|
Artikkeli koirien raakaruokinnasta |
|
|
Mitä syöttäisin kissalleni? Suomalaisten kissaharrastajien keskuudessa ollaan pikkuhiljaa heräämässä ajatukseen teollisen ruokinnan epäterveellisyydestä ja raakaruokinnan eduista. Monet kissanomistajat ovat kuullet sanan BARF, joka on lyhenne englanninkielen sanoista bones and raw food (luut ja raakaruoka). Raakaruokinnan harrastajat puhuvat yleensä tuttavallisemmin ”barffauksesta”. Luonnonmukainen ruokinta olisi myös sopiva nimitys raa’alle ruokinnalle. Monet raakaruokinnasta kiinnostuneet eivät uskalla lähteä kokeilemaan tätä ruokintamuotoa, koska se koetaan vaikeaksi. Ihmisillä ei ole tarpeeksi tietoa siitä, miten ateriat tulisi koostaa, tai saako kissa kaiken tarvitsemansa raakaruoasta. Joitakin omistajia saattaa yksinkertaisesti inhottaa ajatus raa’asta lihasta. Syvälle juurtunut on käsitys siitä, että kuivamuonassa ja purkkiruoassa olisi kaikki mitä kissa tarvitsee, ja että se olisi paras ja terveellisin ruokintavaihtoehto. Tässä artikkelissa kerron teollisten ruokien haitoista sekä annan tietoa siitä, mistä kissan luonnonmukaisen ruokavalion tulisi koostua. * * * Teollisten ruokien haitat Teolliset lemmikkieläinten ruoat keksittiin n. 50 vuotta sitten teollistumisen myötä, kun ihmiset muuttivat asumaan maaseudulta suurkaupunkeihin. Kuivamuonan hyötyjä ovat edullinen hinta, helppous, sekä pitkä säilyvyys. Haitat ovat kuitenkin hyötyjä moninaisemmat. Hiilihydraatit Kuivamuonassa käytetään raaka-aineina erilaisia viljoja. Näitä on ruoassa merkistä riippuen n. 35 - 50 prosenttia. Kissa on lihansyöjä. Hiilihydraatteja ei saisi olla kissan ravinnossa yli kahta prosenttia. Luonnossa kissa saa hieman hiilihydraatteja siemenistä, joita hiirten ja lintujen mahalaukuissa on. Liiallinen viljamäärä lihottaa, aiheuttaa ruoansulatusongelmia ja ripulia sekä altistaa virtsakiteille ja -kiville. Proteiiniköyhä ruoka saa aikaan jatkuvan näläntunteen. Hiilihydraatit aiheuttavat myös hammaskiveä ja haiman kuormituksen takia diabetesta. Yleisimmin käytettyjä viljoja ovat vehnä, maissi ja riisi. Eläinten ruokien laatuvaatimukset ovat alemmat kuin ihmisten ruokien, joten ihmiselle kelpaamatonta viljaa käytetään eläinten rehuksi. Huonolaatuiset viljat sisältävät erilaisia sienimyrkkyjä, kuten aflatoksiinia. Ne aiheuttavat myrkytyksiä ja vaikuttavat epäsuotuisasti maksaan, munuaisiin ja hermostoon. Viljat sisältävät myös tuholaismyrkkyjä ja usein geenimuunneltuja raaka-aineita. Proteiinit Proteiinin laatu ei ole hiilihydraatteja parempaa. Pakkauksessa ilmoitettu proteiinimäärä ei todellisuudessa kuvasta eläinproteiinin määrää, koska osa proteiinista on yleensä kasviksista tuotettua. Pakkauksissa yleensä lukee, että tuote sisältää ”eläinperäisiä sivutuotteita”. Tämä tarkoittaa suomeksi sanottuna teurasjätettä; kaikkea sitä, mitä eläimestä jää jäljelle, kun kaikki ihmisravinnoksi kelpaava liha on otettu pois. Käytännössä teollinen ruoka sisältää kynsiä, nokkia, jalkoja, sisäelimiä, höyheniä, turkkia, karvaa, verta, jne. Kaikkein pöyristyttävintä on se, että AAFCO:n (Assiciation of American Feed Control Officials) mukaan teollisissa lemmikkien ruoissa saa käyttää täyteaineina mm. sairaaloiden ja ravintoloiden ruoanjätteitä, kuivattua tuotantoeläinten ulostetta, sahanpurua, hiekkaa, kiviä, puuta ja pakkausmateriaaleja, kuten selluloosaa. Myös