Valtuusto 30.10.2006/ Asia n:o 135 Talousarvion lähetekeskustelu
Jaana Haapasalo

Talousarvioesityksen yleisperusteluista luin erittäin iloisena sen, että kaupungin yhtenä strategisena kehittämishankkeena ensi vuonna on hyvän hallintotavan ja ohjausjärjestelmän kehittäminen. Tästä avauksesta kaupunki ansaitsee kiitokset. Kaupungin hallintokulttuurissa ja johtamisjärjestelmissä on jo pitempään erityisesti sosiaali- ja terveystoimessa ollut vakavia puutteita. Ihmiset ovat joutuneet hakemaan oikeuksiaan oikaisuvaatimusten, kantelujen ja valitusten kautta sen sijaan, että ratkaisuja kiistoihin olisi haettu ajoissa keskusteluin ja epäkohtiin puuttumalla. Kaupungin lakimiestenkään tavoitteena ei ole ollut lukea lakia oikein eikä huolehtia kaupunkilaisen oikeusturvasta vaan etsiä keinotekoisia perusteluja väärinkin toimineiden virkamiesten puolustukseksi. Tämä on johtanut esimerkiksi siihen, että virkamiehet ovat toimineet esteellisinä päätöksentekijöinä lakimiehen neuvosta.

Erilaisten kantelujen ja valitusten määrä sosiaali- ja terveystoimessa on myös lisääntynyt huolestuttavaa tahtia, ja lääninhallitus ja muut tahot ovat vaatineet kaupungilta selvityksiä. Hyvän hallintotavan vastaisesti sosiaali- ja terveystoimen virkamiesjohto on lähtenyt siitä virheellisestä oletuksesta, että virkamieskoneisto on aina oikeassa ja asiakas väärässä. Virkamiehet näyttävät sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksessa olevan ensisijaisesti lojaaleja toisilleen – ulkopuolisten mielipiteistä ei juuri piitata. Johtaviakin virkamiehiä on valittu sisäisellä haulla ainoina hakijoina tehtäviinsä, ja siitä seuranneet kiitollisuudenvelat ja lojaliteetit ovat lahottaneet toimintakulttuuria. Virheellisesti toiminutta kollegaa puolustellaan, vaikka hyvä johtaminen edellyttäisi toiminnan ohjaamista oikeaan suuntaan. Pahimmassa tapauksessa myös luottamushenkilöt uskovat sinisilmäisesti virkamiesten vakuutteluihin ja tekevät virheitä heidän vanavedessään.

Kunnan asukas nähdään liian usein kaupungin vastapuolena sen sijaan, että virkamies mieltäisi asemansa asukkaiden palvelijana. Kuvaavaa on se, että kun kaupunki häviää jutun esimerkiksi hallinto-oikeudessa, virkamies kommentoi siihen tapaan, että ”kaupunki sai nyt vähän takkiinsa” – ikään kuin kaupunki olisi kaupunkilaisen vihollinen ja vastustaja, joka häviää tai voittaa taistelun. Kaupungin virkamiesten palkan maksaa veronmaksaja, ja he ovat olemassa asukkaita – eivät toisiaan – varten.

Hyvä hallinto tarkoittaa sitä, että virkatoiminnassa ja johtamisessa noudatetaan keskeisiä oikeusperiaatteita, kuten objektiviteettia ja tasavertaisuutta. Tärkeää on myös huolehtia riittävästä tiedottamisesta ja kaikkien osapuolten oikeusturvasta ja vaikutusmahdollisuuksista. Jyväskylän hallintokulttuuri turmeltuu helposti, ellei virkamiehillä ja luottamushenkilöillä ole raudanlujaa ammattietiikkaa ja oikeudentuntoa. Hallintokulttuurin kehittäminen onkin aloitettava heti tarkastelemalla kriittisesti etenkin sosiaali- ja terveystoimen johtamismenetelmiä.