Tampere 24.9.2005
Puheenvuoro Suurlakko 100 vuotta työväen juhlatapahtumassa

Riittääkö 100 vuotta äänioikeutta? - globalisaatio, EU ja demokratia

100 vuotta sitten Suomen työväki yhdisti voimansa kamppailuun, joka avasi tietä monille radikaaleille yhteiskunnallisille uudistuksille. Sen myötä saatiin mm. yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, joka ensimmäisten joukossa maailmassa koski Suomessa myös naisia. Jo 1903 Forssan ohjelmassa vaadittiin äänioikeuden lisäksi mm. välitöntä lainsäädäntöoikeutta kansalle. Tuolloin hyväksyttiin erityinen kunnallinen ohjelma, jossa kiinnitettiin huomiota kunnan vastuuseen mm. sosiaali - ja terveydenhuollon, opetuksen, asuinolojen ja työllisyyden kehittämisessä ja parantamisessa. Kuntien tuli ottaa haltuunsa sellaiset yleiselle hyvinvoinnille tärkeät liikealat, joita se menestyksellä voi hoitaa tai jotka yksityisen hallussa ollen saattavat kunnan jäsenet heistä suuressa määrin riippuvaisiksi. Vuosisadan alun yhteiskunnallinen kehitys oli kiivasta. Alamaisen osassa olleista kansalaisista tuli pikkuhiljaa täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa on ollut ajatuksena turvata kaikille kansalaisille tasaveroiset mahdollisuudet noihin jo Forssan ohjelmassa mainittuihin koulutukseen, asumiseen, riittävään toimeentuloon jne. Näistä perusoikeuksista säädettiin Suomen hallitusmuodossa 10 vuotta sitten. Ironista kyllä; siitä alkaen kansalaisten taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä perusoikeuksia on päättäjien toimesta poljettu maan rakoon erityisen voimallisesti.

Mutta miten pitkälle olemme päässeet suomalaisessa demokratiakehityksessä 100 vuoden aikana?

EU:n perustuslaki on radikaalisti murentamassa äänioikeuden merkitystä. Kansalaisten perusoikeuksia ollaan muuttamassa kauppatavaraksi.

Paikallistasolla demokratia on muuttunut irvikuvakseen. Kunnallisen itsehallinnon nimissä kunnissa on lakkautettu ja yhdistelty lautakuntia, minkä seurauksena päätöksenteossa mukana olevien määrä on jatkuvasti kutistunut. Valtio ei enää säätele, että valtionosuudet tulisi käyttää esimerkiksi terveydenhuoltoon tai opetukseen. Raha menee kunnan pohjattomaan kassaan ja sillä voidaan rakentaa vaikkapa konserttitalo tai hyppyrimäki. Kehysbudjetoinnin myötä yksittäinen valtuutettu ei budjetista päättäessään tiedä, mistä on tullut päättäneeksi. Erilaisilla johtosääntömuutoksilla rivivaltuutettuja hämätään. He saavat kuulla jälkikäteen, että valtuusto ei päätä jostain yksittäisestä kohteesta; lähikoulun tai neuvolan lakkauttamisesta. Päätöksen tekee asiantuntijalautakunta tai pahimmassa tapauksessa päätöksenteko on delegoitu virkamiehelle. Kuntalaiset eivät kuitenkaan vaaleissa valitse virkamiehiä tai lautakuntien jäseniä vaan valtuutettuja.

Kuntalaisille tärkeitä ovat lähipalvelut ja niiden toimivuus. Jyväskylässä on tänä vuonna opetuslautakunta tehnyt päätökset kolmen koulun lakkauttamisesta. Sosiaali-ja terveyslautakunta on päättänyt mm. neuvoloiden, hammashoitoloiden, vanhusten päiväkeskusten ja yhden sosiaaliaseman lakkauttamisesta. Kulttuuri- ja nuorisolautakunta päättänee 3- 5 kirjaston lopettamisesta. Jos lautakunnat pullikoivat vastaan, niin kaupunginhallitus panee ne ojennukseen ja vaatii pysymään annetussa kehyksessä. Kuntalaiset kysyvät tuohduksissaan ja täysin oikeutetusti, kuinka tämä voi olla mahdollista? Eivät he viime syksyn vaaleissa äänestäneet valtuustoon ihmisiä, jotka lupasivat supistaa peruspalveluja. Ihan toisenlaisia olivat puheet ja lupaukset, joihin luottaen ihmiset tekivät äänestyspäätöksensä.

