 |
||
|
Hopeaesineiden valmistuksella on Torniossa vuosisataiset perinteet, sillä Lappilaisen kaupankäynnin keskuksena tunnettu kaupunki sai ensimmäiset hopeaseppänsä jo 1600-luvulla.
|
||
| Varhaisimmat tiedot torniolaisista kultasepistä ovat 1600-luvun puolivälistä. Kultaseppä Nils Michaelsson (1650-1656) työskenteli Torniossa, vaikkakin kuului Tukholman kultaseppien ammattikunnan alaisuuteen. | ||
 |
Ammattikunta muodostui paikkakunnalla työskentelevistä saman alan
käsityöläisistä. Kaupungissa tuli toimia 3-4 käsityöläistä, ennenkuin
ammattikunta voitiin perustaa. Kauppakollegion päätöksellä kaupunkiin perustettiin oma ammattikunta 7.2.1775.
|
|
| Päätös tehtiin huolimatta paikkakunnalla toimineiden kultaseppien Anders Steenin ja Sigfrid Carlenius nuoremman vastustuksesta. Uudet mestarit Lars Svanberg ja Nils Frantzleben pääsivät aloittamaan työnsä kaupungissa. |
 |
|
| Samanaikaisesti Tornion ammattikunnan perustamisen kanssa valtakunnan hopeakaupassa tapahtui muutos. Niin sanottujen Lapin hopeiden, saamelaisten tarvitsemien hopeaesineiden, valmistus siirtyi Tukholmasta Pohjois-Ruotsin kaupunkeihin. Osansa näistä töistä saivat myös torniolaiset kultasepät. | ||
 |
Tornion kultaseppien ammattikunta pienentyi 1800-luvulle tultaessa ja
lakkasi kokonaan 1835. Lakkautumisen syynä oli mestarien puute.
Noista ajoista lähes katkeamattomana jatkuneeseen perinteeseen liittyy
torniolainen hopeaseppä Jorma Smeds 1600-luvulla ja vielä seuraavallakin vuosisadalla hopeasepät valmistivat paljon paloviinan nauttimiseen tarkoitettuja esineitä, Tumlareita, eri kokoisia pikareita ja juomakousia. | |
|
Ryyppylusikat, joilla otettiin yhteisestä astiasta ryyppy, olivat myös suosittuja.
Tällaisesta vanhanmuotoisesta, lyhytvartisesta
ja pyöreäpesäisestä lusikasta on tehty uusi versio,
jonka voi ripustaa nahkahihnasta vaikka kaulaan. |
||
| Miehille tarkoitettuna merkkipäivälahjana tämä aiemmin naisten eleganssiin kuulunut lusikka on saanut suuren suosion. | ||
| Takaisin | ||