Kotiseutuyhdistys Muinan piirissä on vuosikausia elänyt huoli perinnetiedon kokoamisesta ja siirtämisestä tuleville sukupolville. Museon ja reittien esittelijät alkavat olla niin nuoria, että heillä ei ole omaa kokemuksellista tietoa vanhoista työtavoista ja esineistä. Heillä on myös yhä vähemmän vanhemmilta kuultua muistitietoa kylän ja rakennusten historiasta. Tästä tarpeesta syntyi hankkeen aihe ja tavoitteet.
Hankkeen teki mahdolliseksi Maaseudun kehittämisyhdistys Ravakka ry:n Kolmen ajan rannikko –ohjelman puitteissa myöntämä EU –rahoitus. Hanke alkoi 1.1.2004 ja päättyi saman vuoden lopussa.
Hankkeen toteuttamiseksi työskenteli neljä työryhmää: näyttely- ja näytelmätyöryhmät, reittihistoriaa pohtinut sekä Juho Helmer Suomisen pakinoita tarkistanut ryhmä. Koska hanke sisältää kolme erisisältöistä tehtävää, on tarvittu monien asiantuntijoitten mukanaoloa sekä yhteistyötä useiden tahojen kanssa. Toiminnan koordinoijana on toiminut hankejohtaja Eeva Yrjänen. Projektisihteeriksi palkattu Sylvi Ronkainen on ollut tiedonkeruun ja kokoelmien laatimisen varsinainen toteuttaja, lisäksi hän on yhdessä lukuisien talkoolaisten kanssa osallistunut työnäytösten ja esitysten järjestämiseen ja pitämiseen. Hankeneuvoja Ulla Kallio-Laine Ravakka Ry:n Santtion toimistolta antoi arvokkaita neuvoja, joita ilman rahoittajan edellyttämät raportit eivät olisi syntyneet.
Hankkeen lähtökohtana ja pääasiallisena tavoitteena nähtiin suunnitteluvaiheessa tiedon kokoaminen ja sen esilletuominen Muinan rakennusten historiasta, esineistöstä sekä vanhojen työtapojen verestäminen, havainnollistaminen ja opettaminen. Projektisihteeri haravoi asiakirjoja faktatietojen saamiseksi sekä haastatteli ikäihmisiä muistitietojen osalta.
Pellavan viljely ja käsittely, kylvöstä aina kehruuseen saakka sai suurimman huomion perinteisten työtapojen muistelussa ja esittämisessä. Maaliskuussa järjestettiin jutustelutilaisuus, jossa kerrattiin pellavan viljely ja sen jatkokäsittely kuiduksi. Muistelutuokio pellavasta on dokumentoitu toisaalla sivustollamme). Projektinjohtajan aloitteesta Rauman kansalaisopisto järjesti pellavan viljelystä ja käyttömahdollisuuksista koulutusillan, johon Muinasta osallistui kuusi henkilöä. Toukokuussa museon naapuri Tapio Helleaho kylvi meille pellasmaan. Sadekesänä pellava kasvoi hyvin, mutta rikkaruohojen perkkaminen oli aikamoinen urakka. Kun pellava vedettiin, totesi Lahja Koivisto, että hän tuskin oli ennen nähnyt niin pitkää pellavaa. Pellavat kuivatettiin seipäillä ja niistä riivittiin kulkuset, mutta liotus jäi syksyllä tekemättä. Se on tarkoitus tehdä loppukesästä 2005, jotta syksyllä päästäisiin loukuttamaan.
Pellava-aiheinen näyttely ”Rohtmist ja ihoist
tarppellist ja kaunist” oli avoinna 5.6.-15.9.2005 välisen ajan. Se
havainnollisti koko muokkausprosessin sekä esitteli valmiita
pellavatuotteita. Eri kohderyhmille on esitelty kehruuta värttinällä ja
rukilla, kankaankudontaa ja pellavan loukuttamista. Muista perinteisistä
työtavoista oli esittelyssä pajumattojen teko, kirjontatyö,verkon korjaus ja
työkalujen terottaminen veivattavalla tahkolla. Koululaiset ovat olleet
tärkeä kohderyhmä. Osalla heistä mm. kehräämiseen tutustuminen ja vanhojen
esineitten piirtäminen liittyi kestävän kehityksen oppikurssiin.
