8.10.2005
Speaker´s corner Jyväskylässä
Puheenvuoro/Riitta Tynjä

Vaikka nyt onkin ollut etupäässä lämmin ja aurinkoinen syksy, niin Jyväskylän kunnallispoliittista päätäntää tarkasteltaessa ei voi juuri muuta sanoa, kuin, että kylmä viima ja puhuri käy kuntalaisten niskaan. Rautamarkun ja teurastustyöryhmän käden jälki näkyy kuntalaisten arjessa. Talvea kohden tuisku vain on yltymässä.

Vuosi sitten kunnallisvaaleissa puolueet laidasta laitaan lupasivat 9 hyvää ja 10 kaunista. Yksi lupasi toimia lähipalvelujen säilyttämisen puolesta (vihr), toinen aikoi lisätä uutta henkilökuntaa vanhuspalveluihin (sdp) ja kolmas halusi taata pienet opetusryhmät ja alentaa lasten ja nuorten liikuntapaikkamaksuja (kok). – Nämä olivat poimintoja vihreiden, sdp:n ja kokoomuksen vaaliohjelmista.

Vaalien yhteydessä ei sen sijaan kerrottu, että suurimmat puolueet (sdp, kok. ja kesk) olivat jo tuolloin tehneet sopimuksen, jota on myöhemmin lanseerattu ”talouden kuntoon saattamisoperaatiolla”. Sen nimissä on sittemmin kaikki muut puheet ja lupaukset voitu unohtaa hyvällä omallatunnolla. Tämä on ollut helppoa senkin takia, että kun vielä pari pienpuoluetta (vas + vihr) otettiin mukaan sopimukseen, saatiin näin enemmistö päättäjistä sitoutettua ”ikäviin päätöksiin”.

Keväästä lähtien olemme saaneet kuulla suunnitelmista ja jo päätöksistäkin koskien koulujen, kirjastojen, päiväkotien, vanhusten päiväkeskusten, neuvoloiden, hammashoitoloiden ja jopa yhden sosiaaliasemankin lakkauttamista.

Kunnallisdemokratian nimissä on järjestetty erilaisia tiedotus - ja kuulemistilaisuuksia, mutta henki niissä on ollut ”puhukaa, mitä puhutte, mutta näin on päätetty, muita vaihtoehtoja ei ole”. Alustavat puheenvuorot pyörivät yksinomaan talouslukujen ympärillä ja termi ”talouden tasapainottaminen” on mantra, jota kaikki johtavat poliitikot ja virkamiehet hokevat.

Olenkin puolileikilläni sanonut, että niin kauan kuin virkamiehillä ei ole muuta sanottavaa, riittää, kun meillä on yksi papukaija kaupunginjohtajan ja perustason työntekijöiden välillä – muut joutavat kentälle duuniin.

Johtavat poliitikot ja virkamiehet toimivat ikään kuin muita vaihtoehtoja ei olisi. Ja eihän sellaisia tietysti näe olevankaan, jos hyväksyy lähtökohdaksi mm. EU:n vaatimuksen julkisen sektorin pienentämisestä. Siirtyminen pois Pohjoismaisesta hyvinvointimallista, jossa julkiset palvelut ovat pääosin kuntien tuottamia, on voimakas ideologinen muutos.

On totta, että kuntien taloudellinen tilanne on kurjistunut vuosi vuodelta. Ongelma ei ole yksin Jyväskylän kaupungin. Ja siksi näitä ongelmia ei voikaan ratkaista niin, että kukin kunta omalla hiekkalaatikollaan kaivaa yhtä syvempää kuoppaa kuntalaisilleen.

Tiedämme, että valtio on leikannut kuntien valtionosuuksia 90-luvulta lähtien. Antaessaan kunnille uusia velvoitteita, ei valtio ole vastaavasti antanut taloudellisia voimavaroja niistä suoriutumiseen. Valtion toimenpiteistä johtuen kuntien talous on niin tiukalla, että käytännössä kunnallista itsemääräämisoikeutta ei ole. Johtopäätöksenä tästä ei kuitenkaan ole, että monta köyhää kuntaa yhteen liittämällä saataisiin yksi iso ja rikas kunta. Valtion tulee ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja kantaa osaltaan vastuu kuntien taloudesta.

No, joku voi sanoa, että ” samaa rahaahan se on, valtion tai kunnan – köyhä se on valtiokin”. Mutta näinhän asianlaita ei ole. Eduskunta (jossa muuten Jkl valtuutetuista istuu kymmenkunta) on tehnyt päätöksiä, joilla on mm. annettu suuryhtiöille ja muille hyvätuloisille verohelpotuksia, nyt viimeisimpänä todella törkeä päätös varallisuusveron poistamisesta ensi vuoden budjetissa. On myös päätetty mm. asevarustelumenojen lisäämisestä. Rahapulasta tässä maassa ei siis ole kyse. Kyse on poliittisista valinnoista ja siitä, kenen ehdoilla ja eduksi niitä tehdään. Voimmekin kysyä, kuka on päätännän ytimessä – pääoma vaiko kansa?

