Matkailupalsta:

Norppa 2/2007

Valaita ihmettelemässä

Olimme jo pitkää suunnitellee matkaa Norjaan katsomaan valaita Norjanmerelle. Lopulta tuli aika toteuttaa unelmamme. Oli heinäkuinen aamu, kun lähdimme lauantaiaamuna matkaan. Meillä oli aikaa rajoitetusti joten tarkoituksemme oli ajaa päivän aikana niin ylös kuin mahdollista. Päädyimme yöksi Keski-Pohjanmaan alueelle Lestijärvelle Kuturantaan. Paikka tarjosi lapsille hyvät leikkipaikat ja lapset nauttivakin pitkän ajomatkan jälkeen täysin siemauksin alueen tarjonnasta. Alueella oli myös riihessä orkesteritanssit. Aamulla herättyämme jatkoimme matkaa. Tankkasimme jääkaapin Oulun Zeppeliinissä ja ajelimme Tornio – Haaparanta kautta naapurin puolelle. Napapiirillä E10-tiellä näimme ensimmäiset porot. Etsiskelimme yöpymispaikkaa. Meiltä oli unohtunut Ruotsin leirintäoppaat kotiin, mutta ajattelimme, että siihen ei saa suksi töksähtää. Kyllä tien varsilta pitää opasteita löytyä. Jouduimme ajamaan n. 10 km Kiirunan alapuolelle kunnes vastaan tuli tievarsiparkki. Alue oli aivan ihanteellinen. Tien vierelle oli tehty parkkialue asuntovaunuille/-autoille ja rekoille. Alueella oli todella siistit lämmitetyt wc-tilat, juomaveden tankkauspiste ja kemssan tyhjennyspaikka. Ja kaikki tämä tarjottiin matkailijoille täysin ilman veloitusta. Maisemissakaan ei ollut moitteen sijaa. Tuntureita kohosi siellä täällä. Paikka olisi ollut muuten kuin unelma, mutta sääskiä oli aivan valtavasti - puoli yötä meni niitä tappaessa.  

Maanantai-aamuna ajoimme Kiirunaan. Tutustuimme paikan tarjontaan ja jatkoimme matkaa Norjaan E10-tiellä. Heti rajan ylitettyämme havaitsimme tunturien muuttuvan vieläkin kivikkoisemmiksi ja karuiksi. Muutos oli valtava.  Tie oli todella mutkaista ja kapeaa. Maisemien jylhyys ja kauneus sai haukkomaan henkeä. Välillä ajoimme tuntureiden juurella merenpinnan tasalla ja kohta huomasimme olevamme korkealla tunturin rinteellä, missä tie mutkitteli serpentiininä. Kävimme Narvikissa tankkaamassa ja vaihtamassa rahaa. Kaupungissa oli varattu erillinen parkkipaikka matkailuvaunuyhdistelmille. Parkkipaikalle oli selkeät opasteet, eikä kävelymatka keskustaan kestänyt montaa minuuttia. Narvikista palasimme hieman takaisinpäin ja jatkoimme kohti Vesterålenia ja Andøya saarella olevaa Andenesin kaupunkia. Tie oli vieläkin E10, viimeiset 100 km ajoimme pienempää tietä nro 82. Tien laidoille ei jäänyt ohitustilanteissa yhtään liikaa tilaa. Päästäksemme määränpäähämme ylitimme neljä siltaa ja ajoimme kahden tunnelin läpi. Sillat olivat todellakin arkkitehdin taidonnäytteitä, tuntui kuin olisi ajanut kohti taivasta, niin korkeita ja suuria rakennelmia ne olivat.  

Andenes sijaitsee Vesterålen saaristossa, Andøya-saaren pohjoisimmassa kärjessä. Matkaa kotipihalta oli kertynyt 1630 km. Kaupungissa on n. 5000 asukasta. Pikkukaupungin elinkeinot ovat kalastus ja matkailu. Leirintäalue oli muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta aivan meren töyräällä. Kun saavuimme leirintäalueelle, tuuli oli valtava. Telttailijat siirsivät telttojaan vaunumme suojaan, että tuuli ei olisi vienyt niitä. Maisemat olivat mahtavat: rintarinnan merimaisema ja tuntureita. Olimme matkalla heinäkuun puolivälissä, joten Vesterålenissa oli vielä yötön yö. Onneksemme toinen yö alueella on pilvetön ja kirkas, joten pystyimme toteamaan yöllisen auringon paisteen.  

