|
Asiakkaiden palaute Tällä sivulla julkaistaan asiakkaiden kokemuksia ja ajatuksia hoidoista. Vaikuttiko ruokinnan muutos lemmikin terveyteen tai saitko apua käytösongelmaan? Kerro kokemuksistasi, voit lähettää myös kuvan. Ks. yhteystiedot. |
|
* * * Jali |
||
|
Jali on oma koirani, se on kaksivuotias metsästyslinjainen labradorinnoutaja. Jalin ollessa nuorempi meillä oli tosi pahoja ongelmia ylivilkkauden takia. Jali sai hepulikohtauksia, ei totellut eikä jaksanut keskittyä mihinkään muuhun kuin riehumiseen. Kokeilin kaikenlaista koulutusta, aktivointia, liikuntaa jne. Mikään ei auttanut. Jali leikattiin 8 kuukauden ikäisenä. Se rauhoitti sitä hieman, mutta ei läheskään tarpeeksi. Omien opintojen aloittamisen myötä ja opittuani luonnonmukaisesta ruokinnasta aloin muuttaa Jalin ruokavaliota. Lähdin syöttämään sille pelkästään lihaa, luita ja kasvissosetta. Viljaa annoin myös aluksi, mutta se aiheutti Jalille hiivatulehduksen korvaan, joten vilja jäi kokonaan pois. |
Viljojen poisjättämisen jälkeen muutos Jalin käyttäytymisessä oli valtava. Se rauhoittui uskomattoman paljon, se jaksoi keskittyä ja alkoi totella. Tietenkin se on yhä edelleen energinen ja jaksaa puuhastella ja harrastaa, mutta se ei ole millään tavalla ylivilkas. Kotona se rauhoittuu ja joskus leikkii omilla leluillaan yksikseen tai kaluaa luita tyytyväisenä. Se ei enää kiehnää jatkuvasti jaloissa tai saa hepulikohtauksia. Voin siis suositella luonnonmukaiseen ruokavalioon siirtymistä kaikille ylivilkkaiden koirien omistajille. Anna M. |
|
|
* * * Aada ja Venla, pitkäkarvaiset colliet |
||
|
Moikka! Tulin kertomaan tyttöjen kuulumisia. Karva kiltää enemmän, pohjakarvan ovat puottaneet melkein kokonaan ja karva on pehmeämpää.. Aattelin että annan kerran viikossa oscarsin naudan rustoluut jäisenä ja broilerin siipeä vaan jauhettuna. Aadalla on yleensä helposti luun palasia kakassa niin ne jauhetut siivet on parempi vaihtoehto. Mutta ainakaan en lopeta kyseistä ruokavaliota, on tuonut niin paljon hyvää mukanaan. Paljon vähempi ovat itseään raapsutelleet ym. ja Venlalla huomasin kanssa kun aikaisemmin ravisteli korviaan tai korvaansa ni se on jäänyt pois, kun lääkäri kahtoi kerran sen korvat ja sanoi et siel ei näy mittään. Ja tuntuu että Aadan anaalirauhaset ei tuoksu. :) Kyl joskus korviaan kaivavat mutta hyvin harvoin. Ja ainakaan viel en oo koirista löytöny yhtään punkkia. :) T.Virpi |
|
|
|
* * * Aatu, 8-kk ikäinen westie |
||
|
Meillä on mennyt tosi hyvin. Aluksi Aatu vierasti valkosipulia ja marjoja ja kieltäytyi syömästä. Hän tottui kuitenkin makuun pian parilla niksillä. Eli ensinnäkin valkosipuli piti paloitella eikä murskata. Näin tuoksu ei ollut niin voimakas. Sitten piti aluksi piilotella joukkoon herkkuja eli keitettyä sydäntä tai kieltä, joka "pakotti" syömään ja näin totutti makuun. Nyt menee kaikki mukisematta. Luiden aloitus sujui yllättävän hyvin. Aatu rakastaa kanan kauloja ja koipia ja söisi niitä miten paljon tahansa. Kakka on tullut alusta