Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole olla lopullinen totuus aiheesta, vaan lähinnä kirjoittajan oma subjektiivinen käsitys ko. tyylisuunnan kehittymisestä. Se on koottu useista lähteistä yhdisteltyjen ja pääsääntöisesti useammasta kuin yhdestä lähteestä "todennettujen" tietojen perusteella. Tyylisuunnan historiasta on ollut vaikea saada ensikäden tietoa, koska Kagoshiman Honbu-dojo ei ole ollut aiemmin erityisen halukas yksityiskohtaisesti informoimaan asiasta. Honbu-dojon internet-sivut ovat vähän raottaneet salaisuuden verhoa, mutta eivät kokonaan. Ne tiedot, joita em. internet-sivuilla on esitetty tyylin historiasta sopivat varsin hyvin yhteen tässä artikkelissa esitetyn kanssa ja siksi uskon tämän esityksen olevan lähempänä oikeaa kuin monet muut tyylisuunnan historiasta kerrotut tarinat.

Olen pyrkinyt tarkastelemaan myös Okinawan kempo -mestari Shigeru Nakamuran mahdollista osuutta tyylin syntyyn, koska häneen liittyvät viittaukset ovat edelleenkin Suomessa varsin yleisiä. Haluan vielä korostaa sitä, että tässä esityksessä on kyse nimenomaan Japanissa opetettavan Shorinji-ryu Renshinkan Karate-do:n analyysistä, eikä niinkään Suomessa opetettavan version arvioinnista.

Artikkelista puuttuvat suorat lähdeviittaukset, koska osa tiedoista on annettu luottamuksellisesti ja tietolähteen paljastaminen saattaisi aiheuttaa tietoja antaneille henkilöille ongelmia niiden organisaatioiden piirissä, joissa he itse toimivat.

Se, keneltä opettajalta mikäkin osa Isamu Tamotsu karateen on tullut, on ollut osittain hämärän peitossa, koska hänen opettajiensa nimistä ja tyylin taustasta on yleensä annettu vain legendamainen kuva ilman yksityiskohtia. Päämiehen vaihtumisen jälkeen on salaisuuden verhoa alettu raottamaan myös Honbu-dojon toimesta.

Seuraavassa olen pyrkinyt analysoimaan koulukunnan karate-tyylin eri osa-alueita.

Tyylisuunnan nimen syntyhistorian osalta haluan ensiksi unohtaa legendat ja tarkastella hiukan todennettuja historiallisia tietoja. Tyylin tunnistesana (Shorin-ji) muodostuu kolmesta osasta:

Sho = pieni, vähäinen, nuori;
Rin = metsä ja
Ji = linna.

Sanoja vastaavat mandariini-kiinan sanat "Shao lin tzu", mikä budotermistössä viittaa Shaolin temppeliin, jossa kiinalaiset budhalaiset munkit hioivat taistelutaitoja.

Termi "Sho" voidaan ilmaista kolmella erilaisella kanji-merkillä, vaikka kaikki niistä lausutaan samalla tavalla. Ensimmäisen kanji-merkin voi ilmaista termeillä "sho" tai "sukunai", toisen merkeillä "sho" ja "matsu" ja kolmannen termeillä "sho" tai "ko".

Termiä "rin" kuvaava kanji-merkki voidaan lukea myös termiksi "hayashi" (yhdyssanan keskellä= bayashi).

Kyan Chotokun itsensä ei tiedetä nimenneen opettamaansa karate-"tyyliä", joten myöskään kirjoitustapaa ei voi olla tiedossa.

