Julkaistu Snautseri-Pinseri -lehdessä 1/1994
© Paula Heikkinen-Lehkonen, julkaistu aikaisemmin Bullteri 2b/1990
Terve narttu, jolla on normaalit kiima-ajat ja joka astutetaan oikeina päivinä tiettävästi hedelmällisellä uroksella, tulee kantavaksi. Kuitenkin silloin tällöin tapahtuu niin, että huolellisesti suunniteltua pentuetta ei tulekaan. Syyt tähän voidaan ryhmitellä seuraavasti:
Oikeaa päivää on vaikea tietää muuten kuin kokeilemalla. Yleensä narttu on halukas astutukseen silloin tällöin. Nartun halukkuus on kuitenkin epävarma mittari, sillä on narttuja, jotka eivät ole koskaan halukkaita, mutta saavat silti väkisin astutettuina kunnollisia pentuja. Narttu voi myös olla suostuvainen jollekin määrätylle urokselle, esim. tutulle sekarotuiselle naapurin Mustille, mutta ei huoli kasvattajan valitsemaa korkeasti palkittua valiota. Narttu voi häiriintyä pitkästä matkasta ja vieraista paikoista niin, ettei seksi kiinnosta. Jos on käytettävissä kokenut vanha uros, voidaan sen avulla kokeilla, milloin se osoittaa suurinta kiinnostusta narttua kohtaan. Paljon käytetyt siitosurokset usein "tietävät", koska nartulla on oikea aika, eivätkä ole muulloin ollenkaan kiinnostuneita siitä.
Vaikka kumpikin osapuoli olisi halukas, voi astutus silti epäonnistua useastakin syystä.
Fyysiset rakenneviat
Emättimen ahtaus voi vaikeuttaa normaalia astutusta. Sitä paitsi koirissa saattaa esiintyä kaksineuvoisuutta eli hermafrodiitteja. Nämä tapaukset ovat tosin harvinaisia ja yleensä yksittäisiä. On mahdollista, että siihen on syynä perinnölliset tekijät tai että emoa on odotusaikana lääkitty hormonilääkkeillä. Myöskin puuttuva tai virheellinen kromosomi voi aiheuttaa häitiöitä.
Hormonihäiriöt
Kiiman väli on tavallisesti 7 kk. Se voi vaihdella samallakin nartulla parikin kuukautta ilman, että asiaa on syytä pitää epänormaalina. Joillakin nartuilla on kiima vain kerran vuodessa, kuten esim. susilla. Joillakin nartuilla kiima voi olla niin heikko, että sitä on vaikea havaita. Vuotoa on tuskin lainkaan.
Suurin ongelma on kuitenkin narttu, jolla kiima on liian usein. Näitä on myös vaikeinta hoitaa hormoneilla, sillä kohtutulehduksen vaara on suuri. Pidentynyt vuoto kiiman jälkeen saattaa johtua munasarjakystoista. Liian vähäinen hormonituotanto voi aiheuttaa keskenmenon tai heikot synnytyspoltot.
Tulehdukset
Bakteereista tiettävästi streptokokit, stafylokokit ja E.Coli aiheuttavat hedelmällisyysongelmia. Ulkomailla on todettu brucella canis -bakteeria, joka aiheuttaa suuria ongelmia. Tartunnan saaneita koiria on jouduttu lopettamaan, koska tunnetut lääkkeet eivät ole siihen tehonneet ja tartunnan leviämisen vaara toisiin koiriin on suuri. Ennen kaikkea tuotaessa koiria Amerikasta, mutta myös Euroopasta, on syytä tutkituttaa ne brucelloosin varalta ennen ostopäätöstä.
Sukupuolielinten bakteeritulehduksia on usein vaikea tunnistaa, sillä narttu saattaa olla täysin oireeton. Se ei vain tule kantavaksi, tai pennut kuolevat varhaisessa vaiheessa.
Jos narttu saa keskenmenon kantoajan alussa, ei asiaa ehkä huomata lainkaan, mutta loppupuolella tapahtunut keskenmeno tulee huomattua. Osa pennuista voi syntyä täysin normaaleina, mutta osa voi olla epätäydellisesti kehittyneitä ja muumioituneita. Joskus tulehtuneella nartulla voi olla vuotoja, jolloin sairautta osataan epäillä. Normaalisti narttu saa vuotaa vain kiiman aikana, loppupuolella (jolloin vuoto on kirkasta ja väritöntä) ja parisen viikkoa synnytyksen jälkeen. Synnytyksen jälkeen voi esiintyä mustanvihreää vuotoa, mutta vain parin ensimmäisen viikon ajan, kuten myös veristä vuotoa. Kauemmin jatkuva tai ruskehtava, pahanhajuinen vuoto viittaa tulehdukseen.
