Wasserman sukuhistoriaa

1.ESIHISTORIAA

Fredrik Wasserman syntyi v. 1744 Lindesbergin kaupungissa Keski-Ruotsin ikimuistoisella kaivosseudulla,Västmanlandissa. Kaupunki kuului tuolloin Örebron lääniin. Lindesbergiä ympäröivät mm. sellaiset paikkakunnat kuin Arboga, Nora, Örebro. Se sijaitsee Mälärenjärven länsipäässä. Seudulle ovat luonteenomaisia kymmenet kaivokset ja malmisulatot, eli hytit. Niinpä nimistössä esiintyy paljon seuraavankaltaisia paikannimiä: Bergshyttan, Guldsmedshyttan, Dalkarlshyttan, Jönshyttan, Munkhyttan, Torpshyttan jne.

Seudun asujaimisto on tietysti pääosin alkuperältään ruotsalaista, mutta juuri kaivostoiminta on houkutellut alueelle paljon väkeä: mm. vallooneja Belgiasta ja Hollannista, saksalaisia ja baltteje. Lähistöllä sijaitsee myös Värmlannin alue, jossa asui metsäsuomalaisia, kuten näitä savolaisia 1600-luvun uudisasukkaita on tapana kutsua. Seutua voitaneen pitää siis monikansallisena. Siellä asunutta väkeä leimaa selvä kahtiajakautuneisuus säätyläisiin ja työläisiin ja talonpoikiin.Varsinkin kaivosten ja sulattojen sepät olivat usein vallooneja tai saksalaisia. Kaupunkiporvaristo lienee pääosin ruotsalaista, väkeä jolla oli sukulaisuussiteitä lähikaupunkien lisäksi esim. Tukholmaan. Käsityöläisistä suurin osa oli myös paikallista väkeä, mutta esim. Fredrik Wassermannin isä, JOHAN CHRISTOFFER WASSERMAN oli syntyjään Pohjois-Saksasta.

Wassermannin perhe Lindesbergissä

Perheen isä oli kultaseppä Johan Christoffer Wasserman, s.22.4.1706 Schwerinin kaupungissa Pommerissa, ja äiti oli Lindesbergissä 21.1.1714 syntynyt Margareta Österberg. He avioituivat v. 1734 Lindesbergissä. Koska J.C.W oli tuolloin jo 28 vuotias,oli avioliitto hänelle kenties jo toinen. J.C.W oli kultaseppä. Ennen Lindesbergiin tuloaan J.C.W. asui Tukholmassa (tietoja v:lta 1731), jossa hän lienee ollut kisällinä tms. jossain kultaseppäverstaassa. Kun hän siirtyi Lindesbergiiin, oli hänellä siis täysi pätevyys ammattiin. Hän sai mestarinarvon v.1734 Lindesbergissä Arbogan viraston alaisuudessa. Em. asiantuntijajäsen v. 1748. Lindesbergin raatimies 1750. Hän kuoli 1770. Oppipojakseen hän sai mm. poikansa Johan Cristoffer juniorin, joka jatkoi sitten perheen kultaseppätointa. Johan tuli oppiin v. 1752, kisälliksi 1755, mestariksi 1766 ja raatimieheksi 1779. Hän kuoli 1820. Johanin oppiin tuli 1770 hänen nuorempi veljensä Gustaf Wasserman. Kustaasta tuli kisälli 1774 ja mestari 1821, jota tointa hän hoiti (kuolemaansa asti?) vuoteen 1834. Eo. vuosiluvut kertovat meille mm. seuraavaa: Wassermanin kultasepänverstaassa ei voinut olla kuin YKSI MESTARI kerrallaan: Isä Christoffer 1734-1766, poika Johan 1766-1820, veli Gustaf 1821-1834.



