Ruokinta

FM Pietari Paasonen
Päijänne-instituutti
Laurellintie 55
17320 Asikkala

Puh: (03) 828 7128
Faksi: (03) 828 7135
Sähköposti: pietari.paasonen@salpaus-edu.fi


Fretin ruokinnan ja ravintovaatimusten perusteet

Fretti on ravintovaatimuksiltaan ehdoton lihansyöjä eli karnivori. Tätä seikkaa tukee mm. fretin lyhyt ja yksinkertainen ruuansulatuskanava, joka on poikkeuksellisen lyhyt myös muihin lihansyöjiin verrattuna. Kasvissyöjien l. herbivorien ruuansulatuskanava on pidempi kuin lihansyöjillä. Tämä johtuu eläinryhmien erilaisesta ruuansulatusfysiologiasta. Esimerkiksi marsun (Cavia porcellus) ruuansulatuskanava on pitkä ja tilava eläimen kokoon nähden ja suoliston mikrobifloora huolehtii kuitupitoisen kasviravinnon pilkkomisesta lähinnä umpisuolessa. Fretillä umpisuolta ei ole lainkaan.

Säännöllisellä ruokinnalla aikuisella fretillä ruoka kulkeutuu ruuansulatuskanavan lävitse kolmessa tunnissa ja kahden viikon ikäisellä pennulla tähän toimitukseen menee aikaa vain noin tunnin verran. Fretin suolistossa ei myöskään elä ruuansulatusfysiologisesti aktiivista mikrobikantaa, joka huolehtisi kuidun pilkkomisesta. Tästä johtuen fretille voidaan suhteellisen turvallisesti antaa suun kautta pitkävaikutteisia laajakirjoisia antibiootteja, sillä lääkitys ei yleensä aiheuta ripulia.

Fretin ruokinnassa ruuan maittavuudella on myös merkitystä. Kissapuolella Karvisia tunnetaan myös elävässä elämässä ja eräät kissat ovat kehittäneet nirsoudesta taiteen, joka uhkaa sekä omistajan lompakkoa että mielenterveyttä. Erityisesti vanhemmat frettiyksilöt saattavat niinikään mieltyä vain tiettyyn ”ruokalajiin” ja kieltäytyvät nälkäkuoleman uhalla vaihtamasta uuteen merkkiin. Kuten yleensäkin eläinten ruokinnassa kannattaa varsinkin pentuvaiheessa tarjota mahdollisimman monipuolisesti eri valmistajien rehuja sekä tehdä ruokinnan muutokset vähitellen. Eri valmisteita kannattaa myös sekoitella keskenään. Kala ei maistu erityisen hyvältä fretin mielestä. Vaikka purkkiruuat sisältävät paljon vettä, joka sinänsä parantaa ruuan maittavuutta, ovat ne liian laimeita ollakseen fretin yksinomaista ravintoa. Purkkiruokia kannattaa toki sekoittaa kuivamuonan sekaan maittavuuden parantamiseksi.

Fretit lihovat harvoin, sillä hilleri joutuu luonnossa säätelemään ruumiinpainoaan mahtuakseen kulkemaan ahtaissa paikoissa ravinnon perässä. Näin on yleensäkin laita eri petoeläimillä. Ruumiinpaino on pidettävä optimaalisena, jotta saalistus onnistuisi. Ongelmat ovat siis luonnossa lähinnä saaliin kiinnisaamisessa ja saatavuudessa, ei maittavuudessa. Kuten tiedämme, fretti vapaaksi päästessään tappaa tehokkaasti mm. lemmikkijyrsijöitä ja kaneja, mutta ei syö niitä, joten yhteys saalistamisen, saalisobjektin ja maittavuuden välillä on epäselvä.

