuori ja ensikertalainen synnyttäjänä ja se näyttää jo noin täysinäiseltä, veikkaan että pennut tulevat lähempänä 60. kuin 63. päivää. Vaan mitäs sitä veikkailemaan, tulevat maailmaan kun aika on.
2.3
Niisku – neidin odotus sujuu hyvin. Olen oppinut tässä lyhyellä ajalla jotakin uutta koirastani. Se osaa ottaa myös hissukseen ja rennosti! Lenkeillä ei tarvitse kiskoa joka suuntaan, iltaisin voi vain maata kyljellään ja levätä ja huokailla, eikä juosta pehmolelu suussa miljoonaa pitkin pirttiä tai repiä paperinkeräyslaatikosta maitopurkkeja ja repiä niitä silpuiksi olohuoneen matolle…
Ja se on todella läheisyydenkipeä….tullaan syliin tai istutaan ihan vieressä, katsotaan silmiin ja heilutetaan häntää. Vatsa pyöristyy päivä päivältä. Kun oli tässä lomaviikolla aikaa, pentuhuoneen kunnostin jo tänään. Unelma kävi tänään sisällä käydessään myös pentulaatikossa haistelemassa ja istuskelemassa, mitähän sillä kävi mielessä?
Jotenkin luotan ja vaistoan että kaikki menee hyvin. Niisku on aito ”luonnonlapsi” ja tiedän että sen vaistot ovat normaalit ja se tullee hoitamaan pentunsa huolella.
Alla olevassa kuvassa Niisku pitää huolta Fannysta ruokapöydässä…tai kävi siis kysymässä olisiko tuosta Piltistä osa tarkoitettu hänelle…
Muutakin on taas tehty kuin pentuja odoteltu. Viime viikonloppuna arvostelin Tuusniemen tuplaryhmänäyttelyssä. Tapahtuma lienee suomen suurin ryhmänäyttelytapahtuma. Kahden päivän yhteinen koiramäärä oli reilusti yli 1500 koiraa. Lauantaina arvostelin terriereitä, mm. ensimmäistä kertaa borderterrierit ja lakelandinterrierit. Pidän terrierien arvostelusta. Oikean rotutyypin löytäminen on tärkein tehtävä ja siihen pitää keskittyä kunnolla. Ja sitten niitä saa pöydällä tarkastella kaikessa rauhassa. Mukavaa oli arvostella myös suuri määrä suomenpystykorvia. Oman rodun arvosteleminen on aina kunniatehtävä. Varsinkin urosten kehä oli kovatasoinen ja PU – kehän arvostelua aloitettaessa piti oikein ottaa karvalakki hetkeksi pois päästä.
Ryhmän 5 voittaja oli hyvin liikkuva ja hienosti rakentunut nuori keeshond.
23.2.
NIISKULLE PENTUE
Viime tiistain käynti Satakunnan Eläinlääkäriasemalla oli varmasti itselle jännittävämpi mitä Niiskulle. Siitä oli mukavaa lähteä autoilemaan ja haukkumaan lenkkeileviä koiria, kasvattajalla oli vähän enemmän jännitettävää siitä mitä ultraäänitutkimuksessa näkyisi. Ja näkyihän siellä, astutus oli onnistunut ja vähintään viisi pentua oli aloittanut kehittymisen emon vatsassa. Eläinlääkäri totesi kyllä heti vatsaa kokeillessaan että nyt taisi onnistua. Ja kyllähän merkit ovat olleet erilaiset mitä vuosi sitten, mutta kun tietää sen miten helposti sitä huiputtaa itseään olemattomilla havainnoilla, niin on pyrkinyt olemaan neutraalina niille. Niiskun vatsanseutu on hieman pyöristynyt, se on selvästi levollisempi ja entistäkin enemmän pyrkii hakemaan läheisyyttä. Samoin ruokahalu on ollut melkein olematon viimeisen viikon. Nyt ei tarvitse enää arvuutella ja saa alkaa valmistautumaan pentueen tuloon. Näillä näkymin pennut syntyvät n. 24.-25.3. Ja perinteen mukaan Santun haudalla paloi illalla lyhty valaisten talvisen lumisen metsän kauniisti….
Mitäs muuta?