eläinlääkäriasemilla lopetettujen eläinten ruhoja käytetään lemmikkien ruoissa. Oikeaa lihaa teollinen ruoka sisältää siis hyvin vähän. Monet kuivamuonat valmistetaan nimenomaan Yhdysvalloissa. Liha ei siis ole kotimaista. Teollisessa ruoassa käytetään sellaista lihaa, joka ei kelpaa ihmisravinnoksi. Se saattaa sisältää bakteereja, kuten salmonella ja e.coli. Ruoan kuumentaminen ei eliminoi endotoksiineja, joita bakteerit tuottavat kasvaessaan. Eläinten hoidossa tai lopetuksessa käytetyt lääkeaineet, esim. penisilliini ja pentobarbituraatti selviävät kuumennuksesta muuttumattomina. Nämä lääkeaineet aiheuttavat maksasairauksia. Teollinen ruoka sisältää lisäksi antibiootti- ja hormonijäämiä. Rasvat ja ruoan valmistustapa Teollisessa ruoassa käytetyt rasvat ovat ihmisille kelpaamattomia eltaantuneita rasvoja. Pilaantunut rasva kuluttaa elimistön A-ja E-vitamiineja. Eltaantumisen vuoksi ruokaan lisätään suuria määriä säilöntäaineita. Rasvahappojen puute aiheuttaa iho- ja turkkiongelmia, lisääntymisongelmia ja immuunipuolustuksen heikkoutta. Kuivamuonan valmistustapa eli kuumentaminen vähentää huomattavan paljon lihan ravintoarvoa. Kissa ei pysty käyttämään hyväkseen muuntuneita proteiineja kovin hyvin. Muuntuneet proteiinit aiheuttavat ruoka-aineyliherkkyyksiä, allergioita ja vatsa- ja suolistotulehduksia. Kuumennus tuhoaa luonnolliset kivennäiset ja vitamiinit, entsyymit ja luonnolliset antioksidantit ja hyödylliset bakteerit. Lisäksi kuivamuonasta on löydetty akryyliamidia. Akryyliamidi on karsinogeeninen aine, jota muodostuu kuumennettaessa hiilihydraattipitoisia elintarvikkeita. Lisä- ja säilöntäaineet Teollisessa ruoassa käytetään erilaisia lisä- ja säilöntäaineita parantamaan ruoan makua, säilyvyyttä ja värjäämään sitä ihmissilmää miellyttävämmäksi. Säilöntäaineet voivat olla joko luontaisia, kuten tokoferoliuute, tai kemiallisia. Yleensä pussin kyljessä ei eritellä, mitä säilöntäaineita ruoassa on, vaan siinä lukee vain "sisältää EU:n hyväksymiä lisäaineita ja antioksidantteja". Yleisimmin käytettyjä säilöntäaineita ovat E320 eli BHA ja E321 eli BHT. Näiden epäillään olevan erittäin karsinogeenisia ja aiheuttavan syöpää. Ne aiheuttavat syntymävikoja, maksa- ja munuaisvaurioita, allergiaa, astmaa ja iho-oireita. Ne saattavat aiheuttaa myös ylivilkkautta. Etoksikiinia käytetään eläinten ruokien säilöntäaineena. Etoksikiini aiheuttaa immuunipuolustuksen heikkoutta, leukemiaa, sokeutta ja syöpää, iho-ongelmia ja lisääntymisongelmia. Etoksikiini on terveydelle niin vaarallista, että jopa sen säilytys ihmisten ruokien lähellä on kielletty. Sitä käsiteltäessä pitää suojautua hengityssuojaimella, koska se on myrkyllistä hengitettynäkin. Eläinten ruokiin etoksikiinia saa lisätä 150 mg per kiloon ruokaa. Etoksikiinia ja muita säilöntäaineita käytetään usein myös eläinlääkäreillä myytävissä erikoisruoissa. Ne eivät siis ole sen terveellisempi vaihtoehto kuin tavalliset kaupan muonatkaan. Eläinten teollisiin ruokiin lisätään erilaisia väri- ja makuaineita parantamaan ruokien ulkonäköä ja maittavuutta. Eräät näistä aineista tekevät eläimestä fyysisesti riippuvaisen ruoasta. Sen takia saattaa näyttää siltä, että lemmikki popsii ruokaa innoissaan. Suomessa atsoväriaineet olivat jo kerran kiellettyjä, mutta Euroopan Unionin myötä ne sallittiin jälleen. Atsovärit