Muutama johtava virkamies ja suurimpien poliittisten ryhmien johtoklikki oli Jyväskylässä päättänyt jo vaalien aikaan, että uuden kaupunginjohtajan myötä pannaan kaupunki ja kuntalaiset oikein matokuurille. Tätä eivät tietysti tienneet isojenkaan puolueiden tavalliset ehdokkaat, joita tarvittiin vain ääniä keräämään. Pienemmätkin poliittiset ryhmät - Skp:tä lukuun ottamatta - kelpuutettiin mukaan ja saatiin näin sitoutettua taloustoimikunnan karmeisiin leikkauksiin.

Vaikka ex-kaupunginjohtaja Kettusen muhkeiden erorahojen myöntäminen ja niistä pienessä piirissä päättäminen nousikin viime vuonna räikeänä esimerkkinä julkisuuteen, niin kyllä sama meno päätöksenteossa on jatkunut Kettusen jälkeenkin. Pieni piiri päättää ja kovin keinoin saa muut pysymään ruodussa. Valtakunnan kovapalkkaisimman kaupunginjohtajamme 1-vuotispäivä-haastatteluun (23.9.05 Ksml) oli toimittaja kysellyt myös päättäjien mielipiteitä yhteistyön toimivuudesta Anderssonin kanssa. ”Johto muodostuu hyvin pienestä joukosta, joka valmistelee asiat pitkälle ennen muodollisia kokouksia. Vaikka kaupunginjohtajan käyttäytyminen ja vuoropuhelu on huomattavasti korrektimpaa kuin edeltäjänsä, niin syvimmiltään demokratia ei toimi sen paremmin kuin ennenkään”. Näin osuvasti totesi joku valtuutettu ja toinen jatkoi: ” Kaupungin virkamiesten valta on edelleen vahvistunut päätöksenteon eri vaiheissa. Me valmistelemme ja te – luottamushenkilöt – päätätte niin kuin me tahdomme”. - Nämä kommentit eivät muuten olleet Skp:n ryhmästä, joten nimettöminä uskaltavat kritiikkiä muutkin esittää. Mehän teemme sen avoimesti omalla nimellämme.

Jyväskylässä on tänä syksynä järjestetty Kuntalaisfoorumeja ensi vuoden budjetin valmisteluun liittyen. Kuntalaki velvoittaa kuntia tiedottamaan ja järjestämään osallistumis - ja vaikuttamismahdollisuuksia kuntalaisille. Siis – onko Jyväskylä nyt uuden johtajansa myötä lisäämässä demokratiaa kunnalliseen päätöksentekoon? Kokemukset näistä tilaisuuksista osoittavat olevan kyse näennäisdemokratiasta. Vaikka tilaisuuden alussa kerrotaankin, että nyt kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa, niin tilaisuuden sisältö ja ilmapiiri on sellainen, että ”Puhu, mitä puhut, mutta päätökset on jo tehty”. Kuulemistilaisuuksissa ehkä kuullaan, mutta ei kuunnella.

