Talousarvion 2011 lähetekeskustelu 25.10.2010
SKP/Riitta Tynjä

Budjettiesityksessä todetaan kaupungin väestörakenteesta ja yleisestä palvelutarpeesta mm. kuinka taloudellisella huoltosuhteella mitattuna Jyväskylä on huonossa asemassa muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna. Keskimääräiset vuositulot v.2008 olivat Jyväskylässä noin 23 000 euroa, kun 10 suurimman kaupungin keskiarvo oli miltei 26 000 euroa. Työttömyysaste oli meillä pari prosenttia vertailukaupunkeja korkeampi. Sen sijaan toimeentulotukea meillä oli myönnetty asukasta kohden 10 euroa vertailukaupunkeja vähemmän. Meillä asuu siis köyhää väkeä; opiskelijoita ja työttömiä, eläkeläisiä sekä pieni- ja keskituloisia palkansaajia. Akateemisesti koulutettujen työttömien määrä on suuri, samoin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien.

Miten tämä budjettiesitys sitten vastaa köyhien ja pienituloisten kuntalaisten palvelutarpeisiin? Lakkauttamalla lähikirjastoja. Nostamalla julkisen liikenteen taksoja. Tarjoamalla palveluseteleitä parisuhdeongelmiin, kotiavun tarpeeseen, palveluasumiseen – miltei mihin vain. Kuntalaisten tarpeisiin vastataan mm. rahoittamalla ralleja, Paviljonkisäätiötä ja kansallista ruokakulttuurikeskus Raparperia.

Budjettiin ei ole mahtunut valtuustoaloitteessa esittämiäni maksuttomia palautuskuoria toimeentulotukiasiakkaille. Niiden kustannukseksi oli arvioitu 63 500 euroa. Sen sijaan Raparperille irtoaa ensi vuonna 50 000 euroa. Molemmat ovat ns. lisätarpeita. Näitä ei tietysti tarvitse asettaa vastakkain. Mutta voi kysyä, mitä arvoja edustaa päättäjä, joka ei näe kaikkein köyhimpien kuntalaisten arjen ongelmia. Tai, kun joudumme priorisoimaan, niin onko 160 000 euroa kuntien historiateosten kirjoittamiseen tärkeämpää kuin Tuulikki Väliniemen aloitteen pohjalta lapsiperheiden kotipalveluun esitetyt kaksi uutta kodinhoitajaa, josta kustannuksen on arvioitu olevan 90 000 euroa.

Tuottavuuden parantaminen on yksi mantra, jota kunnissa tänä päivänä hoetaan. Palvelujen järjestämisen linjausten asettamisen tavoitteena kerrotaan olevan, että palvelujen määrä ja laajuus ainakin osittain supistuvat sekä palvelu- ja laatutaso muuttuvat. Toisaalta sitten kerrotaan suunnattavan toimintaa kuntalaisten hyvinvoinnin edellytysten vahvistamiseen ja sosiaalisen turvallisuuden parantamiseen. Mitähän se käytännössä pienituloisen kuntalaisen kannalta tarkoittaa, kun päättäjille samassa yhteydessä kerrotaan palveluverkkojen tiivistämisestä ja palveluseteleiden lisäämisestä? Ennalta ehkäisevien palvelujen saamiseen uskovat ne, jotka uskovat joulupukkiin.

Tuottavuusohjelman tavoitteena on parantaa tuottavuutta väkeä vähentämällä. Se on hyvin yksioikoinen ja kaavamaisesti yrityselämästä kopioitu toimintatapa. Tuottavuutta voidaan nimittäin kuntapuolella nostaa jopa henkilöstöä harkiten lisäämällä. Esimerkiksi Lotilan nuorisokodissa on kahden henkilötyövuoden lisäämisellä voitu nelinkertaistaa asiakasmäärä ja siten vähentää kalliiden ostopalveluiden käyttöä. Vastaava panostus toimisi varmasti myös muualla ja siksi kannattaisi ennakkoluulottomasti miettiä omaan toimintaan panostamista säästöjen hakemisessa.