asti hyvin ja kiinteänä. Eri ripulia, eikä luisia kokkareita. Olen nyt antanut sen ohjeen mukaan vähintään, minkä annoit. Aatu ei varsinaisesti ole nälkäisen oloinen, paitsi joskus, mutta ahmii kyllä kaiken innokkaasti. Hän on myös selvästi hoikentunut. Katsotaan, mitä trimmaaja sanoo, kun pian on taas sen aika. Voi olla, että tuo määrä ei ihan riitä, koska Aatu kuluttaa tosi paljon. Meillä on paljon uimista, riehumista koirakavereiden kanssa sekä vapaana juoksemista. |
Aatu voi tosi hyvin ja on pysynyt täysin terveenä edelleen. Tosin sairas se ei ollut ennenkään. Vähäinenkin rapsuttelu on jäänyt pois, vaikka iho on kovilla meressä uimisesta. Vatsa on toiminut hyvin ja erityisesti hampaiden kuntoa on kehuttu parissa leikkimielisessä näyttelyssä, joissa olemme käyneet. Vaikka Aatu ei ole mitenkään villi ollut koskaan, niin aivan selvästi hän on rauhoittunut barffin myötä. Kaikki ylimääräinen haukkuminen tai hermostunut minun vahtimiseni on jäänyt. Tämän varmistin myös aviomieheltäni, kun ajattelin, että kauneus on katsojan silmissä. Hän oli aivan samaa mieltä. Olemme siis todella tyytyväisiä barffaukseen ja sinulta saamiimme neuvoihin. Tämä tuntuu ainoalta mahdolliselta tavalta ruokkia koira, eikä se ole niin vaikeaakaan. KIITOS siis sinulle paljon! Terveisin |
|
|
* * * Hannes |
||
|
Hannes on nyt liki puolitoistavuotias Polski owczarek nizinny uros (PON). Hanneksen pentuaika meni hyvin pitkälti sairastaessa; vuoden 2008 kesäkuussa Hansu käyttäytyi omituisesti lenkillä, oksensi ja menetti hetkellisesti tajuntansa. Pääsimme muutaman tunnin kuluttua päivystävälle eläinlääkärille jossa otettiin kokeita ja annettiin nestetippa, laboratoriokokeissa huomattiin Hansun maksa-arvojen olevan koholla. Lääkitykseksi määrättiin 10 pv antibioottikuuri ja kontrollilaboratoriokäynti kahden viikon päästä. Kontrollilabrakäynnillä huomattiin elimistöön kerääntynyt neste ja kokeissa näkyi haima- ja maksa-arvojen olevan kohollaan. Lääkitykseksi närästyslääke. Elokuun 2008 alussa tilanne meni huomattavasti huonompaan suuntaan, aamulenkillä Hansu oksensi runsaasti ja sisällä kieri selällään ja ulvoi kivusta. Saimme peruutusajan eläinlääkäriltä lähestulkoon heti, poika jouduttiin leikkaamaan ja leikkauksessa todettiin voimakkaasti tulehtunut ja märkivä haima. Lääkitykseksi ruokavalion muutos (eläinlääkärin ruoka). |
|
Ruoan vaihtaminen ei auttanut vaan suorastaan pahensi tilannetta.. Seurasi lähestulkoon jokaviikkoisia tiputuskäyntejä ym. Poikaan pumpattiin kortisonia, antibiootteja ja oksennuksenestolääkkeitä säännöllisesti, ilman merkittävää muutosta. Vaihdoimme lääkäriä, nyt määrättiin haimaentsyymiä ja tarvittaessa kipulääke ja närästyslääke. Samaan aikaan törmäsimme Annaan sattumalta lenkillä ja koirien telmiessä tuli juteltua niitä näitä, sain Annan kortin ja soitin hänelle välittömästi kotiin päästyämme ja teimme ”treffit”. Haastattelun jälkeen saimme sähköpostitse Hansun uudet ruokintaohjeet ja PALJON tietoa barffauksesta. Vaihdoimme ruokavalion välittömästi ja Hanneksen vointi lähti kohenemaan. Viime joulukuussa kävimme jälleen laboratoriossa otattamassa verikokeet ja tulos oli tulehduksen osalta negatiivinen! Kiitos Anna vielä, ilman sinua olisimme luultavasti vieläkin jatkuvasti tiputuksessa tai pumppaamassa kipulääkkeitä Hansuun. |