Wassermannien kultaseppäleimoja

Perheen äiti, Margareta Österberg oli siis syntyjään Lindesbergiläinen. Hänen isänsä oli Johan Österberg ja äitinsä Beata Becker. ( Kummankin syntymä-/kuolinvuosi on kadoksissa.). Johan Österberg oli Dahlkarlshyttanin ruukinpatruuna ja hän omisti siitä 1/3. Kyseinen hytti sijaitsi aivan Lindesbergin kaupungin kyljessä. Nykyään se on museoaluetta. Österberg oli kaiketi tullut osakkaaksi naimalla Johan Beckerin ja Margareta (Magdalena) Stensdotterin Beata-tyttären. Varallisuus näyttää tulleen Beatan vanhemmille äidin puolelta, sillä hänen äidinisänsä oli paikkakunnan mahtimies: Sten Andersson (+1665); hänen vaimonsa oli Elisabeth Svensdotter, ja heille siunaantui 12 lasta. Sten Andersson oli Lindesbergin ensimmäinen pormestari (1645-1652), Noraskogan ja Linden kaivosalueen vuorimestari, Dahlkarlshyttanin ruukinpatruuna ja omistaja, merkittävä kauppias, -syntyperäinen kaivosalueen asukas. Hän lahjoitti Lindesbergin kirkolle ehtoollismaljan, ja kuoltuaan hänet haudattiin kirkon lattian alle.

Hänen jälkeenjäänyt omaisuutensa oli huomattava. Vielä v. 1725 hänen perillisensä omistivat yhteisesti Dahlkarlshyttanin. Vuoden 1725 jälkeen omistajia oli enää kolme, joista yksi Johan Österberg.

Koska Margaretan oma äiti Beata kuoli nuorena, sai hän äitipuolekseen isänsä toisen vaimon Christina Schytz´n. Tämä avioliitto solmittiin 17.6.1721 Dahlkarlshyttanissa, -siis juhannushäät. Margaretan äidinisä Johan Becker saattaa olla eräs Johan Olofsson, (sukunimien käyttö virallisissakin yhteyksissä oli muinoin satunnaista). Jos näin oli, niin silloin Beata Beckerin syntymäaika voisi olla 16.2.1683... Em. Johan Olofsson on vaikuttanut myös Gysselhyttan -nimisessä paikassa.

Wassermannin perheeseen Lindesbergissä syntyivät seuraavat lapset:

1.Johan Wasserman ( s.12.9.1735 + 1820) kultaseppä.Vaimo: Anna Catharina Burselia:
   - lapsia : Johanna  Margareta  s. 1772 
2.Christopher Wasserman,(s.11.7.1738 +?).Vihitty Norassa 22.9.1772 Regina Almbergin kanssa
   - lapsia:Christina Karolina Wasserman,(s? +?).Vihitty Norassa 9.6.1803 Carl Winbergin kanssa
3.Carl Henrik Wasserman,( s.18.3.1741 +?).
4.Christina Elisabeth Wasserman,(s. 20.9.1743 +?).
5.FREDRIK WASSERMAN,(s.29.12.1744 + 24.5.1784 Luleå)
6.Beata Margareta Wasserman,(s.5.2.1749 +?).Aviomies Anders Kallberg,+ ennen v.1779,
   II mies Carl Fredrik Marin.Avioliitto solmittu 1779.
   - lapsia I avioliitosta: Johan Christoffer Kallberg, s.1774 Kafellet
7.Gustaf Wasserman,(s.? + 1834).Kultaseppä.
8.Wilhelm Wasserman,(s.30.1.1756 +?)

Millaisia olivat Johan Österbergin ja vävynsä Johan Christoffer Wassermannin keskinäiset liiketoimet yms. jäänevät vain arvailujen varaan.Mielestäni on kuitenkin aivan selvää,että J.C.W naidessaan paikallisen kaivospomon tyttären, nai samalla vaikutusvaltaa ja asemaa. En tiedä,minkä "firman" kultaseppämestariksi J.C.W tuli v. 1734, mutta kaiketi jonkin, jolla oli jotain tekemistä Österbergin perheen kanssa. Tämän seikan esiinkaivaminen ei ole mahdotonta,-kylläkin työlästä. Se onnistuu, mikäli jotain asiakirjoja on säilynyt.

2.KESKIAIKAA

Fredrik saapuu 1762 puoliksi palaneeseen Tornioon

Esi-isämme FREDRIK WASSERMAN lähti jostain syystä kohti pohjoista. (Ilmeisesti Tukholman kautta, jossa hänen nimiinsä kirjattiin 1762 syntynyt poikalapsi Johan Christian). Hänen uskotaan olleen kisällinvaelluksellaan ja tulleen siten Tornioon. Näinkin saattaa olla, ja onkin kaiketi, sillä hän asui Torniossa kultaseppän ja kestikievarinpitäjän Nils Hansson Flygaren luona tittelillä "kisälli".

