Valtuusto 21.8.2006/ Asia n:o 113 Jyväskylän kaupungin hyvinvointikertomus
valtuutettu Riitta Tynjä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat

Kunnan hyvinvointikertomuksen laatiminen ja sen käsitteleminen laajasti eri tahoilla on hyvä asia. Mutta jos työskentelyn aikana esiin nousseet epäkohdat ja muutostarpeet jäävät vain paperille ilman konkreettisia tekoja niiden korjaamiseksi, silloin on mielestäni kertomuksen laadintaan käytetty aika mennyt hukkaan.

Tämän kertomuksen laadintaan on osallistuttu kaupungin eri hallintokunnissa, mikä tässä prosessissa on ehkäpä kaikkein parasta. Kysehän ei ole vain sotepan asioista. Olen itse osallistunut pariin asiaa käsittelevään tilaisuuteen ja läsnäolijoita on ollut muista hallintokunnista ihan ilahduttavasti, mutta sotepasta oikeastaan hävettävän vähän.

Näin oli esim. toukokuisessa tilaisuudessa Minnansalilla, kun kertomusta esiteltiin kuntalaisille. Siellä virkamiesten taholta korostettiin, että kyse ei ole nyt toimenpidelinjauksista vaan tässä kuvataan hyvinvointiin liittyviä eri tekijöitä ja että kertomus tullaan käsittelemään valtuustossa ennen ensi vuoden budjetin käsittelyä. Ja nythän se on käsissämme.

Toivon, että osaisimme kertomuksesta esiin nousevista asioista vetää oikeita johtopäätöksiä ja tehdä ensi vuoden budjetin osalta siten järkeviä ja viisaita päätöksiä. Rohkeutta järkevien päätösten tekemiseen kuntalaistilaisuudessa päättäjille toivotettiin. Eikä tässä rohkeudella tarkoitettu sosiaali - ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Raimo Sopon poliitikon rohkeudeksi kehumaa – rohkeutta lakkauttaa lähikoulu tai vastaava. Päinvastoin lyhytnäköisten säästöpäätösten kalleudesta meitä päättäjiä varoiteltiin. Valtuutettujen tulee nähdä kokonaisuus ja huolehtia siitä, että leikkaukset yhdellä sektorilla eivät kaadu toisen yksikön tai kuntalaisen menojen kasvuksi.

Tämän asian päätösesityksessä ehdotetaan, että hyväksymme hyvinvointikertomukseen sisältyvät strategiset linjaukset paitsi tausta-aineistoksi, myös perustaksi talous - ja toimintasuunnittelulle.

Ehdotetuista strategisista linjauksista tuossa Minnansalin tilaisuudessa nousi keskustelussa voimakkaasti esiin kaksi strategiaa: ”Ennaltaehkäiseviä toimintamuotoja on kehitettävä” sekä ”Heikoimmassa asemassa olevien selviytymistä on tuettava”. Vaadittiin konkreettista luetteloa siitä, mitä näiden strategioiden suuntaisia toimia aiotaan tehdä.

Kaupunki on vuosi sitten tehnyt päätöksiä, joiden seurauksena on jo lakkautettu lukuisia lähipalveluita mm. vanhusten päiväkeskuksia, neuvoloita, hammashoitoloita ja jopa yksi sosiaaliasema. Lisää lienee loppuvuodesta tulossa esim. kirjastojen osalta. Kyllä tällaiset päätökset lyövät korvalle edellä mainitsemiani strategisia linjauksia.

Kertomuksen yhteenvedossa todetaan hyvinvoinnin edellytysten olevan olemassa, mutta ei sitten pureuduta siihen, miksi työttömyys on säilynyt korkealla tasolla, miksi hyvinvointierot ovat kasvaneet ja miksi huono-osaisuuden ongelmat ovat tiivistyneet. Kuntalaisten hyvinvoinnista huolta kantavina meidän tulee toimia näiden asioiden muuttamiseksi ja siksi niiden analysointi on tärkeätä.

Jos työttömyydestä todetaan pitkäaikaistyöttömyyden kohdistuvan erityisesti yli 50-vuotiaisiin, voi joku vetää johtopäätöksen, että aikahan hoitaa kohta tämän ongelman eikä meidän tarvitse tehdä sille mitään. Mutta moni sentään tietää pitkäaikaistyöttömyyden moninaiset seuraukset ihmisen elämässä ja lisäksi sen, että tästä seuraa pieni eläke ja köyhä vanhuus. Emme voi seistä tumput suorina tämän asian kanssa vaan työllistämiseen on löydyttävä rahaa.

Yhteenvedossa todetaan myös lastensuojelun tarpeen kasvaneen 2000-luvulla. Mitä ovat kaupungin vastaukset tähän ongelmaan? Nuorisotilojen, neuvoloiden, jopa yhden nuorisokodin lakkauttaminen vievät tyystin väärään suuntaan. Perheet, lapset ja nuoret tarvitsevat tukea, eikä sitä saa, ellei ole ihmisiä tukea antamassa – eivät koneet vastaa inhimilliseen hätään perheissä. Kuitenkin juuri näitä ihmisiä, kaupungin työntekijöitä on vähennettävä taloustoimikunnan ohjeen mukaisesti 10% riippumatta palvelutarpeiden kasvusta.

Lopuksi todetaan, että on menty piirun verran parempaan. Yhtenä mittarina siinä nostetaan esiin toimeentulotukea saaneiden määrän alentuminen. Mutta moni meistä tietää, että ei tämä näin yksiselitteistä ole. Kun toimeentulotuen myöntämiskriteerejä on tiukennettu, on moni jäänyt tuen ulkopuolelle, vaikka taloudellinen tilanne ei olisi yhtään parantunut. Ja kun tukea pääsääntöisesti käsitellään vain kirjallisten hakemusten pohjalta, ei ihmisen hätä välity työntekijälle ja ennalta ehkäisevät toimet jäävät tekemättä. Niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin kalliimpia laskuja maksetaan sitten jonkin ajan kuluttua.

Tästä hyvinvointikertomuksesta joku totesi tuossa kuntalaistilaisuudessa, että siinä annetaan kovin positiivinen kuva kaupungista, näytetään ulospäin, että kilpi on kiillotettu. Mutta mitä se onkaan sisältä? Tässähän mm. kuvataan palveluverkkoa kehuen esim. Keltinmäen ja Kortepohjan monipuolisia julkisten palvelujen solmukohtia. Kehutaan kuinka koululaiset asuvat linnuntietä mitattuna niin ja niin lähellä koulua. En tiedä, onko jyväskylässä opetettu koululaiset lentämään vai mikä järki on tällaista ilmausta käyttää. Ehkäpä äidit lapsineenkin jo lentävät Kortepohjasta Tapionkadulle neuvolaan.

Kunnan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien osallistumismahdollisuuksien turvaamiseksi kertomuksesta pyydettiin kuntalaisilta palautetta. Sitä myös saatiin. Mutta ihmetyttää, kun esittelytekstissä todetaan, että saatu palaute otetaan huomioon vasta seuraavan hyvinvointikertomuksen valmistelussa, joka käynnistetään seuraavan valtuustokauden alussa. Ei tällainen menettely anna kuvaa, että palautetta ihan oikeasti edes haluttiin.