Andenesista tehdään valassafareja Norjanmerelle ja sehän oli matkamme pääkohde. Tiistai-aamuna lähdimme valas-safarille. Olimme aamulla varanneet puhelimella liput valmiiksi, että varmasti mahdumme laivaan. Onneksi varasimme, sillä laiva tuli aivan täyteen. Laivaan, M/S Reine, mahtui 80 henkeä. Alus oli n. 30 metriä pitkä vanha kalastaja-alus. Yritys on järjestänyt valassafareita jo vuodesta 1988 ja se mainostaa 95 – 99 % varmuutta nähdä valas. Jos matkalla ei nähdä valasta, pääsee seuraavalle matkalle ilmaiseksi mukaan. Matka kestää 4 – 5 tuntia, mistä ollaan n.  kaksi tuntia paikallaan ”pongailemassa” valaita. Safarin hinta on n. 100 e/aikuinen ja 65 e/ 5-13-vuotiaat. Mutta reissu oli kyllä tuon väärtti. Safari alkoi opastuksella valaiden maailmaan. Aivan ensimmäiseksi meille jaettiin pahoinvoinninestopillereitä. Sai ottaa kuka halusi. En huomannut, että kukaan olisi jättänyt ottamatta.  Sitten lähdettiin opastetulle museokierrokselle. Aluksi opas kertoi valaista, mitä Norjan merellä tavataan ja niiden käyttäytymisestä. Kävimme katsomassa myös kaskelotin luurankoa ja lopussa oli diaesitys. Tähän kului aikaa n. 1,5 tuntia. Sitten lähdimme merelle. Ajoimme n. tunnin avomerelle, mistä alkoi syvän meren alue. Valaat tarvitsevat vähintään 1000 metrin syvyyden, eikä tänne pohjoisen kylmiin vesiin tule kuin urokset. Aallot olivat aivan valtavia koko matkan, tuntui että laiva menisi ympäri. Laivalla oli estolääkityksestä huolimatta paljon merisairasta väkeä. Onneksi meidän perhe kesti hurjan merenkäynnin. Laivalla oli luotaimet ja äänitutkat, millä kartoitettiin valaiden liikkeitä. Näimme kuusi valashavaintoa. Yksi oli kauempana, loput viisi oli hyvin lähellä laivaa. Merellä oli kylmä. Olimme varanneet tuulta pitävät ulkoiluvaatteet ja pipot mukaan ja ne olivat todella tarpeeseen. Laivalla oli koko ajan tarjolla kuumaa kahvia ja teetä ja keksiä. Kun lähdimme palaamaan rantaan päin, saimme lounaaksi kuumaa kasviskeittoa ja sämpylöitä. Kaikki tarjoilu kuului matkan hintaan. Kun olimme rannassa, museokierroksen alusta oli kulunut lähes seitsemän tuntia. Olimme kaikki uupuneita mutta tyytyväisiä päivän ohjelmaan.  

Seuraavan päivänä, keskiviikkona, lähdimme jatkamaan matkaa. Päätimme palata käsivartta pitkin kotiin, joten ajoimme E8 pitkin Skibotniin ja sieltä E8 pitkin Kilpisjärvelle. Matkaa kertyi 490 km ja maisemat upeita: tuntureita, tunturipuroja ja koskia. Illalla olimme perillä Kilpisjärven Matkailukeskuksessa. Kävimme saunassa ja siinä olikin tarpeeksi ohjelmaa sille illalle. Seuraavana päivänä lähdimme Juhan kanssa Saana-tunturille. Reitin alkuun oli tehty pitkospuita ja rappusia mutta yli puolet reitistä oli luonnon polkua mitä vaellettiin. Ilma oli hieno - aurinko paistoi ja sää oli kirkas. Parempaa ei olisi voinut toivoa. Tuuli vaan koveni mitä ylöspäin kapusimme. Onneksi pipot oli taas repussa. Ja niin tuli Saana huiputettua. Alaspäin matka taittui huomattavasi nopeammin. Alastulo kesti vain reilun tunnin, kun ylös kapusimme yli kaksi tuntia. Kun uupuneina saavuimme vaunualueelle, luulin että näin harhoja. Ensimmäiset ihmiset ketä tapasimme, oli Järvisen Pekka perheineen. Se oli oikein hauska tapaaminen.  

Aamulla jatkoimme matkaamme. Ajelimme käsivartta pitkin alas Tornioon ja sieltä Oulun Rantasarkaan. En tiennytkään, että käsivarsi on maisemallisesti niin köyhää. Siellä ei ollut mitään katsottavaa. Välillä näimme vilahduksen Torniojokea, mutta se oli ainut nähtävyys. Yövyimme Oulussa ja aamulla herättyämme jatkoimme mökille Puumalaan. Kilometrejä kertyi 3200 kahdeksan päivän aikana tällä matkalla. Tahti oli kova, mutta mitä ei valaiden takia tekisi. Suosittelemme valassafaria lämpimästi.

sivun alkuun

Norppa 1/2007

Talvilomailua 2007

Karavaanarien talvilomien vietto sulien vesien äärellä on jatkuvasti lisääntynyt. Matkaan lähtee rutusakin lisäksi pidemmillä lomilla ja vuorotteluvapaalla olevia ihmisiä. Tammikuussa loppiaisen jälkeen kokoontui Helsingin Länsisatamaan neljä matkailuautokuntaa. Tarkoituksena oli porukalla ajella Keski-Euroopan halki Espanjaan. Lappeenrannasta olivat Karjalaiset, Lehtoset ja Taskulat. Oulaisista Kiviniemet.

Itämerellä oli talvimyrskyä ja vielä Rostockin laiturilla tuuli heilutteli matkailuautoja.  Keski-Euroopan halki ajo kesti neljä päivää. Viidentenä päivänä olimme jo lähellä Valenciaa Espanjassa. Lämpötila oli reilusti yli kahdenkymmenen. Kesän tuntua oli ilmassa. Matka jatkui sitten Benidormiin, joka on vilkas turistikaupunki talvellakin. Seuraavaksi ajoimme rantatietä pitkin Malagan tienoille, jossa majoituimme Calahondaan Los Jaralesin leirintäalueelle. Alueella asui noin kolmekymmentä Suomalaista vanukuntaa. Muut asukkaat olivat pääasiassa Saksalaisia ja Englantilaisia. Fuengirolan ja Marbellan kaupungit ovat 15 minuutin bussimatkan päässä. Ostospaikkoja ja markkinoita sekä katseltavaa oli riittävästi. Asuimme alueella pari viikkoa.

Seuraavaksi oli vuorossa tutustuminen uuteen Rosaleda leirintäalueeseen. Se sijaitsee Conilin kaupungissa 170 km päässä entisestä paikasta Fuengirolasta, josta se joutui lopettamaan toimintansa. Entinen Rosaleda oli yksi suosituimmista suomalaisten talvilomapaikoista. Seuraavat pari viikkoa kuluivat Atlantin valtavia hiekkarantoja pyöräillen. Conil on vanha espanjalaiskaupunki jossa aikaa kuluu mukavasti vanhaa kaupunkia tutkien. Sitten ajoimme kohti länttä lähelle Gadizia Puerto Santa Marian leirintä alueelle. Sieltä on nopea laivayhteys Gadizin keskustaan, joka on noin kymmenen neliökilometrin kokoinen vanha kaupunki. Gadizista lähti Columbus aikoinaan Intiaa etsimään.

