Valtuusto 5.6.2006 Asia 74 Henkilöstökertomus
valtuutettu Jaana Haapasalo

Henkilöstökertomus on aina perinteisesti ollut kiinnostavaa luettavaa, ja varsinkin tänä vuonna kertomuksen väliotsikointi on erityisen mielenkiintoista. Otsikoissa nimittäin todetaan hieman liioittelevasti, että ”Meillä on tulevaisuudessa riittävä, ammattitaitoinen henkilöstö” tai että ”Henkilöstön palkkaus ja kannustuskeinot oikeudenmukaisia”. Pienipalkkaisen, kahden tai kolmen työntekijän työt tekevän kaupungin työntekijän on varmaan mukava lukea tällaista. Viime vuoden henkilöstökertomukseen verrattuna juuri mikään ei ole henkilöstöpolitiikassa muuttunut – paitsi ehkä huonompaan suuntaan. Kaupungin henkilöstön kiire on jatkunut entiseen tapaan, mutta nyt sairauspoissaolotkin ovat ampaisseet nousuun. Toinen kielteinen muutos on se, että henkilöstön määrä on taloustoimikunnan asettaman tavoitteen mukaisesti lähtenyt laskuun. Lisääntyvää työmäärää on siis hoitamassa entistä pienempi ja sairaampi joukko kaupungin väkeä. Henkilöstökertomuksen rivien välistä puhuu entistä kiireisempi työntekijä. Vuoden 2004 henkilöstökertomuksessa lähes 70 % työolobarometrin vastaajista oli sitä mieltä, että työtahti oli kiihtynyt ja kiire lisääntynyt. Yhtä suuri osuus koki, ettei ehdi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi. Myös lisä- ja ylitöiden osuus tehdystä työajasta oli tasaisesti kasvanut vuodesta 2001 vuoteen 2004. Jostain syystä tämän vuoden henkilöstökertomuksesta oli jätetty pois työolobarometrin yksityiskohtaisempi käsittely. Olivatko tulokset niin hälyttäviä, ettei niitä enää kehdattu esitellä valtuustolle? Henkilöstökertomuksen mukaan kaupunki on osallistunut työstressitutkimukseen. Kaikesta päätellen se onkin varsin aiheellista.

Yksi krooninen ongelma kaupungin henkilöstöpolitiikassa on se, että yhä lisääntyvistä työtehtävistä ei makseta riittävästi palkkaa muille kuin ehkä ylimmälle johdolle. Palkkaus ei lisää kaupungin houkuttelevuutta työnantajana. Varsinkin naisten kuukausiansiot kaupungilla jäävät alhaisiksi. Henkilökohtaisten lisien ja tulospalkkioiden kaltaisten kannustuskeinojen käyttäminen ei korjaa alhaisen palkkauksen ongelmaa eikä muutenkaan ole mielestäni järkevää, koska se ei takaa työntekijöiden tasa-arvoista kohtelua. Esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimessa on usein mahdotonta yksiselitteisesti mitata työn tuloksia, joten vaarana on, että hyvänä tuloksena pidetään sellaista työtä, josta on ollut toimialalle seurauksena säästöjä. Silloin palkitaan työntekijöitä, jotka saavat aikaan säästöjä vähentämällä kuntalaisille myönnettäviä palveluja tai etuuksia. Palkinnoista puheen ollen henkilöstökertomuksessa kiinnitti huomiota se, että kannustamisen keinoiksi on otettu myös erilaiset palkinnot. Vuoden kehittäjä, Vuoden esimies ja Vuoden työntekijä valittiin jo kolmannen kerran. Tuntuu kyllä jotenkin vähättelyltä, että näinkin isossa kaupunkiorganisaatiossa valitaan vain yksi Vuoden työntekijä. Palkinnot voisi ehkä jättää vähemmälle ja suunnata toimet kaupungin matalapalkkaisten työntekijöiden palkkauksen korjaamiseen sitovan suunnitelman mukaisesti.