Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/1999
Vastaanotollani käy päivittäin koiria, jotka kärsivät erilaisista allergioista, ihottumista, nivelvaivoista, hormonaalisista häiriöistä ym. Nämä vaivat ovat lisääntyneet yhtälailla ihmisten kuin koirien keskuudessa räjähdysmäisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Äskettäin ilmestyneen kirjan mukaan lasten astma on kolminkertaistunut vuosina 1987 - 95 (Lähteenmäki-Nuutinen-Parkkinen: Ravintomme lisäaineet. 1996). Koirien sairastavuudesta ei ole tietääkseni tehty Suomessa vastaavaa sairastavuustutkimusta. Mutta sairaita koiria ja allergisia koiria on yhä enemmän ja enemmän.
Mistä tämä sairastavuuden ja allergioiden määrän kasvu johtuu?
Sallitut ja kielletyt lisäaineet
Suomalainen liha on puhdasta
Koirat saavat lisäaineita ravinnon lisäksi lääkkeistä ja pakollisista rokotteista alumiinijohdannaisten muodossa. Koska rokotukset ovat pakollisia pystyäksemme koiran kanssa osallistumaan virallisiin koirakilpailuihin ja -näyttelyihin, lisäaineiden saannin vähentämiseksi olisi järkevintä ja taloudellisinta kohdistaa huomio päivittäiseen ravintoon. Siihen, mitä koirillemme päivittäin syötämme.
Lisäaineiden vaikutuksia
Päivittäin raakaa ravintoa
Raakarasvan suuri merkitys
Pentuajan ravinnon suuri merkitys
Kantavan nartun ja pikkupentujen ruokinta
Pentujen lisäruokinnan olen aloittanut 16 - 20 vrk:n ikäisenä riippuen pentueen koosta ja emon maidon määrästä. Pennuille annetaan ensimmäisenä lisäruokana raakaa jauhelihaa, joko naudan- tai hirvenlihaa. Pelkästään sitä pennut syövät reilun viikon ajan. Seuraavana ravintoaine, jota pennut saavat lihan lisäksi, on kermaviili. Kun jauheliha ja kermaviili sekoitetaan, siitä tulee sopivanpaksuista pöperöä, jota pennut syövät mielellään lautaselta. Silloin aloitan myös kalkkilisän antamisen pennuille. Noin viiden viikon ikäisille pennuille tulee yleensä ensimmäisen kerran löysiä ulosteita, jos olen aloittanut hiilihydraattien antamisen liian reilusti. Kun pennut syövät jauhelihaa ja kermaviiliä, ulosteet ovat pieniä ja kiinteitä, ummetustakaan ei esiinny. Vähitellen luovutusikään mennessä pennut siirtyvät ruokavaliolle, joka sisältää hieman koiranmuonaa, viljaa, raakaa lihaa, kalkki- ja D-vitamiinilisän. Tällä ruokinnalla koirat ovat ensimmäisen ikävuoden ajan. Minun mielestäni se on tuottanut hyvää tulosta.
Tutkimus koirien ruokinnasta
Koirien ruokinnasta, varsinkin kasvattajan luona tapahtuvasta pentuajan ruokinnasta, ei ole tehty tutkimuksia, koska siinäkin tulee syyllistämisen vaara. Asiaa ei pitäisi tarkastella siltä kantilta. Usko tehdasmuonien paremmuuteen on jo syvälle iskostettu. Niistä koirat saavat kaikki tarvitsemansa ravintoaineet. Vain raikasta vettä lisäksi. Miksi kuitenkin koirat sairastavat niin paljon?
Olen tehnyt syksyn-96 aikana kyselyhaastattelun koiranomistajille ja -kasvattajille koirien ruokinnasta ja koirien vaivoista. Vastauksia olen saanut noin 70. Tämän kyselytutkimuksen tulokset julkaistaan vuoden 1997 alussa.
© Marjut Nieminen, Hoitotupa Apila
Siihen ei ole mielestäni yhtä ainoaa syytä, vaan se on monien asioiden yhteisvaikutusta. Ravinnon osuus koiran hyvinvoinnissa on tärkeä. Lääketieteen isän, Hippokraateen, mukaan ihminen on sitä mitä hän syö. Ja tämä viisaus pätee varmasti myös koiriin.