Helmikuun lopulla tulimme jälleen Välimerelle Marbella Playan leirintäalueelle. Se on hyvin hoidettu alue vain sadan metrin päässä meren rannasta. Säät olivat erikoisen hienot ja rantaa riitti kaikille auringonottoon ja retkeilyyn. Marbellan vanhakaupunki on upea paikka johon kannatta tutustua. Maaliskuun puolenvälin jälkeen oli aika aloittaa kotimatka. Matkaa oli ajettavaksi 3100 km Rostockin satamaan. Pysähdyimme matkalla pari päivää Fortunan kylpylässä. Siellä on 36 asteiset altaat, jossa oli mukava uiskennella. Muutaman päivän vietimme vielä Les Casesissa Barselonan eteläpuolella. Sitten oli vuorossa varsinainen kotimatka. Kesä loppui välittömästi saavuttuamme Ranskaan. Vastassa oli lumisateita ja huonoja kelejä aina Itämeren lähelle saakka. Keski-Euroopan säät voivat yllättää maaliskuun lopullakin. Talvimatkoilla kitkarenkaat autossa ovat välttämättömät

Lähes kolmen kuukauden matkaan kertyi 7200 km ajoa. Kaasua kului vain yksi pullo, koska kaikkialla saa sähköä, jolla voi yöllä lämmittää. Sähkö on joissakin paikoissa kallista, mutta sitä saa helpommalla kuin kaasua. Kaasua saa kuitenkin useimmilta leirintäalueilta ja huoltoasemilta. Mukaan kannattaa ottaa päältä painettava paineensäädin, joka on sama kuin Suomessa käytettävä. Suomalaista pulloa ei voi vaihtaa, vaan täytyy ostaa uusi pullo. Viimein vuorossa oli kotimatka Rostockista Helsinkiin. Sää oli keväinen. Matkalla oli paljon hienoja paikkoja ja nähtävää riitti.

Kevätterveisin

sivun alkuun

Norppa 2/2006

VOP-matkalla Karjalassa

Tänä vuonna VOP-kerho järjesti matkan Venäjälle kesäkuun alussa. Olimme saaneet hyvää palautetta edellisestä Venäjän matkasta ja sen vuoksi päätimme osallistua tähän jonkun mielestä uhkarohkeaan retkeen. Matkustaminen Venäjälle ei ole mitenkään edullista kaikkine viisumeineen ja vakuutuksineen, mutta meidän näkökulmastamme katsoen se matka kannatti tehdä. Ensimmäisen kerran matkan aikana kävi mielessä ajatus, etteivät meidän Karjalasta pois lähteneet evakot turhaan sano: Karjala takaisin vaikka pieninä palasina.

Kokoonnuimme torstaina Kotkan Santalahden leirintäalueelle tekemään matkalaisten kanssa tuttavuutta ja saamaan Venäjän matkojen järjestäjältä Jarmo Eskeliseltä viimeiset ohjeet matkaamme varten. Meitä oli lähdössä 21 yhdistelmää, joista vaunuilijoita oli ainoastaan neljä, muut asuntoautoilla, ja 46 henkilöä. Saimme hyvin tarkat ohjeet siitä, kuinka tullissa tulee seuraavana aamuna käyttäytyä, että kaikki sujuisi mallikkaasti ja ripeästi. Sen lisäksi meidän oli tarkoitus ajaa omin voimin pienissä ryhmissä joko Viipurin läpi tai se ohittaen lähelle Pietaria Siestarjärvelle hotelli Returin pihaan. Tullimuodollisuudet tuntien kaikki ei nyt niin mallikkaan ripeästi sujunut ja pääsimme hyvin tipottain tullista läpi. Koska meillä ei ollut tarkoitus lähteä sohlailemaan Viipuriin vaunuyhdistelmämme kanssa ja odottelunkaan jälkeen ei muita matkalaisia näkynyt, lähdimme ajelemaan rauhallisesti kohti Pietaria Viipurin ohitustietä pitkin. Tie oli hyväkuntoinen, leveä ja liikenne sujui melko rauhallisesti. Muutaman kerran takaa tuleva sujahti apumiehen puolelta ohi ennen kuin tajusimme ajaa niin reunassa kuin suinkin oli mahdollista. Hyvin löysimme Returin pihalle ja olimme yllätykseksemme ensimmäisiä. Ketju pihaan varatuille vaunupaikoille oli lukossa ja hotellin johtaja puku päällä solmiossaan teki kovasti työtä löytääkseen avaimen ruostuneeseen lukkoon. Ei onnistunut yrityksessään ja ketju jouduttiin lopulta sahaamaan poikki. Leiripaikkamme oli siisti, nurmikkoinen alue aivan Suomenlahden rannalla olevan hotellin pihassa. Lämmintä vettä riitti runsaasti pihalla olevassa suihkussa ja halutessa sai käyttää hotellin suihkutiloja. Matkan hintaan kuului yhteinen ruokailu ja se olikin mukava, kokoava tapahtuma hotellin alakerran ravintolassa illalla, kun kaikki olivat saapuneet paikalle, Talypinin Leo, joka oli matkan johtaja ja järjestäjä VOP-kerhon puolesta, viimeisenä vasta jälkeen yhdeksän.