Renshinkanissa tyylisuunnan nimen "Shorinji-ryu" alkuosassa "Shorin" käytetään ensinmainittua kanji-merkkiä. Ko. kirjainmerkit voidaan lukea joko japaninkielellä "Shorin" tai Okinawan murteella (=hogen) "Sukunai hayashi". "Shorinji-ryu" oli vielä 1950-luvulla useiden Chotoku Kyan´ista vaikutteita saaneiden tyylien yleisnimenä ennen kuin nimi ensimmäisen kerran virallisesti otettiin jonkin tyylin nimeksi Joen Nakazaton perustaessa oman organisaationsa ja ottaessa käyttöön nimen "Okinawa Shorinji-ryu karate-do". Usein termejä "Shorinji-ryu" ja "Shorin-ryu" käytettiin sekaisin ennen varsinaisten kiinteiden tyylisuuntien muodostumista 1950-luvun lopulla.
Toisten termiä "sho" kuvaavien, mutta erilaisten kanji-merkkien käyttäjiä ovat mm. Shoshin Nakamine (Matsubayashi –ryu) ja Chosin Chibana (Kobayashi-ryu).

Kyan -sensein suorista oppilaista Zenryo Shimabukuro, Kori Hisataka (hänen nimensä saatetaan toisinaan esittää myös muodossa Kori Kudaka tai Seiki Kudaka, mutta kyse on samasta henkilöstä) ja Joen Nakazato, sekä mm. Shobayashi Shorin-ryu (perustanut Tatsuo Shimabukuron oppilas Eizo Shimabukuro), Seidokan Shorin-ryu (perustanut Zenryo Shimabukuron oppilaan Seiki Toman oppilas Shian Toma), Chinto-kan (perustanut Zenryo Shimabukuron oppilaan Zenji Shimabukuron oppilas Sakimukai), mm. Ruotsissa ja Suomessakin harjoiteltava Shorin-ryu (perustanut Masahiro Murai, joka johtaa oppinsa Nakama Harukan kautta Kyan -sensein oppilaaseen Okuhira Buneihin), Joshinmon Shorin-ryu (perustanut Isamu Tamotsun oppilas Ikeda Hoshu) ja Okinawa Shorinji-ryu Zentokukai Karate-do (perustanut Zenryo Shimabukuron oppilaan Edvard Takain oppilas Jim Rogers) ovat ottaneet mainitut kanji-merkit tyylinsä nimeen. Joen Nakazaton tyylissä kanji-merkit lausutaan "Shorin", kun taas Zenryo Shimabukuron tyylissä perinteisesti "Sukunai hayashi". Myös Zenryo Shimabukuro on käyttänyt ainakin vielä v. 1964 tyylinsä nimessä termiä "Shorinji-ryu" ennen termin ja lausumistavan muuttamista termiksi "Sukunai hayashi".

Eri lähteissä on myös esitetty teoria siitä, että termi olisi lähtöisin Shigeru Nakamuralta, mutta häneen ei kyseistä termiä, eikä siinä käytettyjä nimenomaisia kanji-merkkejä ole pystytty yhdistämään, eikä hänen tiedetä koskaan käyttäneen omasta taistelutaidostaan muuta nimeä kuin Okinawan (Ryukyu) kempo ja hänen kerrotaan aikoinaan myös kiihkeästi vastustaneen uusien tyylisuuntien luomista.

Ainoa edellisen kaavan sekoittava tyylisuunta on Hohan Soken –sensein Matsumura Seito Shorin-ryu, joka ei johda oppejaan Chotoku Kyan´ilta, mutta joka käyttää kuitenkin Sho-termissä samaa kanji-merkkiä. Hohan Soken oli Kyan´in läheinen ystävä, mikä on voinut johtaa kanji-merkin valintaan. Eräs mielenkiintoinen tyyli (laji), joka käyttää samoja kanji-merkkejä, on Shorinji Kempo. Sitä ei kuitenkaan pidä erottaa Kyan Chotokusta lähtevästä traditiosta sen omassa piirissä kerrottavasta "kiinalaisesta" historiasta huolimatta, sillä lajin perustajan on muissa lähteissä kerrottu olleen Kyan Chotokun oppilaan Kori Hisatakan oppilas ennen kiinalaisen lääketieteen opintojaan ja Shorinji Kempon perustamista.

