Rakennuslautakunnan jäsen Sari Pöyhönen:

HUONOJA UUDISTUKSIA

Jyväskylän rakennuslautakunnassa – kuten muissakin kaupungin elimissä - on ollut esillä erilaisia uudistuksia. Hallinnon uudistuksesta ja organisaatiomuutoksesta tuli puhetta rakennuslautakunnan huhtikuun kokouksessa. Kaikki uudistukset eivät tosin ole edistyksellisiä ja kannatettavia.

Määrä ei takaa laatua – eikä byrokratia ole demokratiaa

Kehittämisjohtaja Sakari Möttönen on valmistellut uudistuksen, joka ei ole kovin uudistusmielinen. Hän esitteli, kuinka ympäristö- ja rakennuslautakunta yhdistettäisiin. Luottamusmiesten määrä pysyisi samana, kuin mitä yhdessä lautakunnassa on. Toki luottamusmiesten suuri määrä ei aina takaa demokratiaa, mutta tässä tapauksessa se tarkoittaisi myös päätösvallan siirtymistä entistä enemmän palkatuille virkamiehille. SKP on Jyväskylässä vastustanut pienen piirin vallankäyttöä ja byrokratisoimista johdonmukaisesti koko kauden ajan, niin valtuustossa kuin lautakunnassakin.

Keinotekoinen kulissiavioliitto

Tässä Möttösen ”uudistuksessa” olisi lisäksi se huono puoli, että asiat kärsisivät. Ympäristölautakunnan käsiteltävänä on paljon tärkeitä asioita: eläin- ja ympäristönsuojelu, kalastus ja metsästys, elintarvikehygieniavalvonta, ynnä muuta. Myös rakennuslautakunnan asiat - luvat, lausunnot ja lakipykälät - vaativat laajaa asiantuntemusta ja perehtymistä. Mielestäni on kaukaa haettua ja keinotekoista liittää yhteen näin erilaisia asioita. Avioliitossa vastakohdat ja erot voivat täydentää toisiaan, mutta että myös lautakunnissa… Ei onnistu.

Rakennustarkastaja esitti lautakunnalle, että se hyväksyy lausunnossaan esitetyn yhdistymisen. Hän kuitenkin muistutti, että esitys on kompromissi. Läheisempi – ja ymmärrettävämpi - yhdistymiskumppani rakennuspuolelle olisi ollut kaavoituslautakunta. Mutta isot pojat olivat tätä mieltä, ja sitä pienet pojat myös kannattivat.

SKP:tä kannatettiin

Lausuin SKP:n vastaesityksen perusteluineen. Esitin, ettei yhdistymistä hyväksyttäisi, ja että lautakunnat jatkaisivat erillisinä ja itsenäisinä. Ensin muiden puolueiden edustajat eivät kommentoineet esitystäni. Kannatusta tuli vasta, kun olin vihjaillut jättäväni eriävän mielipiteen, jos kannatusta ei tule. Sitä tulikin sitten niin paljon, ettei äänestyksessä huono uudistus saanut yhtään kättä nousemaan. Vain yksi äänesti tyhjää. Se oli yllättäen vihreiden edustaja, joka antoi tyhjän äänen, vaikka ympäristöasiatkin kärsisivät yhdistymisestä. Kaikki muut, porvareista vasemmistoliittoon, äänestivät SKP:n ehdotuksen puolesta. Joskus näinkin päin.

Särmää politiikkaan!

Myöhemmin pohdin, että olisiko muiden puolueiden edustajilla ollut uskallusta vastaesitykseen ollenkaan, jos SKP ei olisi tuonut vaihtoehtoa tarjolle. Virkamiesten ehdotuksiin suostutaan yleensä aina ilman mutinoita, ja ei ole ns. munaa vastustaa huonoja esityksiä. Onneksi nyt tuli poikkeus ja rakennuslautakunta sai lausuntoonsa edistyksellisen kannan. Tämäkin tapaus todistaa, ettei taistelu ole turhaa, ja että tarvitaan särmikästä SKP:tä ja periaatteellista, kommunistista kamppailua. Myös kunnallispolitiikassa.

SARI PÖYHÖNEN

Jyväskylä