aiheuttavat mm. nokkosihottumaa, allergista nuhaa, hengitysvaikeuksia, vatsakipua, pahoinvointia, näköhäiriöitä ja nivelkipuja. Ne aiheuttavat myös käytöshäiriöitä ja ylivilkkautta. Niitä on hyvin monissa kissojen ruoissa. Näillä lisäaineilla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin ruoan värjääminen. Jotkut eläinruokapurkit sisältävät lyijyä ja alumiinia. Nämä saattavat aiheuttaa myrkytyksiä ja hermostollisia oireita. Maissitärkkelys ja sokeri tekevät ruoasta maistuvampaa, mutta ne vaikuttavat haitallisesti maksaan, sappeen, suolistoon, haimaan ja hampaisiin. Ne myös altistavat diabetekselle. Teolliseen ruokaan lisätään synteettisiä vitamiineja. Uusimpien tutkimusten mukaan synteettiset vitamiinit eivät imeydy suolistossa hyvin, vaan kuormittavat sisäelimiä lääkkeiden tavoin. Tarkastuksissa on havaittu, että eläinruokapakkausten vitamiinimäärät vaihtelevat pakkauksittain. Joissakin pusseissa on todettu kymmenkertaisia määriä vitamiineja. Eräiden vitamiinien yliannostus on vaarallista. Yleisesti voidaan todeta, että teollinen ruokinta vaikuttaa suurelta osin lemmikkieläinten terveydentilaan. Useimmat sairaudet voitaisiin ehkäistä, parantaa, tai pitkälle edenneiden sairauksien kohdalla oireita voitaisiin ainakin lievittää siirtymällä pois teollisesta ruokinnasta. Liian usein ennakkoluuloiset, tietämättömyydestä johtuvat ja suorastaan tuomitsevat asenteet estävät tiedon leviämisen eläinten omistajien keskuudessa. Miten kissaa sitten tulisi ruokkia luonnonmukaisesti? * * * Luonnonmukainen ruokinta Luonnonmukaiseen ruokintaan siirryttäessä tulisi ottaa huomioon ennen kaikkea kissan terveydentila. Ruokavalio olisi hyvä suunnitella yhdessä eläinten luontaishoitajan tai luontaisterapeutin kanssa. Ruokavalio suunnitellaan jo puhjenneissa sairauksissa sairautta hoitavaksi ja lieventäväksi. Useissa kroonisissakin sairaustapauksissa jo pelkkä ruokavalion muutos saa ihmeitä aikaan. Mietittäessä kissalle sopivaa ravintokoostumusta voidaan esimerkiksi ottaa sen tavallinen saaliseläin eli hiiri. Hiiressä on vettä 70 %, proteiinia 14 %, rasvaa 10 %, hiilihydraatteja 1 – 2 % ja kuitua alle 1 %. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Kissan ravinnossa tulisi olla 25 – 30 % proteiineja. 23 aminohaposta 11 on kissalle välttämättömiä. Hyviä proteiinin lähteitä ovat naudan, sian, broilerin ja muun siipikarjan, hevosen, kaniinin, poron, peuran, lampaan ja riistaeläinten liha. Liha kannattaa antaa raakana, jolloin sen sisältämät ravintoaineet ja vitamiinit ovat mahdollisimaan hyvin hyödynnettävissä. Salmonella ja muut bakteerit tuhoutuvat pakastettaessa, ja suomalainen liha on kyllä tarkastettuakin. Lisäksi raakaravintoa syövän kissan vatsan pH on tarpeeksi hapan tuhotakseen esim. salmonellabakteerit jo vatsalaukussa. Itse kaadettu riista ja järvikala tulisi loisvaaran takia kypsentää. Kissalle voidaan antaa kerran viikossa kalaa. Liiallista kalan syöttämistä tulisi välttää, koska raaka kala sisältää tiaminaasi-nimistä entsyymiä, joka tuhoaa B1-vitamiinia. Kalan sisältämät tyydyttymättömät rasvahapot kuluttavat elimistön E-vitamiinivarastoja. Siitä saattaa kissalle olla seurauksena keltarasvatauti. Kissalle sopivia kaloja ovat esim. lohi, silakka, muikku, seiti, kuha ja kissojen tonnikala. Kissalle voidaan tarjota kerran viikossa pieni määrä