|
* * * Ransu |
||
|
Ransu on sekarotuinen vanha herrasmies, jolla oli puolen vuoden ajan verinen ripuli ja oksentelua. Luonnonmukaiseen ruokavalioon pikkuhiljaa siirryttäessä oireet katosivat vähitellen. Ransulla todettiin suolistossa IBD-tulehdus, jonka oireita pystytään hallitsemaan vain erittäin tiukalla loppuelämän kestävällä ruokavaliolla. Sopivan ruokavalion löytäminen on käytännössä äärimmäisen vaikeaa. Ransulle sopiva ruokavalio kuitenkin löytyi. Ransun luonne myös rauhoittui ja tasapainottui ruokavaliomuutoksen ansiosta. Siitä on tullut myös energinen. |
Ransu söi aiemmin sekä raksuja että kotiruokaa. Ruokavalion asteittainen muuttaminen oli kohtuullisen helppoa. Ruoka-aineiden imeytymisen helpottamiseksi Ransu syö jokaisen ruoka-aineen erikseen pitkin päivää. Lähes saattohoidossa olleen koiran nykyinen olemus ja terveydentila on täysin käsittämätön! Suurkiitokset Ransun omistajalta. |
|
|
* * * Hannu ja Vilho |
||
|
Meidän kissoille on käynyt niin, että karvat on pehmentynyt ja kiiltää, ja tätä ennen Vilholta lähti paljon, nyt ei irtoo enää.. Hannua en oo vähään aikaan harjannut kun sitä ei saa pihalla välillä kiinni kun se on niin vilkas :D Kyllä se varmasti on tuosta raa'asta lihasta. Ollaan nyt annettu suurin piirtein vähän alle puolet viikosta raakaa, kananmunakuori on unohtunut aluksi mutta koitan nyt vastedes muistaa senkin... |
Sitten ajattelin että voisi ostaa joku päivä tuoreita silakoitakin! Ja sitten olen alkanut antamaan kananmunasta vaan keltuaisen. Kiitoksia ihan älyttömästi vinkeistä! Mä tykkään että toimii, ja kissakkin tykkää.Meillä on nyt tavallista sika-nautajauhelihaa ja sydänjauhelihaa. Jee. Eli iloisii terveisii meidän Hannulta ja Vilholta sinulle! :) |
|
|
* * * Viivi ja Nekku |
||
|
Viivi ja Nekku ovat kohta 10-vuotiaita maatiaiskissoja, joille kerääntyi vuosien varrella liikaa painoa, kunnes siirryttiin Annan neuvosta raakaruokaan. Viivi lakkasi jo kiipeilemästä kun paino kävi nivelten päälle, Nekulla oli usein tapana ahmia raksut kokonaisena ja oksentaa. Kummankin turkki oli rasvainen ja karvaa lähti ympäri vuoden. Laihduttaminen ei meinannut onnistua millään, kokeiltiin pienempiä annoksia, kevytraksuja jne. Siskokset ovat aina olleet todella nirsoja, ja totuttelu raakaruokaan kesti pitkään, mutta vaiva kannatti. Nykyisin ei ole enää ongelmia maistuvuudessa, sydäntä ja kanankaulojakin osataan järsiä. Uuden ruokavalion myötä kummankin paino laski ja on pysynyt sopivana. Siskokset on selvästi iloisempia ja leikkivät enemmän. Viivikin kiipeilee :) Turkeista tuli siloiset ja pehmeät. Isot kiitokset meiltä! |
Viivi 2007 Viivi 2010 |
|
|
* * * Tuutikki |
||
|