Kaupungin työntekijöille järjestettyihin erillisiin henkilöstöinfoihin ei porukkaa ole tullut paikalle juurikaan, eikä keskustelua ole syntynyt. Jos ei työntekijöitä nyt suoranaisesti pelotella niin kyllä apatia ja toivottomuus valtaa alaa, kun saadaan kuulla pääluottamusmiesten neuvottelevan Jyväskylä-sopimuksesta, joka merkitsee 500 työntekijän vähentämistä tällä valtuustokaudella. Vaikka demokraattisia toimintaoikeuksia ei ole lailla kielletty, niin työpaikan menettämisen pelossa ihmiset eivät uskalla käyttää oikeuksiaan. Etenkään kun ay-liikkeen mahdollisesta tuesta ei ole mitään takeita tänä päivänä.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on nyt päivän sana. Pääministeri Vanhasen mukaan tuleva muutos on suurin sitten hyvinvointivaltion – ja sitähän tässä nyt ollaan rytinällä hajottamassa lopullisesti. Mutta kuinka laajapohjaisesti näin merkittävää yhteiskunnallista rakennemuutosta käsitellään ja valmistellaan? Kuntaliitto on järjestämässä pariakymmentä tilaisuutta ympäri maata asian tiimoilta, mutta kas – ketä sinne kutsutaan? Kunnanjohtaja, hallituksen ja valtuuston puheenjohtaja, isompien kaupunkien toimialajohtajia, kuntayhtymien edustajat ja ammattijärjestöjen edustus. Missä ovat kuntalaiset, kun ei edes kunnanvaltuutettuja kutsuta näin tärkeästä asiasta keskustelemaan ja tuomaan esiin mielipiteitään.

Toisaalta tämä kuvastaa hyvin sitä epädemokraattisuutta, mikä esityksiin kunta- ja palvelurakennemuutoksesta itsessään jo sisältyy. Suuremmat kuntakoot ja peruspalvelujen keskittäminen heikentävät ihmisten tasavertaista mahdollisuutta tarvitsemiinsa palveluihin. Päätösvallan etääntyminen ja keskittyminen lisää epädemokraattista vallankäyttöä entisestään.

Jyväskylän virkamies- ja poliittinen johto kehuu kuntalaisfoorumeissa, kuinka ”emme jää odottelemaan valtiovallan toimia vaan määrittelemme Keski-Suomessa itse, miten järjestämme palvelumme taloudellisesti ja tehokkaasti verkostokaupungin puitteissa”. Käytännössähän tämä merkitsee, että palvelut tullaan järjestämään liikelaitoksen, säätiön, osakeyhtiön tms. puitteissa, eikä niistä päätä enää vaaleilla valittu valtuutettu, eikä enää edes asiantuntijalautakunta. Pienen johtoklikin kunnianhimoinen tavoite on, että vuoden päästä syksyllä seudullinen päivähoito aloittaa mahdollisesti liikelaitosmuotoisena. Sitä seuraa vanhustenhuolto, avoterveydenhuolto ja jopa sosiaalityö… Kaukana taitaa niistä demokratia olla!

Mitä voimme tehdä demokratian palauttamiseksi?

Kettusjutun kokemuksen pohjalta voin todeta, että kun löytyy rohkeita ihmisiä, kun saadaan asiaa julkisuuteen ja ihmisten tietoisuuteen, niin hyvä-veliverkostoja voidaan horjuttaa ja joissain asioissa jopa kaataa. (Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 3/05) Meillä pitää olla tuntumaa ja kosketuspintaa tavallisten kadun tallaajien kanssa, luoda yhteisrintamaa ja sitä kautta voimaa ja rohkeutta asioiden esille nostamiseen. Härskien toimintatapojen paljastaminen ainakin hidastaa röyhkeimpiä itsevaltiaita. Epädemokraattinen päätöksenteko pitää tehdä ainakin mahdollisimman vaikeaksi, tietysti mielellään mahdottomaksi.

Suorien kysymysten tai aloitteiden tekeminen, joihin johdon on pakko vastata, on myös hyvä tapa nostaa epäkohtia esille. Kun teimme 19.9. valtuustossa aloitteen, että myös Jkl-valtuutetuilla olisi mahdollisuus osallistua Kuntaliiton tilaisuuteen koskien kunta-ja palvelurakennemuutosta, niin jo seuravana päivänä tuli valtuuston puheenjohtajalta sähköposti, että kutsulista pyritään tekemään niin, että ainakin kaikkien poliittisten ryhmien osallistumismahdollisuus turvataan.

Riitta Tynjä
kaupunginvaltuutettu (komm.)
Jyväskylä