sisäelimiä, kuten maksaa tai munuaisia. Niitä ei saisi myöskään antaa liikaa, jottei kissalle tule A-vitamiinin yliannostusta. Sian maksaa tulisi välttää, koska siinä on eniten lääke- ja hormonijäämiä. Naudan tai broilerin maksa on parempi vaihtoehto. Munuaiset on hyvä viillellä veitsellä ja liottaa vedessä yön yli, jotta kuona-aineet imeytyvät veteen. Possun, kanan, lampaan tai naudan sydän on tosi terveellistä kissalle. Sitä tulisi antaa pari - kolme kertaa viikossa, koska se sisältää paljon kissalle välttämätöntä tauriinia. Sydän onkin yleensä kissojen suurta herkkua. Raa’at kananmunankeltuaiset ovat myös hyvää ravintoa kissalle. Niitä kannattaa tarjota 1 – 2 kpl viikossa. Keltuaisen kissa hyödyntää sataprosenttisesti. Naudan maha on hyvä entsyymipommi, ja sitä kissalle voi antaa kerran viikossa. Kissat syövät luonnossa hiiret luineen päivineen. Raakaravontoa syövän kissan kalkintarve tyydytetään syöttämällä sille esim. broilerin siipiä tai broilerin tai kukonpojan kauloja. Siipiä on saatavilla myös jauhettuina. Luut pitää aina tarjota raakana, ei koskaan kypsennettyinä! Kypsät luut voivat sälöytyä ja puhkaista suolen ja ovat täten hengenvaarallisia kissoille. Kissalle voi tarjota myös kokonaisia hiiriä tai tipuja. Jotkin kissat pitävät niistä paljon. Ihanteellinen kalsium/fosforisuhde on n. 1,2 : 1, eli kalsiumia tulisi ravinnossa olla hieman enemmän kuin fosforia. Noin kolmannes aikuisen kissan ravinnosta tulisi koostua luisesta lihasta. Pennut tarvitsevat kalkkia enemmän. Jos kissa ei suostu syömään luita, kalkintarpeen voi tyydyttää jauhetulla kananmunankuorella. Aikuisen kissan annostus on tällöin 1 tl per kiloon lihaa. Pennulle 2 tl per kiloon lihaa. Maitotuotteet eivät ole hyviä kalsiumin lähteitä, vaikka niitäkin voi kissalle joskus herkkuna tarjota. Joillekin kissoille tulee maidosta ripuli, ja maitoa ei juomana kannatakaan antaa. Sopivampia ovat erilaiset hapanmaitotuotteet. Kissa tarvitsee välttämättömiä rasvahappoja. Kissalle välttämättömiä ovat linolihappo (omega6) ja linoleenihappo (omega3), arakidonihappo ja eikosapentaeenihappo. Kissa ei pysty käyttämään hyväkseen kasviöljyjä. Kaikki rasvahapot tulisi antaa eläinperäisessä muodossa. Jos kissa syö liikaa sian- ja kananlihaa, sille voi tulla herkemmin tulehduksia, koska näissä lihoissa on paljon omega6-rasvahappoja. Omega3-rasvahapoilla on tulehdusta hillitsevä vaikutus. Niitä on paljon lohiöljyssä. Kissat eivät tarvitse hiilihydraatteja ollenkaan, mutta kuitua niiden ravinnossa tulisi olla. Sopiva määrä olisi 1 – 2 %. Paras kuitulähde on psylliumin kuorijauhe. Sopivia kasviksia ovat myös mm. keitetty riisi tai kaura tai pieni määrä kasvissosettta. Pieni määrä hiilihydraatteja auttaa ruoansulatusta. Kissalle tärkeää on tuore ruoho. Joko kissan tulisi antaa syödä ruohoa ulkona, tai sitten sille voi kasvattaa ruohoa sisällä esim. kauran- tai vehnänjyvistä. Ohra saattaa olla kissoille haitallista. Kauppojen kissanruohot saattavat olla kissoille suorastaan myrkyllisiä. Myös useat huonekasvit ovat kissoille vaarallisia. Lisäravinteista kissalle voi antaa pienen määrän merilevää kuuriluontoisesti (ei kilpirauhashäiriöisille!) Maitohappobakteerit auttavat, jos on ruoansulatusongelmia. Jos haluaa syöttää kissalle vitamiinivalmistetta, suosittelen Naturamedian Multimix-jauhetta. Siinä vitamiinit ovat