Riverside Jazz - Tornio

Passikuvassa

Mihály Dresch

Unkarilainen saksofonisti Mihály Dresch (nimi on monesti myös muodossa Mihály Dudás Dresch) on eräs omaperäisimmistä eurooppalaisen nykyjazzin tekijöistä. Harvoin kuulee mitään niin omintakeista musiikkia kuin Dreschin jazzia, unkarilaista kansanmusiikkia ja klassista nykymusiikkia suvereenisti yhdistävä säveltaide.

Vuonna 1955 syntynyt Mihály kiinnostui vakavasti musiikista kaksitoistavuotiaana, mutta innostui saksofonista vasta kuusi vuotta myöhemmin kuultuaan radiosta Dizzy Gillespien kvartettia. Dresch opiskeli jazzia Béla Bartok-konservatorion jazzosastolla, josta hän valmistui vuonna 1979. Dresch mainitsee esikuvikseen mm. John Coltranen ja unkarilaisen pianistin György Szabadosin, jonka yhtyeessä hän on myös soittanut. Dresch ei ole koskaan pyrkinyt kopioimaan amerikkalaisia esikuvia, vaan luomaan itsensä näköistä, unkarilaista musiikkia. Dresch toki tuntee jazzin perinnettä ja on Coltranensa ilmiselvästi harjoitellut. Dresch on urallaan soittanut myös mainstream-jazzia.

Mihály Dresch perusti ensimmäisen kvartettinsa vuonna 1984. Siihen kuuluivat István Grencsó (puhaltimet), Róbert Benkó (basso) ja István Baló (rummut). Yhtye levytti 1980-luvun lopulla kaksi levyä, Sorrow (Hungaroton 1988) ja Thoughts About the Ancients (Adyton 1989). Seuraavan vuosikymmenen puolivälissä kvartetin kokoonpanoksi vakiintui Ferenc Kovács (trumpetti ja viulu), Benkó (basso) ja Tamás Geröly (rummut). Yhtye levytti vuosina 1995-1998 neljä levyä, joista tarkemmin alla. Kun tämä "vanha Dresch-kvartetti" alkoi toimia liian rutiininomaisesti, Dresch vaihtoi kvartettinsa komppiparin. Vanha kumppani István Baló palasi rumpujen ääreen ja basistiksi löytyi nuori lupaus Mátyás Szandai.

Mihály Dresch Quartetin omaperäinen sointi syntyy toisaalta Ferenc Kovácsin viulusta ja trumpetista ja toisaalta Dreschin saksofonien ruokopillimäisestä, hieman nasaalista soundista. Paikoin yhtye värittää musiikkia myös unkarilaisella kansasoittimella, cimbalonilla, joka muistuttaa ulkonäöltään kotoista kantelettamme, mutta jota soitetaan kapuloilla kuten marimbaa. Unkarilaista tunnelmaa tuo joskus myös Dreschin kansanomaisen karhea lauluääni.

Sitaatti:

"Gyimesin (Transilvaniassa) kansanmusiikki on hyvin arkaaista. Ne sävelmät synnyttävät erityisiä mielleyhtymiä henkilökohtaisista kokemuksista, sillä olen ollut siellä ja nähnyt niitä maisemia, tavannut siellä asuvia ihmisiä. Sen sijaan Sonny Rollinsin musiikki synnyttää aivan erilaisia tunteita ja assosiaatioita. Se vaikuttaa minuun aivan eri tavalla, suhtaudun siihen eri tavalla. Nämä hyvin erilaiset musiikit elävät kuitenkin rauhanomaisesti minussa. Koko urani ajan olen yrittänyt todistaa, että on mahdollista rakastaa sekä jazzia että kansanmusiikkia."

Levytyksiä

Nämä levyt olen kaikki löytänyt unkarilaisista levykaupoista. Ehkä niitä saa myös internetin kautta.

• Folyondár (Adyton 1995); Dreschin "vanhan kvartetin" ensimmäinen levy on konserttiäänitys Budapestin Közgáz-klubilta. Levyn keskeinen esitys on yli puoli tuntia kestävä nimikappale. Folyondár/Winding on neliosainen sarja, jossa tulevat esille kaikki yhtyeen musiikin ominaisuudet; omaperäinen sointi, hitaitten tempojen käyttö ja intensiteetin vähittäinen kasvattamien. Myös Wayne Shorterin Footprints tulkitaan hienosti.
• Túl a vizen/Over the Water (Fonó 1996); levyn parhaimmistoa on pitkä ja moni-ilmeinen Ballada
• Révészem, réveszém… (Fonó 1998); "vanhan kvartetin" viimeinen levytys on voimakasta musiikkia. Kauniin balladin Sorrow, sorrow ensimmäinen levytys on tällä levyllä.
• Quiet as it is (Budapest Music Center Records 2001); "uuden kvartetin" toinen levytys (ensimmäinen nimeltään Riding the Wind ilmestyi vuonna 2000 englantilaisella November Music-merkillä, mutta en ole sitä vielä saanut käsiini). Central Europe Dance Theatre esitti levyn musiikin pohjalta samannimisen tanssiesityksen. Levyllä on toinen hieno versio balladista Sorrow, sorrow.
• Hungarian Bebop (Budapest Music Center Records 2002); levyllä on vieraana saksofonisti Archie Shepp. Ehkä Sheppin takia musiikki on kaikista kuulemistani Dreschin levyistä lähinnä jazzjazzia, kutenlevyn nimestäkin voi päätellä. Kolmas versio balladista Sorrow, sorrow.

Linkkejä ja lähteitä

• Béla Szilárd Jávorszky: Quiet as it is-levyn kansiteksti. 2001.
• Budapest Music Center; levy-yhtiön sivut, sieltä löytyy mm. yllä mainittu kansiteksti
• Fonó Records; Dresch levy-yhtiön sivuilla