Köyhille verohelpotuksia heti!

Käsitys työttömistä velttoina sohvalla makoilijoina tuntuu elävän sitkeästi. Käytännössä työvoimatoimiston tukitoimet pitävät etenkin pitkäaikaistyöttömät kiireisinä. Monilta tuntuu unohtuneen, että useat työttömät tekevät töitä: harjoittelijoina, valmennettavina ja työkokeilijoina. Näistä töistä ei makseta palkkaa, vaan ne tehdään työmarkkinatuen vastikkeeksi. Osa työttömistä tukityöllistyy, yleensä osa-aikatyöhön, josta he saavat palkkaa noin 1000 euroa/kk. Palkka on sen verran suuri, että tukien maksatus loppuu kokonaan, mutta niin pieni, ettei sillä vaurastu.

Ongelmana ei ole mielestäni ihmisten laiskuus, vaan avoimien työpaikkojen ja ihmisten ammatillisen osaamisen kohtaamattomuus. Työttömästä maisterista ei välttämättä tule kelvollista putkimiestä, jos taipumuksia alalle ei ole. Monilla on myös terveydellisiä rajoitteita, jotka estävät suuntautumisen tietyille aloille. Koska työtön lisäksi herkästi leimataan työhaluttomaksi, työnsaanti vaikeutuu työttömyyden pitkittyessä. Työnhaun onnistumattomuudesta ei siten voi syyttää pelkästään työtöntä.

Työnteon tulisi aina olla kannattavaa. Ymmärrän hyvin Virve Rusasen (Ksml 20.3.) kiukun taloudellisesta tilanteestaan. Asiat eivät kuitenkaan kohene sillä, että köyhät työlliset ja köyhät työttömät syyttelevät toisiaan.

Tulevan porvarihallituksen pitää kiireesti myöntää tuntuvia verohelpotuksia alle 1500 euroa/ kk tienaaville. Tämä ihmisryhmä on veroja kevennettäessä tyystin laiminlyöty. Odottelen myös huomattavaa tasokorotusta työttömyysturvaan, kansaneläkkeisiin, opintotukeen ja muihin etuuksiin. Tukisovittelua tulee lieventää, jotta satunnaisen työn vastaanottaminen ei veisi työtöntä taloudelliseen perikatoon. Pitkän tähtäimen tavoitteeksi tulee ottaa täystyöllisyys ja 1300 euron minimipalkka kaikille. Hallituksen kannattaa muistaa, että niin kauan kuin on massatyöttömyyttä, on myös ihmisiä, jotka kitkuttelevat minimietuuksilla vuosikausia.

Satu Kortelainen,
työtön vaan ei toimeton