Wassermanin matka AlaKalixiin 1767

Malminetsijäselostus Länsipohjan vuorimestarikunnassa vuonna 1767

Täyttääkseni malminetsijäntoimeni olen menneenä kesänä suorittanut matkan AlaKalixin pitäjään ja siellä etsinyt silmämääräisesti seudut ja paikat, jotka monenlaisine kiehtovine piirteineen ovat laajalle levinneet ja merkityksellisiä. Jonkavuoksi sitten hankin itselleni luotettavan oppaan, joka lisäksi avusti minua soutamalla,toi minut meritietä Tornion kaupungista läpi Tornion saariston Kalixin pitäjään ja Sangiksen kylän omistuksille , jossa ensin pysähdyin.

Koska olin kuullut kiinnostavia kertomuksia siitä, että Borskärsnäsetiltä , joka on luoto ja joka 3/4 osaa penikulmaa sijaitsee maalta merelle, olisi pitänyt löytymän hopeamalmia; antauduin minä keskusteluun lähimpinä asuvien kylänmiesten kanssa, jotka kylänmiehet kiinnostavasti kertoivat paikasta niin suurella arvonannolla, ettei sitä voida pitää kuin pelkkänä taikauskona.

Välittömästi antauduin seuraamaan opastani mainitulle paikalle ja niinsanotulle KrokfierdsBergetille joka sijaitsee 3/4 penikulmaa Sangiksen kylästä Borskärsnäsetillä ja on mainitun kylän omistuksia kylästä lounaaseen pitkin Krokfjerdeniä ; Tämän vuoren itäisellä- kaakkoisella-, pohjoisella- ja koillisella sivulla kasvaa pienikasvuista kuusikkoa ja koivua ja vähän mäntyä, ohutta mustaamultaa sekoittuneena hienoon hiekkaan. Vuoren perpendiculaarisesta ( luotisuora) korkeudesta on runsaat 50 kyynärää palanut viettävässä solassa jossa portaantapaiset, aina huipulle asti. Vuoren sijainti menee tarkasti kompassisuunnassa pohjoinen ja etelä pituuden ollessa 400 ja leveyden 80 askelta. Tämä vuori, joka on suurien lohkareiden kauttaaltaan peittämä, kuten myös suurimmalta osin paljas ilman maata, koostuu melko tummasta harmaakivilajista jossa valaisevia hohtojyväsiä levinneenä, hyvin kovaa ja kiinteää, jonka joukossa sijaitsee jotain löysempää kivilajia mutta samankaltaista kuin kiinteä kallio. Eteläsuuntaan käsitellyltä vuorelta jossa vuorenrinne loppuu alkaa kangas, joka lähinnä vuorta muodostuu pyöreistä mukulakivistä, mutta kauempana siellä on pieni tasanne, joka koostuu karkeammasta hiekkamaasta, joka on kauttaaltaan harvan mäntymetsän peittämä. Lähempänä toista vuorta, jonka nimi on Gölihatt , muuttuu hiekkalaji hienommaksi ja hienommaksi, vuoren juurella mustaamultaa. Metsä on täällä enimmäkseen sekoittunutta kuusesta ja koivusta.

Juurimainittu Gölihatt , joka sijaitsee lounaansuunnassa lähellä edellämainittua Krokfjerdsbergetiä, on melko korkea vuorialue, sijaitsee keskellä edellämainittua Borskärnäsetiä . Vuorenrinne on isoa lohkaretta ja se verhoaa kaiken irtoimena. Metsä täällä on harvaa ja koostuu pienikokoisesta männystä, käytettävissä tervanpolttoon. Tämä vuori on melko loiva joka suuntaan, mutta tarpeeksi korkea Pohjanlahden merenkulkijoille palvelemaan maamerkkinä. Korkeimmalla huipulla kerätty kasa paksuja tukkeja merkkitulta varten, jota merkkitulta on epäilemättä käytetty rauhattomana aikana.

Kaakkoissivulla tai uloimmalla osalla, joka niemenä etenee merensivulla, on kaikki ohuen mullan ja pienen lehtipuun peittämää.

