Hyvät toverit,

Vaalilauseeksemme on minulle tuntemattomasta syystä valittu ”Bisnes tuli, toivo meni”. Minusta näyttää siltä, että toivo on loppumassa lähinnä bisnespuolue Kokoomukselta, koska heidän on sitä toivoa oikein talkootyönä köyhillä teetettävä. Köyhien pitää nyt painaa talkoita, jotta rikkaat suursijoittajat eivät menettäisi toivoaan laman kolkutellessa ovella.

Talkoothan eivät sinänsä ole mikään uusi idea: on niitä ennenkin tehty, mm. nälkävuosina 1860-luvulla. Silloin ei ehtinyt muodostua suurtyöttömyyttäkään, kun pantiin joutilas porukka teitä ja kanavia tekemään pettuleipäpalkalla.

Kokoomuksen yhteisvastuullinen toivokampanja tähdänneekin siihen, että kansalaiset voivat jatkossa saada elantonsa talkootyöllä, koskapa veronkevennyksiä tai yleensä ottaen rahaa ei tyhjätaskuille luusereille kannata antaa. Tuloloukku, tuo kamala mörkö, veisi ne köyhien rahat joka tapauksessa, näin on valtiovarainministerimme todennut. Julkisia palveluja karsimalla ja palvelumaksuja korottamalla maamme hallitus samalla siistii tehokkaasti työttömyys- ja sairastavuustilastoja.

Yhtenä vaihtoehtona on myös ns. ”Kataisen mummolan piha”, jossa sitkein köyhälistön osa voidaan saunan takana lopettaa, ellei sitten onnistuta opetustoimen resursseja vähentämällä tuottamaan riittävästi ampuma-aseisiin hurahtaneita sekopäitä, jotka ottavat liikaväestön harvennuksen sydämenasiakseen.

Demarit ovat toimineet takavuosina tässä säästötalkooasiassa rohkeina edelläkävijöinä, mistä porvarihallituksen on nyt syytä olla syvästi kiitollinen. Lipponen kumppaneineen opetti tehokkaasti meille kaikille, että leikkaustalkoisiin on osallistuttava ihan jokaisen eli jokaikisen köyhän tässä maassa.

Eduskuntapuolueet - kokoomus etunenässä – vaikenevat mieluusti myös yhdestä pikkujutusta eli siitä, että käytännössä köyhät ovat tehneet lamasta saakka talkoohommia ilmaisina harjoittelijoina ja puoli-ilmaisina työntekijöinä liikeyrityksissä ja kunnan ja valtion palveluksessa. Elinkautista talkootyötä on aiemmin ollut tapana kutsua orjuudeksi.

Hyvät toverit, meidän ei pidä kommunisteina tässä tilanteessa menettää toivoamme – eikä toivon menetykseen tietysti ole syytäkään, koska meillähän ei tunnetusti ole isoja bisneksiä menetettävänä.

Meidän pitää muistaa, että niin kauan kuin on kommunisteja, on köyhilläkin vielä toivoa. Meidän periaatteenamme tunnetusti on ihmisarvoisen toimeentulon järjestäminen kaikille ihmisille. Siihen päästään ns. Robin Hood-menetelmällä eli ottamalla rikkailta ja antamalla köyhille. Tuloloukut on mielestämme viritettävä niille, joilla jotakin loukutettavaa on!

Jos ihmiset nyt ymmärtävät sankoin joukoin vielä äänestääkin kommareita, niin köyhien tulevaisuus alkaa olla suorastaan toivoa täynnä. Hyvät toverit, tulevana kahtena viikkona ei sanoja kannata säästellä. Nyt jos koskaan voi ottaa kaiken ilon irti kommunistina olemisesta. Vertailun vuoksi totean, että tällä hetkellä ainakin minusta olisi perin hankalaa olla esimerkiksi Anne Holmlund tai Jyrki Katainen.

Haluan SKP:n Jyväskylän piirijärjestön puolesta vedota teihin kaikkiin läsnä oleviin, seuraavan julistuksen muodossa: ”Kaikkien kuntien persaukiset, liittykää meihin vaaliuurnilla!”

Satu Kortelainen
SKP:n Jyväskylän piirijärjestön piirisihteeri
kuntavaaliehdokas
SKP