Fretti lemmikkinä
Eläinlääkäri Reijo Nenonen


Yleistä fretistä

Fretti (Mustela putorius furo, engl. Ferret) kuuluu näätäeläinten heimoon (Mustelidae). Samaan heimoon kuuluvat myös esim. minkki ja Suomen luonnossa tavattavat kärppä ja näätä.
   Kesyfretin historia on hyvin pitkä; ensimmäiset varmat tiedot ovat Kreikasta 2000 vuoden takaa. Fretin villistä esi- isästä ei ole täyttä varmuutta. Todennäköisesti jalostustyö on aloitettu eurooppalaisesta hilleristä, mutta myös Venäjältä kotoisin olevaa arohilleriä on saatettu käyttää.
   Alun perin fretti jalostettiin auttamaan ihmistä kanien ja jyrsijöiden pyynnissä. Fretin ruumiinmuoto on sopeutunut mahtumaan ahtaisiin paikkoihin; jalat ovat lyhyet ja vartalo on hyvin notkea. Fretin tehtävänä olikin häätää pikkueläimet koloistaan. Tässä ominaisuudessa sitä käytetään edelleen eri puolilla maapalloa. USA:ssa käytännössä kaikki fretit ovat lemmikkejä, mutta Euroopassa suurin osa freteistä, varsinkin Englannissa, työskentelee edelleen kaninpyynnissä.
   Fretit nukkuvat päivisin paljon ja ovat aktiivisimmillaan iltahämärässä. Valveilla ollessaan ne ovat hyvin eloisia, uteliaita ja leikkisiä, joskus jopa hieman hermostuneen oloisia. Sukupuolten välillä ei ole luonne-eroja. Jalostustyöllä on karsittu vihaiset yksilöt. Kanelinväristen frettien sanotaan olevan kesyimpiä johtuen pitkästä jalostuksesta. Samasta syystä fretistä on tullut täysin riippuvainen ihmisestä; luonnossa se kuolee nopeasti nälkään ja janoon.

Fretistä on jalostettu monia eri värimuunnoksia. Yleisimpiä ovat soopeli (luonnonväri, esim. hilleri), valkoinen ja kaneli (arohillerin luonnollinen väri). Näyttelyissä erotetaan jopa 30 erilaista värimuunnosta.
   Haittapuolena fretillä on näätäeläimelle tyypillinen haju. Tämä haju on yleensä lievä ja lähtee ihorauhasista. Varsinkin lisääntymisaikana ihorauhasista tuleva haju voi olla melko voimakas. Hännäntyvessä sijaitsevat varsinaiset hajurauhaset, jotka eläin voi tyhjentää säikähtäessään. Tällöin haju on huomattavan voimakas, mutta haju haihtuu nopeasti. Nuorilla eläimillä haju-rauhaset saattavat tyhjentyä hyvinkin herkästi, mutta mitä vanhemmaksi eläin tulee sitä harvemmin hajurauhaset aiheuttavat ongelmia. Fretin ihosta lähtevä yleishaju vähenee kastroinnin tai steriloinnin jälkeen. Aikaisemmin kaikilta lemmikkifreteiltä peräpään hajurauhaset poistettiin kirurgisesti, mutta nykyään käytännöstä ollaan luopumassa.
   Toinen kielteinen piirre fretillä on sen halu tunkeutua, joskus kaivautumalla, kaikkiin ahtaisiin paikkoihin, esim. huonekalujen sisälle ja jopa nojatuolin toppauksiin. Uteliaat eläimet myös kokeilevat hampaillaan kaikkea mahdollista. Ne osaavat myös kiivetä hyvin ja hypätä yllättävän korkealle. Asuinhuoneisto täytyy siis sisustaa nimenomaan frettiä varten tai eläintä on valvottava jatkuvasti sen ollessa vapaana.
   Fretit elävät yleensä 6 – 8 vuotta, joskus jopa 10 vuotta. Uros painaa n. 2 kg, naaras vain puolet siitä. Ennen sukukypsyysikää leikatut eläimet painavat noin kilon.
   Fretin hajuaisti ja kuulo ovat hyvin tarkkoja, mutta näköaisti on hyvä vain lähietäisyydellä.