Itse uskoisin, että hänen matkansa Pohjan Tornioon johtui kuitenkin muistakin syistä. Kaiketi hänet oli jo Lindesbergisä laitettu kouluun virkamiesuraa varten. Hän sai riittävän koulutuksen tullakseen myöhemmin Luulajan notaariksi. (1700-luvun lopulla ei olisi ollut enää mahdollista yletä Luulajan kokoisessa kaupungissa notaariksi ilman melko hyvää koulutusta. Tuntuu myös epätodennäköiseltä, että pelkkä kisälli ja "mestariarvoton" kultaseppä olisi osannut kaikki ne hallinnolliset toimet joita esim. Luulajan kaupungin postimestarintyö täytyi sisältää.) Matka Tornioon oli kaiketi kisällinvaelluksen lisäksi jo alunperin jotain muuta. Hänen on täytynyt olla perehtynyt "malminetsintään" jo ennen Tornioon muuttamista. Tai sitten hän on katsonut,ettei tienaa tarpeeksi kulta- ja hopeaseppänä Torniossa (ehkä kaikki vapaat mestarinpaikat olivat täytetyt vuosiksi eteenpäin), tai muuallakaan. Hän siis meni malminetsijän työhön Norra Bergmästardometiin 50 riikintaalarin vuosipalkalla. Tätä työtä hän hoiti 1765-1782.


Fredrik Wassermanin nimikirjoitusnäyte tutkimusraportista.
Koko raportti löytyy ruotsiksi kalixlaisen Bengt-Göran Nilssonin kotisivuilta
Raportin raakakäännös suomeksi

Fredrikin perheasioita

Torniossa oleskellessaan Fredrik tuli äpärälapsen isäksi. Äiti oli Catharina Fransleben, ( s.1740 + 1777 Torniossa), ja lapsi nimettiin isän mukaan FREDRIKIKSI. Poika syntyi 1765. Fredrikistä tuli pojan kummi ja hän otti pojan nimiinsä.

Catharina Fransleben oli kolmannen polven Torniolainen. Hänen isänsä oli Tornion "syökäri", ruotsiksi tullbesökare, eli kaupunginvirkamies joka selvitti kaupunkiin tulevia tavaroita ja niistä menevää tullia, Nils Gustafsson Fransleben,(s. noin 1710 +1760). Äitinsä oli Brita Jöransdotter, (s.1710 "Karfvaniemi"+ 1789 Torneå). Catharinan setä Henrik Fransleben oli kauppias Torniossa, mutta pakeni maasta, eikä koskaan palannut takaisin. Isoisä Gustaf Fransleben oli 1690-luvulla kauppiaan apulaisena. Sitten suuren pohjansodan alkuaikoina v. 1705 hän oli porvariskaartin rummunlyöjä. C:n veli opiskeli kultasepäksi ja perusti Tornioon oman verstaan. C:n sisko meni naimisiin suutarinkisälli Jacob Larsson Thun´n kanssa. Koska Catharinan isä oli kuollut jo 1760, toimi perheen päämiehenä kaiketi hänen veljensä Nils Fransleben. Heillä lienee ollut jonkinlaista liiketoimintaa, koska edesmenneestä Nils Gustafsonista käytettiin myös titteliä "handelsman". Kun Fredrik Wasserman tuli Tornioon, oli Nils F myös kisälli, kultaseppänä hänet mainitaan vasta 1776. Ilmeisesti hän on kuitenkin harjoittanut ammattia itsenäisesti jo aiemmin.