Narttu tulee tutkituttaa, jos
Uroksesta johtuvat syyt
Kivesten sijainti aiheuttaa sen, että ne ovat alttiit vahingoittumiselle ym. ulkoisille tekijöille. Korkea kuume, pitkäaikainen suora auringonpaiste, paleltuminen, hyönteisenpisto ym. voivat häiritä siittiötuotantoa. Voimakas stressi, esim. suuri leikkaus, auton alle jääminen ym. voivat aiheuttaa tilapäistä siittiötuotannon alenemista. Siittiöiden muodostuminen kestää noin kaksi kuukautta, joten tyhjäksi jäämisen syitä voidaan etsiskellä pari kuukautta ennen astutusta tapahtuneista onnettomuuksista.
Uros tulee sukukypsäksi yleensä 10-12 kk ikäisenä. Ei kuitenkaan pidä jättää kiimaista narttua puolivuotiaiden urospentujen seuraan ilman silmälläpitoa, sillä jotkut yksilöt voivat olla yllättävän "varhaiskypsiä". Pikkupentujen seksileikit, jolloin jopa narttupennut yrittävät astua toisiaan, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne olisivat sukukypsiä.
Tiedetään tapauksia, jolloin uroksella on ollut normaali sperma vasta kolmevuotiaana. Myöhäinen sukukypsyys on myös perinnöllinen ilmiö ja on kyseenalaista, onko tällaisia uroksia syytä käyttää jalostukseen lainkaan. Sama koskee uroksia, joiden sukupuolivietti on huomattavan heikko. Jos uros ei ole kiinnostunut kiimaisesta nartusta, saatetaan selitellä, että sitä on nuorena purrut joku narttu. Joissakin tapauksissa voi asia tietysti olla näinkin, mutta sukupuolivietti on niin perustavaa laatua oleva ja syvällä, ettei sitä voitane aivan helposti poispyyhkäistä. Uroksella voi olla myös kasvaimia sukupuolielinten alueella, etenkin ikäkkäillä yksilöillä. Prostatavaivoihin annettu hormonihoito voi aiheuttaa katoa siittiötuotannossa.
Uros voi saada myös tulehduksia kuten narttukin. Kivestulehdus ilmenee siten, että kivekset ovat turvonneet ja arat. Molemminpuolisena se voi johtaa hedelmättömyyteen. Pikainen antibioottihoito on tarpeen. Uros voi saada bakteeritartunnan nartusta ja tartuttaa edelleen muita narttuja. Joissakin maissa bakteeritartunnat ovat niin yleisiä, että tärkeiden siitosurosten omistajat vaativat astutettaviksi tulevilta nartuilta todistuksen, ettei nartulla ole bakteereita.
Sperman laatua voidaan tutkia mikroskooppisesti. Normaalisti ejakulaatiossa on 500 miljoonaa siittiötä. Näistä tulee 80.90 % olla liikkuvia ja viallisten siittiöiden määrä ei saa olla yli 15 %. Jos sperman laatu on heikko, on syytä tehdä uusi tutkimus muutaman kuukauden kuluttua, että nähtäisiin, onko muutos tapahtunut ja onko kysymyksessä tilapäinen ilmiö. Hormonihoito voi palauttaa tilapäisesti alentuneen siitoskyvyn. Tähän ei ole kuitenkaan syytä ryhtyä, jos tila johtuu perinnöllisistä syistä.