Asunto

Fretti tarvitsee asumuksekseen tilavan häkin, jossa on tukevat ruoka- ja juoma- astiat, hiekkalaatikko ja alusia, mihin kaivautua. Paras malli on muovipohjainen, metallitankoinen. Häkin tankojen väli ei saa olla 40 mm pienempi. Minimikokona voidaan yhdelle – kahdelle eläimelle pitää 60 x 100 x 60 cm. Tällöin fretin pitää päästä päivittäin ulos häkistä.
   Ruokakulhojen tulee olla kiinnitetty häkin seinään. Alusiksi sopivat parhaiten esim. vanhat pyyheliinat tai muut kankaat. Fretit vetäytyvät pimeään nukkumaan; jonkinlainen pesälaatikko häkissä on siten välttämätön. Hiekkalaatikko tulee sijoittaa yhteen häkin nurkkaan. Lisäksi häkkiin voidaan laittaa ajanvietteeksi riippumatto, tunneli, siltoja yms. Asunnossa yksi huone voidaan sisustaa freteille sopivaksi ottaen huomioon niiden tavat. Asiallisesti Sisustetussa huoneessa frettiä voidaan hoitaa jopa ilman häkkiä ja vaikka häkki olisikin, eläin voidaan päästää päivittäin turvallisesti jaloittelemaan. Jaloitteluhuoneen kaikki kolot on tukittava; aikuinen fretti saattaa tunkeutua jopa 5 cm:n koloon. Ota myös huomioon frettien halu kiipeillä ja poista kaikki mahdollisesti putoavat esineet. Fretit nakertavat kaikkea pehmeää; vaahto-muovia, kumia, saippuaa yms. joten nämä ovat terveysriskejä. Myös hukkumisvaara on otettava huomioon (WC, akvaario, kylpyamme yms.). Ehdottomat lämpötilarajat fretille ovat –7 - +32 °C, ihanne on 15 - 22 °C.


Tarvikkeet

Lelut ovat hyvin tärkeitä fretin viihtymiselle. Tärkeintä on ottaa huomioon lelujen turvallisuus. Kaikki pehmeät muovi- tai kumiesineet, joista voi purra irti paloja, ovat sopimattomia. Leluissa ei myöskään saa olla reikiä, joihin fretti voi työntää päänsä. Frettejä on kuollut tukehtumalla paperirullan pahviputkeen. Lelut eivät myöskään saa olla niin pieniä, että fretti voi ne niellä. Oli lelu mikä tahansa, ennemmin tai myöhemmin se yleensä rupeaa särkymään fretin terävissä hampaissa. Kaikkia leluja täytyy siis jatkuvasti tarkkailla.
   Eräät kaupoista saatavat kissanlelut ovat sopivia myös freteille. Tyhjät pahvilaatikot, muoviputket, vanhat vaatteet, muovipullot, taloustavarat yms. ovat sopivaa ajanvietettä.
   Panta ja talutin ovat usein myös tarpeellisia. Freteillä on pieni pää ja suhteessa paksu kaula, joten pannan tai valjaiden koko täytyy säätää tarkalleen oikein. Vaikeuttamatta eläimen hengitystä pantaa on käytännössä mahdotonta saada niin kireälle, että eläin ei pääse kiemurtelemaan vapaaksi. Toisaalta tämä on turvallisuustekijä; jos eläin jää pannasta kiinni, se yleensä pääsee itse vapaaksi. Pienet nahkavaljaat, joissa on taluttimen kiinnitys selässä, on havaittu parhaaksi vaihtoehdoksi, kun lähdetään ulkoilemaan. Kotioloissa ja varsinkin ulkona voidaan käyttää pantaa, jossa on pieni kulkunen. Äänen perusteella fretti on helppo paikallistaa.
   Fretit ovat siistejä eläimiä, joilla on luontainen vaisto pitää elinympäristönsä puhtaana. Sen takia ne yleensä ulostavat vain tiettyyn paikkaan. Tätä vaistoa voidaan käyttää hyväksi ja opettaa eläimet tekemään tarpeensa hiekkalaatikkoon. Fretin ruuansulatuskanava on hyvin lyhyt, joten matka hiekkalaatikolle ei saa koskaan olla pitkä. Hiekkalaatikoita tulee olla ainakin kaksi; toinen häkissä ja toinen leikkihuoneessa. Laatikko voi olla muovinen tai puinen. Kaupasta saatavat kissanlaatikot käyvät hyvin. Pääasia on, että fretti mahtuu kokonaan laatikon sisälle. Laatikon tulee olla myös korkealaitainen; fretit tekevät tarpeensa mielellään laatikon nurkkaan. Yksi sivu on hyvä olla matalalaitainen, jotta eläin pääsee helposti kiipeämään sisälle. Laatikossa voidaan käyttää tavallista hiekkaa tai kaupasta saatavaa kissanhiekkaa. Eräiden kasvattajien mielestä paakkuuntuva kissanhiekka saattaa aiheuttaa terveysriskin.
   Hiekkalaatikkokoulutuksessa on tärkeää muistaa, että fretti käy yleensä tarpeillaan n. 25 min. kuluttua heräämisestä. Eläintä ei kannata laskea ulos häkistä ennen tätä. Koulutusvaiheessa eläin kannattaa nostaa hiekkalaatikkoon noin puolen tunnin välein ja aina heti kun näkee sen hakeutuvan nurkkaan ulostusaikeissa. Heti kun eläin on menestyksekkäästi käyttänyt hiekka-laatikkoa, palkitse se välittömästi makupalalla. Mikäli vahinkoja sattuu, on tärkeää, että kohta puhdistetaan heti kloriittiliuoksella, mikä hävittää hajun. Muutoin on todennäköistä, että sama kohta koetaan aina luvallisena WC:nä.
   Yksikään fretti ei ole 100%:sen ”laatikkovarma”. Normaalina voi pitää, jos yksi kymmenestä sattuu hiekkalaatikkoon.


