SKP:n vappujuhla 1.5.2007 klo 13 Jyväskylässä
SKP:n Jyväskylän piirijärjestön piirisihteerin Satu Kortelaisen avauspuhe

Hyvät toverit ja muut läsnäolijat, tervetuloa SKP:n vappujuhlaan.

Olemme kokoontuneet näihin perinteisiin pirskeisiimme ennen kaikkea ollaksemme äänessä – yleisön mahdollisista vastalauseista huolimatta.

Tarjosimme ääntämme tänä vuonna myös Lounaispuiston lavalle. Sinne se ei kuitenkaan kelvannut. Ymmärrättehän toki, ettei työväenjuhlassa voi puhua kuka tahansa työläinen. Niinpä lavapuhujat lyödään lukkoon puoli vuotta ennen vappua. Vasemmiston yhteistyöpalavereissa voidaan siten keskittyä ratkomaan sellaisia visaisia kysymyksiä kuin kuka seisoo narikassa, kuka voitelee sillivoileivät, kuka luuttuaa lattian.

Hyvät toverit, suomalainen työnjako on ja pysyy.

Ja työtähän näin vappuna kai juhlitaankin – ja ennen kaikkea kai niitä työväestön oikeuksia, jotka saavutettiin vuosikymmeniä kestäneellä taistelulla. Kyseessä ovat siis ne kuuluisat saavutetut edut.

Olen minäkin niistä joskus kuullut.

Kyseessä taitaa olla satunnainen luonnonilmiö, joka vaikutti Suomessa joskus takavuosina. Sitten maamme yli pyyhkäisi lama ja pätkätyöaalto, jotka veivät nuorilta ikäluokilta mennessään ne saavutetut edut.

Hyvät toverit, vietämmekö me jatkossa – näin vappuna - työväentaistelun hautajaisia ja kiinalaisen työn juhlaa? Siltä nämä vasemmiston vappubileet alkavat meidän nuorempien näkökulmasta vaikuttaa.

Suomalaista vasemmistoa on jo pitkään vaivannut vaikea pitkäaikaissairaus nimeltä konsensus. Konsensus aiheuttaa vakavia muistiongelmia – varsinkin vaalien jälkeen, aloitekyvyttömyyttä ja päätöksenteon vaikeutumista. Pitkittyessään konsensusta poteva kärsii myös vaikeista harhaluuloista eli hän mm. kuvittelee, että köyhyyttä ei ole, työttömät ovat laiskoja juoppoja ja ihmisten ongelmat turhaa kitinää.

Tiedättekö mitä yhteistä on vappupallolla ja konsensuspoliitikolla? Molemmat ovat pinnalta katsoen punaisia, sisältä tyhjää täynnä ja parhaimmillaan narun päässä vedettävinä.

Arvoisat toverit, konsensuksen torjuminen vaatii koko väestöön kohdistuvaa mittavaa rokotusohjelmaa. Meidän pitää saavuttaa immuniteetti konsensusta ylläpitäviä ajatustottumuksia kohtaan. Sellaiset käsitteet kuin globalisaatio, kilpailukyky ja talouskasvu lakkaavat kahlitsemasta meitä, kun ymmärrämme sen, etteivät ne eivät saa määrätä meidän osaamme työntekijöinä ja ihmisinä.

Meidän ongelmamme ei ole riittämätön koulutus eikä kalliit työvoimakustannukset eikä edes yrittämisen puute. Ongelmana on, että talouskasvun hedelmät jakautuvat vain pienelle eliitille. Samalla kun suuryritysten omistajat tahkoavat omaisuuksia, kansaa köyhdytetään tietoisesti. Tässä tilanteessa tarvitsemme aivan uudenlaista hyvinvointipolitiikkaa, jolla turvataan ennen kaikkea niiden elämä, jotka pudotetaan yhteiskunnan ulkopuolelle.

Hyvät toverit, meidän on pantava hanttiin. Aiemmat sukupolvet eivät taistelleet oikeuksistaan siksi, että me vesittäisimme ne. Tästä asiasta meidän pitää muistuttaa myös oikeistolaistuneita aatetovereitamme.