Jyväskylän kaupunginvaltuusto
26.10.2009
Lähetekeskustelu vuoden 2010 talousarviosta
SKP:n ryhmäpuheenvuoro/Riitta Tynjä

Ensi vuoden budjettia laaditaan hyvin haasteellisessa tilanteessa. Saimme ikäviä uutisia viimeksi viime viikolla, kun Sappi ilmoitti Kankaan tehtaan sulkemisesta. Maailmanlaajuisen laman vaikutukset näkyvät ja tuntuvat, eikä kunnan toimenpiteillä niitä vastaan suuremmin taistella.

Mutta kyllä kuntatalouden heikkoon tilaan on vaikutettu ihan kotimaisillakin konsteilla. Uusliberalistinen valtionverojen alentamispolitiikka johtaa kuntatasolla verojen ja maksujen nostamiseen. Porvarihallituksen toimet vain pahentavat lamaa ja ajavat kunnat karsimaan palveluja, joiden tarve laman myötä entisestään kasvaa. Rikkaiden ja suuryritysten verohelpotusten sijaan rahaa tulisi ohjata työllisyyden hoitoon, perusturvan parantamiseen ja kunnallisiin palveluihin.

Tämän budjettiesityksen laatimisessa on nähty välttämättömäksi verojen ja maksujen nostaminen. Näin voi olla, mutta silti se ei ole hyväksyttävää. Niin kauan kuin kunnallisvero ei ole progressiivinen, sen nostaminen lisää eriarvoisuutta. Se kohdentuu rankempana esim. työmarkkinatukea saavaan köyhään kuin meihin kohtuullisia palkkatuloja saaviin valtuutettuihin. Kunnallisveron progressiivisuuden lisäksi Skp:n vaatimuksena on pääomatulojen saaminen kunnallisveron piiriin sekä pörssikaupan paneminen verolle. Jos pääomaverotus olisi Suomessa samaa tasoa kuin EU-maissa keskimäärin, verotuloja kertyisi ainakin neljä miljardia nykyistä enemmän. Sekin raha voitaisiin ohjata kunnille, jotta ne selviytyisivät kasvavista palvelutarpeista kunnialla.

Valtion ensi vuoden talousarviossa on kuntatalouteen tulossa lisäsatsausta, mutta aivan riittämättömästi. Kaupunginjohtaja Andersson puhui elokuussa 100 miljoonasta, joka Jyväskylälle merkitsisi 2 miljoonaa. Kyllä nyt olisi kaikkien teidän eduskuntapuolueita, ja etenkin hallituspuolueita edustavien valtuutettujen syytä ryhtyä tositoimiin, jotta valtion ensi vuoden budjettiin saadaan kunnon satsaus kuntapalveluiden pelastamiseksi. Skp on esittänyt vähintään kahta miljardia uusien työpaikkojen luomiseen ja kuntien palvelujen rahoituksen vahvistamiseen. Tämä merkitsisi Jyväskylälle noin 40 miljoonaa kattaen alijäämän ja tasapainottaen kaupungin talouden. Valtionosuuksien lisääminen olisi nopeimpia ja tehokkaimpia tapoja elvyttää kuntien taloutta ja ehkäistä lamasta aiheutuvia sosiaalisia ongelmia.

Jyväskylän ensi vuoden budjettiesityksessä on yksi todella ilahduttava asia; nimenomaan peruspalveluihin kohdentuva mittava investointiesitys. On todella tärkeää, että lapset ja heidän kanssaan työskentelevät saavat kunnolliset ja terveet työskentelytilat. Nyt on edullista rakentaa. Nyt on erittäin tärkeää luoda lisää työllistymismahdollisuuksia. Ihmisten työllistyessä verotulot kasvavat ja sosiaalimenot pienenevät. Haluan antaa suuren kiitoksen soten johtaville virkamiehille ja perusturvalautakunnalle, jotka ovat perusteellisten laskelmien pohjalta tarkkaan harkiten tehneet järkevät ja taloudelliset suunnitelmat lastensuojelun sijaishuoltoa koskien. Toivoisin budjetin sisältävän tällaisia oman toiminnan kehittämismahdollisuuksia laajemminkin.

Mittava investointipaketti ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö kaupungin tule myös omin toimenpitein työllistää. Vuosi sitten työllistämisrahaa leikattiin reippaasti. Ensi vuoden budjettiesityksen mukaan kaupunki työllistää omiin hallintokuntiin 80 henkilöä, kun vastaava luku on Oulussa 700! Jyväskylässä suuntaus on ollut, että työllistäminen on sysätty 3. sektorin heiniksi. Ensi vuoden alusta de minimis -periaatteen johdosta 3. sektorin työllistämismahdollisuudet romahtavat. Kaupunki maksoi viime vuonna kelalle yli 5 miljoonaa ns. sakkomaksua yli 500 päivää passiivituella olevien osalta. On paljon järkevämpää käyttää tuo 5 miljoonaa ihmisten työllistämiseen. Sitä kautta saamme verotulojen lisääntymisen ja sosiaalimenojen vähentymisen lisäksi myös ihmisen työpanoksen, mikä ei suinkaan ole vähäinen asia!

Sosiaali- ja perhepalveluihin tarvitaan lisää vähintään 10 miljoonaa, jonka lautakunta totesi uupuvan, jotta nykytaso voitaisiin säilyttää. 1.7.2009 tuli voimaan asetus koskien neuvolatoimintaa, koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa, mutta budjetissa ei ole varauduttu sen edellyttämään henkilöstölisäykseen. Kaikki me tiedämme, että ennalta ehkäiseviin toimiin satsaaminen tuo säästöjä ja niiden laiminlyöminen tulee kalliiksi. Siltä osin tämä budjetti ei ole ”säästöbudjetti”.

Henkilökohtaisessa avustajatoiminnassa asiakasmäärien ennakoidaan yli kaksinkertaistuvan. Silti samalla työntekijämäärällä tavoitteena on tehdä palvelusuunnitelmat ja päätökset aikarajojen puitteissa. Suuri huoleni on työntekijöiden jaksamisesta tällaisen paineen alla.

Kuten aluksi totesin, omin toimin emme kuntatasolla paljon voi. Mutta tulo- ja menopuolta tarkastellessa löytyy kyllä tästäkin kirjasta sieltä täältä kohtia ja summia, joihin voidaan puuttua. Konsernihallinnossa elinkeinopolitiikan nimissä on erilaisia avustuksia suuriakin summia kuten esim. Paviljonkisäätiön 900 000 euron avustus, josta vain todetaan, että ”tarve on” – ja raha myönnetään. Olisipa muilla yhtä yksinkertaista! Vähimmäisvaatimus on, että meille ainakin selvitetään, mihin tämä raha menee ja mitä siitä seuraa, ellei sitä tule. Kaikki menokohdat on asetettava kriittisen tarkastelun alle. Esim. ns. ryhmärahasta (500e/valtuutettu/v) luopuminen tuskin veisi valtuustoryhmiä konkurssiin.

Tulopuolella en huomannut, että olisi ennakoitu asfalttikartellituomioiden johdosta kaupungin saatavia, joiden on arvioitu olevan 1,3 milj. Eikä edelleenkään näköjään haluta Kettusrahoja takaisin kaupungin kassaan.