Ruokinta

Fretti on puhtaasti lihansyöjä, joka on riippuvainen lihan valkuaisaineista ja rasvoista. Hiili-hydraatit, kuten vilja, aiheuttavat eläimelle ruuansulatushäiriöitä. Lisäksi fretti syö vain tarvitsemansa määrän ruokaa, joten energiapitoisen hiilihydraatin (vilja, sokerit) anto johtaa helposti valkuaisainevajaukseen. Myös kuitupitoisten ruokien (kasvikset, hedelmät) antamista tulee välttää, sillä kuidut eivät sula fretin ruuansulatuskanavassa. Kasvivalkuaisaineiden on todettu aiheuttavan fretillä virtsakiviä.
   Liha ja eläinrasva ovat siis fretin ruuan päätekijät. Ruoassa tulee olla valkuaista 30 - 40%, lisääntymisaikana ja nuorilla eläimillä 35% on minimi. Ruoan rasvapitoisuus tulee olla 20 - 30%, imettävillä emoilla ja poikasilla minimi on 25%. Rasvan puute ravinnossa aiheuttaa kiillottoman, kuivan turkin.
   Johtuen nopeasta aineenvaihdunnasta freteille suositellaan kuivamuonaa. Sopivaa on esim. jokin korkealuokkainen kissan kuivaruoka, johon voi joutua lisäämään rasvaa (erityinen rasva-happovalmiste, liharasva tai munankeltuainen). Tarkista, että kissanruoka, jota käytät, ei sisällä kalaa. Nuorille freteille sopii hyvin kissanpennunruoka, jossa on enemmän valkuaista. Kissoille ja freteille yhteinen piirre on niiden tarve saada ravinnosta tauriini nimistä aminohap-poa. Myös tämän takia juuri kissanruoka on sopivaa freteille. KOIRANRUOAT EIVÄT SIIS OLE SOPIVIA FRETEILLE!
   Fretit saattavat joskus olla nirsoja syöjiä, joten muutos toisenmerkkiseen ruokaan kannattaa tehdä vähitellen eri ruokalaatuja sekoittaen.
   Varsinkin urosfretit laihtuvat selvästi kesällä, joskus jopa yli kolmanneksen painostaan. Tämä on normaali ilmiö ja liittyy eläimen valmistautumiseen lisääntymisajalle. Kastroiduille uroksille ilmiö ei ole niin selvä. Usein tähän laihtumiseen liittyy myös vaihtelevan voimakas karvan-lähtö.
   Mitkään vitamiinit tai lisäaineet eivät ole välttämättömiä oikein ruokituille freteille. Toisinaan annetaan erityistä, tehdasvalmisteista rasvahappovalmistetta (Ferratone ym.).
   Makupaloina voidaan antaa hyvin pieniä määriä hedelmää, rusinoita, kissan tai koiran tehdas-valmisteisia makupaloja, keksejä ym. Älä anna lainkaan maitotuotteita, varsinkaan pennuille; seurauksena voi olla ripuli. Myös suklaata ja lakritsia kannattaa välttää.
   Tuoretta vettä tulee aina olla saatavilla. Juomapullot pitää pestä päivittäin ja vesi vaihtaa. Fretit leikkivät mielellään vesiastioillaan, joten mahdollisten kulhojen tulee olla tukevatekoisia.