Perjantaipäivä oli varattu Pietariin tutustumiseen. Kalustot jäivät turvallisesti hotellin pihaan ja meidät vietiin linja-autolla noin kolmenkymmenen kilometrin matka kohti suurkaupunkia. Koska meillä oli ainoastaan yksi päivä aikaa, tutustuimme tähän pikku Pariisiin tekemällä kiertoajelun venäläisen oppaan selostaessa kaupungin nähtävyyksiä ja muutaman kerran pysähtyen tiettyihin turistinähtävyyksiin: mm. Smolna, Iisakin kirkko, Aurora-laiva, joku hieno kristallikauppa. Kaupunki on yleisilmeeltään siisti ja vanhat rakennukset kauniita. Yhteinen ruokailu oli varattu Demidoff-ravintolaan ja ateria oli todella maistuva kaikkine alkupaloineen ja muine herkkuineen. Pari tuntia saimme omaa aikaa tutkia kaupungin vilinää ja kaikki palasimme takaisin bussikyydillä Returiin, vaikka olisi ollut luonnollisesti mahdollisuus jäädä katsomaan kaupungin iltaelämääkin ja palata esimerkiksi junalla.

Iisakin kirkko

Lauantaina alkoi kaikilla olla matkajännitystä Pietarin läpiajon vuoksi. Jonkin verran se helpotti, kun luvatut miliisit saapuivat pihalle ja aloimme järjestäytyä lähtöön, vaunut hitaampina ja kömpelömpinä ensin ja autot perässä kahdessa rivissä, miliisien suojellessa meitä edessä ja takana. Saimme tietysti runsaasti huomiota osaksemme tällä pitkällä letkalla, kun vilkkuvalot paloivat ja pillit ujelsivat. Tuntuihan se meilläkin sydänalassa juhlalliselta. Pietarin miliisin suoritettua tehtävänsä jouduimme ajelemaan jonkin matkaa ominemme ja yllättäen meistä muutamia pysäytettiin kesken kaiken tarkastukseen. Myöhemmin selvisi, että eräs miliiseistä oli viettänyt vähän iloisempaa iltapäivää ja halusi rahaa kotimatkaa varten. Onneksi Leo on venäjänkielentaitoinen ja pystyi selvittämään tilanteen ilman enempiä hämminkejä.

Novaja Ladokan pysähdyksen jälkeen jatkoimme Aunukseen, jonne meille oli varattu ruokailu. Kalustot saimme turvallisesti korkean verkkoaidan taakse sen jälkeen, kun paikallinen matkaopas avustajineen hakkasi portin lukon kirveellä auki, koska avainta ei löytynyt. Aunus ei sinällään kovin näkemisen arvoinen paikka ole, mutta hyvää ruokaa saimme sikäläisessä ravintolassa venäläisen pitkän kaavan mukaan ja ruokailun jälkeen kävimme tutustumassa keskustassa oleviin kauppoihin. Aunuksesta on muutaman kymmenen kilometrin matka Nurmolitsan kylään, jonne meille oli varattu yöpyminen. Matkalla ajelimme kauniiden, vanhojen, joen varrella olevien karjalaiskylien läpi ja saimme iloisia vilkutuksia niin lapsilta kuin aikuisiltakin. Idyllinen, harmaarakennuksinen Nurmolitsan kylä sijaitsee pienen järven pohjukassa ja aiheutimme tietenkin pienen hämmingin sinne saapuessamme. Tilaa kalustoillemme ei ollut kovinkaan paljon, mutta jokaiselle löytyi tontti kyläläisten pihoista, ja pääsimme tekemään tuttavuutta asukkaiden kanssa. Kaikki olivat hyvin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Viktor lämmitti meille pienen rantasaunansa ja jokainen halukas pääsi peseytymään ja halutessaan pulahtamaan uimaan, lapset kävivät meitä tervehtimässä ja annoimme heille pieniä tuomisiamme, kylässä kesiä viettävä eläkeläismies tarjoutui pitämään illalla meille pienen tilaisuuden Karjalasta runoineen ja lauluineen. Kaiken kruunasi iltakävely kylän raitilla käen kukkuessa ja usvan noustessa järvestä hämärtyvään iltaan. Tässä pienessä kylässä olisi viihtynyt pitempäänkin, mutta tällä kertaa aika-taulumme ei antanut siihen mahdollisuutta.

Salmin tori

Tie Aunuksesta Sortavalaan oli sen verran kuoppainen, että edellä ajava miliisi katsoi parhaaksi sovittaa matkavauhdin niin, että tähän rupeamaan kului koko päivä ja kilometrejä saimme mittariin noin kaksisataa. Hitaasti hyvää tuli eikä suurempia vaurioita kenenkään kalustoille. Sortavalassa parkkeerasimme hotelli Piipun pihaan hyvään järjestykseen, saunoimme ja saimme maistuvan aterian.

Sää helli meitä koko matkan ajan ja kirkkaassa auringonpaisteessa pääsimme sunnuntaiaamunakin lähtemään pitkin tyynen Laatokan pintaa kohti Valamoa. Oppaaksemme saimme hyvin suomea puhuvan nuoren naisen, joka ei ollut kovinkaan halukas kertomaan oman opasohjelmansa lisäksi muista asioista saarella, mutta luostarin kirkko kauniine ikonostaaseineen teki vaikutuksen katsojaan sekä rauhallinen tunnelma. Siviilejä saarella on vielä noin kaksisataa ja heille etsitään koko ajan mantereelta korvaavia asunoja, että lopulta saarella asuisi vakituisesti ainoastaan luostarin asukkaat, joita tällä hetkellä oli sataviisikymmentä. Saari on kahdeksan kilometriä pitkä ja kuusi leveä ja siirtyminen Uuden Jerusalemin skiitalle eli sivu-luostarille tapahtui laivalla. Se igumeeni, joka aikoinaan oli käynyt Israelin Jerusalemissa, halusi sieltä tulonsa jälkeen perustaa Valamoon oman Jerusalemin ja niin rakennettiin tämä skiittaa kirkkoineen. Tänne on myös perustettu Valamon ruokala turisteille ja luostarin talkootyöläisille ja meillekin oli tarjolla hyvä, yksinkertainen lohiateria. Öljymäen skiitalle teimme kävelyretken, mutta kirkkoon emme päässeet remontin vuoksi tutustumaan. Täällä on myös saaren vierasmaja, jossa presidentti Putin aina käydessään yöpyy.

