Ketä kuullaan kuntauudistuksessa?

Hallitus on käynnistänyt kunta ja palvelurakenteen rajun ja nopean muutoshankkeen, jollaisesta ei ollut mitään puhetta ennen viime syksyn kunnallisvaaleja. Hankkeen valmistelussa ei aiota kysyä mitään kuntalaisilta.

Vaikka tässä tilaisuudessa onkin paljon väkeä, on tänne kutsuttu luottamushenkilöistä vain johtoporukkaa. Rivivaltuutetulla ei ole tänne asiaa. Siksi tuntuikin irvokkaalta lukea sunnuntain Ksml:sta, kun maakuntajohtaja Anita Mikkonen tähän tilaisuuteen viitaten totesi, että täällä pääsemme kuulemaan tavallisen keskisuomalaisen näkökulman. Noinkohan tämä väki täällä sitä edustaa?

Saman päivän lehdessä kristillisdemokraattien Paavo Niiles ja Toimi Kankaanniemi osoittivat mielestäni oikeaan suuntaan todetessaan kirjoituksissaan, että ”Suuret hallintomallit etäännyttävät kansasta” ja että ”Valtion on maksettava velkansa kunnille”. Pääongelmiahan kunnissa ovat valtion toimesta tapahtuneet kuntien rahoituksen leikkaukset, palvelujen saatavuuden eriarvoisuus sekä kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien puute. Näitä ei ratkaista sillä, että huomio suunnataan rakenteisiin ja ryhdytään kisaamaan lakkautettavien kuntien määrällä.

Meille sanotaan, että tässä rakennemuutoksessa kaikki mallit ovat aidosti auki. Mutta mitä aitoa keskustelua on se, jos vaihtoehtoina on vain, lopetetaanko kunnista 80 vai 90 prosenttia?

Palvelujen keskittämistä suuriin yksiköihin perustellaan tehokkuudella ja säästöillä. Tämä on kuitenkin kestämätön perustelu, sillä kunnallisia palveluja koskevat vertailut osoittavat suurten yksiköiden olevan lähes poikkeuksetta kalliimpia ja tehottomampia.

Tämän hankkeen taustalla vaikuttaa eduskuntapuolueiden sitoutuminen EU:n politiikkaan, joka tähtää kilpailuttamisen ja yksityistämisen laajentamiseen julkisissa palveluissa sekä alueellisen kehityksen keskittämiseen. Myös vallalla oleva suuntaus suurituloisten verotuksen keventämisestä johtaa loogisesti kuntien rahoituksen kiristymiseen.

Muutoksesta käydyssä keskustelussa on jäänyt turhan vähälle huomiolle se, että hankkeen tavoitteena on myös julkisten palvelujen muuttaminen yhä laajemmin markkinaehtoisiksi. Ministeri Pekkarinen tosin täällä valitteli, kuinka ”julkisia palveluja tuotetaan liian paljon julkisina palveluina”. Tilaaja-tuottaja –mallit, kilpailuttaminen ja yksityistäminen syrjäyttävät pohjoismaisen hyvinvointimallin perustavat ideat kunnallisista palveluista jokaiselle asukkaalle kuuluvina perusoikeuksina. Samalla kunnallisen demokratian ja itsehallinnon korvaa entistä laajemmin yhtiövalta. Kuitenkin kansa on valmis jopa maksamaan lisää veroja saadakseen julkisia palveluja. Miksi päättäjät toimivat itsepintaisesti päinvastaiseen suuntaan?

Kunta- ja palvelurakenteen muutosten valmistelussa on otettu täysin nurinkurisesti lähtökohdaksi sopeutuminen juuri niihin kehityspiirteisiin, jotka ovat nykyisten ongelmien keskeisiä syitä. Jatkuva työttömyys, köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntyminen, väestön ikääntyminen ja monet muut tekijät lisäävät kuntien palvelujen kehittämisen tarvetta. Kun valtiovallan taholta esitetään ongelmien ratkaisuksi kuntien yhteen liittämistä ja suurkuntien muodostamista, ollaan täysin hakoteillä. Hallituksen tulisi kantaa vastuunsa kuntien taloudesta omalta osaltaan ja perua valtionosuuksien leikkaukset ja maksaa kunnilta ottamansa pakkolainat. Ilman näitä toimia kaikki laatikkoleikit ovat turhia. Tarvitaan seuraavia toimenpiteitä:

Ennen rakenteita koskevia ratkaisuja tulee kartoittaa kuntalaisten ja kunnan työntekijöiden kanssa nykyisten palvelujen puutteet ja kehittämistarpeet. Tällaisen kartoituksen pohjalta pitää asettaa tehtävät palvelujen kehittämiseksi.

Kunnissa on syytä lopettaa lyhytnäköinen ”säästäminen” henkilöstön kustannuksella. Sen sijaan, että edessä oleva suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle nähtäisiin mahdollisuutena vähentää työntekijöitä julkiselta sektorilta, tulee kuntien vetovoimaisuutta työpaikkoina parantaa mm. muuttamalla määräaikaisia työsuhteita vakituisiksi.

Sen sijaan, että päätösvaltaa keskitetään entisestään ja viedään se etäämmälle kuntalaisista, on kehitettävä osallistuvaa demokratiaa, jossa kuntalaisilla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa myös vaalien välillä. Suurkuntien sijasta tarvitaan lisää lähidemokratiaa.

Lisäksi on syytä ottaa huomioon EU-lainsäädäntöön liittyvät julkisten palvelujen pakkokilpailuttamisen uhkat. Kunnat voivat suojautua niitä vastaan välttämällä kilpailuttamista, yhtiöittämistä ja ulkoistamista.

Summa summarum

* Kuntien rahoitusta tulee vahvistaa ja valtion tulee kantaa vastuunsa.

* Toimintojen keskittämisen sijasta lähipalveluja tulee kehittää.

* Päätösvaltaa ei tule keskittää ja viedä etäämmäksi vaan osallistuvaa demokratiaa ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia tulee lisätä.

* Kuntalaisten aito kuuleminen tässä hankkeessa on ensiarvoisen tärkeä asia.

Lopuksi vielä yksi konkreettinen ehdotus; kun kunnat antavat hankkeesta lausuntonsa, ne tulisi käsitellä kuntien valtuustoissa, vaikka johtosäännön mukaan toimivalta asiassa olisikin hallituksilla.

Kunta- ja palvelurakennehankkeen alueseminaari
18.10.2005 Jyväskylässä
Skp:n ryhmäpuheenvuoro/Riitta Tynjä