Uutisia

Tiedotteita

Kalenteri

Kuva-albumi

Linkit

Toimintasäännöt

Veneilystä

Vieraskirja

Historia

Yhteystiedot

Kemijärven upean vesistön veneilymahdollisuuksia on hyödynnetty oikeastaan koko viime vuosisadan ajan. Ennen sitäkin Kemijärvi oli merkittävä kulkuväylä Pohjanlahdelta Vienaan, Kuolaan ja Ruijaankin. Joki ja järvi olivat kautta aikojen tienneet leivän jatketta – jopa merkittävää – niille, jotka vesille ovat uskaltautuneet. Uitto veneineen ja laivoineen on pitkään ollut huomattava ja näkyvä osa kemijärveläistä työelämää ja ensimmäinen matkustaja-aluskin tilattiin jo vuonna 1906.. siksi voidaankin ihmetellä, että veneilijät ovat järjestäytyneet yhdistykseksi vasta kymmenen vuotta sitten – 1989

Näinhän ei todellisuudessa olekaan. Kemijärven Veneilijät – niminen yhdistys perustettiin jo vuonna 1977 ja siihen kuului parhaimmillaan kolmisenkymmentä veneilijää – osa meistäkin.

Koska yhdistyksen toiminta kumminkin nukahti ja veneetkin alkoivat tökkiä, heräsi ajatuksia kokonaan uuden seuran perustamisesta. Toimeen tartuttiin – ja pontevasti – kesällä 1989.

Perustettiin Kemijärven Venekerho – niminen yhdistys, jonka perustavassa kokouksessa 15.8.1989 oli  mukana 35 innokasta veneilijää. Edellisenä viikonloppuna oli kokoonnuttu Ailangan hietikolla ja siinä tilaisuudessa kävi noin 150 henkeä 50 veneellä. Taisivatpa muutamat vieraat kyllä autollakin tulla! Innostus oli kova. Kun ensimmäiseksi kommodoriksi saatiin paikallislehden päätoimittaja Matti Torvinen, julkisuutta saatiin runsaasti. Eri suuntiin oltiin aktiivisia ja aloitteita tehtiin monille avaintahoille. Säännöt ja toiminta ilmoitettiin asianmukaisesti rekisteröitäväksi, mutta silloin tuli ensimmäinen takaisku: Nimi ei kelvannut yhdistysrekisteriin, koska rekisterissä oli jo melkein saman niminen yhdistys. Pantiin homma uusiksi ja Pertti Tuomen ehdotuksesta syntyi uusi entistä uljaampi nimi: Kemijärven Tunturipurret. Otettiin avuksi paikallinen asianajaja joka suolti paperia oikeusministeriöön. Niiden ilmoitusten mukaan seura rekisteröitiin 27.3.1992 ja liitteenä olleissa asiakirjoissa vakuutetaan, että seura on perustettu 16.8.1990. Virallisesti olemme nyt v. 2000 kymmenvuotiaita vaikka toiminta  onkin aloitettu v. 1989.

Näin päätettiin viime kesänä, 1999, perusteellisen miettimisen ja keskustelun jälkeen, vaikka toinenkin mahdollisuus oli olemassa. Nimikin kelpasi rekisteriin – ja olemme ylpeitä siitä! Useimpien seurojen nimet ovat latteampia!