Täältä jatkoin matkaani pohjoiseen niemelle tai sille osalle, joka työntyy kohti kiinteää maata, 1/4 osaa penikulmaa Gölihattenista, Lappisbäcksbergetille , joka sijaitsee Lappisbäckenin suulla, jonka alku on Lappiträsketissä 1/2 penikulmaa täältä luoteeseen. Tällä purolla on hyvä vesiputous, missä Sangiskyläläiset omistavat saha- ja jauhomyllyn. Tämä Lappisbäcksberget, joka ei ole korkea, omaa sijaintinsa etelässä lounaassa ja pohjoisessa koillisessa. On enemmän kuin osaltaan paljas, paitsi jotain maata tai metsää: pituus tekee noin 200 ja leveys 90 kyynärää. Kivilaji on täällä on vaaleanharmaata, mutta puolet vuorensivusta koostuu valkoisesista juovista ja kvartsista. Maalajit täällä ovat hyvin sekoittuneita, osin hiekkaa, osin pieniä kiviä, osin mustaa multaa. Metsä kasvaa kuusta ja mäntyä; siellä missä hiekka on päämaalaji kasvaa runsaasti sitä, mitä kutsutaan poronturpeeksi, jota kylänmiehet vuosittain keräävät paljonkin ja käyttävät karjanruokana, josta karja pitää kovin.

Sitten kun olin tästä niemestä ottanut selvää, kuten parhaiten taisin, pyrin kohtaamaan siellä henkilöä, joka olisi hyödyllinen kauempana matkalla Calixjoelle, joka sijaitsee 2 penikulmaa tältä niemeltä.

Juurimainittu Calixjoki sijaitsee 6 penikulmaa Tornion kaupungista länteen. Tämä joki, joka laskee mereen toisistaan erotettavissaolevien luotojen ja karien kautta, omaa melko kauniin maiseman; se on verratenhyvin niin syvä, että jahdeilla ja pienemmillä purjealuksilla voidaan seilata kirkolle asti, joka sijaitsee 1/2 penikulmaa ylös joen muodostamasta jokisuusta.

Jokisuu on melko säyseä, mutta 1/2 penikulmaa kirkon yläpuolella on ensimmäinen koski, jota kutsutaan Stråkaniksi ja se on melko vuolas. Jatkoin matkaani sen yläpuolelta kylään, jonka nimi on Rijan , josta tein asemapaikan voidakseni mukavasti jatkaa matkojani sen ympäristöön.

Rijanista kuljin jalkaisin jokea ylös kylään, jonka nimi on Brattlandet, joka sijaitsee 1 1/2 penikulmaa yläpuolella Calixin kirkon. Nimettyjen kylien välillä oli melko vuolaita ja leveitä koskia. Joenlaidat molemmin puolin jyrkät ja korkeat, jotka vuosittain keväällä leikataan jäällä, joka osittain aiheuttaa, että joki vuosittain tulee matalammaksi saman verran kuin leveydestä otetaan.

Brattlandetista kuljin oppaan kanssa vuorelle, jonka nimi on Raggdynan , joka sijaitsee 1/4 penikulmaa kylästä; kylän ja tämän vuoren välillä kasvaa pienikasvuista mänty ja kuusimetsää maaperässä, jota ei voi erotella. Tie näiden välillä on melko kivinen. Maalaji vuorenrinteillä itä ja kaakkoissivulla perustuu punaiseen multaan melkein kuin KJÄRRJORD, ja on melko sinkkipitoista se joka täältä valuu koska vuorelta juoksee jatkuvasti vettä, joka ei vähimmässäkään määrin näytä olevan mineralisoitunutta. Tämän vuoren korkeus on huomattava, samoin palanut koillisesta, idästä ja kaakonsivusta, muodostuen juureltaan korkeimpaan pisteeseen suurista irtolohkareista ja paaseista. Sen suunnat menevät pohjoisesta koilliseen ja etelästä lounaaseen, pituus on 1/4 ja leveys 1/8 penikulmaa

Keskellä ylhäällä tätä vuorta, kaakkoisseinällä on suuri Cavitet, (kuoppa), noin 90 kyynärää halkaisijaltaan, jonka jokunen vuosi sitten sanottiin olleen täynnä vettä, ja on siinä vettä edelleen, mutta laskeneena ja kasvaa siinä pitkää järviheinää ja pieniä pensaita. Väki kertoo, että täältä olisi voitu joskus ennen löytää jäännökset aluksesta jämptillä pohjalla ja sivukaarilla, mutta mitään sellaista en voinut nähdä.

