Tämä juttu kertoo edelleenkin koirista, vaikka hevosten ystävät voisivat otsikon perusteella luullakin minun kirjoittavan tällä kertaa Hevoshulluun...

Ajattelin kertoa PITKITTYNEESTÄ "räkätaudista" eli nuhasta. Tätä kirjoittaessani kun olen itsekin juuri toipumaisillani A-viruksen käsittelystä.

Nenän tehtävä?
Koirallahan tunnetusti nenä alkaa kirsusta, jossa on kaksi sierainaukkoa. Nenäontelot ovat muodostuneet ohuista kaareutuvista luista. Otsaontelon ja nenäontelon välillä on pieni kanava. Poskiontelolla ei ole koiralle suurta merkitystä verrattuna otsaonteloon. Näitten eri onteloitten tarkkaa merkitystä ei tiedetä, voipahan olla nekin yhtä turhat kapistukset aivan kuin anaalirauhasetkin nykypäivän koirille...?

Sen sijaan itse nenällä on koiralle SUURI merkitys. Ensinnäkin tietysti 1) ilmansaanti ja 2) hengitysilman lämmitys, kosteus ja suodatus sekä sairautta aiheuttavien organismien pääsyn esto eteenpäin. Mutta tärkeintä ehkä kuitenkin on HAJUAISTI. Pitkittynyt ylempien hengitysteiden sairaus saattaa viedä koiralta hajuaistin lopullisesti - ja se vaikuttaa jokaisen koiran käytökseen enemmän tai vähemmän, onhan se koiran tärkein aisti. Hajuaistia koira käyttää tosissaan esim. metsästys- ja jalostuskäytössä ja se vaikuttaa myös ruokahaluun (ruuan haju on koirille paljon tärkeämpää kuin ihmisille).

Krooninen nuha?
Krooniseksi "räkätauti" katsotaan sen kestettyä yli kuukauden (päivittäin oireet voivat tietysti vaihdella tai olla hoidolla poissakin, mutta uusiutuen!).

Oireet:

• sierainerite (= räkä)
• erilaiset oudot hengitysäänet, hengenvetokohtaukset
• verenvuoto sieraimesta

Nenäpunkki
Tämä suht uusi tuttavuus suomalaisille koiranomistajille esiteltiin Koiramme-lehden numerossa 12/95 erittäin perusteellisesti, joten siitä ei kovin montaa sanaa.

Nenäpunkki Pneumonyssus canicum elelee koiran sieranontelossa aiheuttamatta yleensi KOVIN hirveää vaivaa koiralle. Tartunta voi olla vaikea diagnostisoida muuten kuin hoitokokeilulla. Metsästyskoirilta ötökkä voi viedä hajuaistin, joten niiden hoito on aiheellista, jos eriskummallista niiskutusta ja hengenvetokohtausta ilmenee; loput voitte lukea Koiramme-lehdestä (tai olettekin varmaan jo lukeneet).

Olen kylläkin huomannut, että pienillä lapsilla on uskomaton näkökyky eli jos 5-vuotias napiaisenne kertoo, että koiran sieraimista kulkee ulos- ja sisäänpäin valtavan pieniä valkoisten hämähäkkien armeija, uskokaa häntä ja viekää koira tohtoriin!

Kasvaimet
Vanhemmilla koirilla yleisin kroonisen nuhan syy on kasvaimet. Kirjallisuuden mukaan nenäontelon kasvaimet olisivat yleisimpiä pitkänokkaisilla koirilla ja harvinaisimpia "lyttynokkaisilla" (tosin skeptikko tässä väistämättä tulee arvelleeksi, ettei lyttynokkaisilla ihan heti erota normaalia ja epänormaalia röhinää ja aivastelua?) . Samoin niitä kuulemma löytyisi harvoin jätti- ja kääpiörotuisilta (hui, nyt rupesi keskikokoisten, pitkäkuonoisten koirien omistajia jo vähän hirvittämään?). Nenäontelon kasvaimet eivät yleensä lähetä etäispesäkkeitä, mutta ne ovat ihan tarpeeksi hankalia ilman sitäkin. Ne nimittäin leviävät paikallisesti nenäkuorikoihin, sinuksiin (otsa- ja poskionteloihin), nieluun ja paikallisiin imusolmukkeisiin. Lisäksi niitä ei yleensä alkuvaiheessa pysty tai arvaa diagnostisoida. Hoitamattomina kasvaimet aina kasvavat ja levittäytyvät ympäristöönsä. Antibioottikuurilla sierainvuoto ja mahdollinen verenvuoto sieraimesta saadaan loppumaan; niinpä usein syntyy virheellinen kuvitelma siitä, että jokin pahempi nuha saatiin onnistuneesti hoidetuksi.

