Talousarvion lähetekeskustelu 30.10.06
Riitta Tynjä 30.10.2006

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Tämä budjettiesitys jatkaa taloustoimikunnan linjauksia huolimatta siitä, että jotkin sen esityksistä ovat saaneet kritiikkiä yli puoluerajojen. Kaavamainen 10 %:n säästövaade neliöissä on johtanut älyttömään muuttorumbaan hallintokunnissa. Lisäksi em. toimet eivät ole välttämättä johtaneet vuokrakustannusten pienenemiseen. Sivulla 100 olevasta taulukosta ilmenee mm., että vuosina 2004 – 2007 sotepan neliöt ovat pienentyneet 6,6 % ja vuokrat nousseet 7 %.

Kuuden puolueen yhteisesti hyväksymä linjaus henkilöstön vähentämisestä 10 %:lla tämän valtuustokauden aikana on johtanut hölmöläisten touhuun: kun em. tavoitetta ei muuten voida saavuttaa, niin lakkautetaan oma toiminta ja korvataan se ostopalvelulla – maksoi mitä maksoi. Näinhän esim. sotepassa on päätetty myydä Sallaajärven palvelukoti, yhtiöittää tulkkikeskus, yksityistää päiväkoteja ja kotihoitoa. Näin saadaan nuppiluku henkilöstön osalta pienennettyä. Mutta missä on säästö? Vakituinen henkilöstö on sopimuksen mukaisesti kuitenkin sijoitettava ja palvelut järjestettävä. Ostopalveluiden osuus vaikuttaa kautta linjan olevan jatkuvasti nousussa. Ja mitä enemmän omasta toiminnasta luovutaan, sen enemmän ollaan markkinoiden armoilla.

Ulkoistamisen lisäksi näyttää kasvavan myös kolmannen sektorin vastuun korostaminen. Se on paikallaan palvelujen täydentäjänä, mutta ei missään nimessä julkisten palvelujen korvaajana. Kuitenkin on kuulunut puheita, että esim. Jyväskylän Seudun Perhehanke korvaisi neuvoloiden lakkauttamisesta johtuvia palveluaukkoja.

Budjettiesityksestä ei löydy yksityiskohtaista tietoa henkilöstön määrästä esim. neuvoloiden osalta, mutta pelkästään se, että käyntien määrä putoaa vajaalla 3000:lla ja ryhmät 200:lla sekä terveydenhoitajan vastaanotolle pääsy luvataan ”alle 8 viikossa”, on niin huolestuttavaa tietoa, että tällaista ei voi hyväksyä.

Myös aikuispsykiatriassa tilanne on huolestuttava. Kun voimavaroja avohoidossa ei ole riittävästi, ihmiset ovat käytännössä heitteillä. On turha puhua hienoin sanakääntein hyvinvointikertomuksessa kuinka kaikkein heikompiosaisista huolehditaan. Tuota asiakirjaa käsiteltäessä moni korosti ennalta ehkäisevien toimien merkityksen sekä inhimillisestä että kustannusnäkökulmasta tarkasteltuna. Miten se nyt tässä budjettikirjassa konkretisoituu? Millaisia toimia kukin ymmärtää ennalta ehkäisevillä toimenpiteillä?

Budjettikirjan yleisperusteluissa nousee ymmärrettävästi esiin kuntarakenteen muutokset. Kupruhan on päivän sana, johon voi sisällyttää kaiken. Ja näinhän se on; kuprun myötä keskitetään palveluja suuriin yksiköihin, jolloin vääjäämättä lähipalvelut heikkenevät. Tämän kehityksen myötä eriarvoisuus lisääntyy, työntekijöiden asema heikkenee ja demokratia kaventuu. Isommat yksiköt ovat yksityisen palveluntuottajan näkökulmasta kiinnostavampia, koska taloudellisen tuoton saaminen omistajille on helpompaa kuin vaikkapa pienestä terveyskeskuksesta. Tänä päivänä ei voi olla havaitsematta yhteyttä yhä kiihtyvän ulkoistamisen sekä kunta- ja palvelurakennehankkeen välillä. Suuntaa perustellaan kuntien heikolla taloudellisella tilanteella, mutta kuten kaikki tiedämme – rahaa tässä maassa on. Kyse onkin siitä, miten se jaetaan, millaisilla verotus- ym. toimenpiteillä voidaan turvata kuntien palvelut ja rahoitus. Sen sijaan, että palveluja heikennetään ja työtekijöitä kunnissa vähennetään, palveluja tulee kehittää asukkaiden tarpeita vastaavasti. Ja peruspalvelut tulee tuottaa pääsääntöisesti kunnan omana toimintana.Näin vaaditaan mm. Skp:n paraikaa keräämässä adressissa, jossa on jo yli 2000 allekirjoitusta.

Yleisperusteluissa (s.5) tuodaan voimakkaasti esiin otsikolla ”näkemystä ja kurinalaisuutta innovaatiotoimintaan”, kuinka julkista rahaa tulisi panostaa nykyistä avokätisemmin hyviin hankkeisiin. Olisiko meidän syytä joskus keskustella, mikä oikein on kunnan tehtävä. Sekö, että jaetaan rahaa yksityisiin hankkeisiin, lopetetaan omat palvelut ja muutetaan ne ostopalveluiksi taaten näin varmat markkinat yksityiselle palveluntuottajalle?

Jyväskylä on jo lakkauttanut monia omia toimintojaan. Se on tehty asteittain, kuten nyt liipasimella olevan Totalin ja Altekin kohdallakin on tehty. Ensin liikelaitos, sitten osakeyhtiö jne. Olisiko syytä tarkastella, mitä seurauksia esim. kaupungin oman rakennustoiminnan alas ajamisesta on ollut? Miksi kustannusarviot nousevat nykyään niin huikeiksi, esimerkkinä vaikkapa tuo Hovilan uudisrakennus, jonka hautaamista perusteltiin osin kalliilla investointikustannuksilla.

Hankkeista ja seudullisuudesta nostan esiin seutukirjaston. Kerrotaan, että hallinto, aineisto, henkilöstö ja talous ovat yhteistä, mutta tilojen omistuksesta ja ylläpidosta vastaa kukin kunta. Entäpä, jos kunnissa lisääntyy jyväskyläläinen ilmiö tilojen lakkauttamisesta säästöjen nimissä – mihin kaikki aineisto ja työntekijät mahdettaneen siirtää?

Ja lopuksi kaipaisin tietoa euroina meidän ensi vuoden budjettiimme, mitä merkitsevät ne lukuisat korpilahtelaisille annetut lupaukset myönteisen liitospäätöksen myötä yleiskaavoituksen aloittamisesta välittömästi, Vespuolen koulun aukipitämisestä myös sen kahden vuoden ajan, joka mahdolliseen liitoksen toteutumiseen on jne. Miten em. kulut rahoitetaan asianomaisten hallintokuntien raamien sisällä?