Fretin vanhetessa ja aineenvaihdunnan hidastuessa lihomista saattaa tapahtua, etenkin jos eläimelle on annettu liikaa makupaloja. Ylipainoisten ja lihavien frettien ruokintaa tulee rajoittaa ja erityisesti makupalojen antamista vähentää (tai lopettaa se kokonaan) sekä liikuntaa lisätä. Tosin fretin liikunnantarpeessa on yksilöllisiä eroja. Laboratorio-oloissa tehdyissä tutkimuksissa laiskin fretti juoksi 38 m/vrk ja aktiivisin 1076 m/vrk.

Kuten kaikkien muidenkin eläinten ruokinnassa, myös fretin ruokinnan kultaisena sääntönä voidaan pitää sitä, että minkä tahansa ravintoaineen vajaus eläimellä on aina pahasta, mutta ylimäärästä ei ole koskaan hyötyä. Poikkeuksia tästäkin säännöstä toki tunnetaan kotieläintuotannonkin piirissä, sillä sialla kuparilisä ravinnossa toimii kasvunedistäjänä. Fretin ravinnon tulee olla hyvin sulavaa ja maittavaa, sen pitää olla korkeaenergistä sekä pääasiallisena energianlähteenä tulee olla eläinperäiset rasvat ja valkuaisaineet. Kasviperäisiä hiilihydraatteja ja kuituja tulee ravinnossa olla mahdollisimman vähän, sillä fretin ruuansulatusfysiologia ei mahdollista kasviperäisen ravinnon hyödyntämistä toimivan suolistomikrobiflooran puuttuessa. Tästä syystä esim. makaronia, leipää ja riisiä ei fretille tule antaa. Frettejä voidaan menestyksellisesti ruokkia frettien kuivamuonien lisäksi myös korkealuokkaisilla kissan ja minkin kuivamuonilla. Fretin kuivamuonatkin on alun perin kehitelty kissan ja minkin ravintovaatimusten pohjalta. Kaupallisissa valmisteissa kannattaa tukeutua eläinkaupoista ja pieneläinklinikoilta saataviin korkealuokkaisiin rehuihin, sillä markettien hyllyiltä saatavat edulliset kissojen kuivamuonapuristeet (pelletit) on yleensä kuorrutettu eläinrasvalla, vaikka pääasiallisin proteiinilähde onkin maissi (proteiinisisältö 30-35 %). Pellettien päälle on yleensä myös suihkutettu fosforihappokerros, joka parantaa rehun maittavuutta. Hyvinvarustetuista eläinkaupoista ja pieneläinklinikoilta saatavissa valmisteissa proteiinisisältö on niinikään 30-35 %, mutta proteiinin lähteenä on kana tai muut eläinkunnan tuotteet.

Kuivamuonat ovat fretille soveltuvampia kuin purkkiruuat, sillä ne pitävät eläimen hampaat hyvässä kunnossa. Kuivamuonat tulevat myös halvemmiksi, säilyvät pidempään ja ovat helpompia varastoida kuin purkkiruuat. Fretin taipumus kätkeä ruokaansa aiheuttaa myös hankaluuksia purkkiruuan kanssa. Ravinnossa tulee olla proteiinia 32-38 % ja rasvaa yli 20 % kuiva-aineessa. Ravinnon raaka-aineiden tulee olla eläinperäisiä. Pennuilla ruokaa pitää olla aina tarjolla ja aikuisilla yksilöillä ruoka kannattaa tarjota kahdesti päivässä. Lihavien ja ylipainoisten frettien ruokintaa tulee rajoittaa. Frettien nopeasta aineenvaihdunnasta johtuen ne kuluttavat enemmän energiaa kuin kissat. Terveitä frettejä ei tule ruokkia kuitupitoisilla valmisteilla. Vitamiini- ja hivenainelisät ovat niinikään tarpeettomia terveille ja hyvinvoiville eläimille, joita ruokitaan fretin, kissan tai minkin ruualla. Vitamiini- ja hivenainelisät voivat saada aikaan epätasapainotilanteen, joka johtaa sekundäärisiin puutostiloihin ja jopa myrkytyksiin. Laktoosipitoisia (maitotuotteet) ja yksinkertaisia sokereita sisältäviä valmisteita tulee myös välttää, sillä ne aiheuttavat fretille ripulia. Hedelmiä ja vihanneksia voidaan antaa satunnaisina makupaloina. Freteille mieluisia makupaloja ovat esim. kurkku, banaani, rusinat ja meloni. Myöskin luiden antoa tulee välttää, sillä ne takertuvat helposti ruuansulatuskanavaan. Raikasta ja puhdasta juomavettä tulee olla aina tarjolla. Hyvän fretinkasvattajan tulisi olla tarkoin selvillä eläimen ravintovaatimuksista ja tehdä kunkin elinkauden mukaisesti eläimilleen ruokintasuunnitelma, jonka elementit on esitetty kuvassa 1.


