Vehkalahden Lanki- ja Lankila-suvut

Tämä Vehkalahden Lanki- ja Lankila-sukujen alkuperää kartoittava sivu sisältää nyt pohdintoja myös Miehikkälän Joenpolvi-suvusta. Lisäksi on esitetty sukukaaviot Vehkalahden Paijärven kylän Luoma- ja Pakkanen-suvuista sekä Kannusjärven Näkki-suvuista. Tietojen oikeellisuus jää lukijan arvioitavaksi. Yhtenä tavoitteenani onkin ollut eräänlaisten aihioiden tarjoaminen työstettäväksi päteville sukuharrastajille.

Vehkalahden Lanki- ja Lankila -sukujen tietoja on julkaistu muutamissa alueen historiaa käsittelevissä kirjoissa ja nämä sukunimet esiintyvät luonnollisesti myös monissa Kymenlaakson sukukirjoissa. Toisinaan tosin vaikuttaa siltä, että suvut sekoitetaan keskenään.

Lankilan sukujuuret alkavat Pohjois-Vehkalahdella sijaitsevasta Lankilan (Langila) kylästä. Ensimmäisistä Lankilan talon isännistä löytyy tietoa mm. kirjasta Vehkalahden Turkiat: Elämää Pyhällön seudulla 1543-1917 (Arto Peltonen, Painokotka Oy, 2000, ISBN 952-91-2011-7). Vehkalahden pitäjän historiasta useita julkaisuja kirjoittanut historioitsija Martti Korhonen on taas kuvannut Ihamaan Lankien sukujuuria esimerkiksi kirjassa Vehkaleipää (ISBN 951-99644-0-1).

Useimpien Lankilan kylän Lankien sukunimi on vuosien 1884-1889 Vehkalahden kirkon pääkirjassa muutettu muotoon Lankila. Tuohon aikaan sukunimeksi tuli usein asuintalon nimi, mistä syystä Lanki/Lankila seurasi toisinaan myös tyttären kautta jatkuvaa sukua.

Kun muutama vuosi sitten aloittelin sukujuurieni selvittelyä, oli suurena apuna serkultani Reijo Lankilalta saatu aineisto. Tällöin selvisi myös, että Porin seudulla asuva Martti Korhonen (ei siis historioitsija Martti Korhonen) oli vuosien 1990-1995 aikana koonnut laajan Lankilan suvun sukuselvityksen alkaen 1500-luvulta aina 1990-luvulle asti.

Koska kaikkia lapsia eikä edes aviopuolisoita ole mainittu 1600-luvun asiakirjoissa, ei Langin ja Lankilan mahdollisia yhteisiä sukujuuria voida ilmeisesti todentaa. Lankilan kylästä kotoisin ollut Simo Yrjönpoika antoi kuitenkin nimen Ihamaan Langin talolle, kun hän muutti vuonna 1666 sinne isännäksi. Vuonna 1698 Simo Yrjönpoika näyttää palannen isännäksi nälkävuosien tyhjentämään Lankilan taloon. Ihamaan Langin isännyyttä jatkoi Suur-Uskin sukuun kuuluva Matti Olavinpoika.

Näitä Lankilan, Ihamaan ja Pyhällön kylien sukujen yhteyksiä on kuvattu oheisessa sukupuussa. Martti Korhonen kirjoittaa, että Mikko Tuomaanpojan veljenpoika Simo Yrjönpoika muutti v. 1666 veljiensä kanssa Ihamaalle (Martti Korhonen, Vehkalahden pitäjän historia 2, ISBN 951-99317-0-8). Saatan olla väärässä, mutta Kansallisarkiston tositekirjoissa esiintyvän Yrjö Mikonpojan takia päädyin piirtämään kuvan siten, että Simo Yrjönpoika olisi Mikko Tuomaanpojan pojanpoika.

Historian aikajanaa ja sukupuu

Sukupuu

Kylien historiaa ja kartat

Pohjois-Vehkalahden kylien oletetaan asutetun Lappeen suunnalta. Alue on ollut mahdollisesti jo vanhastaan "lapveteläisten eräalueena", ja samalta suunnalta olisi siis saapunut keskiajalla (1300-1400-luvuilla) myös lappeelainen kaskiviljelyasutus. Vaikka asutuksen juuret saattavat ulottua jo varhaiselle keskiajalle, oli varsinaisiksi kiinteiksi kyläyhteisöiksi järjestäytyminen vielä 1500-luvulla kesken.

Lankila mainitaan ensimmäisen kerran vasta v. 1592. Vuoden 1551 maakirjassa Lankilan talot on luettu yhteen Pyhällön ja Turkian kanssa; kylissä oli tuolloin yhteensä 21 taloa. Vuonna 1624 Lankilassa oli kolme taloa. (Rosén 1936:103,108,128-129.)