Länsiseinustalla on suuri kenttä pyöreitä mukulakiviä, jotka sijaitsevat horisonttaalisesti ja rinnakkaisina linjoina pitkin vuorenlaitaa tasaisena muodostelmana kohti lounaista ja luoteista sivua; joka seikka tuntuu antavan johtolangan ajatella, että tämä vuori sijaitsi veden alla, vaikkakin tämä on korkein vuori tällä seudulla. Tämän vuoren korkeimmalla huipulta on varoitustuli välitetty.

Eteläisellä vuorenhuipulla on torjuva perpendiculairinen ( luotisuora) seinämä, joka jatkuu melkein ylimmältä laelta mäen juurelle, se on jotain 20 kyynärää korkea, samoin jatkuu itään ja länteen. Alempana tällä seinustalla noin 50 askelta ylimmältä laelta on paikka jossa on 9 kyynärää pitkä luola, johon ryömin tutkiakseni olisiko siellä eri kivilajeja, mutta sellaisia ei ollut, vaikkakin löin monia kiviä irti seinämistä.

Kivilaji täällä koostuu vaaleanharmaasta hohtokivestä, jossa karkeita kvartsiryynejä.Tämä kivilaji on kyllin liuskeista ja irtonaista, josta johtuu, että täällä on suuria kivipaaseja, jotka ovat täysin tasaisia ja isoja, mutta riittävän ohuita ja voisivat siten olla hyödyllisiä muuraukseen, sikälainen väki tietää hyötyä niistä. Itse vuorenrinteet koostuvat harmaasta kvartsista ja hohtokivestä tai niinkutsutusta katinkullasta.

Juurimainuttu vuori on sitäpaitsi täysin paljas, ilmaan pienintäkään maata tai metsää eteläisellä, läntisellä ja luoteisella sivulla, vuoren alla on hyvä metsä, koostuen kauniista männiköstä, myös joitain kuusia ja koivuja. Maalaji jossainmäärin hiekansekaista pääosin punaista multaa; ja kasvillisuus täällä, korkeilla paikoilla sangen runsaasti poronturvetta.

Sitten vaelsin ympäri koko tämän alueen, niin saavuin takaisin Rijaniin : josta lisäksi jatkoin matkaa pohjoiseen vuorelle nimeltä Krokträskberget , joka sijaitsee Rijbyn omistuksilla. Tämä vuori sijaitsee pienen Krokträsket järven vieressä, 1/4 osaa penikulmaa Rijbystä.

Tämän vuoren eteläsivu muodostaa pitkän loivanteen, joka kasvaa matalaa ja harvaa mäntyä, joka kasvaa löysässä hiekassa.Pohjoisella ja koillisella sivulla metsä on melkein poltettu tervaksi, kuten myös paljon metsää on kaatunut järveen. Sijainti menee luoteesta kaakkoon. Kivilajit pääosin vuorella muodostuvat vaalenharmaasta kivestä ja kuivasta hohtokivensekaisesta kvartsista; mutta sillä sivulla joka on kääntynyt järveä päin on kivilaji rapautunutta ja putoaa palasina jos kalliota lyödään: sen pinta on ruosteinen ja tumma, mutta syvemmällä sisältä se on vaaleanharmaata, myös tuoksuu se joltain oudolta höyryltä.