Fredrik Wasserman senior avioitui kuitenkin toisen naisen kanssa. Vaimo oli Tukholmalaisen Johan Westringin ja Ingeborg Järlingin tytär Margareta Westring. Avioliitto solmittiin 1767. (Olisiko ollut jo 1762 Fredrikin 1. lapsen äiti Tukholmassa?).Pohjan perillä he saivat kolme lasta:
1. Johan Christopher Wasserman s. 1768 + ?
2. Carl Fredrik s. 1770 (+)
3. Beata Margareta Wasserman (s. tammikuu 1772 + leskenä Oulussa 1820).
    Avioitui  Oulussa 30.9.1798 Johan Wacklinin kanssa.Hän oli s. 1771 Uudessakaarlepyyssä.
    + 1817.Toimi Oulun kaupunginnotaarina 1794-1817. Yliopistokoulutus Turussa, ja
    auskultanttina Vaasan hovioikeudessa. Hovioikeudenneuvos vuodesta 1810.
    -lapsia:   Elisabet Margareta s. 1799 + naimattomana Oulussa 1852
               Johanna Fredrika s. 1801 + naimattomana (hukuttautui kaivoon) 21.9.1869(?)
               (kts. lehtiartikkelia Mamselli Wacklin surmannut itsensä. 
                28.08.1869 nro 35 Oulun Wiikko-Sanomia)
               Antoinette Gustava s. 1803 + naimattomana Oulussa 1873
               Johan Mikael Wacklin s. 4.3.1806 + maaliskuussa 1853
                -Oulun triviaalikoulusta opiskelijaksi  7.10.1824
                -maanmittausinsinöörintutkinto 6.6.1829,jonka jälkeen palkattiin maanmittaus-
                 hallitukseen valtiontuomariksi Kurskin-kaupunkiin.


Beata Margaretan kuolinilmoitus (21.04.1820 Finlands Allmänna Tidning nro 46 sivu 3)

Fredrik Wasserman vanhempi muutti siis vaimoineen Luulajaan. Siellä hän hoiti postimestarin tehtävää, toimi kaupunginnotaarina ja raatimiehenä. (Tässä huomataan, että Luulajan kaupunginnotaari Fredrik Wassermannin tytär Beata naitettiin Oulun Kaupunginnotaarin kanssa.) Hän teki ainakin kaksi tunnettua malminetsintämatkaa 1760-luvulla. Yhden Umeån seudulle ja toisen Kalixiin ja sen lähiympäristössä oleville vuorille. Näistä matkoista hän on tehnyt seikkaperäiset kuvaukset. Fredrik kuoli ollessaan vasta 39 vuotias. Vaimonsa ja muiden lasten myöhemmistä vaiheista ei ole tietoja.

Fredrik nuorempi Torniossa

Avioton poika Fredrik tuli siis isänsä tunnustamaksi, muttei ollut koskaan varsinaisesti perheenjäsen. Sanotaan, että hän sai hyvän koulusivistyksen sekä Torniossa että Luulajassa. Hän oli 19-vuotias isänsä kuollessa. Tuohon aikaan se oli jo "miehen ikä". Niinpä uskonkin, että Fredrik junior oli monia vuosia isänsä apurina malminetsintämatkoilla, tai peräti tekikin ne isänsä nimissä.

Ehkä malminetsintätöissä Fredrik tuli tekemisiin Anders Anderssonin (Bergströmin) tyttären Marian ( s. 1.10.1762 +1839) kanssa. Appiukko Anders oli syntynyt Överkalixissa v. 1740. Anoppi taasen v. 1741 Kårpikossa. Appi kuoli 1808 ja anoppi 1806. He asuivat tuolloin Kalixin Börjelsbyssä/Gammelgårdenisssa. Maria Andersdotter oli rengin ja piian lapsi. "Hieno" sukunimi otetiin vasta kun mentiin vihille "säätyläisen" kanssa.

Fredrik Wasserman junior toimi Torniossa kaupunginpalvelijana ja satamavoutina. Kaupunginpalvelijan työ oli rahallisesti surkea. Satamavoudista en tiedä, mutta tuskin kaksinen sekään. (Ehkä kaksi huonopalkkaista työtä oli yhdistetty jotta edes jotain elantoa tulisi.) Viranhoito jätti Fredrik juniorille varmaan paljon vapaa-aikaa, jolloin hän pääsi punomaan omia juoniaan, satamahan oli talvet jäässä.

Fredrik kävi Tornion pedagogioita kaksi vuotta: 1784-86.Hän oli sen ajan aikuisopiskelija, sillä ikää kaverille oli kertynyt jo 19 vuotta. Velipuolensa Johan Christopher kävi samaa pedagogiota ainakin 1778-81.(10 vuotiaasta) , velipuoli Carl Gustaf, (hänet mainitaan vain tässä yhteydessä!), kävi myös pedagogioita peräti seitsemän vuotta 1784-91.

Fredrik Wasserman junior asui lastensa syntymän aikoihin Torniossa. Perheellä ei ollut omaa kaupunkitaloa, vaan he asuivat vuokralla. Koska kaupungin satama sijaitsi Nikkalassa, joutui Fredrik viettämään varmaan paljon aikaa sielläpäin, ja kaiketi majoittui hän Vuonon ja Nikkalan maataloissa. Hänen oli varmaan opeteltava suomenkieli työnsä vuoksi.

