Jokainen koiranpentu tarvitsee perusopetuksen, kotikasvatuksen, jolla se saadaan ymmärtämään, mikä sille on sallittu ja mikä on kiellettyä. Kun pentu tulee uuteen kotiin, se ei vielä ymmärrä sanojen merkitystä, joten se on vähitellen opetettava.

Pennun on opittava tietämän paikkansa laumassa, mutta se ei merkitse sitä, että sillä olisi huonot oltavat. Päinvastoin koiralla on turvallinen olla, kun sillä on selvä johtaja, jolta se tarpeen tullen saa tukea.

Mikäli koira osoittaa aikuistumisen kynnyksellä elkeitä laumanjohtajan paikan saavuttamiseksi, sellaiset luulot on karsittava. Oikeanlainen pentukasvatuksen saanut koira ei edes tällaista välttämättä yritä.

Alkuopetus
Moni pentu on ahne ruualle, jolloin ruokintatilanteeseen voidaan yhdistää hyödyllisiä pikkuharjoituksia. Pentua kutsutaan aluksi luokse vaikkapa taputtamalla käsiä yhteen ja lausumalla sen nimi. Se kiinnostuu äänestä ja/tai liikkuvista käsistä, jolloin myös kutsumanimi tulee sille tutuksi. Pentu saa palkinnoksi ruokansa tai makupalan, jolloin luoksetulosta tulee koiralle mieluinen. Jos pentu on perusluonteeltaan hyvin sosiaalinen ja sillä on voimakas laumatunne, palkkioksi riittää pelkkä kehuminen.

Mikäli pennulla on voimakas saalistusvietti ja taistelutahto, se haluaa käyttää leukojaan ja hampaitaan kotona oleviin esineisiin ja usein sitä kiinnostaa erityisesti kaikkeen liikkuvaan tarrautuminen, kuten housunlahkeeseen, pölynimurin suulakkeeseen jne. Mikäli koirasta halutaan hyvä kilpailukoira, tätä viettiä on sekä opittava hyödyntämään että saatava se hallintaan. Pentua voidaan kieltä, mutta samalla tarjota omaa lelua tai jotain muuta riepoteltavaksi. Pieni pentu ei osaa varoa leikkinsä rajuutta ja hampaat saattavat osua käteen. Tällöin pentua ei saa kohtuuttomasti rangaista, vaan jälleen se ohjataan puremaan sallittuja esineitä.

Rankaisu ja pakote
Koiran ja ihmisen luottamuksellinen suhde on kaiken koulutuksen perusta. Kaikissa tilanteissa omistajan - tulevan ohjaajan - on muistettava, että pennun on ymmärrettävä rangaistuksen syy. Jotta suhteet eivät kärsisi, rangaistuksen jälkeen on välittömästi hyväksyttävä koira eli hyväiltävä ja kehuttava sitä, kun se on lopettanut kielletyn toiminnan. Jos rangaistuksesta tulee pitkitetty - vielä viiden minuutin kuluttuakin koiraa torutaan - koira ei ymmärrä syytä siihen ja siitä tulee epävarma. Pakotetta on osattava kyttää oikeassa tilanteessa oikeaan aikaan. Koulutus ei ole pelkkää lelulla tai makupalalla motivointia, sillä vaatimusvaihe tulee vasta, kun koiraa viimeistellään kilpailukuntoon.

Kilpailukoiran ominaisuudet
Koiralla, jonka kanssa halutaan kilpailla, on oltava jokin sellainen vietti, jota voidaan hyödyntää koulutuksessa. Toisilla on voimakas ajava saalistusvietti, toisilla sosiaalinen taistelutahto, toisilla suuri ravinnonhankintavietti. Hyvin harvalle nykyajan koiralle yksioikoinen pakkokoulutus soveltuu ilman näkyviä haittavaikutuksia. Koska koirat pääasiassa ovat omistajiensa taputeltavina ja hyväiltävinä, kiitoksen saaminen on menettänyt tehoaan, jolloin se yksinään on riittämätön palkkioksi. Omistajan kannattaa seurata koiransa käyttäytymistä pienestä pennusta pitäen, jotta hän oppii, mitä viettiä koulutuksessa on paras hyödyntää. Kun koiralla jokin aiemmin mainituista vieteistä on voimakas, kouluttaminen onnistuu. Jos taas pentua ei oikein millään saa innostumaan mistän, tarvitaan pitkäjänteisyyttä sekä paljon aikaa, sillä joskus koulutus epäonnistuu koiran luonteenominaisuuksien puutteiden vuoksi.