Takaisin Sortavalaan matkustimme aurinkoisessa ja tyynessä säässä ja katselimme kaupunkia ja sen kauppoja. Illalla virittelimme Piipun pihalle perinteisen pitkän pöydän ja lausuimme kauniit kiitokset Leolle hienon matkan järjestelyistä. Tästä matkasta voisin sanoa saman, minkä sanoi "kissa-perheen" isäntä seisoessaan Laatokan rannalla vieressäni ja katsoessaan tyyntä, aavaa pintaa: "Että tämänkin sain vielä nähdä ja kokea."

Kiitokset kaikille mukana olleille miellyttävästä matkaseurasta! 

Pirjo ja Juha

sivun alkuun

Norppa 1/2006

Kevättä kohti

 Kotimaa

Kotimaassa useammat karavaanarit liikkuvat kesän aikana. Matka on helppo toteuttaa omien mieltymysten mukaan. Matkaoppaaksi voi ottaa karavaanarin leirintäoppaan, caravan lehtiä ja lähteä taipaleelle. Eri paikkakuntien matkailuinfosta voi hakea lisätietoja. Omia karavaanialueita löytyy yli kuusikymmentä eri puolelta maata.

 Laamalansaaressa alkoivat viime syksynä laajat parannustyöt. Yläpihalle on tasattu runsaasti uusia vaunupaikkoja neljään eri korkeuteen. Terassien välien penkereille laitetaan istutuksia ja nurmikot. Kaikki uudet paikat ovat sähköistetty. Aluevalaistus on myös uusittu. Nyt on mahdollisuus isollekin kalustolle saada tasainen tontti. Jätevesijärjestelmä on uusittu. Kaikki ruskea jätevesi menee suljettuun säiliöön, joka tyhjennetään imuautolla. Harmaat jätevedet saa kaataa edelleen imeytyskaivoihin. Yläpihan liiteriin on rakennettu lämmin varasto yhdistyksen tavaroille. Samoin on tehty työpöydät ja korjaustilat remontteja varten.

 Lohikosken myllyranta joka on yhdistyksen sopimusalue, on saanut myös uutta viime kesän aikana. Alueelle on noussut uusi hirsinen huoltorakennus. Rakennuksessa on keittiö ja oleskelutila. Paikka on varustettu nykyaikaisilla keittiökoneilla. Rakennuksen toisessa päässä on vaatehuoltotilat, jossa on pesukone ja kuivauskaappi, sekä silityspaikka. Sauna on siirretty myllyrakennuksen yhteyteen. Viime kesänä rakennettiin joen rantaan grillirakennus, sekä ulkogrillauspaikka. Kolmas grillauspaikka on parin sadan metrin päässä lohilammikon vieressä oleva laavu. Retkeilyreitit lähtevät alueelta, joten palveluita löytyy rauhallisesta retkipaikasta kiinnostuneille. Soutuvene on myös vuokrattavissa. Kylän kaikki kauppa- ja muut palvelut ovat yhden kilometrin päässä.

Ulkomaat - Viro

Kaakkois-Suomessa asuville avautuu uusi laivayhteys Kotkan kantasatamasta Narvan Sillamäkeen. Reitti nopeuttaa ja helpottaa huomattavasti matkaa Itä-Viroon ja Etelä-Viroon Helsingin ja Tallinnan kautta kiertämisen voi jättää pois. Saarenmaan Laivavarustamo on ostanut Silja-Linen Star Wind aluksen. Laiva on peruskorjattu.

Itä-Virossa ja Etelä-Virossa on runsaasti mielenkiintoista nähtävää (WWW.visitestonia.com ja www.voppari.com).Lähellä on Toilan kylpylä jossa on hyvä karavan -alue meren rannalla. Sillamäestä on noin tunnin ajomatka Rakveren kaupunkiin ja Vosun lomakylään jossa sijaitsee Viron karavaanareiden oma alue. Alueella on normaalit palvelut ja hieno hiekkaranta. Lähellä on useita kartanoita joita voi käydä katsomassa. (WWW.mois.ee)

Käsmun niemellä on hyvin vanhaa asutusta ja kalastusperinteitä. Sillamäestä on myös lyhyt matka Tarttoon ja Peipsijärvelle.(WWW.marjanmaja.com). Marjan maja on suomalainen lomanviettopaikka Peipsisärvellä. Tartto on vanha yliopistokaupunki Emajoen varrella. Lähellä sijaitsee myös Kuremäen nunnaluostari joka on korkealla Kuremäellä. 

Tartosta voi jatkaa matkaa etelää kohti. Etelä-Virossa on mäkiset maisemat. Kannattaa tutustua Otepään seutuun, sekä lähellä olevaan Sangasten linnaan.

 Itämeren laivayhteydet

 Super Fast on ottanut kolmannen nopean laivan Hangon - Rostockin liikenteeseen. Matka on nopea ja kestää ainoastaan 21 tuntia. (WWW.superfast.fi) Uusien tietojen mukaan Tallink varustamo on ostamassa Super Fast linjan , sekä alukset.

Finnlines saa kolme uutta laivaa Helsingin ja Travemunden liikenteeseen. Laivoissa on 500 hengen tilavat hytit ja täysihoito matkan aikana.

 Matkavalmistelut

 Matkavalmisteluihin ei kulu paljon aikaa ja vaivaa. Laivaliput kannattaa tilata ajoissa heti kun tietää loman ajan. Matkustajia on kesällä paljon .Pelkästään Viron laivoilla kulkee yli kuusi miljoonaa matkustajaa vuodessa. Suunnittelussa on erittäin hyvä apu internet sivuista joita löytyy lähes kaikilta matkailuyrittäjiltä. Kartat ja oppaat mukaan ja sitten matkaan.