Hoitotoimenpiteet, terveys

Säännölliset kylvyt eivät ole tarpeen. Itse asiassa ne vain voimistavat ihorauhasten eritystä, mistä on seurauksena voimakkaampi haju muutaman päivän ajan. Liian tiheästä kylvettämisestä on seurauksena myös ihon kuivuminen ja kutina sekä altistuminen tulehdussairauksille. Kylpy kerran kuussa on vielä hyväksyttävää. Pesuaineena voi käyttää koira- tai vaikka lastenshampoota. Fretin voi myös ottaa mukaansa suihkuun.
   Kynnet kannattaa leikata viikon – parin välein. Kynnen kärki ei saa osua maahan fretin seistessä. Varo leikkaamasta kynttä liian lyhyeksi; seurauksena on kipu ja fretti rupeaa aristamaan toimenpidettä. Yleensä kynnen verisuoni näkyy punertavana juosteena.
   Korvat kannatta tarkistaa viikon välein ja niihin mahdollisesti kertynyt vaha poistetaan esim. pumpulipuikolla. Kaikki fretit kannattaa rokottaa penikkatautia vastaan. Tämä tauti tappaa fretin lähes 100%:n varmuudella. Virus on sama kuin koirilla, joten tartuntavaara on aina olemassa. Ensimmäinen rokotus tulee antaa 12 viikon iässä ja myöhemmin on vahvistus. Sen jälkeen rokote annetaan vuosittain. Myös raivo-tauti- eli rabiesrokotus on hyvin suotava. Se annetaan 3 kuukauden iässä ja uusitaan vuosittain. Pentuna kannattaa myös tutkituttaa ulostusnäyte loisten varalta. Loiset ovat tosin hyvin harvinaisia freteillä, joten ainakaan rutiininomaisiin, säännöllisiin madotuksiin ei ole aihetta.
   Kaikki fretit tulee steriloida 6 – 8 kuukauden iässä. Paitsi että tämä vähentää hajua huomattavasti, se myös ehkäisee naarasfretillä vaarallisen anemian. Anemia syntyy noin puolelle eläimistä, mikäli naaras ei tule kiimassa kantavaksi. Kiima jatkuu tällöin jopa kuukausia ja aiheuttaa hormoneista johtuvan häiriön luuytimen verisoluja muodostavassa kudoksessa. Seurauksena on usein eläimen kuolema.
   Ihmisen influenssavirus tarttuu myös frettiin, joten eläintä ei kannata käsitellä flunssaisena. Fretit ovat erittäin herkkiä saamaan myrkytyksen sinkistä. Mitään sellaisia leluja tai tarvikkeita ei kannata käyttää, joissa saattaa olla sinkkiä.


Käyttäytyminen

Fretillä on useita melko hiljaisia ääniä, joita käytetään erilaisissa tilanteissa. Hiljainen pulputtava ääni ilmaisee yleensä tyytyväisyyttä tai hämmästystä ja kuuluu usein eläimen tutkiessa uutta paikkaa tai lelua. Vinkunalla tai uikuttamalla eläin kertoo antautuvansa painiottelussa. Myös pennut vinkuvat kiihtyessään. Sihinä ilmaisee kiukustumista tai turhautuneisuutta, kuu-luu joskus myös eläinten telmiessä keskenään. Kova kirkuna ilmaisee äkillistä pelkoa, kipua tai vihaa. Fretti ilmaisee myös vihaa pörhistämällä häntänsä karvat. Hännän heiluttaminen on kiihtyneisyyden merkki, ei yleensä ilmaise suuttumusta.
   Fretin koulutuksessa on ratkaisevaa palkitseminen, ei rangaistuksen käyttäminen. Makupalojen harkitulla käyttämisellä saadaan ihmeitä aikaan. Mikäli rangaistusta tarvitaan, ravistus niskanahasta tai sulkeminen häkkiin ovat parhaat vaihtoehdot.
   Fretti kannattaa opettaa yhdistämään makupalojen anto johonkin ääneen, esim. pilliin. Näin eläin on aina helppo saada tarvittaessa tulemaan luokse.
   Tapellessaan fretit pyrkivät tarttumaan toista niskanahasta. Iho tällä alueella on hyvin paksu ja irtonainen. Siihen tulevat naarmut paranevat yleensä hämmästyttävän hyvin.
   Johtuen huonosta näöstä ja tarkasta hajuaistista fretit nuuskivat jatkuvasti ympäristöään. Tämän seurauksena ne vetävät jatkuvasti sieraimiinsa pölyä lattialta, mistä johtuu aivastelun yleisyys. Fretin aivastus on hyvin äänekäs ja saattaa hätkähdyttää vierasta.
   Fretti nukkuu paljon. Tutkimuksissa on havaittu, että eläin nukkuu n. 70% ajasta päivällä. Uni on usein hyvin sikeää eikä eläin aina herää, vaikka sen nostaa syliin.