Olisi varsin hämmästyttävä sattuma, jos tyylille olisi valittu nimi Shaolinin temppelin mukaan käyttäen samoja kanji-merkkejä kuin muilla samaan Chotoku Kyan´ista lähtevään Sukunaihayashi -perinteeseen kuuluu, ellei valinta Chotoku Kyan´iin viitaten olisi ollut tarkoituksellista. Sattumanvaraisessa tilanteessahan olisi voitu valita vaikka ne kanji-merkit, joita esim. Kyan´in oppilas Shosin Nakamine käyttää tyylinsä nimessä. Tosin valintaan olisi voinut vaikuttaa se seikka että kiinalaiset itse käyttävät samoja kanji-merkkejä kun he kirjoittavat Shaolin-temppelistä.

Kun huomioidaan se yhteys mikä Isamu Tamotsulla kiistatta on ollut Zenryo Shimabukuroon ja Joen Nakazatoon sekä se tosiasia, että Isamu Tamotsu itse kertoo menneensä Okinawalle oppiakseen tunnetun ja kunnioitetun mestarin Chotoku Kyan´in karatea ja olevansa kyseisen tradition seuraaja, lienee varsin ilmeistä, että tyylisuunnan nimi periytyy Kyan´ilta Zenryo Shimabukuron ja Joen Nakazaton välityksellä. Eräiden tietojen mukaan Isamu Tamotsu olisi ottanut "Shorinji-ryu" nimen käyttöön vasta sen jälkeen, kun Joen Nakazato oli alkanut kutsua harjoittelemaansa tyyliä samalla nimellä. Isamu Tamotsun kerrotaan myös myötävaikuttaneen siihen, että Zenryo Shimabukuro vaihtoi välillä alkuperäisen hogen-termin "Sukunai hayashi" termiksi "Shorinji-ryu" kuvatessaan harjoittelemaansa karatetyyliä. Nakazato ja Shimabukuro olivat lähes ainoita sodasta selvinneitä Kyan Chotokun oppilaita, joilla ei ollut ollut muita opettajia Kyan-sensein lisäksi ja myös heidän karate-tyylinsä olivat tuolloin vielä hyvin yhtenäisiä, jolloin yhteinen nimityskin olisi ollut ilmeisen perusteltu.

Jalkatekniikoiden osalta tyylin tekniikoissa saattaa olla vaikutteita kiinan taistelutaidoista, sillä runsas potkujen käyttö ja erityisesti korkeat takakautta kiertävät potkut viittaavat kiinalaiseen alkuperään ja niiden väitetäänkin tulevan eteläisen kiinan kemposta (Chukoku Nampa Kempo). Potkutekniikat ovat voineet saada vaikutteita kuitenkin myös Okinawan boogu-harjoittelusta, jolloin vaikutteiden antaja on voinut olla Zenryo Shimabukuro tai osaltaan myös Shigeru Nakamura. Suomessa tyylisuunnan piirissä opetettavista potkuista mm. ko-mawashigeri ja tatesokuto eivät kuulu Shorinji-ryu Renshinkanin opetuksen piiriin Japanissa muualla kuin Hokkaidon alueella, koska niiden alkuperä on hanshi Motomu Ikubon opettamassa jujutsussa, ei Shorinji-ryu karatessa.