Proteiinit ja aminohapot

Fretit tarvitsevat ravinnossaan proteiinia 32-38 % kuiva-aineen sisältämästä muuntokelpoisesta energiasta (ME). Proteiinin tarve on suurempi kasvavilla pennuilla. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. kissan kuivamuonissa raakavalkuaista tulee olla keskimäärin 29-34 % ja kosteissa purkkiruuissa 7-8.5 %. Proteiinit eli valkuaisaineet koostuvat aminohapoista. Fretin aminohappovaatimuksista ei olla vielä tarkasti selvillä, mutta oletettavasti aminohapoista ovat tärkeitä ne, jotka ovat kissoillekin tärkeitä. Kuten muutkin lihansyöjät, frettikin tarvitsee ravinnossaan biologisesti arvokkaita proteiineja eli valkuaisaineiden aminohappokoostumus tulisi vastata mahdollisimman tarkasti fretin aminohappovaatimuksia. Valkuaisaineiden sulavuus tulisi olla myös hyvä. Hyvin sulavaa ja aminohappokoostumukseltaan sopivia proteiinin lähteitä ovat useat eläinkunnan tuotteet. Nämä vaatimukset tulevat täytettyä, kun fretille syötetään korkealaatuisia kaupallisia fretin-, kissan- tai minkin kuivamuonavalmisteita.


Rasva ja rasvahapot

Fretit tulevat toimeen ravinnolla, jossa on 20-30 % rasvaa kuiva-aineessa. Nämä tasot vastaavat vakuustodistuksen tai tuoteselosteen arvoa 18-27 % (kuivamuonat) ja 5-8 % (kissan purkkiruuat). Myöskään essentielleistä rasvahapoista ei olla fretin kohdalla täysin selvillä, mutta oletettavasti linolihappo ja arakidonihappo ovat fretille tärkeitä. Kuten aminohappovaatimustenkin kohdalla, rasvahappovaatimukset täyttyvät normaalisti fretin kohdalla ruokittaessa sitä kaupallisilla fretin-, kissan- tai minkinruokavalmisteilla.

Kuva 1. Fretin ruokintasuunnitelmaan vaikuttavat elementit.

Hiilihydraatit ja kuitu

Nykyisen käsityksen mukaan fretit eivät tarvitse ravinnossaan hiilihydraatteja eivätkä kuituja. Ne pystyvät tuottamaan glukoosia maksassa glyserolia sisältävistä rasvoista ja ns. glukogeenisistä aminohapoista. Maksa valmistaa ns. glukoosin uudismuodostuksen eli glukoneogeneesin kautta glukoosia glukogeenisistä aminohapoista, joten kunhan fretin ravinnossa on tarpeeksi eläinperäistä rasvaa ja proteiinia, ne eivät hiilihydraatteja tarvitse.

Kuidulla on merkitystä fretin ravitsemuksessa lähinnä ylipainoisten ja lihavien frettien ruokinnassa ja hoidettaessa tiettyjä ruuansulatuselinten sairauksia. Kuitupitoista ruokaa ei tulisi antaa terveille, kasvaville, tiineille tai imettäville freteille.


