Historia alkaa jo vuodesta 1981, jolloin sain vanhemmiltani luvan ostaa ensimmäisen koiran. Ei suinkaan minkä tahansa koiran vaan mahdollisimman vaivattoman, sen tulisi asua ulkona.
Eipä hätiä mitiä, vaan kirjastoon etsimään sellaisia rotuja. Grönlanninkoira, Alaskan malamuutti ja siperianhusky olivat ehkä järkevimmät vaihtoehdot, kukaan perheessämme ei halunnut metsästää, eikä kyseiset rodut olleet haukkuherkkiä. Siperianhuskyyn sitten päädyin, sillä se oli noista kolmesta vaihtoehdoista helpoin.
160581 meille muutti mitä viehättävin siperianhuskyneito Kuuhaukun Strontium. Seuraavana vuonna syyskuussa tuli Kuuhaukun Finn-Star. Näiden kahden otuksen kanssa perehdyin tottelevaisuuden saloihin huonolla menestyksellä. Samoin harrastin vedätystä omaksi iloksi ja ehkä myös koirien iloksi.
Opiskeluiden jälkeen alkoi mieli tehdä koiraa, jonka kanssa harrastaa vähän enemmän ja vaativammin. Löysin kuin sattumalta sellaisen kasvattajan kuin Jari Kiviranta. Meille muutti syyskuussa 1990 Saksan paimenkoira Fallow-Field´s Jackpot, Pantti. Pantti osoittautui varsin aktiiviseksi koiraksi. Vaan eipä pä ästy alkua pidemmälle, kun Pantin lonkkatulokset tulivat D2 takaisin. Pantti lopetettiin helmikuussa 1996 kipujen takia.
Jari tuli apuun ja tarjosi meille vaihtoehdoksi collieta, joka on taustakuvana, Fallow-Field´s Blue Moonlight, Rane. Rane oli syntynyt 1991 ja tuli meille 160596 valmiiksi peruskoulutettuna. Ranella kisasin yhden tottelevaisuuskisan ja yhden agilitykisan. Tokossa tuli alokaassa 159,5 pistettä ja agissa jotain 27 ja risat. Näyttelyissä Rane kävi muutaman vuodessa parhaana saavutuksenaan sert ja vsp veteraani.
Koirakuume iski taas 1997, jolloin meille tuli trikki narttu Alma , Fallow- Field´s Classy Boom. Alman paras sijoitus oli Kankaanpäässä kasvattajaluokan BIS 1, johon ryhmään kuului myös Rane sekä nartut Fallow-Field´s Silver Smoke ja Fallow-Field´s In The Mood. Alma kuitenkin sairastui autoimmuunisairauteen jo melko nuorena ja jouduttiin lopettamaan.
Kuvioihin astui 1997 syntynyt narttu Oona, Rowan- Alley´s Daddy´s Dolly, joka on meillä hyvin vaikuttava persoona. Oona muutti meille 2000 vuonna lokakuun alkupäivinä oikeastaan vain koulutettavaksi, mutta jäi sitten perheeseemme ilahduttamaan persoonallaan. Oonan myötä tottelevaisuudesta on tullut entistä hauskempaa ja mukavaa koiran kanssa puuhastelua. Se on laji, joka sopii meille molemmille.
2003 vuosi toi taas uusia tuulia. Rane lähti koirien taivaaseen ja jätti uroksen mentävän tyhjiön. Kesäkuussa päivän valon näki Kirppu alias Saviniityn Iivari. Pentutestin melko hyvin arvosanoin selvittänyt Kirppu tuli huusholliimme elokuussa.
Oona oli astutettu kesäkuussa ja 280803 syntyi kovalla työllä yksi trikki uros, yksi trikki narttu ja kolme soopeli narttua Jari Kivirannan Clay-Field´s kenneliin Orivedelle. Pennut testattiin 6,5 viikon iässä ja kuinka ollakaan käteen jäi vilkas, taistelutahtoinen ja ahne narttu, Sirkka, Clay-Field´s Lass Braemar. Tämä Historia alkaa toistaan itseään, sillä seuraava sukupolvi on astunut kuvaan mukaan ja Sirkan ohjaajaksi on omistautunut colliefriikki tyttäreni Silja Larmu...