Perusturvalautakunta esitti yksimielisesti raamiin lisää 18,2 milj., jotta lakisääteiset palvelut voitaisiin turvata ja vastata palvelutarpeen kasvuun. Tästä ei olisi ollut vara leikata yhtään miljoonaa, kuten kaupunginjohtajan esityksessä kuitenkin on tehty. Jälleen kerran ollaan tekemässä tietoista alibudjetointia soteen – asia, josta kaupunginjohtajan muissa yhteyksissä kiittelemä tarkastuslautakuntakin on useaan kertaan huomauttanut. Esityksessä ei hoitotakuu täysin toteudu mm. välittömän yhteyden saamisessa terveysasemille, eikä suun terveydenhuollossa. Uuden asetuksen edellyttämistä terveydenhoitajista saadaan vain puolet. Vanhus- ja vammaispalveluissa ei ministeriön laatusuosituksen mukaista hoitotyöntekijöiden mitoitusta kyetä kaikin osin noudattamaan. Jos oikein ymmärrän, niin esityksen mukaan Jyväskylä rikkoo lakia. Lautakunnan yksimielinen esitys poikkeaa n. 4 miljoonaa kaupunginjohtajan esityksestä ja siihen tulee mielestäni päästä. Siihen, että palveluiden lisäykset tapahtuvat suurelta osin palveluseteleiden kautta suhtaudun kriittisesti. Kun asiakkaalla ei ole maksukykyä omavastuuosuuteen, hän tarvitsee enemmän seteleitä ja näin palvelun hinta tulee kalliimmaksi kuin omana toimintana.

Opetustoimessa leikkurin vaikutukset näkyvät mm. ryhmäkokojen kasvamisena ja koulunkäyntiavustajien vähenemisenä. Näiden toimien kerrannaisvaikutus voi olla katastrofaalinen ja on turha puhua kuntalaisten hyvinvoinnin edellytysten vahvistamisesta. Molemmilla toimilla on kaupunki lisäämässä työttömyyttä, joka muutoinkin on meillä ennätyskorkea. Väen vähentämisen sijasta kaupungin tulisi panostaa esitettyä enemmän työllistämiseen. Tietojeni mukaan työllisyysbudjetin sisällä ollaan siirtämässä painopistettä nuoriin. Koska rahaa ei tule lisää, toimien seurauksena pitkäaikaistyöttömien tilanne vastaavasti heikkenee. Ei ole oikein, että eri ryhmät työttömissä asetetaan vastakkain. Lisäraha työllistämiseen tulee moninkertaisesti ja monella tapaa takaisin. Yli 6 miljoonan sakkomaksu ei ole Jyväskylän imagolle hyväksi.

Jyväskylässä on aina ollut mielenkiintoinen tapa nostaa esiin slogan ”seinistä sisältöön”. Kouluverkkopäätöksen yhteydessä vuonna 2005 vedottiin, että näin saadaan rahaa opetukseen. Nyt meillä rakennetaan uusia seiniä ja siksi ei ole rahaa opetukseen!

Sivistystoimessa kirjastoverkon kohdalla lie käytetty tätäkin slogania. Lisäksi on nostettu esiin, kuinka kamalaa on, kun meillä on tiloja enemmän kuin vertailukaupungeissa. Olisimme ylpeitä, kun jossain olemme edellä muita! Lautakunta rohkeasti kieltäytyi lakkauttamasta tiloja ja teki uusia visioita. Suunta, jossa meillä olisi jopa nykyistä enemmän monipuolisia palvelukeskuksia lähiöissä, on oikea ja kehittämisen arvoinen. Mutta en kyllä ymmärrä, mikä kirjasto sellainen on kuin esim. Kypärämäkeen on kaavailtu, että on vain lehtilukusali ja joku automaatti.

Kirjastotoimessa on etsitty säästöjä ja keksitty mm. että luovutaan Minnansalin ja pienen luentosalin hallinnoinnista. Jossain tuo homma on kuitenkin hoidettava, joten siinä kustannus vain siirtyy toisaalle. Samoin käy, kun kaupunkirakennepalveluista osa liikenteen menoista siirtyy sivistystoimen ja soten maksettaviksi. Eiväthän tällaiset ole kokonaisuuden kannalta säästöjä. Mutta kun joukkoliikenteen lippujen hintoja nostetaan, niin siinä kyllä lyödään korvalle kaupunkistrategiaa, jossa puhutaan autoriippumattomuuden edistämisestä sekö ekologisen ja kestävän kehityksen mukaisen toiminnan varmistamisesta.

Lopuksi kiitos siitä, että rohkeutta riittää jatkaa mittavaa päiväkoti- ja koulurakentamista, omaa uutta nuorisokotia unohtamatta. Aktiiviselle kansalaistoiminnalle varmasti osaltaan kuuluu kiitos siitä, että Glorian ja Kansalaistoiminnan keskuksen rahoitus on viimein saatu kestävälle pohjalle.