Mielenkiintoisia lomamatkoja !

  Raimo Taskula  
matkailuasiamies 
040-7231451

sivun alkuun

Norppa 1/2005

Rutu-elämää harjoittelemassa!

Jo ennen matkaa olimme kuulleet paljon mukavia kokemuksia etelän talvehtijoista. Ja ennen omaa matkaamme saimme erinomaisia ohjeita Vuokko ja Pekka Karvoselta. Siis meitä koulutettiin matkaan oikein videoesityksin. Ja kyllä siitä olikin hyötyä. Tiesimme minne olimme menossa ja mitä tuleman pitää. Näillä ohjeilla matkasimme Hangosta Rostockiin ja sieltä täyttä haipakkaa Saksan ja Ranskan läpi Espanjaan. Ensimmäinen varsinainen pysähdyspaikkamme oli Blanesissa, jossa joskus ammoin olimme lomailleet kesälomalla, mutta nyt siellä oli kylmää, joten matka jatkui Santa Polaan. Siellä olikin jo suomalaiset rutut vastassa. Pienen odottelun jälkeen saimme paikan ja viikko vierähti iloisten ihmisten kanssa. Opastukset kauppoihin ym. palveluihin saatiin jo heti ensimmäisenä päivänä (näin toimii vain kunnon karavaanari -totesimme!). Maasto Santa Polassa on melko tasaista, joten pyöräilyyn on hyvät mahdollisuudet. Leirintäalueen lähellä on matala merenlahti, josta nostetaan suolaa. Se on lintujen paratiisi. Aamuisin ja iltaisin siellä näkee kaikenlaisia lintuja, jopa pelikaaneja.

Matka jatkui Granadan ja Malagan kautta kohti etelää noin 500 km. Tulimme Fuengirolaan. Sen lähistöllä asuu useita kymmeniä tuhansia suomalaisia. Legendaarinen La Rosaleda oli täynnä. He kehottivat kysymään uudelleen viikon päästä, siispä ajoimme vielä eteenpäin Marbellan lähelle Calahondaan. Los Jaralesissa oli tilaa. Sielläkin oli suomalaisia parikymmentä vaunukuntaa ja taas vastaanotto oli lämmin. Gibraltarin kalliot olivat jo näkyvissä. Kävimme Aila ja Arvo Lehtosella kylässä, he asuivat hotellissa melkein naapurissa. Tapasimme myös Malagan Hannun, hän kävi avustamassa erästä suomalaista autokorjaamopalveluissa. Uuden matkailuauton sähkölaitteet olivat vioittuneet ukonilmalla.

Viikon päästä oli muutto La Rosaleedaan josta tilaa järjestyi. Vastaanotto oli todella lämmin Ihan kuin olisimme kotiin tulleet. Ja taas saimme kaikki mahdolliset "vinkit"! Paikalla oli noin kolmekymmentä suomalaista vaunukuntaa. Alue on pieni ja vanha, mutta erittäin suosittu. Se sijaitsee alle kilometrin päässä rantakadulta. Lähes kaikki palvelut ovat lähistöllä saatavissa suomen kielellä. Los Pacosin urheilukylä on aivan vierellä. Kaupungissa on paljon nähtävää. Erittäin hieno uimaranta ja "Paseo" jossa tuhannet ihmiset kulkevat. Rannassa on upea huvipursisatama, jossa pidetään sunnuntaina markkinat. Tavaraa ja ihmisiä on valtavasti. Tänä talvena on suomalaisten keskuudessa levinnyt "navigaattorikuume". Se häviää vain ostamalla autonavigointilaitteet. (meillä navigaattori on edelleen Sarri-niminen). Kaupungin ympäristössä on monenlaista nähtävää, jos aikaa riittää.

Teimme retken "Kivikylään" Raili ja Heino Kontisen kanssa. Kivikylä (El Torcal) on noin tunnin ajomatkan päässä Malagasta pohjoiseen. Se on sammunut tulivuori 1400 m korkeudessa. Kraatterit ovat täynnä torneja, jotka ovat pannukakun näköisistä kivisiä muodostelmia. Pieni retki siellä kesti kaksi tuntia. Ilma oli ohutta ja lämpötila nollan vaiheilla.

Aika La Rosaledassa kului nopeasti. Ohjelmaa riitti. Oli Mijaksen patikkaretkiä ja lettukestejä. Kotikatumme oli varsin kansainvälinen. Naapureina oli ruotsalaisia, saksalaisia ja englantilaisia. Kaikki olivat sulassa sovussa keskenään.

Tuli aika kääntää nokka kohti pohjoista. Paluumatkaa tehtiin hitaammin. Olimme monessa paikassa useita päiviä. Rantatie n.340 on varsin kaunis maisemiltaan. Roguetas, Benidorm ja Peniscola olivat myös hienoja paikkoja, joissa kaikissa oli rutuja. Matkaa kertyi yhteensä noin 7000 km, ja aikaa meni kaksi ja puoli kuukautta. Kotiin saavuimme huhtikuun alussa.

Matkaterveisin Sarri ja Raimo Taskula

sivun alkuun

(Norppa 1/2004)
Matkailukausi on juuri alkamassa. Talven aikana on tullut tietoon muutamia uusia asioita jotka vaikuttavat matkoihin. Sairaanhoitokortti matkassa Eurooppaan. Euroopan unionissa otetaan kesäkuussa 2004 käyttöön eurooppalainen sairaanhoitokortti. Kortilla osoitetaan oikeus sairaanhoitoon toisessa EU- tai ETA maassa oleskeltaessa. Kortti korvaa aikaisemman E111 lomakkeen. Kortin esittävä henkilö saa tapaturman tai sairaanhoidon julkisen terveydenhuollon sairaalassa samalla tavalla kuin mitä maassa asuvatkin saavat. Kela myöntää kortin hakemuksesta ja se on voimassa kaksi vuotta. Sairaanhoitokortti ei kuitenkaan yksin riitä matkalle, vaan normaalit matkavakuutukset pitää myös olla kunnossa.