Kilpailukoiraa haluavan harrastajan on tarkoin harkittava tekemisensä ja tekemättä jättämisensä. Kaikki kokemukset, jotka koira pentuna saa, säilyvät voimakkaasti sen muistissa. On huolehdittava, että kokemukset ovat aina myönteisiä. Ei pidä laskea pentua kaikkien vieraitten koirien luokse luottaen, että sen "pennunhaju" suojelee sitä. Monia ikäviä puremistapauksia on sattunut omistajan hyväuskoisuuden vuoksi. Aina on ensin kysyttävä aikuisen koiran omistajalta, miten hänen koiransa suhtautuu pentuihin ja onko sillä kokemuksia niistä. Jos pentu ei saa hyviä kokemuksia, siitä tulee aikuisena vaikea koulutettava, koska se suhtautuu epävarmasti tai pelolla kaikkeen outoon.

Maastokoulutuksen aloitus
Pienen pennun kanssa voi ajaa vaikkapa jälkeä. Ensimmäinen jälki voidaan tehdä, kun se on kolmen kuukauden ikäinen. Tällöin jälki on muutaman askeleen mittainen ja jäljelle sirotellaan säännöllisin välein esimerkiksi makkaranpaloja ja jäljen päässä on palkintona ruokakuppi. Jälkeä tehtäessä on huomioitava tuulensuunta, sillä jälkeä ei pidä tehdä vastatuuleen, muutoin pentu oppii herkästi ilmavainuiseksi. Jos pentu ei jostain syystä välitä ruuasta, jäljen päälle voidaan laittaa sille mieluinen lelu. Jäljen päässä on aina oltava palkinto. Mikäli kyseessä on ns. syyspentu, tällainen jälki ajetaan muutaman kerran, kunnes on huomattavissa, että koira on ymmärtänyt, mistä on kysymys. Tämän jälkeen asia jätetään hautumaan. Kun koira on n. 7 kuukauden ikäinen, jälkiharjoitukset aloitetaan uudelleen. Koira muistaa pentuna oppimansa asiat, joten jäljetystaitoa kehitetään vähitellen kilpailuvalmiuteen asti. Kevätpennun kanssa harjoituksia voidaan jatkaa ilman taukoja, kunhan muistetaan edetä tarpeeksi hitaasti ja varoen koiran motivaation säilyttämiseksi.

Jos koirasta halutaan hakukoira, sen kanssa voidaan pennusta alkaen leikkiä piilossa oloa. Toinen pitä koiraa kiinni ja omistaja juoksee piiloon, pentu lähetetään välittömästi perän käskysanoja hokien. Kun pentu on löytänyt omistajansa, se palkitaan joko lelulla tai makupalalla. Piilojen tulee olla aluksi helppoja ja pentu ei saa missään tapauksessa kyllästyä leikkiin. Samoin voidaan opettaa esineiden etsimistä. Lelua piilotetaan ensin helppoihin paikkoihin, jotta pentu löytää sen heti. Kun pentu oppii leikin juonen, piilopaikkoja voidaan asteittain vaikeuttaa. Aina on huolehdittava, että pentu saa palkkion lopuksi eli löytää esineen tai ihmisen. Muutoin sen motivaatio toimia vähenee ja harjoitus epäonnistuu. Leikkiharjoituksia ei saa tehdä montaa kertaa peräkkäin - yksi kerta riittää.

Harjoitukset suunniteltava
Harjoitukset on aina suunniteltava huolellisesti etukäteen. Mikäli koira ei toimi kuten odotettiin, on pohdittava, mitä on tehnyt väärin vai onko koiralta vaadittu liikaa. Ohjaajalla täytyy olla valmius välittömästi tajuta, mistä kiikastaa, ja muokata harjoitusta, sillä epäonnistuneet harjoitukset vähentävät koiran motivaatiota.

Koira aistii ihmisen tunnetilat hyvin herkästi. Harjoitukset on syytä jättää väliin, jollei tunne itseään motivoituneeksi. Hermonsa on hallittava ja keskeytettävä harjoitus ennen kuin oma pinna kiristyy liikaa. Koira ei opi mitään, jos se huomaa meidän olevan ärtyneitä tai vihaisia. Harjoitukset tulee aina lopettaa johonkin koiralle mieluisaan liikkeeseen - myös se epäonnistunut, keskeytetty harjoitus on päätettävä johonkin koiran mukavaksi kokemaan toimintaan.