Eteenpäin jatkui matka pitemmälle lounaaseen ohi Krokträsketin, siellä hyödynsin melko kapeaa ja villiä kulkutietä ohi monenlaisien pikkujärvien eräällä järvelle nimeltään Mjöträsket, jonkavieressä on monenlaisia kivilajeja ympäri sijainnin. Tämä järvi, joka sijaitsee 1 1/4 penikulmaa Rijbystä on pituudeltaan 1/2 ja leveydeltään 1/8 osaa penikulmaa, kuuluu kolmelle kyläkunnalle joita verotetaan täällä järvikalastuksesta, nimittäin Gammelgårdin kylänmiehille, jotka omistavat osuutensa järven pituudelta kaakkoissivulla, jossa on sitäpaitsi pieni mutta hyvä vesiputous, jossa juurimainituilla kylänmiehillä oli ennen sahamylly, mutta sahamylly on etäisyyden takia myöhemmin siirretty lähemmäksi Calixjokea, jossa se hyödyntää samaa järvivettä ja sahataan sillä yksistään syksyllä ja keväällä johtuen vesipulasta, joka muina vuodenaikoina ilmenee. Keskimmäistä osaa järvestä nauttivat Ribyn kylänmiehet, samoin ylin loppupää järvestä kuuluu Börjelsbyn omistuksiin. Tämän järven luoteissivulla on vuorialue nimeltään Miöträskberget, joka kuuluu Börjelsbyn omistuksiin 1 1/4 osaa penikulmaa juurimainitusta kylästä. Tämän vuoren kerrotaan olevan 1/8 osaa penikulmaa pitkä ja jopa samoin leveä. Siltä sivulta, joka on lähinnä järveä on tämä vuori kylläkin palanut ja se on maan peittämä ylimpään mäkeen tai selkään muutoin se on paljas. Maaperä täällä on hiekkakangas, ohuen mullan peittämä, jossa hiekassa kasvaa jotakuinkin kunnon mäntymetsää ja joitain yksittäisiä kuusia. Korkeus on suurinta koillissivulla jossa vuori on palanein; mutta alempi osa vuoresta muodostaa loivanteen, jossa ennen kasvoi surkeaa metsää, mutta se on tullut myöhempinä aikoina hakatuksi ja enemmän kuin yhdeltäosin poltettu tervaksi, jota tällä seudulla paljon harjoitetaan. Kivilajit täällä ovat kiinteää paasikivilajia, vaaleanharmaata väriltään. Vuorenjuuressa näkyy liuskeensekaista FÄLTSPAT ja kvartsia.

Vuoren länsisivulla on suuri tasanne peitettyneenä pyöreillä mukulakivillä, jotka sijaitsevat asteittain horisontaalisesti vuorenrinteellä.

Miöträsketin pohjoispuolella ovat metsäpalot useita kertoja jättäneet valitettavat muistomerkkinsä. Maalajit täällä ovat sekoittuneet kivistä ja sorasta, mustamulta ja ruohoturve ovat palaneet metsäpaloissa.

Tie vei sitten takaisin Miöträsketin koillissivulle yläpuolelle monenlaisien suurempien metsäalueiden. Täällä ympäriinsä on metsä kylläkin nurinkaadettu ja alashakattu, enimmäkseen tervanpolttoon. Koska metsä siellä kaadetaan ja nautitaan, perheet yhdessä tällä tavoin, yksistään paksut ja kunnon tukit hakataan tai köydellä nurinvedetään, joista otetaan vain paksuimmat puista ja enemmän kuin yksiosa muista jää käyttämättä, ne jäävät ilman pienintäkään hyötyä käyttämättä. Kuinka laajasti sellaista taloudenpitoa voidaan säilyttää, on minulle aivan tuntematonta. Maalaji on melkein käsitelty edellisessä kuvauksessa.

Holmträsket jakautuu kahteen osaan, jotka eräs joki erottaa ja niiden nimet ovat Stora ja Lilla Holmträsket , joista ensimmäinen kuuluu Rijbyn ja myöhempi Börjelsbyn omistuksiin. Nämä järvet ovat kertomuksen mukaan yksistään 1/4 osaa penikulmaa pitkiä ja leveitä. Pohjoispäässä mainittua järveä on vuori, jota paluumatkalla silmäilin. Tämän vuoren juuri on on kunnollista ja korkeaa kuusimetsää, syvässä mustassa mullassa kasvavaa. Itse vuori, joka kaikilta sivuilta on kylläkin palanut, on erityisen irtonaisilla ja suurilla kivillä peitetty; sen sijainti kulkee luoteesta ja kaakosta ja se kuuluu Rijbyn kylän omistuksiin 3/4 osaa penikulmaa kylästä lounaaseen. Paasilaji täällä on melko tummaa ja tiheää, perustuen kvartsiin, torviliuskeeseen ja hohtokiveen. Vuorenrinteet ovat kuivaa kvartsia ja hohtokiveä toisiinsa sekaantuneena.

Eteenpäin edellämainitulta vuorialueelta vei tie takaisin itäpuolelle Krokträskiä vuorelle, jonka nimi on Boberget ja se kuuluu edellämainitulle kylälle viereisine karjamajoineen, 3/8 osaa penikulmaa itse kylästä lounaaseen. Vuoren juuri kasvaa lyhyttä ja harvaa mäntymetsää hiekkakankaalla, sen sijainti menee lännessä luoteessa ja kaakossa. Kivilaji on juuressa ruosteista, kuten se kivilaji, josta on Krokträskbergetin osalta kuvattu, mutta yleensä on kivilaji melko kiinteää ja tiheää, perustuen täältä löytyviin tavallisiin kivilajeihin, joista on edellä kirjoitettu.

