© dosentti Catharina Linde-Forsberg, käännös Ulla Matinen, julkaistu aikaisemmin SuKoKa 4/1997

Ruotsalaisella chihuahuakasvattaja kysyy juoksuajan viivästymisestä/poisjäämisestä. Vastaajana dosentti Catharina Linde-Forsberg.

Kysyjällä on chihuahuanarttu, jolla oli ensimmäinen kiima 13 kuukauden iässä. Seuraavien 14 kuukauden aikana narttu ei ole osoittanut minkäänlaisia uuden kiiman merkkejä. Nartun emällä ja siskolla on normaali 6 kuukauden väli kiimasta toiseen, kun taas sen isänemällä väli on 10-12 kuukautta. Koska kyseessä on kääpiökoira, jolloin ensimmäiset pennut usein teetetään varhain, on kysyjä huolissaan siitä, että narttu tulee liian vanhaksi ennen seuraavaa kiimaa. Hän tiedustelee, pitäisikö turvautua hormonihoitoon juoksun aikaansaamiseksi.

Kiimavälit
Useimmat nartut tulevat kiimaan kahdesti vuodessa, noin 6-8 kuukauden välein. Alunperin koiraeläimillä oli yksi kiima vuodessa, kuten edelleenkin koirien luonnonvaraisilla sukulaisilla, esim. susilla. Myös joillakin koirilla, kuten basenjilla, alkuperäinen rytmi on säilynyt. Toiset koirat taas voivat tulla kiimaan jopa kolmasti vuodessa.

Tässä kyseisessä tapauksessa olen mielenkiinnolla todennut, että nartun isänemällä on kiima kerran vuodessa. Siksi uskoisin, että myös tiedustelijan nartulle tämä on normaali asiantila. Narttujen kiima on harvoin täysin säännöllinen. Siinä esiintyy 1-2 kuukauden poikkeamia suuntaan tai toiseen. Myös penikoimisen jälkeen on tavallista, että juoksu myöhästyy kuukaudella tai parilla. Vasta kiimojen välin venyessä vuodesta puoleentoista voidaan epäillä jonkin olevan vialla. Todennäköisesti kyseinen narttu on jo tullut kiimaan tätä kirjoitettaessa.

Syyt kiiman viipymiseen
Useat sairaudet vaikuttavat nartun kiimaan - varsinkin häiriöt, jotka liittyvät kilpirauhasen tai lisämunuaisen toimintaan. Nämä häiriöt voidaan helposti todeta verikokeen avulla. Ne aiheuttavat myös muita kiunisiä oireita, joita voivat olla karvan ja ihon huono kunto, väsymys sekä painon nousu ja turvotus.

Erittäin kovan rasituksen alaisilla nartuilla kiima voi siirtyä. Tämä koskee kuitenkin vain harvoja yksilöitä, lähinnä pitkän matkan vetokoiria tai tiettyjä metsästyskoiria pahimman metsästyskauden aikana, esimerkiksi kanakoiria tunturijahdissa tai ajavia koiria sekä hirvikoiria syysmetsästyksen aikana. Mutta mikäli narttu on hyvässä fyysisessä kunnossa, päivittäinen muutaman tunnin metsästys tuskin on niin suuri rasitus, että se vaikuttaisi hormonitoimintaan.

Myös nartut, joiden ruokavalio on yksipuolinen ja ala-arvoinen, voivat reagoida siirtämällä kiimaa. Tämä on kuitenkin epätavallista, sillä nykyisin suurin osa koirista saa tasapainoista ravintoa. Ruokavaliota voidaan täydentää vitamiineilla ja mahdollisesti jodilla. Tällä hivenaineella on olennainen vaikutus lisääntymiseen. Sitä voidaan antaa joko nestemäisenä pari tippaa päivässä muutaman viikon ajan tai jodipitoisina mineraalitabletteina, jotka sisältävät myös lisääntymiskyvylle tärkeää sinkkiä.

Heikko kiima
Herää myös kysymys, onko nartulla ollut juoksu, joka on jäänyt huomaamatta. Varsinkin jos koiria on kotona vain yksi, jää kiima helposti havaitsematta. Näin varsinkin, kun nartun vuoto on vähäistä tai sitä ei ole lainkaan. Jos narttua pidetään vain tarhassa, voi niinikään olla vaikea sanoa, milloin sillä on juoksu.

Mikäli koiria on useita, huomaa niiden käytöksestä yleensä, että jollakulla on kiima meneillään, sillä myös nartut ratsastavat silloin toisillaan. On täysin normaalia, että nartun kiimaan ei liity veristä vuotoa. Kiiman havaitseminen ja näin ollen astutusajankohdan määrittäminen on tällöin hankalaa.

Analyysitapoja
Viime vuosina on kehitetty analyysitapoja, joissa yksinkertaisen verikokeen avulla voidaan määrittää nartun tiineyshormonin progesteronin määrä ja siten selvittää mahdollisen juoksun vaihe ja astutusajankohta. Progesteroniarvo on matala juuri ennen nartun munasolujen irtoamista, sitten se nopeasti nousee korkeaksi. Progesteronitaso pysyy korkeana 2-3 kuukautta kiiman jälkeen siitä riippumatta, onko narttu astutettu ja kantava vai ei. Näin voidaan progesteronitasosta siis myös päätellä, onko nartulla viimeisten parin kuukauden aikana ollut juoksu.

Kuka tahansa eläinlääkäri voi ottaa verinäytteen progesteronin määritystä varten. Jotkin klinikat pystyvät itsekin suorittamaan näytteen pika-analyysin, tai sitten näyte on lähetettävä eteenpäin analyysiä varten. Sopivin astutuspäivä on progesteronitason ollessa 30-80 mmo1/1.

Hoito
Nartut, joiden juoksun viivästyminen johtuu kilpirauhasen tai lisämunuaisen toimintahäiriöstä, tulevat yleensä kiimaan, kun perussairaus on hoidettu. Toisaalta on kyseenalaista, pitäisikö tällaisia narttuja astuttaa lainkaan, sillä perussairaus on perinnöllinen. Liikarasittuneilla nartuilla riittää yleensä liikunnan vähentäminen ja heikosta ravinnosta kärsivillä ruokinnan muuttaminen kiiman aikaansaamiseen.

Useimpien narttujen kiimakierto on kuitenkin normaali. Täytyy vain päästä selville siitä, miten "se pelaa". Tässä voi edellä mainittu progesteronimittaus auttaa.

Normaalille nartulle, jonka kiima osuu omistajan kannalta väärään aikaan, esim. pilaa metsästyskauden tai tässä ajankohtaisessa tapauksessa ei tule ajoissa, ei tämän päivän tietämyksellä ole keinoa aikaansaada juoksu omistajalle soveliaana ajankohtana. Ei ainakaan sellaista, josta varmuudella tiedetään, että se on nartun kannalta vaaraton.