Tour of duty: Battle of ah-nee

NVA ja Vietcong joukot käskynjaossa ennen viimeistä hyökkäystä.

9.6.2006 Sarvikangas,Oulu
Järjestäjänä: AST Harhalaukaus (Harharyhmä) ja PPA (Pohjois-Pohjanmaan Airsoft-yhdistys)
Ristituli ry:n kokoonpano: Kare,Escobar,Dex,Rimppari ja Marjamaa.

PÄIVÄ YKSI:

Saavuimme paikalle 1830 (myöhästymisestä oli ilmoitettu järjestäjille) ja hoidimme tavanomaiset varustelut ja ostokset pois alta.Alkubriiffi oli jo käynnissä kun saavuimme muodostelmaan.Briiffissä käytiin läpi perinteiset asiat sekä peliin liittyviä erikoissääntöjä kuten navigointipisteet yms.
Osapuolten sisäiset ryhmät muodostettiin nopeasti ja siirryimme off-game telttakyläämme joka sijaitsi aukion toisella laidalla.Ryhmämme nimeksi ristittiin “Rotta” ja siihen kuului muutama paikallinen joista yksi toimi ryhmänjohtajana (nimet jäivät unholaan,pahoittelut tästä).

Kaiken alkuhässäkän jälkeen tuli käsky aloittaa siirtyä muodostelmassa vihollisen alueelle (eli pelialueelle).
4 tunnin ajan Pohjois-vietnamin urhot vaeltelivat pitkin “Ah-Neen” laaksoa,valmistellen tulevaa suurhyökkäystä jonka päämääränä oli Kapitalisti-sikojen (siis jenkkien) ajaminen pois laaksosta. Maasto vaihteli sysisynkästä suoalueesta aina hiekkamonttuihin joita jenkkien tykkituli oli aiheuttanut.
Kaiken tuon valmistelun jälkeen aloitettiin vihollisen tukikohdan tiedustelu ja ei mennyt kauaakaan kun tiedustelija ilmoitti jenkkien poteroiden näkyvän horisontissa.

Hyökkäys-komento kajahti upseereiltamme ja osastomme kävi rynnäkköön kohti vihollisen asemia. VC kärsi rankkoja tappioita ja lopulta perääntymiskäsky kajautettiin ilmoille.Tässä vaiheessa vihollisen tukikohdan valtaaminen tuntui miltei mahdottomalta (vihollinen kärsi minimaalisia josko laisinkaan tappioita).

Yön aikana Ryhmä Rotta suoritti kaksi häirintähyökkäystä (lukuunottamatta allekirjoittanutta joka veti sikeitä univelkojen takia) jotka molemmat olivat enemmän ja vähemmän onnistuneita. Päämääränä oli jenkkien väsyttäminen tulevaa hyökkäystä varten sekä mahdollisten jalansijojen muodostaminen jenkkitukikohdan läheisyyteen.

PÄIVÄ KAKSI

Aamu “alkoi” jo kello 0430 Vietcongien leirissä missä osa ei ollut nukkunut yöllä silmäystäkään ja osa sen vaaditun muutaman tunnin (jotta jaksaa seuraavan päivän täysissä järjissä).Aamun tunneilla lähdimme suorittamaan jälleen yhtä “jalansija”-tehtävää johon osallistui miltei puolet VC-miehistöstä.
Osastomme liikkui vihollisen tukikohdan läheisyyteen jonka jälkeen jakautui kahteen ryhmään joilla kummallakin oli erillinen päämäärä. Meidän ryhmämme vastasi vihollisen häirinnästä sekä erään huoltolaatikon viennin pisteeseen X.Ikävä kyllä ryhmämme joutui kahteen osaan häirintä-suunnitelman takia  ja huoltolaatikkoryhmä säntäsi tietämättään suoraa jenkkiarmeijan syliin,täten heidät pyyhkäistiin pois kuvioista helposti.Ryhmän rippeet palasivat tukikohtaan pettyneinä..