Uroksen sperma on syytä tutkia, jos
Väärä astutusajankohta
Kaikkein tavallisin syy tyhjäksi jäämiseen on väärä astutusajankohta. Yleensä parhaina päivinä pidetään 10-13 vuorokautta kiiman alusta lähtien, siis siitä, kun ensimmäinen vuoto on havaittu. Vuoto on normaalisti kiiman alussa tummanpunaista ja muuttuu vaalemmaksi, kun astutusajankohta lähestyy. Muun värinen ja pahalle haiseva vuoto tai kolmea viikkoa kauemmin kestävä vuoto voi olla merkki kohtutulehduksesta. "Parhaissa päivissä" voi kuitenkin olla hyvinkin huomattavia yksilöllisiä eroja. Tiedetään pentueen syntyneen astutuksista, jotka ovat tapahtuneet toisena tai kolmantena päivänä kiiman alusta, kuten myös kahdentenakymmenentenä. Narttu, jota ei aiota astuttaa, on siis pidettävä tiukasti lukkojen takana koko kiiman ajan! Myöskin narttu, joka aiotaan astuttaa, on tarkoin vartioitava ei-toivotuilta uroksilta. Ne tapaukset, joissa narttu on astutettu oikealla uroksella, mutta sen lisäksi sen on päässyt astumaan jokin muu uros ja tuloksena on sekarotuinen pentue, eivät ole mitenkään harvinaisia. Rekisteröidyt, mutta selvästi sekarotuiset koirat ovat tuloksia juuri näistä tapauksista. Näistä on riidelty aina raastupaa myöten.
Synnynnäisiin sukupuolielinten epämuodostumiin kuuluvat sellaiset ilmiöt kuin osittain tai kokonaan puuttuvat munasarjat, munanjohtimet, kohtu tai kohdunsuu. Nämä ovat kuitenkin koirilla hyvin harvinaisia.
Narttu tulee tavallisesti sukukypsäksi 7-9 kk iässä. Tässäkin voi olla yksilöllisiä eroja, ensimmäinen kiima voi antaa odottaa itseään 15 kk ikään saakka. Myöhäinen sukukypsyys on todennäköisesti perinnöllistä ja on arveluttavaa antaa tällaiselle nartulle hormonilääkkeitä vain, että se saataisiin kiimaan. Narttu ei itse kärsi asianlaidasta.
Tulehduksia sukupuolielimiin voivat aiheuttaa erilaiset virukset, bakteerit, sienet ja muut miko-organismit. Viruksista tiedetään, että sekä herpes- että penikkatauti- ja maksatulehdusvirus voivat aiheuttaa abortointia. Jälkimmäiset ovat rokotussuojasta johtuen harvinaisia.
Narttu ei välttämättä ole kelpaamaton siitosnartuksi, vaikka sillä on ollutkin vaikeuksia kantavaksi tulemisessa ja synnytyksissä. Syy voi olla tulehdusperäinen ja asiasta tulee ottaa selvää. Kuitenkin jokainen järkevä kasvattaja osannee tehdä eron siinä, mikä on normaali hoitotoimenpide sairauksien takia ja mikä on "koeputkilapsen" kasvattamista. Narttu, joka tarvitsee hormonipiikkejä tullakseen kiimaan ja synnyttääkseen normaalisti jne. ei ole siitosnarttu. Jokaisessa rodussa on muitakin ongelmia tarpeeksi, ilman että perinnöllisiä heikkouksia suvunjatkamisen suhteen tarvitsee ehdoin tahdoin viljellä.
Vaikka useimmiten tyhjäksi jäämisen syy onkin nartussa, saattaa myös uroksen puolella olla häiriöitä. Uroksesta johtuvat syyt ovat:
Siittiöt tarvitsevat kehittyäkseen ruumiinlämpöä alhaisemman lämpötilan. Siksi uros, jonka kivekset eivät ole laskeutuneet, on siitoskyvytön tai mahdollisuudet ovat pienentyneet. Koirankasvatuksen sääntöjen mukaan kivesvikaista urosta ei kuitenkaan voida käyttää jalostukseen, joten se siitä. On joitakin uroksia, jotka saattavat pelästyessään vetää kivekset ylös ja rauhoittuessaan ne laskeutuvat taas normaaliin paikkaansa. Tätä ei pidetä täysin normaalina ja on mahdollista, että siittiötuotanto tällaisella uroksella on alentunut. Normaalisti kivesten tulisi olla laskeutuneet 6 kk:n ikään mennessä, mutta tavallisesti se tapahtuu jo paljon aiemmin.
Astutuksista on syytä pitää kirjaa. Tutkittaessa epäonnistumisen syytä on hyvä tietää, missä kiiman vaiheessa narttu on astutettu, uroksella käyneiden narttujen pentueet aikaisemmin, onko nyt tyhjäksi jääneillä nartuilla ollut aikaisemmin pentuja vai ovatko ne joskus aikaisemmin jääneet tyhjiksi. On hyvä tietää myös näitä asioita uroksen isästä, veljistä ja jo mahdollisesti olemassa olevista pojista, kuten tietysti myös ko. narttujen sukulaisista. On myös muistettava uroksen sairauksia ja mitä lääkitystä se on saanut.