Kannanottoja




Oikeus aborttiin vai oikeus perheeseen?

On vaikea kuvitella, että yksikään nainen joutuisi kohtaamaan henkilökohtaisempaa ja vaikeampaa haastetta kuin päättää kuinka toimia suunnittelemattoman raskauden sattuessa. Jos valinnanvapauden tässä tilanteessa poistaa, kieltää samalla naisen oikeuden omaan ruumiinseensa ja omasta elämästään päättämiseen. Pakotettu äitiys ei ole sama kuin omasta vapaasta tahdosta syttyvä rakkaus lasta kohtaan.

Yhteiskunnallinen lisääntymisen patologisointi - lapsen saamisen esittäminen elämän loppuna ja ikuisena ikeenä harteilla on minusta monin verroin vaarallisempaa kuin se että yhteiskunnassamme vallitsee mahdollisuus valita.

Olisikin tärkeä puhua oikeudesta äitiyteen ja vanhemmuuteen. Usein asenteet ja vaatimukset nimittäin tuntuvat hurjilta - kuin vanhemmuus olisi vain niitä varten, joiden koko elämä on jo valmis. Täytyy olla lupa ryhtyä äidiksi silloin kun se itselle sopii, ei vain silloin, kun yhteiskunta antaa siihen luvan.

Raskaudessa tai sen keskeyttämisessä ei koskaan ole kyse pelkästään fyysisestä toimenpiteestä - kyse on aina kokonaisesta elämästä ja yhtä hyvin äidin oikeudesta omaan ruumiiseensa, kuin lapsen oikeudesta oikeaan äitiin. Jos tietää olevansa haluton tai kyvytön sitoutumaan äitiyteen, on varmasti parempi molemmille osapuolille, että raskaus keskeytetään.

Todellinen lääke lisääntyviin abortteihin ei ole niiden kieltäminen vaan tuntuva korotus lapsilisään sekä heikoimmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien perheiden tukeminen. Vastuullinen äiti ei synnytä lasta jos on epävarma siitä, onko lapselle varaa ostaa ruokaa. Abortteja vastustavat voisivat suunnata tarmonsa viisaammin taistelemalla taloudellisesti turvatun lapsuuden puolesta.

Toisaalta abortti arkipäiväistyy osittain siksi, että siihen liittyy niin vahva itse valitsemisen ajatus. Ikäänkuin meillä ei olisi lupa surra omaa riittämättömyyttämme, kykenemättömyyttämme äitiyteen.

Auttaisiko sarja-abortoijaa syyllistämistä enemmän pysähtyminen, lempeys ja läsnäolo, jotka antaisivat tilaa surulle, pettymykselle ja vihallekin? Olen siitä itsepäinen humanisti, että ajattelen lempeyden aina auttavan pakottamista, rankaisemista ja syyllistämistä pidemmälle.

Ihmisinä olemme aina oikeutettuja tekemään valintoja ja velvoitettuja kantamaan niistä vastuun - tämä oikeus kuuluu myös jokaiselle naiselle.

HANNA ERA
kansanedustajaehdokas (komm.)
Jyväskylä