8-kuukautisella tyttökissallamme Tuutikilla oli ongelma pissaamisen kanssa. Pissaa löytyi vähän väliä paikoista, joihin Tuutikki ei normaalisti pissaile. Aloimme epäillä pissatulehdusta ja testiliuskat vahvistivat epäilymme. Anna suositteli hoitoon joko antibiootteja tai homeopaattista hoitoa, joka olisi halvempi, kissoille ystävällisempi, tehokkaampi ja pysyvämpi tapa hoitaa Tuutikkia. Päädyimme siis homeopaattiseen hoitoon ja Annan neuvojen perusteella ostimme mustaherukkajauhetta ja Dr. Reckewegin lääketippoja. |
Annoimme Tuutikille jauhetta ruuan ja veden mukana ja tippoja ruiskulla jonkun aikaa ja huomasimme vähitellen miten Tuutikki pissaili yhä vähemmän muualle kuin vessaan lopettaen sen pian kokonaan. Hoito oli helppoa ja edullista ja jatkamme marjajauheen antamista kaikille neljälle kissallemme tälläisten tilanteiden ehkäisemiseksi. Kiitokset Annalle avusta :) |
|
|
* * * Saksanpaimenkoira Roki |
||
|
Moi Anna! Ja kiitos tuhannesti raakaruokintaohjeista! Meillä on mennyt Rokin kanssa kaikki oikein hyvin ja on kiva nähdä että koira odottaa syömistä mitä ennen barffiin siirtymistä ei todellakaan tapahtunut! Koira voi siis kerrassaan mainiosti ja on iloinen ja terveen oloinen pentukoira! Olen huomannut silmissä valtavan eron - ne suorastaan ovat kristallinkirkkaat ja turkki on pehmeä ja vahva ja tuoksuukin hyvälle:). Ainoastaan aamuisin on silmäkulmassa "klöntti" jonka puhdistan ja sen jälkeen päivän aikana siihen ei lisää tule. Eli kaikki on mielestäni kohdallaan. Syysterveisin, Katariina ja lauma |
Päivitys 5.5.2010, lonkka- ja kyynärkuvausten jälkeen: Do dii, nyt tuli sitten viralliset kuvat sähköisesti ja hienolta näyttää! Ei voi kun olla enemmän ku tyytyväinen! Eli priimaa pukkas 0/0 ja A/A. |
|
|
* * * Collie Nova |
||
|
Novalta ja multa syysterkut. Nova on tykännyt ruuastansa TODELLA paljon. Siipiä ei jaksaisi edes odotella että saa ne kuppiinsa ja niin onnellisena niitä rouskuttaa. Aluksi kyllä jännitti miten koira suostuu syömään kasvis/lihamössöä mutta hyvin on koiruukselle nekin maistunut :-D ja Nova nuolee ruokakipponsa putipuhtaaksi. Mielestäni Nova on selvästi "piristynyt"/tullut iloisemmaksi ja lenkkeillä jaksaa paremmin kuin ennen. Eli siis aivan taivaallista. Miten sitä voikin olla niin onnellinen koiran kiinteästä kakasta! On kuule mukava nähdä miten koira odottaa ruokaansa ja innokkaasti syö. :-D Mittasin Novan ja painaa kyllä edelleen sen 19 kg, vaikka olin jo ihan varma että painoa on tullut lisää, mutta Nova onkin ns. kiinteytynyt eli vanttera poika siitä on tullut ja lenkkeillä jaksaa ihan eri tavalla kun vielä pari kuukautta sitten. |
|
|
|
* * * Pon-koirat Marek ja Maria |
||
|