Yksitoista vuotta sitten monet asiat olivat kehittymässä suotuisasti veneilylle. Keskustan laituriasiat olivat jo melkein kunnossa ja myös muita rantautumispaikkoja suunniteltiin. Elettiin korkeaa suhdannetta: työttömyys ei vaivannut eikä poismuuttoa paikkakunnalta ollut havaittavissa. Pikemminkin päinvastoin: Väkiluku oli kasvussa ja kaikilla oli rahaa mm uusien veneiden hankkimiseen. Uitto oli loppumassa, joten se haitta, joka yksinään uiskentelevista puista oli ollut, oli poistumassa. Uittoyhdistys kauppasi kalustoaan ja sieltä ovatkin kotoisin monen jäsenemme upeat alukset – tosin muutettuina ja ehostettuina. Muistoja uitosta olisi saanut enemmänkin jäädä kuin paksut kerrokset uppopuita järvemme pohjaan. Uiton muistona voidaan pitää 10-vuotis juhlapaikkaammekin Luuksinsaarta. Toimihan se vuosikymmeniä uiton tukikohtana erinomaisessa paikassa järven keskikohdalla. Nykyiseen kuntoon Luuksinsaaren rakennuksineen kunnosti Metsähallitus vuonna 1992, jolta seuramme jäsenistä koostuva ryhmä osti sen vuonna 1998. Toinen Metsähallituksen pystyttämä hieno kohde on Hiipanniemi, joka avasi ovensa vieraille keväällä 1990. Molempien isäksi, kuten seurammekin nimen – voi nimetä Pertti Tuomen, joka innokkaana veneilijänä on myös toiminut yhdistyksemme ensimmäisessä hallituksessa.

Ensimmäiseen hallitukseen kuuluivat kommodorina Matti Torvinen, varakommodorina Tapani Kontio, sihteerinä Rauli Yli-Räisänen ja jäseninä Pertti Tuomi, Juha Hyrkäs, Martti Kujanpää ja Pertti Kaisanlahti. Luettuani perusteellisesti kaikki mahdolliset pöytäkirjat, toimintakertomukset ja lehtijutut tuon ensimmäisen hallituksen toimista, olen tullut siihen tulokseen, että jokaisen jäsenen oma työ on joutunut kärsimään. Niin paljon eri puuhia oli toteutettu. Toinen mahdollisuus on, että he ovat tehneet töitä niin kuin se vanhan kansan kemijärveläinen uittomies – 25 tunti vuorokaudessa.

Kommodorin vaativalle pulpetille istahti vuoden 1993 alusta Kujanpään Martti. Vaikka oman aluksen varustelu oli vielä pahasti kesken, riitti hänellä puhtia seuramme vaativiin junailuihin. Erityismaininnan ansaitsee Martin sitkeä runnaus seuramme lippuasiassa. lipun oli suunnitellut mm urheilusuorituksistaan kuuluisa Martti Kellokumpu ja siinä keskeisenä kuviona on tyylitelty keskiyön aurinko Ex. kommodori kertoo asiasta näin:

”Kun veneilyseura saatiin perustettua, syntyi ajatus oman lipun hankkimisesta.

Ensimmäiset ehdotukset erikoismerkiksi tulivat takaisin tylyn saatekirjeen säestämänä. Saatekirjeessä hakijoita pyydettiin pitäytymään heraldiikan kultaisissa säännöissä. Näitä lueteltiin aluksi kymmenen. Jatkossa niitä opeteltiin seuraavat neljä vuotta, kunnes sain idean sijoittaa keskiyön auringon siihen asemaan, jossa se on keskikesällä taustana tunturit. Kuitenkin oltiin taas törmäyskurssilla: Heraldiikka ei tuntenut piirtämiäni teräväkärkisiä tuntureita. Avuksi saatiin Mara Kellokumpu, joka sai kuvion heraldiseen asuun. Lippu hyväksyttiin 12.4.1996. Seurasi lipun vihkimis- ja naulaustilaisuuden suunnittelu. Ensikertalaisina me Ruokosen Karin kanssa teimme mittavan työn selvittäessämme, miten seremonia viedään oikeaoppisesti läpi. 10.8.1996 Korsulassa pidetystä tilaisuudesta tuli juhlava, jopa harras elokuinen tapahtuma. Vihkimisen suoritti rovasti Heimo Kajasviita. Lipun naulaus suoritettiin vain sitä tilaisuutta varten tehdyllä vasaralla. Naulaajia oli yhteensä yksitoista ja viimeisen naulan sain lyödä itse, silloisena kommodorina. Virallistettu lippumme sai hyvän vastaanoton ja se on iloisesti liehunut alustemme tangoissa. Kun vielä saimme sommittelemani kerhoviirin virallisesti hyväksyttyä, saatoin huojentuneena luovuttaa seuramme ruorin uusiin, taitaviin käsiin.”