Lapset:
 Fredrik, s.1788 + vanhanapoikana Vuonossa 1856 Fjälin no:5 tilalla. Oli kuuromykkä,mutta laitettiin siitä huolimatta kouluun, jossa hän oppi  kirjoittamaan ja laskemaan. Kuollessaan hänestä käytettiin titteliä "förgångsmän",
suomeksi se tarkoittanee "edeskäypä".

ANDERS ESAU WASSERMAN, s. 1789 + 1850
                
Catharina Maria, s. 1791 (+)    

Suomen sota 1808-1809 mullisti elämän Tornionlaaksossa

Elämä oli sietämättömän vaikeaa. Sota ei sujunut hyvin, ja kaikesta oli puutetta. Ruotsin armeija peräytyi Länsipohjaan loppuvuonna 1808, mutta suuri määrä sotaväkeä jai Tornionseudulle, sillä rintamalinja kulki Oulun-Kemin välillä. Koska oli talvi, piti miehet majoittaa talonpoikien tupiin ja muihin rakennuksiin. Armeijan varustus oli surkeaa. Sanotaan,että paljon miehiä paleltui raajarikoiksi. Tautitilanne oli hälyttävä. Kenttäkuume eli punatauti "rödfeber,fältsjuk" kaatoi sotilaita sadoittain. Isoimmat maatalot otettiin sairastuviksi. Tauti pääsi leviämään myös siviiliväestöön ja kuolleisuus oli valtavaa. Myös Vuonossa oli sotasairaala. Kylä menetti lähestulkoon koko aiemman aikuisväestön sotatautiin. Kaupunkiin tauti ei iskenyt yhtä pahasti, koska siellä ei hoidettu miehistöä, vain upseereita.

Rauhanteossa uusi valtakunnanraja tuli Tornionjokeen. Kaupunki jäi Venäjän puolelle. Osa kaupunkilaisista muutti sitten Ruotsin puolelle, mm. Wassermannit Vuonoon. Tapahtui "talonpoikaistuminen" siitä huolimatta, että Ruotsi perusti uuden rajakaupungin, Carl Johansstad´n Nikkalaan, v.1812. Kaupunki siirrettiin kuitenkin 15 vuotta myöhemmin nykyiselle paikalleen Haaparannan kylään.

3. UUSI AIKA

Vuonossa Wassermannit asettuivat asumaan Laivan no:19 kruununtilalle. Sitä isännöi Anders Esau Wasserman, joka nai Ylivojakkalasta Pakkalan tilan tyttären Claran (s.1783 + 1860). Isäpappa Fredrik menetti vaimonsa Marian vuonna 1813 ja eleli leskenä vuoteen 1822, jolloin nai poikansa vaimon siskon Sofia Pakkalan, (1778 + 1857). Fredrik kuoli 1823.

Anders Esau Wasserman vanhempi toimi virallisena kirjurina 1809-1810, jolta ajalta löytyy Oulun maakunta-arkistosta lukuisia hänen kirjoittamiaan perunkirjoja. (Suomen sodan seurauksena myös siviilien kuolleisuus alisessa Tornionlaaksossa oli valtavaa kaikissa yhteiskuntaluokissa, niinpä talollisiakin kuoli kymmenittäin.). Yleensä hän on toiminut Lautamies Hans Topan "sihteerinä" toimialueenaan Raumo ja Liakka. Asikirjat on kirjoitettu ruotsiksi. Nykyisen Ruotsin puolen kylien perunkirjoja ei ole Oulussa, joten en tunne asiaa siltä osin. A.E.Wassermanilla on selvästi ollut tehtäväänsä liittyvät paperiarkit ja kirjoitusvälineet omasta takaa, sillä ne ovat kautta linjan samanlaisia, ja erittäin helposti tunnistettavissa. Hänen käsialansa on ollut erittäin lennokas ja teksti on poikkeuksellisen suurikokoista. (Olisiko A.E.W:lla ollut huono näkö?). Musteena hän on käyttänyt seepiaa, joka on poikkeuksellista.