Ihamaan kylän nimestä 1500-luvulla käytetty muoto Ihaxama s.o. Ihaksin maa viittaakin mahdollisesti Ihakseihin, joita asui 1500-luvulla mm. Lappeen Oikkolassa sekä silloisessa Pyhityssä eli nykyisen Luumäen kirkonkylässä. Ihamaan kylä mainitaan ensimmäisen kerran vasta v. 1555, ja 1500-luvun maakirjoissa Ihamaan talot on luettu Kannusjärven kylän yhteyteen. (http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/)

Tällä sivulla mainitut kylät ovat: Ihamaa, Joenpolvi, Kannusjärvi, Lankila, Paijärvi, Pyhältö ja Turkia.

Lankilan kylä
Lankila

Ihamaan kylä
Lanki

Miehikkälän Joenpolvi- ja Jokimies-suvut

Lankilan ja Pyhällön kylien itäpuolella Miehikkälän kunnassa on sijainnut Joenpolvi-niminen talo. Talo lienee saanut nimensä Virojoessa olevasta mutkasta. Koska sekä Joepolvi- että Jokimies-nimet esiintyvät tämän talon yhteydessä, olen yrittänyt selventää asiaa seuraavassa: Ensimmäiset maininnat Joepolven talosta löytyvät 1600-luvun puolelta, kun taas Jokimies-nimi esiintyy kastettujen paikkatiedoissa ensimmäisen kerran vasta vuonna 1750. Tällöin ainakin HisKin tiedoissa Joenpolvi muuttuu ajoittain Jokimieheksi. Kirkonkirjoissa talo esiintyy kirjoitettuna muotoon Joenpolvi (Jokimies).

Yrjö Kaukiaisen kirjasta en löytänyt Joenpolven taloa, mutta Jokimiehen talon mainitaan olevan Miehikkälässä (Yrjö Kaukiainen, Virolahden historia 1, Virolahden kunta, Lappeenranta 1970). Kirjan mukaan Virolahden kihlakunnan lautamiehinä Miehikkälästä ovat mm. Antti Yrjönpoika Jokimies v. 1731-1748 ja Yrjö Antinpoika Jokimies v. 1746-1777. Kuitenkin 1800-luvun puolivälissä Joenpolvi näyttää vakiintuvan Antin ja Yrjön edustaman sukuhaaran nimeksi. Tällöin Joenpolvia asuu ainakin Miehikkälän taloissa N:o 1 ja 4. Jokimies vastaavasti löytyy Muurikkalasta (Talo N:o 7), mutta isännillä ei näytä olevan sukulaisuutta edellä mainittuun Joenpolven sukuun.

Kuvan isännyystiedot pohjautuvat tarkistamattomaan aineistoon. Maa- ja tositekirjoista voisi ehkä päätellä, että Antti Yrjönpojan esipolvet ovat Yrjö Martinpoika, Martti Erkinpoika ja Erkki Yrjönpoika.

Joenpolvi

Paijärven Luoma-suku

Martti Korhonen on ansiokkaasti kuvannut Luoman talon vaiheita Vehkalahden Pitäjän Historia -kirjassa. Hänen mukaansa Eerik ja Jaakko Laurinpoika-nimiset veljekset ottivat vuonna 1600 viljelyyn suurehkon autiotilojen yhdistelmän, johon myös Luoman maita lienee kuulunut. Tila ei kuitenkaan säilynyt kokonaan suvun hallussa, vaan eri vaiheiden jälkeen Luoman isännäksi tuli ihamaalainen Mikko Eerikinpoika Pakkanen, jonka jälkeläiset ottivat käyttöönsä Luoma-nimen.

En löytänyt Mikko Erkinpojalle sopivia sukujuuria Ihamaalta, joten oletan, että hän ja Matti Erkinpoika voisivat olla Luoman talossa kuolleen Erkki Erkinpojan poikia. Erkki Erkinpojan sukujuuret jäävät tuntemattomiksi, vaikka hänellä ja Sipi Simonpojalla saattaisi olla yhteinen Paijärvinen esi-isä. Näiden kolmen edellä mainitun isännän (Mikko Erkinpojan, Matti Erkinpojan ja Sipi Simonpojan) perillisiä löytyy Luoman talosta ainakin vuoden 1835 henkikirjasta. Oheinen sukukaavio on yritetty pitää selkeänä, mistä syystä osa henkilöistä on jätetty pois.

Luoma

Paijärven Pakkanen-suku

Seppo Sippu on julkaissut Suku Forumissa vuonna 2014 aivan uudenlaista tietoa Paijärven Pakkasista.

Aikaisemmasta tiedosta poiketen Nuutin Ristonpojan alkuperäksi päätellään Turkian Jääski, kun taas Söyrinki Simonpojan juuret olisivat Ihamaan Koskella.

Henkilöiden tarkemmat tiedot selviävät Seppo Sipun alkuperäisistä kirjoituksista, mutta alapuolella olen yrittänyt kuvata tilannetta siten, että sukuyhteydet olisivat helposti todettavissa. Kuvan selkeyden takia osa henkilöistä on jätetty pois. Vuoden 1835 henkikirjasta löytyy sekä Nuutti Ristonpojan, Söyrinki Simonpojan että Heikki Eskonpojan jälkeläisiä, joista siis muodostuvat Paijärven Pakkaset.