Energia

Näätäeläinten aineenvaihdunnan taso eli metaboliataso vaihtelee lajeittain, mutta yleisesti ottaen hilleriä ja frettiä muistuttavilla lajeilla, joilla on solakka ruumiinmuoto, lyhyt karvapeite, ja jotka ovat aktiivisia ja ehdottomia lihansyöjiä, aineenvaihdunnan taso on korkea. Tämä tarkoittaa sitä, että myös energiavaatimukset ovat kyseisillä lajeilla korkeat verrattuna muihin näätäeläimiin tai esimerkiksi kissoihin. Fretin energiantarve vaihtelee myös vuodenaikojen mukaan. Syksyllä päivänpituuden lyhetessä fretti syö enemmän, rasvaa kertyy elimistöön ja fretin paino nousee jopa 40 %, kun taas vastaavasti keväällä valoisan ajanjakson pidentyessä rasvavarastot mobilisoituvat ja fretti laihtuu. On kuitenkin huomioitava, että painonvaihtelua saattaa esiintyä muinakin vuodenaikoina ”keinotekoisesta sisävalaistusrytmistä” johtuen.

Muuntokelpoisella energialla (ME) tarkoitetaan sitä energiamäärää, jonka eläin kykenee hyödyntämään elintoimintoihinsa eli tässä arvossa on otettu huomioon se seikka, että ruuan sisältämästä kokonaisenergiasta osa poistuu ulosteiden mukana (ns. sulamaton energia) ja vielä osa virtsan ja kaasujen mukana, jolloin jäljelle jää muuntokelpoinen energia. Taulukossa 1 on kuvattu fretin energiavaatimukset eri fysiologisissa tiloissa.

Taulukko 1. Fretin keskimääräinen muuntokelpoisen energian (ME) tarve ylläpitoon (Y) ja yli ylläpitovaatimusten (1.5 – 3Y). Fretin tulee saada ravinnostaan muuntokelpoista energiaa 200-300 kcal/kg. Taulukkoa laadittaessa on käytetty keskiarvoa 250 kcal/kg. Yksilöllisiä eroja ei ole huomioitu. (Taulukon lähde: Small Animal Clinical Nutrition. 4th edition (2000)).

Ruumiin paino (g)	Muuntokelpoisen energian tarve (kcal)
	Y	1.5Y	2Y	2.5Y	3Y
200 300 400 500 600 700 800 900 1000 1200 1400 1600 1800 2000 2000	50 75 100 125 150 175 200 225 250 300 350 400 450 500 550	75 112 150 188 225 262 300 338 375 450 525 600 675 750 825	100 150 200 250 300 350 400 450 500 600 700 800 900 1000 1100	125 188 250 312 375 438 500 562 625 750 875 1000 1125 1250 1375	150 225 300 375 450 525 600 675 700 900 1050 1200 1350 1500 1650

Fretti tarvitsee siis ylläpitoon päivittäin muuntokelpoista energiaa 200-300 kcal (837-1255 kJ) elopainokiloa kohden. Ylläpitovaatimuksella tarkoitetaan sitä energiamäärää, jonka fretin on ravinnon mukana saatava päivittäin ollakseen olemassa. Energiantarve lisääntyy aktiivisuuden lisääntyessä sekä eri fysiologisissa tiloissa (kasvu, tiineys, imetys). Mikäli vakuustodistuksessa tai etiketissä ilmoitetaan energiasisältö kilokaloreina, kilojouleiksi (kJ) muuntaminen käy näppärästi kertomalla kilokaloriarvo luvulla 4.184. 1.5-kertaisia taulukkoarvoja voidaan käyttää suunniteltaessa fretin tiineydenajan keskivaiheen ruokintaa. Juuri ennen synnytystä energiavaatimustaso löytynee 1.5Y- 2Y-lukuarvojen väliltä riippuen mm. pentujen määrästä. Energiantarve siis kasvaa tiineyden aikana kehittyvien sikiöiden tarvitessa ”ylimääräistä energiaa”. Laktaatiopiikin aikana fretti tarvitsee energiaa 3-6 kertaa ylläpitovaatimustason (tarve riippuu pentujen lukumäärästä), sillä maidon tuottaminen on erittäin kuluttava prosessi ja energiaa pitää saada lisää, muutoin eläin ”lypsää lihoistaan”. Fretin maito sisältää neljännellä imetysviikolla 20 % rasvaa ja emot, joilla on suuret pentueet, laihtuvat selvästi. Imetyksen aikana kolmannesta viikosta eteenpäin sekä emolle että pennuille tulee tarjota korkeaenergistä, valkuaispitoista sekä maittavaa ruokaa. Pelletit tulee sekoittaa lämpimään veteen ja ruokakuppi asettaa myös pentujen saataville. Vaikka pentujen silmät aukeavat vasta neljän viikon ikäisenä, hampaat puhkeavat jo kahden viikon iässä. Pennut kasvavat äärettömän nopeasti kymmenkertaistaen syntymäpainonsa (n. 10 g) kolmen viikon ikään mennessä.