Anders Esaun vaimo Clara Pakkalan suku kuului Tornionlaakson vanhoihin "pirkkalaisiin". Näin seuraavan suku-polven juuret työntyivät syvälle jokivarren maaperään. Claran vanhemmat olivat: Adam Johansson Pakkanen (s.1746 + 1786) ja Cecilia Larsdotter Tano (s.1748 + 1813). Pakkasen 1/3 mtl talo oli varakas koska sillä oli hyvät osuudet lohenkalastukseen. Suvun aiemmista jäsenistä mainittakoon mm. Hans Larsson Packanen, joka oli lautamies, pitäjäntulkki, valtiopäiväedustajana 1664 ja 1680, sekä Hans Abrahamsson Packanen, joka oli lautamies, Ala- ja Ylitornion sekä Kainuun valtiopäivämies 1742-43. ( Huom. Kainuu tarkoitti tuohon aikaan nykyisen Kalixin aluetta.) Claran esivanhempiin kuului myös henkilöitä Kuuren (Core) suvusta. Se oli myös Vojakkalan vanhoja "pirkkalaissukuja". Näillä suvuilla oli omistuksia joen molemmin puolin. Kalastus oli suurta, mutta karjatalous oli myös merkittävää. Monet sukujen miehistä toimivat kirkon- ja pitäjän luottamustoimissa.

Anders Esau Wasserman ja Clara Pakkala saivat seuraavat lapset:
1. Fredrik, s.1813 + 1830
2. ANDERS ESAU WASSERMAN, s.1814 + 1895: talonpoika,Vuono Laiva no: 19 
    avioon 1835 Brita Thomasdotter Oravaisen (s.1812 +? ) kanssa.   
    Suomen sukuhaarat polveutuvat heistä.
3. Johan, s. 1815 + 1824
4. NILS WASSERMAN, s. 1816 + 1863: talonpoika,Vuono Heiskala no:15
    avioon 1837 Brita Abrahamsdotter Pakkalan (s. 1812 + 1886) kanssa.
5. Maria, s. 1817 (+)
6. PETTER WASSERMAN, s. 1819 + 1854: talonpoika,Vuono Fjeli no: 5 
   avioon Charlotte Nilsdotter Öystilän ( s.1812 + 1890 ) kanssa.
   Ruotsinpuoleiset sukuhaarat polveutuvat heistä.   
7. Maria, s. 1821 (+)
8. Fredrik, s. 1824 (+)
9. Sophia, s. 1825 (+)

Nils Wassermanin lapset kuolivat pikkuisina,poikkeuksena Ultrik Heiskala,(s.1841+1867), joka avioitui Johanna Järven kanssa.

Tilakauppojen suma

Koska kylät olivat menettäneet huomattavasti aikuisväkeä,tuli monia perintötiloja myyntiin. Myös Wassermannit tekivät useita tilakauppoja:

1834: Anders Esau Wasserman jr. osti Heiskalan no:16 (1/3 mtl) kauppias Johan Nilssonilta
         1000 riikintaalarilla.
1836: Anders Esau sr. osti puolet Heiskala no:15:sta  (1/6 mtl) kauppias Lars Tornbergiltä
         1000 riikintaalarilla.
1836: A.E.W jr vaihtoi koko Heiskalan no:16:ta Hans Johanssonin omistamaan puoliskoon
         Heiskala no:15:sta (1/6 mtl) monimutkaisin ehdoin.

         Tässä vaiheessa  sekä isällä että pojalla (Anders Esau sr./jr.) oli puolikas Heiskalaa 
          no:15. Isä omisti lisäksi Parviaisen no:3 Keräsjoella ja Laivan kruununtilan Vuonossa.

1837: Vaihtokauppa:Isä antoi pojalleen puolet Parviaisen tilasta,sekä asumisoikeuden Laivan-
         tilaan. Poika antoi isälleen puolet Heiskalaa no:15:ta.
1838: Laivan kruununtila siirrettiin Anders Esau jr. nimiin, kun isänsä osti 
      Fjälin tilan no:5 Vuonosta,jonne muutti asumaan.
1839: Anders Esau sr. osti Håkan tilan no:7 Erik Asplundilta 600 riikintaalarilla.
1840: Nils Wassermanista tuli Heiskalan no: 15 isäntä.
1841: Anders Esau sr. luovutti Fjälin no:5 pojalleen Petterille.
1843: Anders Esau sr. osti Håkan no:6 tilan Per Persson Huhtasaarelta.Samana vuonna hän
         luovutti omistusoikeuden tilaan pojalleen Per Wassermanille,joka myi sen sievoisella
         voitolla v. 1848.
1844:Anders Esau jr. lunasti Laivan kruununtilan verotilaksi.
1851:Anders Esau jr.myi laivan no:20 Nils Petter Olofsonille,ja lähti seuraavana vuonna Norjaan.

