Keinosiemennyksessä viedään nartun emättimeen tai kohtuun spermaa instrumentin avulla.

Keinollinen lisääntyminen on lailla ja määräyksillä säädeltyä toimintaa kaikilla kotieläimillä. Samoin keinohedelmöitys ja alkionsiirto ovat tarkoin säädeltyjä.

Koiralla keinosiemennys on perusteltu lisääntymistapa, kun:

• yksilön hankittu rakennevika estää normaalin astumisen (esim. emättimen arpeumat, penisluun murtuma, nivelvammat, selkävammat jne.). Myös yksilöiden välinen suuri kokoero voi olla joskus peruste keinohedelmöitykselle.
• osapuolten kokemattomuus haittaa normaalia astumista
• maantieteellinen etäisyys on suuri
• karanteenimääräykset estävät normaalin astumisen
• siemennetään pakastesiemenellä
• nartun kiima ei muutu seisovaksi, mutta on muutoin hormonaalisesti normaali
• nartulla on selvää vastahakoisuutta tiettyä urosta kohtaan
• lääketieteelliset syyt puoltavat keinosiemennystä esim. sukupuolitautien leviäminen
• suoritetaan tutkimustyötä

Tuoretta laimentamatonta siemennestettä voidaan käyttää ainoastaan silloin, kun narttu siemennetään välittömästi sperman keruun jälkeen. Siittiöt kuluttavat runsaasti energiaa liikkuessaan ja laimentamattomassa spermassa liikkuvuus vähenee jo muutamien minuuttien kuluessa. Jos siemen joutuu odottamaan kauemmin, tulee siittiöiden energiakulutus minimoida. Tämä tapahtuu jäähdyttämällä siemen hitaasti noin +5 asteeseen. Samalla siemennesteeseen lisätään ravintoaineita energian saannin turvaamiseksi laimentamalla se ravintoliuokseen. Näin käsiteltynä alunperin hyvälaatuinen sperma säilyy hedelmöittämiskelpoisena useita tunteja - jopa päiviä.

Pakastettuna sperma säilyy vuosikymmeniä. Pakastaminen vaikuttaa siittiöiden liikkuvuuteen voimakkaasti. Sulatuksen jälkeen tulisi liikkuvuuden olla > 40 %. Siemennesteen pakastuskestävyys vaihtelee yksilökohtaisesti. Pakastesiemennykseen käytettävässä siemenannoksessa on 200 miljoonaa siittiötä. Pakastetun ja sulatetun siittiön elävyys on heikentynyt (elävyys vain muutamia tunteja), jonka vuoksi pakastesiemennys tehdään aina suoraan kohtuun. Tällä autetaan heikentyneitä siittiöitä pääsemään lähemmäs munasolua.

Siemennesteen rajatun elävyyden vuoksi keinosiemennyksen ajoittaminen on tarkempaa kuin normaalissa astutuksessa. Tuorespermasiemennyksissä pyritään siemennys tekemään, kun progesteronitaso on noussut 5-10 ng:aan/ml. Pakasteella siemennettäessä progesteronitason tulisi olla 15-20 ng/ml.

Keinosiementäminen tulisi pitää poikkeavana lisääntymismuotona, johon turvaudutaan vain erikoistapauksissa. Lisääntyminen on elämän perustoimintoja, jonka ylläpitäminen on lajin säilymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Suosimalla manipuloitua lisääntymistä voi rodun jalostuskapasiteetista enenevä osa kehittyä lisääntymiskyvyltään heikoksi.

Keinosiemennykseen ei pidä turvautua, kun:

• on kysymyksessä alentunut sukupuolivietti
• nartulla tai uroksella on perinnölliseksi katsottava sairaus tai vika
• keinosiementäminen johtaa jalostuspohjan kapenemiseen