On huomattava, että myös mm. kivennäisaineiden sekä juomisen ja veden tarve kasvaa imetyksen aikana. Mikäli ylimääräisestä energiantarpeesta ja vapaasta veden saannista ei huolehdita, fretti laihtuu liikaa, karvan laatu heikkenee sekä maidontuotanto vähenee. Imetysvaiheen ruokintaan soveltuu parhaiten kasvaville kissanpennuille tai lisääntymiseen tarkoitettu kissojen kuivamuona. Energiavaatimukset kohoavat siis erityisesti kasvun ja lisääntymisen aikana. Tämä ilmenee lisääntyneenä ravinnon kulutuksena.

Ruuan energiasisältö (energiatiheys) säätelee, kuinka paljon eläin syö tiettyä ruokaa. Eläin lopettaa syömisensä, kun se on tyydyttänyt energiantarpeensa. Tätä teoriaa kutsutaan energostaattiteoriaksi ja se pätee myös fretille. Ymmärrettävästi ongelmia seuraa, mikäli ruoka on esim. hyvin rasvapitoista ja fretti syö sitä siis vähemmän. Tällöin se saavuttaa vähemmällä ravinnon kokonaiskulutuksella energiantarpeensa, mutta esim. valkuaisen ja muiden ravintoaineiden tarve saattaa jäädä tyydyttämättä ja pitkällä aikavälillä eläin voi sairastua. Tämä ongelma ilmenee erityisesti kotiruuan ja heikkolaatuisten rehujen kohdalla, joiden ravintoainesisältö ei ole kohdallaan. Tämän johdosta freteille kehitetyt kuivamuonat ovat turvallisin ratkaisu. Koiranruokaa ei fretille tule syöttää, sillä sen energiapitoisuus ja ravintoainesisältö eivät täytä fretin vaatimuksia missään elinvaiheessa.

Laskuesimerkki:
Freteille suositellaan ruokaa, jonka energiatiheys on noin 5 kcal/g (20.9 kJ/g) kuiva-aineessa. Kissojen kuivamuonat sisältävät 4-5 kcal ME/g kuiva-aineessa (16.7 kJ - 20.9 kJ ME/g). Mikäli kissanmuona sisältää muuntokelpoista energiaa 4.5 kcal / g, kuinka paljon tätä valmistetta kuluu päivässä, jotta ylläpitotarve täyttyy?

Fretin päivittäinen muuntokelpoisen energian tarve ylläpitoon on keskimäärin 250 kcal/kg, joten 1500 g painavan fretin tarve on 1.5 * 250 kcal = 375 kcal. Kulutus saadaan jakolaskusta 375 kcal:4.5 kcal/g = 83.33 g.

Tämän lisäksi on tietysti laskettava vakuustodistuksen tai tuoteselosteen arvoista, saako fretti ravinnostaan riittävästi proteiinia, rasvaa ja muita ravintoaineita. Näihin laskelmiin ei tässä artikkelissa syvennytä.