1800-luvun loppupuoli

Petter Wassermannin pojat Nils ja Esau jatkoivat tilanpitoa Vuonossa. Nils Fjelin no:5 tilalla ja Esau Juhojuntti no: 9 tilalla. Molemmat avioituivat ja saivat monia lapsia. Tyttäristä Clara avioitui maanmittausinsinööri Johan Sundströmin kanssa. He asuivat Luulajassa, Vuonossa Viinala no: 11 ja Haaparannalla vsta 1881. Lapset muuttivat Piitimeen ja Luulajaan ja Amerikkaan. Toinen tytär Charlotta avioitui Per Heiskalan eli Danellin kanssa. He pitivät Vuonossa Danel no:14 tilaa. Lapsia siunaantui 4 tytärtä ja 3 poikaa.

Anders Esau Wasserman nuoremman jälkeläiset muuttivat Suomen puolelle ja avioituivat siellä tahoilleen. Hänen poikansa Petter Wasserman muutti kuitenkin perheineen takaisin Ruotsiin. Poika Thomas Wasserman esiintyy perheineen vuoden 1890 väestönlaskennassa talonomistajana Vuonossa .Sittemmin hekin siirtyivät rajan itäpuolelle.

Suomen puolella miespuoliset Wassermannit omaksuivat ajalle ominaisen tavan, sukunimeksi otettiin asumatalon nimi. Näin esim. Johan Wassermannista tuli Johan Pelttari. Israel Wasserman käytti sukunimeä Wasserman eli Kokko ostaessaan v. 1882 Tapanheikin tilan Alaraumolta. Sen jälkeen hän käytti nimeä Wasserman eli Tapanheikki.

Em. Johan Pelttari oli paitsi kirjoitustaitoinen, vanhemmiten myös laestadiolainen maallikkosaarnaaja, -olipa hän veljensä Israelin alaikäisten lasten holhoojakin 1891, kun lasten äiti oli kuollut. Israel Wasserman puolestaan oli nuorena miehenä renkinä pappilassa, josta seuraava anekdootti: Israel pukeutui rengin arvolle sopimattoman hienosti, josta syystä kirkkoherra halusi hienotunteisesti ojentaa häntä: " eikö kuskipukki ole aivan liian vaatimaton paikka noin hienolle miehelle kuin Israel?" -"Kyllä se mulle hyvin passaa, että vaihethaan rovastin kanssa paikkoja", vastasi Israel.

Perimätiedon mukaan myös Israel Wasserman olisi ollut Ruijassa kalastajana.

Isoisäänsä muisteli Aino Lahdenperä näin:

"Muisteluja Israil Wassermannista"

Hän oli minun äitini isä. Olen Briitta Karoliinan tytär 80 vuotta vanha,meitä lapsia oli hänellä 6 kappaletta,elää vain 2. Petter August ja minä.
Israel Wasserman oli saksalaista syntyperää. Norjassa asuessaan sanoi onkineensa siellä pystöpäisiä ahvenia.
"Äijin" pirtillä oli tuvassa pitkä pöytä, joka oli täynnä sieviä kiviä. Wassermannin suku on ollut malminetsijöitä.
Nyt vasta ymmärrän miksi niitä kiviä piti olla pöytä täynnä. "Äijillä" oli puolen metrin pituisia varsia tupakka piipussa. Oli niitä hauska lapsen lapsella katsella.
Olen ollut lapsena Israel Wassermannilla potun kylvössä. "Äiji" teki lapiolla kuopan, ja minä pudotin sinne potun. Palkkaa sain pienen sokeripalan, johon Äiji tiputti 2 tippaa punasta kamfertia. Sitten tuli Äijille vanhuus, 7 vuotta melkein sängyssä. Hänellä oli sen ajan hieno vessa. Kaunis iso tooli, maalilla buleerattu ja vielä käsinojatkin, sekä kansi oikein saranoilla. Reikä kannen alla ja ämpäri.
Minun Tyyne sisko hoiti "Äijiä" aivan kuolemaan asti. Israel Wasserman kuoli 1936."