Tukikohdassa oli vilinä päällä ja miehistö janosi taistelua noiden kapitalisti-koirien kanssa. Hetken byrokratia-pyöriä pyöritellen saimme luvan lähtä iskemään suoraan vihollisen leiriin vahvistetun ryhmän voimin.Pitkän vaelluksen jälkeen saavuimme vihollisen selustaan ja heidän leirinsä vieressä sijaisevalle pienelle kumpareelle. Juuri kun olimme lähdössä soluttautumaan syvemmälle leiriin,ilmestyi kuvaan kiertovahti.Tämän poistumista odotellessamme,ilmestyi kuvaan taistelijapari joka oli etenemässä ryhmämme oikeaa sivustaa kohti.Ryhmänjohtajamme käsky kajahti: Tulta!
Tulitimme leiriä rankasti kahdesta eri suunnasta,sillä välin kun muut sissit pitivät vihollisen koukkavat partiot loitolla. Vihollista kaatui mutta tässä vaiheessa sivut alkoivat antaa periksi.Täten RJn käskystä peräännyimme pika-pikaa läheiselle kukkulalle.Vihollisen erikoisjoukot ahdistelivat vetäytyvää partiotamme mutta pääsimme pois alueelta ilman tappioita (lukuunottamatta yhtä tappiota aiemmin leiritaistelussa).
Ryhmän moraali oli korkealla ja palatessamme kohti “kotia” kuulimme huhun että vihastunut kapitalisti-koira oli hyökkäysliikkeessä kohti tukikohtaamme.

Komentajan johdolla muodostimme puolustusrintaman jonka läpi jenkkien oli päästävä jotta he voisivat kaataa VCn komentopisteen.Odotimme varmaan tunnin vihollisen hyökkäystä ja tylsistyminen alkoi kääntyä jenkkiäkin pahemmaksi viholliseksi.Kohta kumminkin vihollinen ilmaantui alueelle ja rankat taistelut käynnistyivät laajalla alueella.Menetimme hetkeksi asemamme rintaman oikeasta sivusta mutta rankalla vastaiskulla löimme vihollisen karkuteille ja valtasimme sen takaisin.Huhut liikkuivat että myös eturintaman asemat oli saatu vallattua takaisin tuolta suurelta jenkki-armeijalta.Taistelut laantuivat muutama tunti myöhemmin ja palasimme takaisin tukikohtaamme moraali korkealla.
Seurasi ruokatauko jonka aikana ei pahemmin VC toimintaa nähty alueella.

Ryhmät kutsuttiin kasaan ja paikalla oli myös NVAn sotilaita.Tämä tiesi ainoastaan yhtä asiaa eli suurhyökkäyksen alkamista.Hetkeä myöhemmin upseerit kertoivat suurhyökkäyksen olevan ovella,tätä seurasi kasa taktisia neuvoja sekä kannustuspuheita.Tämän jälkeen tuli marssikäsky ja lähdimme marssimaan kohti vihollisen tukikohtaa,tietenkin moraali korkealla.

Tukikohdan läheisyyteen saavuttuamme,jakauduimme ryhmiin ja aloitimme hyökkäyksen.Ryhmämme koukkasi vihollisen taakse ja yritti iskeä läpi puolustuksesta.Tämä kumminkin kariutui vahvaan ja linnoittautuneeseen vastukseen.Viimeinen niitti oli ryhmänjohtajan kaatuminen kesken hyökkäyksen.
Tämän jälkeen tilanne jatkui sekavana kunnes komensin muutaman miehen tukemaan eristyksessä olevan osaston vetäytymistä/mahdollista etenemistä.

Komentopaikkaa etsittiin jonkin aikaa ja kun tilanne näytti turhauttavalta kävimme suoraan rynnäkköön vihollisen eturintamaa vastaan.Miestä kaatui oikealla ja vasemmalla mutta emme antaneet periksi.
Sitten se tapahtui,vihollisen vasen reunapotero petti ja saimme jalansijan vihollisen puolustusrintaman tyveen.Tästä alkoi raskas tulitus jonka säestyksellä omat sotilaamme pääsivät syvemmälle ja syvemmälle vihollisen tukikohtaa.Hetkeä myöhemmin näimme kuinka vihollisen lippu kaatui ja voitto huuto raikasi!
Vihollinen oli lyöty ja viimeisetkin sotilaat ryntäsivät tuhottuun vihollistukikohtaan juhlimaan.

