11.9.2010 kampanjateltalla/Satu Kortelainen

Hölmöläisten peitonleikkuu jatkuu valtion ja kuntien budjeteissa. Nyt ollaan jälleen leikkaamassa työttömiltä, kun työllisyys on kuulemma parantunut. Näin tehdään siitäkin huolimatta, että maassa on edelleen yli 300 000 työtöntä ja pitkäaikaistyöttömien osuus on työttömistä kovassa kasvussa.

Valtion budjetissa työttömiltä leikataan 60 miljoonaa euroa. Jopa tärkeäksi tunnustetusta nuorten työpajatoiminnasta hallitus on leikkaamassa 4 miljoonaa euroa.

Kuitenkin Jyväskylän kaupunki haluaa tukea ja laajentaa nuorten työpajatoimintaa. Koska rahaa tähän ei oikein ole, kaupunki harkitsee isojen kolmannen sektorin tukityöllistäjien rahoituksen leikkaamista useilla tuhansilla euroilla vuodessa.

Toisin sanoen iäkkäiltä pitkäaikaistyöttömiltä ollaan siirtämässä rahaa nuorille työttömille, siitäkin huolimatta, että tämä vastakkainasettelu ei palvele kumpaakaan ihmisryhmää. Vanhempien työllisyyden tukeminen päinvastoin auttaa perheitä pitämään huolta aikuistuvista nuoristaan: parempi taloustilanne merkitsee parempaa elämänhallintaa ja vanhempien jaksamisella on nuorten opiskeluun ryhtymisen kannalta iso merkitys (tutkimustuloksissa vanhempien koulutustausta ja työllisyystilanne yhteydessä nuorten kouluttautumiseen ja työllistymiseen).

Kun toimintarahat pienenevät, järjestöt eivät pysty palkkaamaan pitkäaikaistyöttömiä työhön. Kaupunki maksaa osan palkkakustannuksista eli tietyn euromäärän jokaista työllistettävää kohden. Tästä seuraa toimeentulotukimenojen kasvua, menetettyjä verotuloja ja työllisyyden hoidon laiminlyömisestä aiheutuvan sakkomaksun kovenemista. Jkl pulitti edellisvuonna valtiolle näitä sakkoja 5 miljoonaa euroa.

Eli järjestöjen avustusten leikkaaminen ei edes tuo kaupungille säästöjä, päinvastoin. Lisäksi hallituksen vaatimus työurien pidentämisestä on erittäin omituinen tilanteessa, jossa pitkäaikaistyöttömiltä evätään tukitöihin pääsy. Miten syrjäytetyt ihmiset, jotka eivät kelpaa avoimille työmarkkinoille, voivat pidentää työuraansa?

Käytännössä muihinkin toimenpiteisiin kuin palkkatukityöhön pääsy tulee vaikeutumaan. Jotta voidaan ottaa esim. kuntouttavaan työtoimintaan ihmisiä, tarvitaan ohjausresursseja. Jos pitkäaikaistyöttömiä ei voida palkata ohjaustehtäviin, ei siis voida ottaa kuntoutettaviakaan.

Kuntoutettavien kanssa on tätä nykyä isoja ongelmia, koska julkisen terveydenhuollon riittämättömien resurssien takia kuntouttavaan työtoimintaan tulee yhä sairaampaa porukkaa, josta osa kuuluisi ihan muualle, joko eläkkeelle, mielisairaalaan tai muihin hoitolaitoksiin, ei työpaikoille.

Näin ollen monissa lähiöissä muhii melkoinen syrjäytettyjen armeija. Voi kysyä, mitä tulee tapahtumaan, kun tältä porukalta viedään lähipalvelutkin?

Esimerkiksi Huhtasuolta, toimeentulotukiasiakkaiden luvatusta lähiöstä, on lakkautettu sosiaaliasema, ja Keltinmäestä ja Kortepohjasta on viety neuvolat, vaikka kummassakin lähiössä pikkulasten määrä on kasvussa.

Nyt uhataan taas lakkauttaa kirjastoja eri puolilta kaupunkia, myös Kuokkalasta, jonne se vasta noin vuosi sitten saatiin vuosikausien taistelun jälkeen, ja Kuokkala on kuitenkin 10 000 asukkaan lähiö. Kirjastoja ollaan viemässä myös Keltinmäestä ja Kypärämäestä, joissa asuvilla ei oikein muita lähipalveluja enää olekaan. Lähiöön muuttaakseen on oltava tätä nykyä käytännössä autonomistaja, kun bussin kertalippukin maksaa 3 euroa.

Tilanne herättää monia kiintoisia kysymyksiä.

Miten köyhä pitkäaikaistyötön poistuu kotoaan? Minne hän voi mennä, jos kirjastoa ei ole? Entä miten ihmisen elämä etenee, jos hän ei pääse edes tukitöihin? Millaiseksi ikuisuustyöttömien lapset kasvavat, kun he näkevät äidin ja isän olevan aina työttöminä?

Pystyykö työtön huolehtimaan terveydestään, kun terveysasemalle on pitkä matka ja hoito ja lääkkeet maksavat? Lääkärissäkäynti on ehkä pois ruuasta tai lasten harrastuksista. Entä kun hoitamattomat sairaudet pääsevät pahenemaan, niin onko yhteiskunta valmis maksamaan sairauksien kustannukset? Kuka on viime kädessä vastuussa ihmisen elämästä?

Kun leikkauspäätöksiä tehdään, on syytä muistaa, että leikkauksilla on aina pitkät jäljet, jotka näkyvät sukupolvien ketjussa.