Lehtori Pirkko Metsäkallas kirjoitti näytelmän Muinan rakennusten
historiasta. Kylän harrastelijanäyttelijät esittivät sen ensimmäisen kerran
yhdistyksen kesäjuhlassa suurelle yleisölle ja toisen kerran Lions Club
Rauma/Reimarin jäsenille heidän vieraillessaan museossa. Eila Saarva
valmisti lausuntaesityksen Laila Jalosen kirjoittamasta, Muinanmäen
varhaiseen historiaan liittyvästä runosta Omenapuun tarina.
Tämä osuus hankkeesta on jo hankevuonna elävöittänyt Muinan toimintaa monin
tavoin. Rakennusten ja joidenkin esineitten historia valokuvin täydennettynä
on nyt yhtenä koosteena, perustietopakettina oppaiden käyttöön. Yksi kappale
on luovutettu Vasaraisten koululle. Tarkoituksena on painattaa ja julkaista
aineisto, kunhan rahoitus järjestyy.
Hankkeen toisena osana oli amerikansuomalaisen Helmer Suomisen raumanmurteisten pakinoiden tai tekijän sanoin lörpötysten kokoaminen ja painokuntoon saattaminen. Asia on ollut pitkään vireillä, mutta resurssien puutteessa jäänyt toteutumatta.
Pakinoiden sisältö kuvaa elävästi 1800-1900 lukujen vaihteen elämänmenoa paikkakunnallamme, ja niiden kieli on mainio näyte kyseisen ajan Rauman murteesta. Suomisen viisi pakinaa on nyt koottu yhtenäiseksi kokoelmaksi, jota täydentää kirjailija Kalle Luotosen Suomisesta kirjoittama elämäkerta valokuvineen. Pakinoita tiedetään tulleen enemmänkin Rauman seudulle, mutta kovasta ”metsästyksestä” huolimatta emme niitä saaneet käsiimme.
Kirjailija Kalle Luotonen on kirjoittanut ja ohjannut Suomisen tekstien pohjalta kaksi näytelmää: Vasaraiste miäs lähte naapurpitäjähä (Näsäviisas) ja Ömannin Koso. Jälkimmäinen on monologi, jota Jaakko Suominen on hankevuonna esittänyt eri yhteyksissä.
Pakinakokoelman toimitti Kalle Luotonen ja kirjan toimituskuntaan ovat kuuluneet Jaakko Suominen, Eeva Yrjänen, projektisihteeri Sylvi Ronkainen sekä Rauman murteen asiantuntijana Nortamo-Seoran kapteeni Jarmo Salo. Koska yhdistyksemme toiminta- ajatuksena on perinteen tunnetuksitekeminen, nivoutuu pakinoiden julkaiseminen luontevasti toimintaamme. Kokoelma onkin nyt menossa kirjapainoon. Painatuksen teki mahdolliseksi Alfred Kordelinin säätiön Rauman rahaston myöntämä tunnustuspalkinto.
Hankkeen kolmas osa-alue, kylän historian selvittäminen Seitsemän järven reitin kulkusuunnalta päätettiin ottaa hankkeeseen kyläyhdistyksen ehdotuksesta vasta alkuperäisen suunnitelman jälkeen.Työryhmään kuuluivat Olavi Hannula, Eeva Yrjänen, Vasaraisten koulun rehtori Kalle Uusitalo, Esko Toivonen kyläyhdistyksen edustajana, Matti Linnala, Teuvo Paattio sekä projektisihteeri. Suurena apuna tiedonkeruussa oli Vältti -hankkeena toteutettu Paikannimistö Vasaraisten ja Soukaisten kylistä.
Museoviraston arkeologia Leena Koivistoa on konsultoitu pronssikautisia paikkoja koskevista tiedoista. Ikäihmisten muistitietoa on tallennettu. Maastossa on käyty valokuvaamassa sekä tarkistamassa havaintoja.
Reitin historiatiedot ovat nyt tallennettuina reittiselostukseen. Tarkoituksena on myöhemmin julkaista tiedot kirjasena reitin oppaiden ja vaeltajien käyttöön.
Näkymä Seitsemän järven reitin varrelta Soukaisten kyläaukealla
Nyt kokoonsaadut tiedostot antanevat hyvät mahdollisuudet jatkotyöskentelyyn ja joka tapauksessa Muinaiset muistiin Muinassa -hanke on rikastuttanut jo hankkeen aikana kotiseutuyhdistyksen sekä kylän elämää. Merkittävintä meille on se, että hajallaan ollutta tietoa on saatu kootuksi yhteen kaikkien käyttöön.
Kotiseutuyhdistys kiittää kaikkia niitä, jotka eri tavoin edesauttoivat hankkeen toteutuksessa.
Eeva Yrjänen,
hankkeen johtaja
Sylvi Ronkainen,
projektisihteeri