Tämän päivän koirat syövät yleensä tehdasvalmisteisia ruokia ja päivittäin koirat saavat ravinnostaan vaihtelevat määrät lisäaineita. Lisäaineet laitetaan ruokiin niiden valmistusvaiheessa säilyvyyden takaamiseksi. Muonan valmistukseen käytettävän raaka-aineen kasvatusvaiheessa on usein käytetty erilaisia kasvua edistäviä ja tukevia aineita. Luonnonhormoonien, estrogeenien, progesteronin ja testosteronin käyttö on sallittu mm. Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Kiellettyjä kasvua edistäviä aineita ovat astmalääkkeinä käytetyt beta-agonistit. Ne voivat aiheuttaa vapinaa ja ongelmia sydänlihaksessa. Euroopassa on havaittu ainakin viisi sairaustapausta, jotka ovat johtuneet beta-agonisteja sisältävän lihan tai maksan syönnistä (Maaseudun Tulevaisuus 2.12.1995).
Edellä mainitun tietolähteen mukaan kuitenkin suomalainen liha on puhdasta. Myös viljan kasvatuksessa käytetään kasvua parantavia ja säilyvyyttä edistäviä aineita.
Lisäaineiden vaikutuksista terveyteen tiedetään, että ne aiheuttavat erilaisia oirehtimisia; hilsehtimistä tai vain jatkuvaa karvanlähtöä, ihottumia. Ruuansulatuskanavan oireet, oksentelut ja ripuloinnit kuuluvat myös edellä mainittuun kategoriaan kuin myös virtsateiden toistuvat tulehdukset, hermoston toiminnan häiriöt ja käytöshäiriöt (E. Baker: Food allergy. In small animal allergy: A practical guide. 1990). Edellä mainitun tietolähteen mukaan koirilla ja kissoilla esiintyviä ruoka-aineallergioita on enimmäkseen sellaisilla, jotka on ruokittu valmisruuilla. Tämän käsityksen olen itsekin saanut hoitaessani erilaisia koirien häiriötiloja, joista nivelvaivat eivät ole vähäisimpiä.
Mitä koiralle sitten tulisi ruuaksi antaa varsinkin silloin, kun sitä vaivaa jokin sairaus tai ruoka-aineallergia? Ruokavalion koostaminen on mielestäni hyvin yksilöllinen asia niin koiran kuin ihmisenkin kohdalla. Kyseisen yksilön aineenvaihdunta on silloin otettava huomioon. Aivan samalla tavalla kuin meidän ihmisten ravinnossa pitäisi olla joka päivä jotakin raakaa pysyäksemme terveinä, niin myös koirien. Mutta koirien ravinnon raakaosuus pitäisi tulla eläinkunnan ravinnosta, koska se kuuluu enemmän lihan kuin kasvisten syöjiin jo anatomiansa perusteella. Kun katsotaan koiran suuhun, sen purukalusto antaa selvän vihjeen, minkälaisen ruuan syöntiin se on tarkoitettu. Hampaiden, sisäelimistön ja ruuansulatuskanavan rakenne ja toiminta ovat suurin piirtein samanlaiset kuin sudella. Myös lauman sosiaalisessa käyttäytymisessä on samoja piirteitä. Suden ja koiran lisääntymisessä on paljon yhteistä. Ne molemmat kantavat poikasiaan 63 vrk. Tietääkseni susia ei ruokita eläintarhoissakaan kypsennetyllä, hiilihydraattivoittoisella ravinnolla, vaan niille annetaan sellaista ravintoa, jota niiden elimistö pystyy hyväkseen käyttämään: raakaa eläinkunnan ravintoa. Tämä sukulaisuussuhde koiran ja suden välillä olisi meidän ihmisten hyvä muistaa. Koirat säästyisivät monilta vaikeuksista, jota esimerkiksi vääränlainen ravinto niille aiheuttaa.