Meillä on nykyisin kotona kaksi iloista barfaajaa! Rotujärjestömme syksyisellä leirillä kuulimme luennon koirien luonnonmukaisesta ruokinnasta. Sen ja ystäviltä kuultujen kokemusten rohkaisemana uutta ruokavaliota lähti ensimmäisenä kokeilemaan Marek, silloin hieman alle 2-vuotias pon-uros. Keväällä viisi vuotta täyttävä Maria liittyi joukkoon vähän myöhemmin. Vuoden täyttävä Vimma on toistaiseksi joutunut tyytymään pelkkiin maistiaisiin, mutta kokeilee barfia varmasti jatkossa, kunhan kasvuvaihe on ohitettu. Kokemukset ovat olleet yksinomaan positiivisia! Meillä ei koirilla ollut mitään allergia- tai muuta erityistä syytä ruokavalion vaihtamiseen - halusimme vain ystävien innostamana kokeilla. Muutos Marekissa oli kuitenkin merkittävä - ja yllättäen se ilmeni ensisijaisesti mieliala- ja käytöspuolella! Mikään hapannaama Marek ei koskaan ole ollut, mutta jo viikon barfaamisen jälkeen perheenjäsenet ja ystävät yksi toisensa jälkeen kommentoivat toisistaan riippumatta eri tilanteissa samalla tavalla: "Marek on nykyään niin iloinen!" Koira myös selvästi rauhoittui - kaikki ylimääräinen kohkaaminen ja reuhominen jäi pois ja tilalla on hyväntuulinen ja leikkisä kaveri. Viime kesän ja syksyn kamppailimme aikamoisissa vaikeuksissa Marekin ulkoiluttamisen kanssa. Iso ja vahva koira veti aikuista ihmistä kuin kelkkaa perässään, huusi ja rähisi vastaantulijoille aina varmuuden vuoksi jo kaukaa, vaikka ei ollutkaan vihainen. Ainoa tapa kuljettaa sitä hihnassa oli viedä se ulos yksin ja talutin kiristettynä nivusten ympäri. Vedonestovaljaat toimivat vähän aikaa, mutta muutamassa viikossa koira tottui niihinkin niin, ettei antanut pienen kiristyksen haitata menoaan! Muutaman kerran ehdin kaatua sen kanssa ja tulevat jääkelit herättivät pelkoa ja kauhistusta jo etukäteen... Kaikki tämä on nyt kuitenkin taakse jäänyttä elämää! Koira muuttui parissa viikossa kuin taikaiskusta. Remmilenkillä se pääasiassa jolkottelee vierelläni eikä vaivaudu edes vastaamaan naapuruston tarmokkaan mäyräkoiran räksyttämiseen. |
Yksi elämäni huippuhetkistä oli se, kun kääpiösnautserin omistaja ihaili tervehdittäessä tänä minun "ihanan rauhallista koiraani"! Edelleen kuljen kyllä mieluummin Marekin kanssa yksin remmilenkeillä - kahden kanssa kävely vielä onnistuu mukavasti, mutta Maria provosoi koko jengistä aina todellisen koiralauman ja kolme leikkivää ponia hihnat solmussa on sellainen show, että parhaatkin pitsinnyplääjät jäävät siinä toiseksi! Marian kohdalla muutokset näkyivät hitaammin. Nyt parin kuukauden barfaamisen jälkeen sekin on muuttunut leikkisämmäksi. Turkki on molemmilla kaunis ja koirat muutenkin hyvässä kunnossa. Ulkoiluttajaa ilahduttaa tietenkin myös ulosteiden pieneneminen neljäsosaan entisestä! Koirat todella käyttävät hyvin hyväkseen kaiken ravinnon! Ja ruoka maistuu! Kasvissoseiden kypsymistä odotetaan kirjaimellisesti vesi kielellä lieden vieressä istuen! Mitään oksentelua tai ripulointia tai muitakaan siirtymävaiheen murheita ei kummankaan kanssa ollut, ruokavalion vaihtaminen sujui todella kivuttomasti. Kuivamuonasta toiseen siirtyminen on aina vaatinut pitemmän totutteluajan. En koe ruokintaa millään tavalla hankalampana tai työllistävämpänä kuin kuivamuonankaan syöttämistä. Aamulla tarjoan liha-aterian, vaihdellen eri lihalaatuja, kerran viikossa kalaa ja