Käsitekniikoiden osalta voidaan todeta, että Isamu Tamotsu käyttää torjuntojen ja lyöntien yhteydessä zenkutsudachi-shikodachi vaihtoa, joka on erityisen tunnusomainen piirre nimenomaan Zenryo Shimabukuron karatelle. Tämän kerrotaan kehittäneen ja ensimmäisenä omaksuneen perustekniikassa mainitun voimantuottotavan ja yleisesti ko. asennonvaihdon katsotaan osoittavan tyylin lähisukulaisuutta Zenryo Shimabukuron Seibukan-koulukuntaan. Myös Kyan Chotokun kerrotaan käyttäneen shikodachi-zenkutsudachi -vaihtoa voiman tuottamiseksi ja hänen sanotaan perustelleen sitä sillä että hän pienikokoisena ei voinut luottaa pelkkään lantion kääntöön. Zenryo Shimabukuro oli myös kooltaan varsin pienikokoinen, joten saman tavan omaksuminen lienee ollut varsin luonnollista eritoten kun Shimabukuro oli pitänyt Kyan-senseitä viimeisenä suurena mestarina (Meijin) ja oli halunnut säilyttää tämän opin. Renshinkanin voimantuottotapa sekä asennot poikkeavat huomattavasti mm. Nakamuran Okinawa kemposta, jossa käytetään paljon naifanchidachia ja seisandachia ja jossa asennonvaihtojen yhteydessä liikutetaan yleensä molempia jalkoja, eikä asentoa "käännetä" jalat paikallaan niinkuin Isamu Tamotsun tai Zenryo Shimabukuron karatessa. Joen Nakazato ei myöskään käytä em. shikodachi-zenkutsudachi vaihtoa ja hänen tyylissään torjunnat tehdään usein normaalin shikodachin sijaan seisandachiin, sivuttaiseen kibadachiin tai sivuttaiseen shikodachiin.

Renshinkan käyttää lyönnissä täyttä nyrkin kiertoa, kun taas Seibukan käyttää vain 3/4 kiertoa, Isshin-Ryu käyttää 1/2 kiertoa ja Okinawan Shorinji-ryu puolestaan myös täyttä kiertoa. Joen Nakazato-sensei on itse kertonut, että 1950-luvulla asiasta oli keskustelu Nakazaton, Tatsuo Shimabukuron ja Zenryo Shimabukuron kesken, koska se oli heillä keskenään erilainen. Tatsuo Shimabukuro oli kertonut, että hän "tiesi" Kyan-sensein käyttäneen 3/4 kiertoa, mutta että hän oli siirtynyt 1/2 kiertoon (tateken) omana sovellutuksenaan. Joen Nakazato oli ilmoittanut pitäytyvänsä edelleen täyteen kiertoon, koska opettaessaan Nakazatolle karatea Kadenan lukiossa Kyan -sensei oli käyttänyt täyttä kiertoa. Myös Shinpo Matayoshi -sensei, joka on kertonut harjoitelleensa teini-ikäisenä Kyan -sensein luona käyttää 3/4 -kiertoa. Tätä kuvaa alkuperäisestä 3/4-nyrkin kierrosta täydentää vielä tieto sen käytöstä varhaisina aikoina kaikissa Shorin-ryu kouluissa.

Renshinkanin nykyinen Zenshin kotai on perustaltaan hyvin lähellä Seibukan Shorin-ryun kanssa, tosin Seibukanin harjoitus on nykyään tekniikoiltaan laajempi. Lisäykset viittaavat kuitenkin siihen kehitystyöhön, mitä Seibukanin nykyinen päämies Zenpo Shimabukuro on tehnyt tyylisuunnan harjoitusten systematisoimiseksi. Osa Renshinkanin Zenshin kotain tekniikoista tulee Seibukanissa harjoiteltavaksi tyylin toisessa perusharjoituksessa Kihon renshussa.

Seibukanin zenshin kotai -harjoituksen perusta on ollut aluksi Seisan -katan tekniikoissa ja siitä pilkottujen osien harjoittelusta liikkeessä. Samalla tavoin aiemmin kihon renshu -harjoitus oli kehitetty Zenryo Shimabukuron toimesta Seisan -katan harjoittelua tukemaan.  

Zenshin kotai -harjoitus on Renshinkanissa supistunut alkuperäisestä tekniikoiden lukumäärän osalta ja nykyinen virallinen tekniikkavalikoima on Nidai Soke Iwao Tamotsun käsialaa. Toisaalta esim. Hokkaidolla harjoitellaan Zenshin kotaissa myös muita tekniikoita edellä mainittujen lisäksi.