Metsästysseurojen vuosikokouksissa tuli käytyä, samoin Satakunnan Pystykorvakerhon Yyteri – tapahtuman ja näyttelyiden toimikunnan kokouksessa sekä 7 – ryhmän tuomarineuvottelussa Espoossa ja Ulkomuototuomarit ry : n vuosikokouksessa. Neuvottelu olikin onnistunut tapahtuma, kanakoirista olen todella kiinnostunut tällä hetkellä, sekä niiden arvostelusta että metsästyskäytöstä. Mukavaa oli kuulla että olin arvostellut mannermaisia kanakoiria eniten viime vuonna. Rodut omaksuu vain työtä tekemällä. Näyttelyvuosi muutenkin on pääsemässä vauhtiin, maaliskuussa on mm harmaiden päänäyttelyn arvostelutehtävät Forssassa. Miehikkälän ryhmänäyttelyssä heti helmikuun alussa oli aamun alkaessa pakkasta kirpeät – 33 astetta, mutta siitä vaan polkaistiin harmaiden arvostelu käyntiin ja hienosti päivä meni. Suuret kiitokset sitkeille näytteilleasettajille ja kehäsihteereille sekä terveiset Suoknuutin Ilpolle toimikunnan vetäjänä. Kovat olosuhteet, mutta teitte hyvän näyttelytapahtuman.
Mökin remonttia olen tehnyt lähinnä silloin tällöin arki – iltaisin, mutta valmista on tullut ihan hyvin. Aika rentouttavaa on puuhata siellä pimeän talviluonnon keskellä. Unelma on ollut yleensä mukana nauttimassa luonnonrauhasta…tai siis kuten kuvasta näkyy, ”kuka täällä 20 asteen pakkasessa viitsii juosta, olkkarin sohvalle voisi tulla katsomaan telkkaria!”
Pyrin päivittämään nyt vähän useammin, kun on varmasti kerrottavaa…..
25.1.2012
NIISKU – NEITI ASTUTETTIIN
Niisku – Neidin juoksu alkoi aika hyvin aikataulun mukaisesti. Uroksen valintaprosessi on ollut käynnissä koko ajan ja taas kerran pitää kiittää Suomen Pystykorvajärjestön organisaatiota ja rotujaoston jalostusneuvontaa. Mukavan tuntuinen yhdistelmä oli tuloksena. Niiskun sulhanen on uros Veeti FI45141/09 ja tämä tyyppi asustelee Ikaalisissa. Veeti on SPJ : n jalostusurosten A – listalla. Se on PEVISA – tarkastettu, näyttelystä tuloksena mm. ERI ROP SERT ja linnunhaukkukokeesta tuloksena AVO 3 47 p. Veetille on ammuttu useita lintuja haukkuun. Yhdistelmän sukusiitoskerroin olisi 2.41 ja sillä on
Pariskunta astutettiin kahden päivän välein juoksun 11. ja 13. päivä. Kaikki sujui mallikkaasti ja nyt vaan odotellaan tuloksia. Ultraäänitutkimus taas kertoo miten tällä kerralla onnistuttiin. Kiinnostus tähänkin pentueeseen tuntuu lupaavalta, hienoa että pieni metsästyspystykorva on saanut näin paljon myös uusia rotuun innostuneita harrastajia liikkeelle. Kysellä toki vielä kannattaa, varauslista on olemassa, mutta kuten Pentujen varaus – sivulla lukee, pidätän itselläni oikeuden muuttaa varausjärjestystä perustelluista syistä. Tässä alla kuvat Veetistä saaliin kanssa viime syksyltä ja pari muuta kuvaa sekä linkki videopätkään missä Veeti haukkuu metsoa. http://tenkanen.kuvat.fi
 |
 |
UNELMA TURKU KV : SSÄ ROP VET
Unelma oli pitkästä aikaa ilmoitettuna näyttelyyn, tällä kertaa Turun perinteiseen kansainväliseen näyttelyyn. Turkin kanssa piti olla tarkkana kun alkoi tietysti lähteä paria viikkoa ennen. Pesin sen vain lumella muutamaa päivää ennen ja kevyesti harjaamalla sen sai näyttämään edes jonkinlaiselta. Itse olin samaan aikaan arvostelemassa vuoden ensimmäisessä näyttelyssäni Kokkolassa, mutta paremminhan Marika on aina koirat esittänyt kuin isäntä itse…
Menestys oli oikein mainio, tuloksena ERI SA PN 2 ja ROP VET. Arvostelu oli hyvin koiran näköinen, tuomarina Espen Engh Norjasta. Veteraanikoira on aina mukava ilmoittaa näyttelyihin, niissä vanhukset saavat sopivasti vaihtelua ja ”mielenterveyttä” elämään.