Tietysti Jyväskylä on omilla päätöksilläänkin hupuloinut rahoja milloin muhkeisiin erorahoihin, milloin valtakunnan kovapalkkaisimpaan kaupunginjohtajaan, erilaisiin konsulttiselvityksiin ja hankkeisiin. Viimeisimpänä, täysin maanpinnalta irti olevana hankkeena aiotaan käyttää 20 milj. euroa verovarojamme kulttuuripääkaupunkihankkeeseen – siis kaupungissa, joka on mm. lakkauttamassa lähikirjastojaan talouden tasapainottamisen nimissä!

Skp ei ole mukana tekemässä tällaista politiikkaa. Emme ole sitoutuneet lähipalvelujen lakkauttamiseen, kaupungin työntekijöiden vähentämiseen ja kunnallisten palvelujen yksityistämiseen. Linjamme on sama kuin se oli ennen vaaleja. Mielestämme lähtökohtana tulee olla hyvinvointiyhteiskunnan puolustaminen ja kehittäminen sekä kuntalaisten aito kuuleminen.

Sen sijaan, että nyt mennään suin päin miettimättä kunta - ja palvelurakennemuutoksessa kohti suurkuntia, joissa valta keskittyy ja päätöksenteko etääntyy, tulisi meidän ryhtyä tositoimiin demokraattisen hyvinvointikunnan aikaan saamiseksi. Päätöksiä ei pidä tehdä yli ja ohi kuntalaisten vaan nimenomaan yhdessä heidän kanssaan.

Niin myös Jyväskylässä tulisi nyt yhdistää voimat - kuntalaisten, kunnan työntekijöiden ja kaikkien meidän hyvinvointiyhteiskuntaa puolustavien poliitikkojen. Meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta kaupungin päätännässä, mm. ensi vuoden budjetin osalta ihmisen ääni nousee markkinoiden yläpuolelle. Ei alistuta, vaan kamppaillaan sellaisen yhteiskunnan puolesta, jossa ei jyrätä vahvemman ehdoilla vaan pidetään huolta kaikista!

Kuntarakenteen osalta vaihtoehdot on rajattu kolmeen erilaiseen malliin, joista keskustelu halutaan käytävän. Kaikki kolme mallia perustuvat kuitenkin samaan: otetaan käyttöön nykyisiä kuntia suurempi tarkastelualue, josta palveluverkkoa sitten voidaan karsia. Isommasta kartasta katsottuna näitä ja noita terveysasemia, kouluja, vanhusten palvelukeskuksia tai päiväkoteja ei tarvitakaan, sillä voivathan käyttäjät mennä kartan toisiin paikkoihin palvelunsa saamaan. Mikä tahansa näistä malleista siis tarkoittaa toteutuessaan, että palvelut siirtyvät entistä kauemmaksi. Tämä vaikuttaa väistämättä myös palvelun laatuun – onhan palvelun helppo saatavuus yksi laadun osatekijä.

Palvelurakenteen muutos tarkoittaa palvelujen tuottamistavan vaihtamista julkisesta yksityiseen. Tällä tavoitellaan ”tehokkuutta”. Yleinen hokema yksityisten yritysten tuottamien palveluiden paremmasta taloudellisesta tehokkuudesta ei kuitenkaan tunnu kohtaavan käytännön kanssa. Useat esimerkit pelkästään kotimaastakin osoittavat yksityistettyjen palvelujen lisänneen kuntien menoja. Kyseenalaista on myös yksityisen palvelun parempi tehokkuus asiakkaan näkökulmasta. Täytyyhän yrityksen saada taloudellinen tulos jostain: joko julkista palvelua korkeammasta hinnasta tai heikommasta laadusta.

Kuntalaisten mielipiteet on projektissa tyystin sivuutettu, vaikka hanke on historiallisesti merkittävä koko suomalaisen kuntademokratian ja peruspalveluiden kannalta. Nytkin maakunnissa käynnissä oleva ”keskustelukierros” on rajattu vain kunnallisiin päättäjiin ja virkamiehiin. Palveluiden lahtauslinjaan kansalaiset eivät ole päässeet antamaan hyväksyntäänsä myöskään missään vaaleissa. Vielä viime eduskunta- ja kunnallisvaalien alla kaikki nykyiset eduskuntapuolueet olivat palveluiden kehittämisen kannalla, ja tältä pohjalta vaalit käytiin.

Itse kuntauudistuksen perustelua, kuntien rahapulaa, ei kukaan tunnu kyseenalaistavan. Mistä johtuu, ettei kunnilla ole rahaa? Voisiko kuntien tuloja lisätä? Suomi on nyt rikkaampi kuin koskaan. Miksi ei olisi mahdollista säilyttää niitä peruspalveluita, jotka aikanaan paljon köyhemmässä Suomessa voitiin pystyttää? Eduskunnassa päätetyt mittavat veronalennukset, valtavat tulonsiirrot palkkatyön tekijöiltä suurpääoman omistajille ja markkinaehtoinen politiikka ovat syitä siihen, ettei valtiolla ole varaa maksaa suurempia valtionosuuksia kunnille palveluiden tuottamiseen. Ja sehän on tämänkin uudistushankkeen lähtökohta.

Riitta Tynjä
kaupunginvaltuutettu (komm.)
Jyväskylä