Martin seuraaja kommodorina, Tapani Kontio on ollut yhdistyksen koko toimintahistorian ajan seuramme aktiivisimpia jäseniämme. Hänen Milla-aluksensa nähdään kaikissa tapahtumissa, joissa se työn huomioiden on vain mahdollista. tapani aloitti kommodorina vuoden 1999 alusta, ja jatkanee lähivuodet. Sihteerimme Kari Ruokonen on kirjannut päätöksemme ties kuinka kauan. Hänenkään kohdalla ei mies vaihtamalla parane.

Ensimmäinen hallitus aloitti saaristolaivureiden koulutuksen yhdessä kansalaisopiston kanssa. Merikapteeni Pentti Auranahon johdolla ja huumorintäyteisellä opastuksella meistä tehtiin niin hyviä kippareita, että selviäisimme suuremmastakin tungoksesta mitä nykyään Kemijärven selillä on. Ensimmäinen kurssi pidettiin jo tammi-helmikuussa vuonna 1991 ja samanlainen kurssi uusittiin seuraavana talvena. Tutkinnon suoritti yhteensä kolmisenkymmentä yhdistyksen jäsentä ja lisäksi lukuisia ulkopuolisia joille tietysti tarjottiin jäsenyyttä mm katsastusetuihin vetoamalla. Koulutus ja oppien testaus jatkui mielenkiintoisilla kilpailuilla kesätapahtumien yhteydessä. Monet meistä ovat testanneet oppejansa osallistumalla veneilyretkiin paitsi kotimaassa, myös ulkomaisilla vesillä.

Oma tärkeä merkityksensä on ollut veneiden katsastustoiminnalla. katsastajina ovat toimineet Pekka Antila ja paikkakunnalla asuessaan myös Aatto Alaluusua. Katsastuksesta veneen omistajalle tulleet kulut ovat tulleet takaisin vakuutusmaksuista saatavien alennusten muodossa.

Seuramme jäseninä oli parhaaseen aikaan kolme ammattilaivuria: Vaaralan Einari, Kelloniemen Urho ja allekirjoittanut, joiden alukset Laurukainen, Lapin Helmi, myöhemmin Lappi Star ja Iikantiina kuljettivat matkailijoita kauniin Kemijärven kohteisiin. Vahinko, että ne kaikki ovat nyt muilla vesillä, eikä turisteilla ole mahdollisuuksia tilata laivakyytiä.

Erinomainen asia on, että monet seuramme jäsenistä harrastavat musiikkia – jotkut jopa ammatikseen. Laulukin raikuu mahtavasti eikä sananen arkkukaan vielä ole tyhjentynyt. Talkoo- ja yhteishenkeä löytyy olipa kysymyksessä rantojen siistiminen, vanhusten kuljettaminen tai halkojen hakkuu. Kesätapahtumissa on aina ollut hauska ja viihtyisä yhteishenki.

Kemijärven Tunturipurret ry:n täyttäessä nyt kymmenen vuotta haluamme hallituksena kiittää kaikkia mukana olleita. vaikka moni veneilyseura pystyykin tarjoamaan pitemmät väylät ja paremmat palvelut satamissaan, meillä on monia ainutlaatuisia valtteja. Meillä on laajasti avaraa luontoa, puhdasta vettä ja raitista ilmaa. Keskiyön aurinkoa, joka on lippummekin symbolina ei valonlähteenä voita mikään. Vaikka kausi ie ole kovin pitkä, se tarjoaa meille erinomaista vaihtelua talven pakkaselle ja kaamoksen synkkyydelle. Kun ihminen tottuu näihin vaihteluihin, ei ilman niitä osaa elää. Ei ihme, että muinaiset roomalaisetkin väittivät: ”Vivere non necesse, navigare necesse est! Elämä ei ole niin välttämätöntä, merenkulku on!”

Kirjoittaja Martti Kinnunen on toiminut yhdistyksemme kommodorina vuoden 2001 alusta alkaen.