luonnollisessa muodossa. Jos kissalle ei maistu muna eivätkä sisäelimet, tulisi sen saada A- ja D-vitamiinia muista lähteistä, kuten HigEpa3-kalaöljykapseleista. Ne sisältävät näitä vitamiineja luonnollisessa muodossa. Kissoilla ei ole luontaista janon tunnetta, joten kissan juomista olisi hyvä seurata. Kissa tarvitsee vettä n. 0,5 dl per painokilo. Kuivamuonan suurin riski onkin krooninen nestehukka, ja sen seurauksena virtsakiteet. Jos omistat lihamyllyn, voit tehdä kissalle ruokaa helposti tällä ohjeella: broilerin lihaista luuta, esim. koipia 1,1 kg, broilerin sydäntä 200 g, broilerin maksaa 100 g, 2 munankeltuaista, 1 dl suodatettua vettä, 2 tl psylliumjauhetta tai 4 tl psylliumin kokonaisia kuoria, 2 g lohiöljyä, 1 tl merilevää, 50 mg B-vitamiinipilleri sekä 400 IU:n E-vitamiinikapseli. Jauha ainekset mössöksi lihamyllyllä ja pakasta sopivissa annospusseissa. * * * Toksiset reaktiot ja ruokavaliomuutoksen hyödyt Mikäli kissa on pitkään syönyt teollista ravintoa, ruokavaliomuutoksen yhteydessä saattaa ilmetä ns. toksisia reaktioita. Nämä oireet kertovat siitä, että elimistö alkaa puhdistaa itseään sinne kertyneistä kuona-aineista ja myrkyistä. Oireet voivat joissakin tapauksissa olla rajuja. Siksi ruokavaliomuutos kannattaa toteuttaa ammattilaisen valvonnassa. Oireita saattavat olla: ripuli, oksentelu, lima ulosteessa, korvien ja silmien töhniminen, iholla paha haju, näppylät ja karvojen lähtö. Oireet menevät yleensä ohi viimeistään kahden viikon kuluttua ruokavaliomuutoksen alkamisesta. Kroonisissa tapauksissa ruokavaliomuutos toteutetaan erittäin varovasti ja vähitellen. Mitä konkreettista hyötyä ruokavalion muutoksesta sitten on? Turkin ja ihon kunto paranee, allergiat helpottuvat, silmät ja korvat puhdistuvat, tulehduskierre katkeaa, suolisto-oireet paranevat, hampaat voivat hyvin, yleinen vastustuskyky paranee, kissan kasvu tasaantuu ja sille muodostuu hyvät lihakset, paino-ongelmat pysyvät poissa, ruokahalu normalisoituu ja vatsan pH normalisoituu. Lisäksi ulosteen määrä vähenee huomattavasti, koska kissa syö ruokaa, jonka se käyttää tehokkaasti hyväkseen. Uloste ei myöskään haise läheskään niin pahalta kuin teollisella ruokinnalla olevan kissan uloste. On harmillista, että monet kissanomistajat hakevat apua eläinten luontaishoitajilta vasta sitten, kun eläinlääkärit eivät enää pysty auttamaan heidän lemmikkejään. Aikaisessa vaiheessa toteutettu ruokavaliomuutos säästäisi omistajan kukkaroa ja lemmikin elimistöä. Luonnonmukainen ruokinta ei ole niin vaikeaa, kuin miltä se aluksi saattaa vaikuttaa. Se kannattaisi aloittaa jo pentuvaiheessa. Isot marketit ovat ottaneet valikoimiinsa lemmikkien raakalihapullia ja liha-annoksia, joten ruoan hankkiminen ei ole vaikeaa. Toivon, että tämä artikkeli osaltaan auttaa kissanomistajia tekemään päätöksen siirtyä luonnollisempaan ravintoon lemmikkiensä hyvinvoinnin takia. Me eläinten luontaishoitajat ja –terapeutit neuvomme mielellämme ruokavalioasioissa. Anna Multanen, eläinten luontaishoitaja * * * Lähteet: Michelle T. Bernard: Raising Cats Naturally Kissan luonnonmukainen ruokinta –kurssimateriaali Tiina Salminen: Kissan luonnonmukainen ruokinta (artikkeli Eläinten hyvinvointi –lehdessä 1/07) Väärän ruokinnan vaikutukset terveyteen –kurssimateriaali, Lisätietoja ja raakaruokaa: http://www.barffi.net/ * * * |
|
