Asia n:o 30 Jyväskylän kaupungin asunto-ohjelman hyväksyminen vuosille 2006-2008
SKP:n valtuustoryhmä 6.3.2006 / valtuutettu Riitta Tynjä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Asuminen on ihmisen perusoikeus ja jokaisella kansalaisella tulisi olla mahdollisuus kohtuullisiin asumisolosuhteisiin. Ilmaston lämpenemisestä huolimatta näillä leveysasteilla tarvitaan seiniä ympärille ja kattoa pään päälle. Onkin tärkeää, että me täällä valtuustossa vuosittain keskitymme käsittelemään Jyväskylän ja seutukunnan asuntoasioita. Hyväksymällä asunto-ohjelman valtuustossa osoitamme ymmärtävämme asian merkityksen. Liian monet asiat tulevat valtuustoon vain tiedoksi.

Tämän ohjelman alussa viitataan kaupunkisuunnittelutoimistovetoisesti tehtävään Kymppi-ohjelmaan, ja sanotaan, että se ”vaikuttanee asunto-ohjelmointiin ja asunto-ohjelman rooliin jatkossa”. Miten se siihen vaikuttaa, ei kerrota. Mutta pahaa aavistelen, että tulossa on virkamiesvetoinen ohjelma, joka tuodaan valtuustolle vain tiedoksi.

Vuosi sitten kävimme asunto-ohjelmasta hyvää ja laajaa keskustelua. Mutta ilmeisesti täällä käytyä keskustelua ja siinä tehtyjä esityksiä ei kukaan virkamies kirjaa ylös ja noteeraa jatkovalmistelussa, ellei siitä ole tehty jotain kirjallista, kuten se yhteinen ponsi vuosi sitten. Esimerkiksi asuntokatsauksessa oleva teksti ”Asunnottomia on alueella n. 150. Määrä on pienentynyt viime vuosina.” on toistunut vuodesta toiseen, vaikka sen logiikkaa ainakin itse olen useana vuonna täällä ääneen ihmetellyt.

Mietin, että pitäisikö asunnottomuuteen liittyen tehdä ponsi tai aloite, jotta siihen kiinnitettäisiin ihan oikeasti huomiota. Nimittäin vuosi sitten asuntokatsauksessa todettiin, että ”toimitaan edelleen asunnottomuuden minimoimiseksi ja laaditaan seudullinen asunnottomuuden vähentämisohjelma vuonna 2005”. Nyt olevassa tekstissä tuo loppuosa tietysti puuttuu, mutta toteutuneissa toimenpiteissä ei kerrota tällaista ohjelmaa laaditun. Onko kaikki aika ja energia virkamiehillä mennyt kaikenlaiseen muuhun seudulliseen touhuiluun ja asunnottomat jääneet tyystin sivuun? Miten verkostokaupunkiyhteistyössä asunnottomuus on huomioitu?

Ponnen mukaisesti meille nyt kerrotaan edellisen ohjelman toteutumisesta. Liitteenä olevassa ohjelmassa (s.8) kerrotaan, että ”asunnottomien määrä on pienentynyt, jokainen asumiskykyinen on saanut asunnon”. Uskomatonta tekstiä! Tästähän on luettavissa, että kaikki ne, jotka eivät ole asuntoa saaneet, ovat asumiskyvyttömiä. Kuka tällaista voi väittää? Kenen käsialaa tämä on? Ja missä ovat tilastoluvut asunnottomien määrästä vuosi sitten ja nyt, miksei niitä esitetä?

Kun vuosi sitten hyväksyimme ponnen, jonka mukaan asunto-ohjelmasta pyydetään sosiaali- ja terveyslautakunnan lausunto, odotin kyllä paljon enemmän kuin mitä meille jaettu lausunto pitää sisällään. Eihän siinä tuoda sosiaalitoimen näkökulmaa esille muuta kuin Autereen tekemässä lisäysesityksessä koskien yhteisöllisiä asumisratkaisuja.

Olisi voitu tuoda esille esim. asumisneuvojan toiminnan hyödyt ja toiminnan kehittämis- ja laajentamistarpeet. Se on parhaimmillaan ennalta ehkäisevää työtä, joka vähentää kustannuksia monella muulla momentilla.

Olisi voitu tuoda esiin yhä kasvava joukko erilaista tukiasumista tai asumispalveluja tarvitsevista ihmisistä, joille ei enää pelkät seinät ja katto riitä. Kyse ei ole pelkästään vanhuksista. Heillehän erilaista palveluasumista on tarjolla, joskin jonossa on aivan liian paljon jopa akuutissa palveluasunnon tarpeessa olevia. Myös vammaisille ja mielenterveysongelmaisille on jonkin verran palveluasumispaikkoja. Mutta koska kaikista näistä paikoista on huutava pula, kriteerit vedetään niin tiukalle, että jos ei Sinulla ole kunnon selkeää diagnoosia, et pääse mihinkään tällaiseen paikkaan vaikka et kykenisikään asumaan yksin omassa asunnossasi. Esim. alle 65-vuotiaat dementoituneet eivät pääse vanhuspalveluihin, vaikka palvelun ja hoivan tarve on ihan samanlainen. Aikuistuneet Fas-lapset ja monet muut ryhmät tarvitsisivat paikkaa, jossa asunnon lisäksi olisi saatavilla myös muuta apua ja tukea. Moni saattaisi selvitä kevyemmällä tuella erilaisissa yhteisöasumisissa, eivätkä tarvitsisi raskasta laitoshoitoa. Useimmat heistä kuitenkin tarvitsevat paikkaa, jossa on ympärivuorokautinen tuki saatavilla ja silloin esim. Katulähetyksen puolimatkan kotien tuki ei ole riittävä. Nuorisoasuntojen kerrotaan laajentavan toimintaansa mielenterveyskuntoutujille, mikä on varmasti tarpeen esim. kun Sisä-Suomen sairaalan toimintaa ajetaan alas. Mutta kaupungilla itsellään ei ole kuin Sallaajärven palvelukodin asumispaikat, jotka eivät ole esim. naisille tai liikuntavammaisille tarjolla. Tämä on mielestäni häpeä. Nyt työntekijät joutuvat asumispalvelua tarvitsevalle asiakkaalleen kyselemään paikkaa kuin huutolaisaikaan; kuka ylipäätään ottaisi ja vielä kaikkein halvimmalla. Kaupungilla tulee olla erityisryhmille ja asumispalvelua tarvitseville asukkailleen myös omia palveluja tarjolla sen sijaan, että ollaan yhdistysten, järjestöjen ja yksityisten palveluntuottajien varassa totaalisesti.

Kun lausuntoa asunto-ohjelmasta jatkossakin toivottavasti pyydetään sosiaali- ja terveystoimelta, tulisi sen valmistelussa ottaa laajemmin sosiaalitoimen näkökulma huomioon. Nythän valmistelijana oli vanhuspalvelut –ja terveyskeskussairaala tulosalueen johtaja Sirkka Karhula, eikä hänellä voi olla tietämystä vaikkapa siitä, että kuluneen talven aikana on vapautunut poikkeuksellisen paljon ihmisiä jopa pitkien tuomioiden jälkeen ilman tietoakaan asunnosta. Asunto-ohjelman tavoite siitä, että voisi kokea asuvansa kotonaan, ei mm. heidän kohdallaan totisesti toteudu.