Rostock
Suomalaiset ovat löytäneet uudestaan Pommerin seudun. Uusi laivayhteys Hangosta Superfast laivalla kestää vain 21 tuntia. Vuosisatoja vanhat yhteydet suomesta olivat poikki viisikymmentä vuotta. Laiva saapuu Itämereltä Warne joelle Warnemynden kylpylöiden ja hotellien ohi. Warnemynde on hyvin idyllinen paikka. Siellä on pitkät hiekkarannat ja kesällä paljon turisteja.

Rostock on 800 vuotta vanha kaupunki. Siellä on paljon vanhoja kirkkoja ja hallintorakennuksia. Yliopisto on Itämeren alueen vanhin, joka on perustettu vuonna 1419. Kaupunki oli tärkeimpiä hansakaupunkeja. Sillä oli oma verotus ja oikeuslaitos sekä rahanlyöntioikeus.1800 luvulla kaupungilla oli oma laivasto johon kuului 378 alusta. Nykyisin merenkulku on myös tärkeä elinkeino. Kaupungissa on monta satamaa johon tulee paljon rahti- ja matkustajalaivoja.

Rostockin keskustaan pääsee autolla B105 tietä pitkin, joka menee joen rantaa pitkin. Rannassa on runsaasti pysäköintipaikkoja. Vanhaan keskustaan on vain puolen kilometrin matka. Keskustan halki menee kävelykatu Kröpeliner Trasse. Kadun varrella on satoja kauppoja ja ravintoloita.

Ostokset
Hanse Center on helpoin tapa tehdä ostoksia. Siellä on paljon erikoisliikkeitä ja Aldi Market, joka on hinnoiltaan huokein. Parkkialue on suuri. Kooltaan noin 2000 autopaikkaa. Ostoskeskus sijaitsee A19 ja B105 teiden risteysalueella. AB liittymästä no 6 ulos ja B 105 tieltä pihalle. Satamassa on suomalaisen Sari Bernerin omistama valintamyymälä. Siellä on myös edullista tavaraa. Kauppa on satamakadun ja moottoritien risteyksessä.

Leirintäalueet
Rostockin kaupungissa ei ole leirintäaluetta. Alueita löytyy kaupungin itä ja länsipuolelta useita. Ne löytyvät parhaiten kun ajaa B 105 tieltä merenrantakyliin. Kylätiet ovat kapeita asfalttiteitä. Koko rannikko on yhtä hiekkarantaa. Sen tietävät miljoonat saksalaiset. Heinäkuun lopussa ja elokuussa alueille voi olla vaikea päästä, kun rantasesonki on suurimmillaan. Uusi leirintäalueluettelo on hyvä olla mukana, sekä paikallistiekartta.

Meren rannalla on retkeily ja pyörätieverkosto jota voi kulkea niin pitkälle kuin jaksaa. Tien varrella on taukokatoksia ja rantakylissä kauppoja ja ravintoloita. Maisemat ovat tasaisia. Isot viljapellot ja pimeät pyökkimetsät ovat kylien välissä. Joissakin paikoissa näkyy vielä Itä-Saksan aikaisia vartiotorneja. Torneista käsin Neuvostoliiton ja Itä-Saksan sotilaat turvasivat konekivääreillä asukkaiden onnea. Rostockista Berliiniin menevän A19 tien varrelta löytyy useita leirintäalueita Plauenseen tienoilta.

Tiet ja ympäristö
Länteen päin menevä A20 moottoritie loppuu Wismarin jälkeen. Lybeckiin mennessä joutuu ajamaan 30 kilometriä vanhoja teitä pitkin. Se voi viedä paljon aikaa ruuhka-aikoina. Moottoritien teko on tyssännyt toistaiseksi rauhoitettujen sammakoiden vuoksi joita asuu alueella.

Itään päin menee hyväkuntoinen B105 tie.75 kilometrin päässä on Stralsund (Suomen eteläisin kaupunki 1648-1814)Kaupungin tienoilla suomalaiset hakkapeliitat kävivät kovia taisteluita Pommerin sodassa. Ne jotka selvisivät hengissä sodasta toivat repussa perunoita Suomeen. Ruotsi-Suomen kuningas kuoli taisteluissa. Yhden samassa yhtiössä työskentelevän työkaverini isoisä oli tuomassa kuninkaan ruumista Tukholmaan. Nuori luutnantti sai hovilta palkkioksi Hauholla sijaitseva Hahkialan kartanon.

Saksassa kannattaa ajella tavallisia maanteitä pitkin. Ne ovat hyväkuntoisia eikä niissä ole ruuhkia niin paljon kuin moottoriteillä. Tavallisilla teillä näkee paljon enemmän ja palvelut ovat lähellä. Mobil Reisen lehti julkaisee joka vuosi Stell Plaz luetteloa. Siinä on yli 2000 yöpymispaikkaa. Ne eivät ole leiriytymiseen tarkoitettuja, mutta niissä voi kuitenkin yöpyä matkailuajoneuvossa. Osa niistä on jopa ilmaisia.

Kun on lähdössä matkaan niin tuoreet kartat ja oppaat mukaan!

Mielenkiintoisia matkoja toivottaa.

Raimo Taskula
Matkailuasiamies
P.040-7231451

sivun alkuun

Etelä-Viron uutisia (Norppa 1/2002)

Pärnun seutu on tullut hyvin suosituksi karavaanareiden keskuudessa. Sinne on vain kahden tunnin ajomatka Tallinnan satamasta. Valkeat hiekkarannat ovat hienoja lomanviettopaikkoja.