Vitamiinit

Minkin ja kissan ravintovaatimukset ovat yleensä myöskin fretin vitamiini- ja kivennäisainevaatimusten taustalla. Kissan ja minkin ravintovaatimuksia on tutkittu enemmän kuin fretin, johtuen tietysti näiden lajien suuremmasta kaupallisesta merkityksestä niin varsinaisen eläintuotannon kuin eläinrehuteollisuudenkin näkövinkkelistä katsoen. Tässä artikkelissa esitetyt pitoisuudet pohjautuvat teoksessa Fox (1998) – Biology and diseases of the ferret esitettyihin arvoihin, jotka taasen on saatu USA:ssa kaupallisesti saatavilla olevien fretti- ja kissarehujen rehuanalyysituloksista (mukana oli viisi erilaista valmistetta). Useimmat tieteelliset julkaisut suosittelevat noudattamaan vitamiinien ja kivennäisaineiden osalta muiden lihansyöjien suosituksia. Fretin vitamiini- ja kivennäisainevaatimuksista ei siis täysin luotettavaa tieteellistä näyttöä vielä ole. Näillä arvoilla frettien on todettu pysyvän hengissä ja kasvavan normaalisti (pitoisuudet ilmoitettu rehun kuiva-ainetta kohden).

A-vitamiini E-vitamiini D-vitamiini K-vitamiini Tiamiini Riboflaviini Pyridoksiini (B6) B12 Foolihappo Biotiini Niasiini Pantoteenihappo Koliini C-vitamiini

11 364 – 83 910 11.36 – 247.19 1222.22 – 7530.00 0.57 – 6.25 5.68 – 97.75 5.68 – 18.76 5.68 – 8.21 0.02 – 0.25 1.11 – 13.48 0.09 – 0.24 65.16 – 85.23 14.94 – 23.60 2444 - 2697 -

IU/kg IU/kg IU/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg -

Fretit eivät siis tarvitse ravinnon mukana C-vitamiinia. Toiseen tuttuun lihansyöjään, kissaan verrattuna fretti kykenee hyödyntämään ravinnon mukana saatavaa A-vitamiinin esiastetta, ß-karoteenia, joten A-vitamiinin yliannostusriski saattaa olla suurempi fretillä kuin kissalla, etenkin jos eläintä ruokitaan ravintoaineiden suhteen epätasapainoisella kotiruualla.


Kivennäisaineet

Myöskään kivennäisaineiden osalta fretin lajikohtaisia vaatimuksia ei tiedetä. Frettien on todettu menestyvän hyvin, kun kalsiumia (Ca) on ravinnossa 0.4-1.0 % ja fosforia (P) 0.6 – 0.8 % kuiva-aineessa. Määrää tärkeämpää on Ca:P-suhde, jonka tulee olla välillä 1.2:1 – 1.7:1. Tämä on yhdenmukaista muiden lihansyöjien Ca:n ja P:n vaatimusten kanssa. Kalsiumin imeytymiseen ja toimintaan elimistössä tarvitaan D-vitamiinia ja fosforia. Muita fretin tarvitsemia kivennäisaineita ovat mm. rauta, kupari, natrium, kloori, sinkki, magnesium, jodi ja kalium.

Freteillä esiintyy harvoin vitamiinien tai kivennäisaineiden puutostiloja, mikäli niitä ruokitaan kaupallisilla kissan-, fretin- tai minkinruuilla. Kotiruualla ruokituilla freteillä sen sijaan puutostiloja saattaa esiintyä. Kirjoittajan henkilökohtainen mielipide onkin, ettei frettiä tulisi ruokkia yksinomaan kotiruualla. Mikäli omistaja suunnittelee ruokkivansa frettiä pelkällä kotiruualla, hänen tulee olla myös selvillä tarjoamansa ruuan kivennäisaine- ja vitamiinisisällöstä. Erityisesti kalsiumista ja jodista saattaa tulla puutetta. On myös huomattava, että vitamiineista 15-50 % tuhoutuu ruuanvalmistuksessa. Ongelmia seuraa myös, mikäli kaupallisiin kissan-, fretin- tai minkinruokavalmisteisiin lisätään yli 10 % kuiva-ainetta kohden ruuantähteitä tai kotiruokaa. Mikäli ravintoon lisätään taasen ylimäärin kalsiumia, seurauksena saattaa olla sinkin ja kuparin puutostila, sillä ylimääräinen kalsium haittaa näiden suojamineraalien imeytymistä. Vitamiini- ja hivenainemyrkytyksiä saattaa esiintyä, mikäli mineraali- ja vitamiinilisiä tarjotaan ylläpitoravinnon lisänä. Myös jos esimerkiksi maksaa syötetään päivittäin, seurauksena saattaa olla A-hypervitaminoosi eli A-vitamiinin yliannostus. Jos nyt vielä tämän palopuheen jälkeen haluaa välttämättä lemmikilleen kotiruokaa tarjota, kannattaa tukeutua kissoille suunniteltujen valmismixien resepteihin. Esimerkiksi koiran kotiruokasotkut ovat aivan liian ”kevyttä tavaraa” freteille.


