Kv 1.3.2004 asia n:o 27

Jyväskylän kaupungin asunto-ohjelma vuosille 2004 –2006

Riitta Tynjä /SKP:n valtuutettu

Asunto-ohjelman vuosittainen käsittely valtuustossa on tärkeää ja osoittaa mielestäni tämän seikan tunnustamista niin virkamiesten kuin luottamushenkilöiden piirissä.

Ohjelma ei ole pituudella pilattu. Siinä on keskitytty olennaisiin asioihin ja monin osin konkreettisesti, mikä on mielestäni hyvä asia. Pelkkä sanahelinä ei yleensä johda mihinkään.

Aiempina vuosina on puheenvuoroissa (ainakin meidän sos.puolen ihmisten taholta) nostettu esiin asunnottomuus ja toimenpiteiden tarve sillä saralla.

Monta vuotta saimme lukea sen, mikä nytkin tuossa liitepaperissa edelleen sitkeästi roikkuu mukana: ”Asunnottomia on alueella n. 150. Määrä on pienentynyt viime vuosina”. Siis määrä pienenee vuosittain, mutta on edelleen n. 150?? Mikähän laskuoppi tässä on takana. Ehkä olisi syytä tarkistaa tekstiä, niin ettei vuoden kuluttua enää olisi samaa lausetta.

Mutta Jyväskylän asunto-ohjelmassa ilahduin siitä, että kohta 4) Asunnottomuuden vähentäminen oli saanut lihaa luiden ympärille.

Esim. SAS-ryhmän perustamisesta uskon olevan apua, mutta vain siinä tapauksessa, että meillä on kaupungissa monipuolinen tarjonta erilaisista vaihtoehdoista, mitä tukiasumisen tarpeessa oleva ihminen on vailla.

Tässä todetaan Jyväskylän Katulähetys ja Jyväskylän Nuorisoasunnot Oy tahoiksi, joita kaupunki tukee. Ja niinhän se taidettiin sanoa budjetissakin, että päihdeongelmaisten asumispalvelut on ulkoistettu Katulähetykselle. Jo silloin ihmettelin, missä sellainen päätös on tehty. Ja ihmettelen tätä edelleen.

En sano tätä sillä, etteikö Katulähetys tee hyvää ja arvokasta työtä, mutta tässä moniarvoisessa yhteiskunnassa pitäisi esim. päihdepalveluista ja asumispalveluista vastaavan kunnan huolehtia siitä, ettei asunnottomuudesta kärsiville kuntalaisille ole tarjolla vain yhden uskonnollisen yhteisön tuottama vaihtoehto.

Asuminen on jokaisen perusoikeus. Ja niin on myös ajatuksen ja mielipiteen vapaus. Mutta kun tukiasumiseen pääsemiseksi vaaditaan rasti ruutuun ja allekirjoitus paperiin, jossa yhtenä kohtana on mm. väite ”On hienoa olla uskossa, mutta jos en ole, hyväksyn toisten hengellisyyden ja kunnioitan jokaisen erilaisuutta ja mielipiteitä” – on minusta tällaisessa jo kyse ihmisoikeuksien rikkomisesta ja toisen hädänalaisen tilanteen hyväksikäyttämisestä.

Näissä tukiasumiseen liittyvissä erillissopimuksissa ihminen joutuu allekirjoittamaan paperin, jossa joutuu suostumaan mm. tavaroittensa tarkastamiseen, viime kädessä niiden myymiseen yhdistyksen kierrätyskeskuksessa ja jättämään tilanteiden arvioinnin yksin työntekijöille.

Miltä teistä tuntuisi, hyvä valtuutetut, jos voisitte kuvitella olevanne asunnottomana ja teiltä vaadittaisiin sitoutumista yhteen sun toiseen saadaksenne asunnon, josta teidät sitten kuitenkin voidaan heittää pihalle ilman mitään huoneenvuokralain mukaisia toimia?

Tiedän, että uusliberalismin aatteiden kovettamassa ilmapiirissä moni ajattelee asunnottomista ”omapahan on vikansa”, eikä ajattele, että heillekin kuuluu tietyt perusoikeudet ja ihmisoikeudet. Minusta meidän päättäjien vastuulla on tietää ja valvoa, millaisia ostopalveluja heikompiosaisille kuntalaisille veroeuroilla hankitaan.

Olen ennenkin sanonut ja olen edelleen sitä mieltä, että myös kunnan pitäisi itse järjestää tukiasumista esim. päihdeongelmaisille.

Tässä ohjelmassa esitetään uutta tukiasumisyksikköä naisille tänä vuonna ja ensi vuonna seudullista tukipalveluyksikköä. Toivon, että kunnan oma rooli olisi jatkossa voimakkaampi näiden palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa.

Ja lopuksi toivomus; kun tässä ohjelmatyössä ovat olleet edustettuina asuntotoimen, kaavoituksen, tonttiasioiden, kunnallistekniikan ja sosiaalitoimen edustajat ja tämä ohjelma on käsitelty teknisessä ja kaupunkisuunnittelulautakunnassa, esitän, että se jatkossa käsiteltäisiin myös sosiaali-ja terveyslautakunnassa. Eikä pahitteeksi olisi vaikka meille kerrottaisiin, ketkä virkamiehet tämän ohjelman laatimiseen ovat osallistuneet.