Lisääntymisestä

Frettien kasvattaminen on työlästä, eivätkä tavalliset harrastelijat sitä yleensä tee. Käytännössä frettien kasvattaminen tarkoittaa erityisolosuhteiden järjestämistä (mm. lämpötila aina alle 21 ºC) ja emon sekä poikasten usean viikon jatkuvaa seurantaa ja hoitoa kantoaikana, synnytyksessä ja imetysaikana. Poikaset syntyvät hyvin kehittymättöminä ja ovat riippuvaisia emostaan pitkään.

Sukukypsyysikä: 4 – 8 kk, tavallisesti 9 - 12 kk
Kantoaika: 41 – 45 vrk
Poikuekoko: 1 – 18, keskimäärin 5 – 10
Syntymäpaino: 8 – 10 g
Silmät avautuvat: 30 – 35 vrk
Vieroitusikä: 6 – 8 vk

Lisää lisääntymisestä

Uroksen kivekset ovat muulloin vatsaontelossa paitsi lisääntymiskaudella, jolloin ne ovat kivespusseissa. Kivekset laskeutuvat jo keskitalvella. Uroksen lisääntymiskausi loppuu kesän mittaan ja tämä onkin syytä ottaa huomioon eläintä kastroitaessa. Uroksen lisääntymiskausi alkaa hieman aiemmin kuin naaraan. Urosfretit ovat inaktiivisia talvella, koska testosteronipitoisuus vähenee. Jos parittelu tapahtuu ennen kuin tämä hormonipitoisuus on kohonnut riittävälle tasolle, sperma on steriiliä ja naaras ei tule tiineeksi. Lisääntymissykliä säätelee päivän pituus, joten keväällä päivän pituuden kasvaessa seksuaalinen aktiivisuus lisääntyy.
   Naarasfretti tulee ensimmäisen kerran kiimaan syntymästä seuraavana keväänä (8-12 kk:n iässä). Naaraan kiimakausi on keväästä syksyyn, ja kiimassa olevan naaraan häpy turpoaa moninkertaiseksi. Parittelun jälkeen sukupuolet saattavat olla lukittuina jopa 3 h, mutta yleensä ei kuitenkaan näin kauan. Fretillä on indusoitu ovulaatio ja astutus laukaisee sen 30 – 35 tunnin kuluessa. Emättimen turvotus häviää parittelun jälkeen 2 – 3 viikossa. Tiineysaika kestää n. 6 viikkoa. Jos fretin astutus epäonnistuu, naaraalle voi kehittyä tiineyden pituinen valeraskaustila. Astutuksen epäonnistuminen on melko yleistä, varsinkin nuorilla freteillä. Yleensä ei ole elimellistä vikaa, vaan kyseessä on lähinnä eläinten kokemattomuus. Naaras voi saada kaksi pentuetta vuodessa, jos se astutetaan heti ensimmäisen kiiman aikaan. Kantoaika ja pentujen hoito on melko raskasta, joten kannattaa harkita, miten tiuhaan tahtiin naarasta astuttaa. Tiineen naaraan ruokintaan tulee kiinnittää huomiota, jotta se itse sekä kasvavat sikiöt saisivat tarpeeksi kaikkia ravintoaineita.
   Pentuja syntyy tavallisesti 6-8 kpl, mutta ensisynnyttäjä voi saada kymmenen tai vielä useamman pennun. Pennut ovat syntyessään hyvin kehittymättömiä, ja emot ovat usein suojelevia niitä kohtaan, joten ensimmäisinä viikkoina pentuja tulisi käsitellä mahdollisimman vähän. Sen jälkeen pentuja pitäisi käsitellä yhä enemmän, jotta ne tottuisivat ihmisiin. Vieroitus tapahtuu 6-8 vk:n iässä, riippuen pentueen koosta ja pentujen kehityksestä. Imetyksen aikana naaras tarvitsee muuntokelpoista energiaa noin 3 kertaa ylläpitotarpeeseen verrattuna.
   Kun naaras tulee kiimaan ja sitä ei astuteta, voi kiima jatkua jopa 6 kk. Estrogeenin jatkuva tuotanto aiheuttaa aplastisen anemian ja naaras voi kuolla siihen. Oireita ovat mm. painon lasku, yleiskunnon heikkeneminen, väsymys, apatia ja kuume. Loppuvaiheessa ruumiinlämpö laskee nopeasti ja sitten taas nousee korkeaksi. Tätä seuraa kuolema.


Kun naaras tulee kiimaan, on jokin seuraavista toteutettava:

• Teetä naaraalla pentuja
• Steriloi naaras
• Aloita hormonihoito
• Anna fretille ehkäisypilleri

Lähde: eläintieteilijä Pietari Paasosen teksti