VILLA ANDROPOFF ei voi toistaiseksi majoittaa karavaanareita tilan puutteen vuoksi. Siellä on alkanut golf kentän rakentaminen. Tämän jälkeen rakennetaan leirintä-alue johon tulee 400m omaa hiekkarantaa.

PÄRNUN JAHTIKLUBI sijaitsee joen suulla Viking Hotellin takana. Paikka on tosi hyvä yöpymiseen aivan keskustan tuntumassa. Hinta oli viime kesänä 125 kruunua yö sis. sähkön ja sauna sekä suihkun. Paikassa on myös erinomainen ravintola. Jahtiklubilta on lyhyt kävelymatka keskustan kävelykaduille ja hiekkarannoille.

RANNAHOTEL tarjoaa myös vaunupaikkoja hotellin piha-aluella. Se on kaupungin hienoimpia hotelleja (Scandic-Hotel).Hotelli sijaitsee aivan rannassa. Hinta on 100 kruunua yö.

Matkalla Etelä-Viroon on myös hyvä yöpaikka tarjolla noin 12 km Tallinnasta etelään Laagrissa. Hotelli Peo Leo tien vasemmalla puolella. Siellä on vaunuille oma aidattu piha-alue. Hotellissa on myös erinomainen ravintola ulkoterasseineen.

Puoli kilometriä ennen hotellia on avattu iso MAXI MARKET ja SISUSTUS MARKET jossa voi tehdä edullisia ostoksia.

Viroon on helppo matkustaa laivoja menee päivässä paljon ja matka kestää 1,5-3tuntia.

Matkailuterveisin
Raimo Taskula 
3545
p 040-7231451

sivun alkuun

Saarenmaa - Viron suurin saari           (Norppa 2/2001)

Itämerellä sijaitseva Saarenmaa on ollut hyvin kauan asuttuna. Onhan siellä hyvät viljelymaat ja runsaat kalavedet. Seutu on ollut monen suurvallan alaisena eri vuosistoina. Saaren luonto on hyvin rehevää. Siellä vaihtelevat katajia kasvavat rantaniityt ja jalot lehtipuumetsät. Saaren keskiosista löytyy myös Suomalaistyyppistä sekametsää. Meri on joka puolella lähellä. Sörven ja Tagamoisan niemet työntyvät pitkälle Itämereen. Saarenmaalle on suunnitteilla silta ja suursatama jolloin turistit pääsevät hyvin perille.

Saarenmaalla asuu noin 40.000 ihmistä, joista pääkaupungissa Kuressaaressa asuu 17.000 asukasta. Kaupungin keskustassa on mahtava 1300-luvulta oleva piispanlinna, jota ympäröivät pitkät vallihaudat ja laaja puisto. Linnassa on museoita ja taidenäyttelyitä. Kierroksen jälkeen voi kiivetä linnan torniin kahville ja maisemia katselemaan. Linnan lähellä ovat myös suositut kylpylähotellit ja uimaranta. Kaupungin rakennukset ovat pääosin omakotitaloja, kerrostaloja on vähän. Keskustassa on viehättävä kauppatori sekä pikkukauppoja. Neuvostoliiton aika näkyy kaupungissa hyvin vähän.

Nähtävyyksiä
Koguvan kalastajakylä sijaitsee Muhun saaren puolella. Se on satoja vuosia vanha. Siellä kaikki rakennukset ovat olkikattoisia ja teitä reunustavat kiviaidat. Alueella on kirjailija Juhan Smuulin kotitalo sekä useita museoita. Kylässä on myös majatalo, joka on tehty vanhasta riihestä. Samalla seudulla on myös upea Päädasten kartano. Se sijaitsee meren rannalla. Kartanossa on hotelli ja terveyskeskus.

Kaalin Meteoriittikraateri sijaitsee 20 km Kuressaaren pohjoispuolella. Kraateri on noin 110 m halkaisijaltaan ja 20 m syvä. Sen reunoilla on valtavat kivi- ja maavallit. Ikää kraaterilla on 2700 vuotta. Kalevalan miehet etsivät aikoinaan kraateria Nevan soilta turhaan. Aivan kraaterin vieressä on koulu ja kauppa sekä vanha kievari. Turistien vakiokysymys kuuluu olevan, että kuinka koulu on voinut säilyä meteoriitin maahan syöksyssä.

Leirintäalueet
Saarenmaalla on leirintäalueita. Kuressaaren ainut leirintäalue on noin 2 km keskustasta Aime ja Viljar Keskylän omakotitalon pihalla. Tällä hetkellä on muutama vaunupaikka, mutta Viljar on ostanut naapuritalon tontteineen. Ensi kesäksi on luvassa runsaammin vaunupaikkoja ja uudet huoltotilat. Aime ja Viljar toivottavat suomalaiset karavaanarit tervetulleiksi alueellensa. Heillä on myös hieno vierashuoneisto talonsa yläkerrassa , jonne sopii asumaan 6 - 8 henkeä. Os. Piibelehe 4. Paikka löytyy satamaan ja lentokentälle menevän tien varrelta.
Laivayhteydet

Tallinnasta on 140 km Virtsun lauttasatamaan, josta lähtee autolautta parillisina tunteina kohti Muhua ja Saarenmaata. Matka kestää noin puoli tuntia. Paluulaivat lähtevät Kuivastun satamasta parittomina tunteina. Hinta on matkailuautoilta ja kahdelta hengeltä noin 70 mk. Kuivastun satamasta on Kuressaareen 86 km. Tie on tasaista ja sileää asfalttia. Laivoihin sopii ainakin arkipäivinä hyvin.

Matkailuterveisin
Raimo Taskula

sivun alkuun