Käytännön ruokavalion suunnittelua

Pearsonin neliö on käyttökelpoinen menetelmä apukeino suunniteltaessa ruokavalioita fretille. Pearsonin neliötä voidaan käyttää, kun käytettävissä on kaksi eri valmistetta, joita yhdistelemällä on tarkoitus optimoida ruoka tietyn ravintoaineen suhteen. Pearsonin neliön avulla voidaan selvittää esim. seuraavanlainen käytännön ruokintaan liittyvä ongelma: Kasvattaja syöttää freteilleen jauhelihapohjaista kotiruokaa, joka sisältää kalsiumia vain 0.01 %. Kuinka paljon tähän ”frettimixiin” on lisättävä kalkkijauhoa (kalsiumkarbonaattia, CaCO3), joka sisältää kalsiumia (Ca) 36.0 %, jotta ruuassa olisi riittävästi kalsiumia fretin päivittäiseen ylläpitotarpeeseen. Oletetaan, että fretin raakakalsiumin tarve on 0.4 % (kotiruuan vesipitoisuus eli kosteus on 40 %, joten kuiva-aineessa kalsiumia tulee olemaan 0.4 % : (100 % - 40 %) = 0.67 % eli siis täysin riittävästi olettaen, että fosforia on ruuassa vähemmän kuin kalsiumia ja Ca:P siis suhteellisen oikea). Kasvattaja tekee ”frettimixiä” 5 kg:n annoksen.

Frettimixin osuus: (35.6 / 35.99) * 100 % = 98.92 %
Kalkkijauhon osuus: (0.39 / 35.99) * 100 % = 1.08 %

Jos kasvattaja tekee kerralla 5 kg satsin, merkitsee tämä kiloissa 0.9892 * 5 kg = 4.946 kg frettimixiä ja tietysti loput eli 54 g (5 kg – 4.946 kg = 0.054 kg) kalkkijauhoa.

SELITYS:
Pearsonin neliön keskelle kirjoitetaan haluttu määrä (tässä esimerkissä siis haluttu kalsiumin määrä) ja neliön vasemmalle puolelle yläkulmaan kirjoitetaan toisen komponentin (tässä tapauksessa ”Frettimixin” Ca-pitoisuus = 0.01 %) arvo ja vasemmanpuoleiseen alakulmaan toisen komponentin arvo (kalkkijauhon Ca-pitoisuus = 36 %). Vähennyslaskuilla saadaan halutut seossuhteet neliön oikeisiin kulmiin. Suurempi arvo vähennetään aina pienemmästä arvosta ja vähennyslaskun erotus tulee osoittajaksi oikeaan ylä- ja alakulmaan. Vähennyslaskujen erotukset lasketaan yhteen ja näin saatu summa tulee nimittäjäksi sekä oikeaan ylä- että alakulmaan. Jakolaskuilla saadaan sitten halutut seossuhteet. Kun jakolaskujen osamäärät vielä muunnetaan prosenteiksi kertomalla tulokset 100 %:lla ja suhteutetaan tulos valmistettavaan ruoka-annoksen määrään saadaan sopivat seossuhteet massayksiköissä.