Oikea diagnoosi voi vaatia sierainoteloiden tähystyksen ja röntgenkuvauksen. Hoitona on tietysti mahdollisuuksien mukaan kasvaimen poisto, mutta kirurgisesti ajatellan kohde ei varmaankaan ole niitä "jokaukon tai -akan" hommia.

"Aspergilloosi" eli homeen aiheuttama rhinosinuiitti
Koiralla tavallisin home, joka aiheuttaa rhinosinuiitin eli nenäontelon ja sinusten tulehduksen, on Aspergillus fumigatus. Oireina tois- tai molemminpuolinen sierainvuoto ja ajoittainen aivastelu. Yleensä antibioottikuurilla ei ole vaikutusta oireisiin. Kirjallisuudesta löytyy jälleen kiinnostava maininta taudin harvinaisuudesta lyttynokkaisilla ja yllättävästä yleisyydestä colliesukuisilla koirilla.

Sierainvuoto on 2/3:lla sairastuneista molemminpuolista, lopuilla toispuileista. Joillakin tulee pelkkää verta. Noin 50 %:lla sairastuneista on LISÄKSI muita oireita: aivastelua, röhisemistä, suun kautta hengitystä. Suurin osa koirista on kuitenkin muuten pirteitä ja normaaleja.

Diagnoosi on vaikea tehdä oireitten tai koiran tutkimuksen perusteella; sieniviljely sieraineritteestä voidaan tehdä, mutta Aspergillus voidaan löytää myös terveiltä tai niiltä, joilla on kasvain nenäontelossa. Toisaalta Aspergillus voi jäädä viljelyssä löytymättäkin esim. jonkin bakteerin ylikasvun vuoksi. Lisäksi sieniviljely kestää aina kauan, viikkoja. Serologista testistä (verikoe) voi olla myös hyötyä. Joskus voidaan tehdä vain hoitokokeilu sieniin tehoavilla lääkkeillä.

Hammassairaus
Minä hampaitten ystävä pääsen lopuksi lähestulkoon mieliaiheeseeni! Eipä unohdeta aivan tavallista tautia eli sököt hampaat! (Eikö kuulostakin lohdulliselta edellä esiteltyjen hankalien sinuiittien jälkeen?)

Yläleuan hampaitten infektiot voivat aiheuttaa sierainvuotoa: erityisesti etuhampaat ja kulmahammas. Hoitamattomasta ientulehduksesta johtuen bakteerit pääsevät hampaan juuren tyveen, jonne muodostuu paiseontelo joskus jopa nenäonteloon asti. Oireina on sitten satunnainen aivastelu, joskus verensekainen kirkas sierainvuoto. Tämä voidaan helposti todeta kokeilemalla "sondilla" hampaan ientaskua kitalaen puolelta. Jos koira on rauhoitettu, voidaan ientaskuun vielä ruiskuttaa suolaliuosta ja huomata sen tulevan ulos sieraimesta.

Mitäpä hoidoksi? No, ei muuta kuin pipi hammas pois! Ennen ja jälkeen hampaan poiston kannattaa käyttää antibioottisuojaa. Ennuste on hyvä.

Pitkään jatkuneen niiskuttelun ja aivastelun syytä ei siis ole välttämättä aina kovin helppo ratkaista, ainakaan ensimmäisellä käynnillä. Sitä ei kuitenkaan kannata itse ruveta tohtoroimaan esim. pitkään jatkuvalla nenätippojen käytöllä, omapäisillä kortisoni- tai antibioottikokeiluilla tai valkosipulihauteilla.

Eddä deuraavaan gerdaaan!