Pakkanen

Kannusjärven Kärki- ja Näkki-suvut

Martti Korhonen kirjoittaa, että muuan renki Jussi Matinpoika raivasi itselleen tilan, jota myöhemmin alettiin kutsua Vähä-Näkiksi. Omassa arviossani olen huomioinut Jussi Matinpojan leskivaimon Anna Tuomaantytären, jonka luultavasti edellisen aviomiehen (ratsumies Mikko Juhonpojan) pojat näyttäisivät olevan Vähä-Näkin seuraavat isännät. Jussi Matinpojan tyttäret muuttivat pois, kun heidät naitiin toisiin taloihin. Tilannetta on kuvattu oheisessa sukukaaviossa.

Kärjen suku on keskeisesti mukana Suur-Näkin ja Vähä-Näkin suvuissa. Suurnäkki periytyy suoraan Kärjen suvusta. Vähänäkin ja Kärjen sukulaisuus voisi puolestaan perustua Mikko Juhonpojan, Jussi Matinpojan ja Anna Tuomaantyttären tuntemattomiksi jääneisiin sukujuuriin tai heidän lastensa avioliittoihin eli kaikki Vähänäkin perilliset eivät välttämättä ole Kärjen sukua.

Nakki

Luoman, Pakkasen ja monen muun EteläKymenlaakson suvun keskinäisistä yhteyksistä saa helposti yleiskuvan mm. sivulta: http://www.holger-schultz.de/ahnen09m.html

Nimitietoa

Nimi Lanki johtuu germaanisesta henkilönimestä Lang (pitkä). Sen oletetaan olevan lähinnä alasaksilaista alkuperää. Lanki, Lankila ja Lankinen -nimet ovat tavallisia suomessa. (Vehkalahden Pitäjänkirja, Myllykoski 1968, Myllykosken kirjapaino Oy)

Sukunimitietoa löytyy myös sivulta: http://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/lankila.html

Kotkan Lankila sijaitsee Langinkosken eteläpuolella Kymijoen länsirannalla. Jo vuodelta 1554 mainitaan viisitaloinen Karlby ja sen yhtenä isäntänä esiintyy Martti Lång (Långh). Myöhemmin Martti Eerikinpoika Långista käytetään useimmiten Lang -nimeä. (http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000007709)

Vehkalahden Lankilat ja Suomen länsirannikon Lankilat ovat erillisiä sukuja. Länsirannikon Lankiloita löytyy mm. sukuselvityksistä:

Aiheen pohdintaa

Kun kiinnostuin omista sukujuuristani, niin aloitin selvitykset omasta sukunimestäni ja sen jälkeen äidin sukunimestä. Nämä suvut tuntuivat aluksi lähimmiltä. Kokeiluna tuli myös seurattua sekä mies- että naislinjoja. Vähitellen sukupuuhun kertyi lisää nimiä eikä yksittäisen sukunimen merkitys "omana sukuna" tuntunut enää kovin tärkeältä. Vaikka sukunimen määrittelemään "omaan sukuun" onkin leimautunut, niin kuitenkin perimää taitaa tulla enemmän niistä suvuista, joita on sekä isän että äidin puolella. Lopulta kiinnostavaksi nousikin seudun historia, talojen nimet, kylät ja sukujen yhdistymiset avioliittojen kautta. Kun viime vuosisadoilla aviopuolisot on usein valittu lähikylistä, niin paikkakunnalle on muodostunut mielenkiintoinen sukuverkosto.

Koska jo lapsuudessa on tottunut pitämään sukulaisinaan lähinnä serkkuja, niin heidän sukunimensäkin tuntuvat tutuilta. Tämä siitä huolimatta, että näitä sukunimiä ei sitten ehkä olekaan omissa sukujuurissa. Toisaalta monet kouluajoilta tutuksi tulleet "vieraiden sukunimien" kantajat ovatkin nyt osoittautuneet todellisiksi sukulaisiksi, koska yhteisiä esivanhempia löytyy muutaman sukupolven takaa. Tähän uuteen todellisuuteen tottuminen ja itsensä kokeminen monen eri suvun jäseneksi vie yllättävän paljon aikaa.

Kertyneen kokemuksen perusteella oma sukunimi tuntuukin olevan lähinnä hyödyllinen tunnistetieto, enkä enää koe ketään pelkästään yhden suvun jäseneksi. Yksittäisiin sukuihin keskittyvien sukuseurojen tekemää työtä täytyy kuitenkin arvostaa, sillä niiden tekemät sukututkimukset ovat suureksi avuksi kaikille sukujuuristaan kiinnostuneille. Vaikka oman sukuhistorian selvittely ei ole erityisen vakava asia, niin se on omalla tavallaan kiehtovaa aivovoimistelua ja ajankulua. Ja selvitettävää riittää, sillä monen suvun historiikki on vielä kirjoittamatta.

Yhteystiedot

Kommentteja ja täydennyksiä voi lähettää osoitteella: lanki.lankila@pp.inet.fi