sisäelimiä. Ilta-aterialla kasvissosetta tai Yrjölän puuroa. Kasvispata porisee liedellä kerran tai pari viikossa, samassa kun valmistan muulle perheelle ruokaa. Kasviksista tarjolla on toistaiseksi ollut porkkanaa, kesäkurpitsaa, valkosipulia, punaista paprikaa, lanttua, bataattia, parsakaalia, kukkakaalia, herneitä, maissia, salaattia, kurkkua, omenaa, puolukoita... mukana keitän usein myös valkaisematonta riisiä. Tarjoiluvaiheessa lisään ruokaan lohi- tai jotakin muuta öljyä, raejuustoa ja/tai piimää ja hyppysellinen merilevää. Suosittelemme lämpimästi jokaiselle! Ulla-Maija Nikko, pon-koirat Marek ja Maria |
|
|
* * * Simo, Ines, Minni & Pepe |
||
|
Hoikka lyhytkarvainen collieni Simo aloitti barffaamisen puolitoistavuotiaana, kun mikään nappulamerkki ei tuntunut sopivalta. Jatkuvaa oksentelua, ripulointia, kakomista ja ilmavaivoja oli seurattu pennusta saakka ja tuli aika vaihtaa taktiikkaa. Löysin useita suosituksia Annasta ja tapaaminen järjestyi nopeasti. Heti Simon tavattuaan Anna ohimennen mainitsi IBD-tapaukset, jotka tuolloin eivät erityisesti särähtäneet korvaan. Pääpaino pidettiin järkevän ruokavalion suunnittelussa ja lähdimme taistoon vatsavaivoja ja alipainoa vastaan. Ylimääräinen oksentelu ja tyhjän vatsan kakominen jäivätkin pois saman tien. Painoa Simolle oli edelleen hankalaa saada ylle ja syykin selvisi eläinlääkärissä ihan muiden tutkimusten yhteydessä. Simolla diagnosoitiin vatsassa vakavia vaurioita aiheuttanut autoimmuunitulehdus, joka oli turvottanut vatsan limakalvot moninkertaisiksi. Normaalisti n.2mm paksut kalvot näyttäytyivät röntgen- ja varjoainekuvissa monen sentin paksuisina. Lääkäri ei antanut toivoa paranemisesta ja ehdotti (todennäköisesti lyhyeksi jäävän) loppuiän kestävää kortisonikuuria IBD:n etenemisen hidastamiseksi. Käännyin Annan puoleen, ja suunniteltuaan meille sopivan ruokavalion, ohjasi Anna meidät edelleen kokeneelle homeopaatille. Kortisonit jäivät apteekin hyllylle. |
Kahdeksan viikon homeopaattisen kuurin jälkeen vatsan limakalvojen turvotus on kokonaisuudessaan kadonnut ja Simo on saavuttanut normaalipainon. Yhdessä homeopatian ja ruokavalion kanssa on päästy melkoisiin tuloksiin. Kylkiluut eivät törrötä, vatsa ei reistaile ja koko koira huokuu hyvää oloa. Kuolemaantuomittu Simomme elää ja porskuttaa elinvoimaisemmin kuin koskaan! Simon jälkeen meillä aloittivat barffaamaan kissat Minni (2v) ja Pepe (aloitushetkellä 6kk), sekä uusimpana tulokkaana pentukoira Ines. Kaikilla perheemme barffaajilla ulosteet ovat vähentyneet ja kiinteytyneet samoin kuin myös silmien ja korvien eritteet ovat vähentyneet huomattavasti. Mistä muusta se kertoo kuin siitä, että kehon kautta ei kulje enää ylimääräisiä aineita? Allekirjoittanut vannoo luonnonmukaisen ruokinnan ja Annan asiantuntemuksen nimeen. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan minkälaisia muutoksia oikeanlaisella ruokinnalla saa aikaan! Petra Mutanen + Simo, Ines, Minni & Pepe
Kuva Karoliina Koivisto |
|
|
* * * |
||