Bobergetiltä Rijbyhyn on melko kapea kulkutie ja koko seutu on melko vuorista harvaa kuusimetsää joukossa lehtipuita.

Takaisinpaluun jälkeen kuvatuilta vuorialueilta, annoin ajaa itseni Rijbystä Calixjoelle ja joen länsisivulla silmäilin Månsbybergetiä , joka on Månsbyn kylän omistuksia 3/4 osaa penikulmaa luoteeseen Calixin kirkolta ison maantien vieressä, mutta vain palanmatkaa Månsbystä . Maalaji vuorenjuuren ympärillä koillissivulla on kangasmaansekaista savea, joka hyvinkin pysyy kiinteänä kun maassa on vettä, mutta niin pian kun se on seissyt jonkinaikaa ilmassa putoaa se osiksi; myöskään se ei ole tulenkestävää; Tässä saan huomata, että tässä pitäjässä on puutetta savesta muuraukseen ja muihin ei-taloudellisiin (oeconomiska) tarkoituksiin, joka aiheuttaa rahvaalle ja säätyläisille paljon vaikeutta varsinkin muurauksessa, siksi heidän piisit ja korsteenit ovat lähes tilapäisiä ulkonäoltään koska heikkoa rappausta täytyy laittaa ja parantaa, vaikka he sitäpaitsi vaativat puuta siihen. Se savi jota löytyy joenlaidoilta on melko tummansinistä ja tuoksuu vahvasti vitrilliltä ja rikkihapolta; mutta kun se makaa jonkin aikaa ilmassa, vaalenee se ja muuttuu väriltään täysin vaaleaksi, myös katoaa kaikki koosssapitävä voimaa ja se muuttuu hienoksi kangasmaaksi. Tässä kylässä on toki paras pitäjästä löytyvä savi, siksi sitä käytetään tiilenpolttoon ja muuraukseen.

Kivilaji tällä vuorella on kylläkin samanlainen kuin aiemmin kuvatuilla vuorialueilla. Ylipäätään on tämä vuori melkoisen palanut itäsivulta; mutta muut sivut ovat loivia kasvaen pientä metsää samoin enemmän kuin yhdeltäosin sitä peittää kangasmaansekainen savi ja kangasmaa.

Tästä vuoresta on huomattava, että se on kahtia revitty ja repeämä on kaksi kyynärää leveä, 12 a 16 kyynärää syvä samoin 80 kyynärää pitkä: täällä on vuori jakanut itsensä paksuihin levyihin 1 korttelin vahvuisina, jotka putosivat halkeamaan ja suuressa määrin täyttivät sen, siis syvyys nykyään on yksistään se, joka hiljaittain näin on muodostunut. Tämä halkeama menee perpendiculaarisesti (luotisuoraan) vielä alemmas ja on sen sijaintilinja suuntautunut etelä lounaaseen ja pohjoinen koilliseen. Kivilaji on muutoin melko kovaa ja kiinteää ja antaa koko vuoren sijainnin idässä ja lännessä. Vuorenrinteet ovat epämääräisiä, perustuen hohtokivensekaiseen kvartsiin, joka on melko rapautunut nykyään. Ympäri tätä koko vuorialuetta on kyllin mukaankorjattua metsää, koostuen kuusista ja pienistä männyistä ja hyödynnetään hiilimiiluissa (kol fournering) Meldersteinin Bruukissa Råneån pitäjässä , joka sijaitsee 5 1/4 penikulmaa täältä.

Tämä on se jonka minä olen tällä kertaa matkallani pystynyt kirjoittamaan ja tiedottamaan.

Torniossa 6 joulukuuta 1767
Fried: Wasserman

Lisäyksenä: em. tekstin olen kääntänyt Beng-Göran Nilssonin, Kalixinseudun sukututkimusseuran puheenjohtajan, vanhasta tekstistä internet-tietokantaan laatimastaan versiosta. Tekstin lihavoinnit ja kursivoinnit ovat hänen laatimiaan. Niitä ei siis esiinny alkuperäisessä käsikirjoituksessa.

Pekka Ylipiessa
25.7.2002

Lisäyksenä: käännökseen jäi vielä muutama sana ja sanayhdistelmä, joita en osannut kääntää. Ne olen kirjoittanut kokonaan isoilla kirjaimilla.