Pyhä yksinkertaisuus!

Minä olen viime aikoina tuumiskellut viime vuosien muotisanaa globalisaatiota. Se tuntuu olevan jotakin niin suurta, jopa jumalista, että kukaan ei siihen voi vaikuttaa. Se tekee mitä tahtoo, ihminen ei sille mahda mitään.

Globalisaatio käskee Nokian johtajia viemään työpaikat Suomesta ja Euroopasta Aasiaan. Toteltava on. Se käskee teollisuusjohtajia ajamaan alas Suomen metsäteollisuuden. Ei voi mitään. Globalisaation syytä on se, että USA:n rikkaimpien ihmisten (lue: miljonääripankinjohtajien) töpätessä islantilaiset asuntovelalliset tekevät henkilökohtaisen konkurssin. Minkäs teet.

Tästä kaikesta huolimatta globalisaatio yleensä nähdään positiivisena asiana. Meistä kaikista tulee aitoja maailmankansalaisia. Tiedotus- ja viestintäteknologian viimeaikaisen kehityksen ansiosta globalisaation on sanottu pienentävän maailmaa. Tiedonkulku on nopeaa ja ihmisillä on monia keinoja olla toisiinsa jatkuvasti online-yhteydessä.

Se näyttää pelkästään hyvältä asialta, mutta oikeasti ei sitä ole. Maailma näyttää kyllä pienenevän, mutta oikeasti ihmisten välinen välimatka kasvaa. Tässä piilee suuri uhka, joka Suomessakin on viime aikoina konkretisoitunut surullisella tavalla.

Kommunikaatio on mielestäni aina puutteellista, kun se ei tapahdu kasvokkain. Esimerkiksi internetissä kirjoitellessa ihmiseltä jää näkemättä oman viestinsä todellinen vaikutus keskustelukumppaniin. Keskustelusta puuttuvat ilmeet, eleet, äänensävyt, koko kehonkieli eli kaikkinainen aito tunteiden ilmaiseminen. Teksti näyttöpäätteellä ei millään voi korvata inhimillistä kohtaamista. Meidän hieno teknologiamme, jonka piti yhdistää ihmisiä mahdollistaakin täydellisen syrjäytymisen.

Vika ei ole teknologiassa itsessään, se on taas siinä kasvottomassa globalisaatiossa. Se on vienyt ihmiseltä itseisarvon ja korvannut sen välinearvolla. Se vie ihmiseltä itsetunnon hänen kokiessaan, ettei hän voi vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Ympyrät ovat ihmisyksilölle yksinkertaisesti liian suuret.

Eihän tämä näin voi mennä! Haastan kaikki lukijat mukaan ”liian isojen ympyröiden” vastaiseen taisteluun. Vaaditaan Uudelta Jyväskylältä asukaskeskeisempää asioiden hoitoa. Vaaditaan aitoa paikallisdemokratiaa, kaupunginosalautakuntia, joilla on päätösvaltaa omilla alueillaan. Vastustetaan liian suuria lautakuntia. Sosiaali- ja terveyslautakunnat erikseen, samoin tarvitaan oma nuorisolautakunta.

Ehdotan, että tulevat valtuutetut velvoitetaan säännöllisesti käymään naamat vastakkain kuulemassa, mitä kaupunkilaisilla on sanottavaa yhteisten asioiden hoidosta. Tämän voisi hyvin järjestää vaikkapa kirjaston eri toimipisteissä. Hallinto on ihmisiä varten eikä päinvastoin.

Vaaditaan, että meitä koskevia asioita hoidetaan oikeasti meidän lähellämme. Kehitetään kansalaisaloitejärjestelmää oikeasti toimivaksi. Muutokset on tehtävä nyt Uutta Jyväskylää luotaessa, myöhemmin se on vaikeampaa.

Haastan lukijat äänestämään valtuustoon ihmisiä, jotka tuntevat tavallisen kaupunkilaisen arjen omakohtaisesti. Aivan uudenlainen yhteisöllisyys on herätettävä, ettemme me ihmiset täysin vieraannu toisistamme. Sanotaan tänään samassa taloyhtiössä asuvalle ihmiselle hyvää päivää. Kysytään töissä vieraammaksi jääneeltä työkaverilta, että mitäs sulle kuuluu. Hoidetaan tästä eteenpäin työmme ja toimemme avoimin käsin. Yhdessä me pystymme siihen.

Jari Pirhonen
hoiva-alan ammattilainen
kuntavaaliehdokas
SKP