Rasvojen merkitys koiran hyvinvoinnissa on suuri. Yleensä tämän päivän koirilta puuttuu ravinnostaan hyvänlaatuiset, kuumentamattomat eläinrasvat. Ravinnon vähäinen tai laadultaan heikko rasva näkyy koiran turkissa ja iholla hilseilynä ja kutinana aluksi. Mielestäni koirat tarvitsevat kuumentamattomia, raakoja eläinrasvoja päivittäin ja lisäksi muutaman kerran viikossa kylmäpuristettua kasvisöljyä ja monityydyttämättömiä rasvahappoja myös eläinkunnasta esimerkiksi lohiöljyn muodossa. Energiansaanti ravoista olisi tapahduttava tuoreiden eläinrasvojen kautta, koska koira käyttää sellaisen ravinnon 90 % hyväkseen, ei niinkään kasvisöljyjä. Erilaisten rasvojen imeytymisestä voi kuka tahansa koiran omistaja tehdä itse kokeen ja katsoa, mitä tapahtuu, kun koiralle antaa desilitran kasvisöljyä. Kun koiralle antaa vastaavan määrän eläinrasvaa, useimmiten suolen sisältö kovettuu ja uloste on kiinteää. Myös erilaisista imeytymishäiriöistä, ruuansulatuskanavan sairauksista kärsivät koirat pystyvät käyttämään hyväkseen raakoja eläinrasvoja. Rasvat sulavat hitaasti koiran suolistossa ja koska koiran suolisto on lyhyt, sille pitäisikin antaa ruokaa, joka on hitaasti sulavaa ja viihtyy suolessa pitkään. Vain silloin eri ravintoaineilla on riittävästi aikaa imeytyä suolistokanavasta. Aikuiselle koiralle voi antaa ruokaa kaksikin kertaa päivässä. Iltaisin vahvempi ateria ennen yötä niin kuin koiraeläin luonnossa ollessaankin söisi.
Omakohtaisia kokemuksia minulla on raakaravinnon syöttämisestä koirille noin kymmenen vuoden ajalta. Olen toki käyttänyt myös valmisruokia, mutta olen päätynyt siihen, että koirat voivat paremmin, kun ne saavat päivittäin lisäksi raakaa lihaa, rasvaa tai sisäelimiä, joskus myös raakaa silakkaa tai lohta. Luusto kehittyy hyvin kasvavilla koirilla eikä esiinny nivelongelmia juuri ollenkaan. Minulla on kymmenen vuoden ajalta 77 lonkkakuvattua kasvattia ja kasvattamani rotu kuuluu niihin, joiden lonkkien dysplasiatilanne on mennyt koko ajan vain sairaampaan suuntaan. Tämän rodun keskuudessa tutkituista on lonkkanivelien kehityshäiriöiden osuus ollut liki 50 % viime vuosina. Näistä 77 röntgenkuvatusta kasvatistani lonkkalausunnon D on saanut 5 koiraa, lonkkalausunnon C on saanut 7 koiraa ja loput A-B, joista suurin osa A. Sairaita (C-D) on 15 %. En esittele kuvaustuloksien paremmuutta vain mainostaakseni kasvatustyötäni, joka on nyt hiipumassa uuden työni vuoksi, vaan sen vuoksi, että myös tämä tilasto antaa osviittaa pentuajan ravinnon merkityksestä koiran terveyteen. Röntgenkuvaus on yksi mittari, jos terveyttä ylipäätänsä voidaan mitata. Näistä kasvateistani C-lonkkalausunnon saaneet koirat sijoittuvat sille vuodelle, jolloin käytin pentujen ruokinnassa yksinomaan tehdasmuonaa. Sen jälkeen olen palannut takaisin raakaravintoa sisältävään ruokaan ja se on osoittautunut parhaaksi vaihtoehdoksi. Siksi haluan kertoa tästä ruokinnasta myös muille kasvattajille.
Meillä annetaan nartulle kantoaikana niin kuin muulloinkin raakaa lihaa, rasvaa, sisäelimiä tai jotakin muuta raakaa ravintoa päivittäin. Emot ovat selvinneet synnytyksistä hyvin, leikkauksia ja lääkityksiä ei ole juuri tarvittu ja pentunsa ne ovat hoitaneet moitteettomasti.
Oman 15-vuotisen kasvatustyön kokemusten perusteella pentuajan ruokinnalla on mielestäni merkitystä koiran myöhempään terveydentilaan.