Ah-Neen laakson taistelu päättyi Pohjois-Vietnamin voittoon.Ohessa NVA ja Vietcong sotilaita juhlimassa voittoa tuhoutuneessa jenkkitukikohdassa.

LOPPUSANAT:

Kun perjantai-iltana lähdimme kohti Oulua oli tunteet erittäin ristiriitaiset,mielessä pyöri edeltävän vuoden Pyörretuuli mutta myös Ah-Nee hienot pohjustukset sekä hyvät perusfiilikset. Toivoimme pelistä hyvää toteutusta ja mahdollisimman vähän turhaa maleksemista.Nyt peli on ohi ja täytyy sanoa että peli oli aikamoista vuoristorata-ajelua.Välistä fiilikset olivat hukassa johtuen odottelusta (joka johtui kadonneeksi menneistä ryhmistä tai muusta inhimillisestä syystä) tai sitten helvetinmoisista univeloista (unirytmi heitti perskeikkaa osalla porukasta) mutta paljon hyvääkin löytyi.

 Parasta oli tiivis ryhmä jonka sisällä vallitsi hyvät fiilikset ja into pistää jenkki-armeijaa turpaan.Ryhmänjohtaja oli hyvä valinta sillä miehellä oli selvästi kokemusta vaikka vähättelikin ryhmää muodostaessa kykyjään.Ryhmä veti pelin sillä sopivalla “vakavalla mutta silti huumoria mukana”-tyylillä johon Ristin pojat ovat tottuneet.Ryhmää on nyt kehuttu tarpeeksi joten seuraavaan kohtaan.

Jenkki-armeija oli asennoitunut ja toimi pelottavan paljon jenkki-armeija henkisesti eikä mitään John Ramboja paljoltikkaan nähty (paitsi tämä yksi sooloilija joka käänteli tauluja yksin metsässä..huo-hoh).
Jenkkejen äänimaailma oli loistavaa ja sai kyllä pelon tunteen Vietcong taistelijoissa.Jopa yksi ryhmällinen kuullosti joukkueelliselta sotilaita.Varustus tuolla osapuolella oli myös ihailtavaa katsottavaa.

Parhaat tunnelmat sai lauantai-aamun sissi-iskusta jenkkitukikohtaan ja sieltä vetäytyminen,sekä vastahyökkäys jenkkien hyökkäystä vastaan. Lopputaistelu antoi semmoisen hurmoksen että aivan muisti pätkii taistelun loppuvaiheilta. Huutoa,raskasta tulitusta,huutoa,lisää tulitusta...fiilikset oli aivan katossa.
“Voittajan on helppo hymyillä” sanotaan mutta kyllä peli oli muutenkin kokonaisuudessa hyvää kamaa ja olisi saanut korkeat pisteet vaikka VC olisi hävinnytkin.Tosin silloin olisi jäänyt lopun loistavat kuvaus-sessiot väliin ja helvetin railakas tunnelma.

AST Palava Risti kiittää:

-Järjestäjiä eli Harhalaukausta ja Pohjois-Pohjanmaan Airsoft-yhdistystä hienosta pelistä.
-Ryhmä Rotan paikallisia jäseniä (eli Oulun porukkaa,sorry ei jäänyt nimet mieleen) hauskasta mutta silti ammattimaisesta peliseurasta.
-Jäsentämme Marjamaata auton hommaamisesta matkaa varten (muuten olisi matka jäänyt tehtyä).
-Jäseniämme Karhua ja Eskolaa jotka suorittivat järjestelytehtävät perjantaipäivänä.

Henkilökohtaisesti kiitän,Jonea henkseleiden lainaamisesta (olisi mennyt pelit pilalle ilman niitä) sekä Ronkaista,aseen ikuisesta fiksaamisesta (oli se mukava päästä omalla tygillä ampumaan).

Loppu.

KUVAT: Kari Ryytty,LT Hudson,Kemppainen

TEKSTI: Kemppainen