Yhden hyökkäyksen yakusoku-kumite/Ippon kumite -harjoituksien arvellaan pitävän sisällään Kyan Chotokun kuuluisan väistämistekniikan harjoittelun. Siinä missä kata näyttää harjoiteltavat tekniikat, yhdistää yakusoku-kumite/Ippon kumite uskoakseni katan tekniikat niihin luonnollisesti liittyvään väistöön. Yakusoku-kumite on mielestäni yksi tärkeimmistä Renshinkanin tekniikan osa-alueista ja se on "avain" analysoitaessa Renshinkanin katan soveltamista käytännön tilanteisiin (bunkai).

Esimerkiksi voi ottaa Seibukanin Ipponkumite nro 18 (Shutouke-hijiuchi), jossa on yhdistetty Renshinkanin Yakusoku-kumite nrot 32 (Shuto-uke) ja 16 (Empiuchi) sisältämät periaatteet väistön, torjunnan ja vastahyökkäyksen osalta tai Ipponkumite nro 5 (Ryote Soto Uke, Chudanzuki) joka on samalla tavoin kahteeen yakusoku-kumiteen jaettuna (nrot 2 ja 24). Yakusoku-kumiten laajempi ala verrattuna Ippon-kumiteen voi viitata joko siihen että Yakusoku-kumitet olisivat vanhempi harjoitus kuin Ippon-kumitet tai sitten siihen että Yakusoku-kumitet sisältävät myös Isamu Tamotsun itsensä lisäämiä jujutsun perusharjoituksia.

Renshinkanissa harjoitellaan "perus"- Yakusoku-kumiten (shodan) lisäksi myös jatkotekniikoilla (heitot, lukkotekniikat) lisättyjä Yakusoku-kumite nidan ja Yakusoku-kumite sandan harjoitussarjoja. Viimeksi mainittu on tiettävästi tarkoitettu vain korkeammille opettajille kuuluvaksi ja siinä on ilmeisesti mukana puolustautumista aseella tapahtuvaa hyökkäystä vastaan.

Osa Yakusoku-kumite harjoituksista on tekniikoiltaan täysin identtisiä Seibukanin Ippon- kumiten kanssa, ainoastaan asentojen poiketessa jonkin verran toisistaan; Yakusoku-kumite 28/Ippon-kumite 2, Yakusoku-kumite 15/Ippon-kumite 8, Yakusoku-kumite 12/Ippon-kumite 6, Yakusoku-kumite 24/Ippon-kumite 5.

Ottaen huomioon Zenshin kotain, Yakusoku/Ippon -kumiten ja kihon-tekniikoiden yhteneväisyyden sekä erityisesti sen seikan, että shikodachi-zenkutsudachi –vaihto torjuntojen ja lyöntien voimantuottamisessa on ollut nimenomaan Zenryo Shimabukuron varsin hyvin tunnettu tavaramerkki, voinee kohtuullisen suurella varmuudella sanoa, että Renshinkanin perustekniikka tulee pohjimmiltaan Zenryo Shimabukurolta.

Vanhan sanonnan mukaan kata on karate ja karate on kata. Kun tätä periaatetta seuraa tulisi päätyä siihen johtopäätökseen, että Isamu Tamotsun karate on peräisin sieltä mistä hänen katansa ovat peräisin. Tämän vuoksi perehdynkin seuraavassa hiukan syvällisemmin tyylisuunnan katoihin. Alun perin katoilla on ollut vain puhekielen muodossa oleva nimi, eikä niillä ole ollut kirjoitusmuotoa. Näin ollen myöskin katojen nimet ja kirjoitustavat voivat vaihdelle eri tyyleissä esimerkiksi Passai, Bassai, Pasai, Patsai. Palaan tähän asiaan myöhemmissä päivityksissä.

Isamu Tamotsun katat kuuluvat selvästi niin katojen liikesuuntien kuin liikkeiden lukumäärän mukaan samaan perheeseen ja traditioon Zenryo Shimabukuron ja Joen Nakazaton katojen kanssa. Wansu, Ananku, Chinto, Gojushiho, Passai ja Kusanku ovat Shorin-ryu Seibukanissa, Okinawa Shorinji-ryussa ja Shorinji-ryu Renshinkanissa erittäin lähellä toisiaan ja niitä voi pitää samoina katoina, joskin Shorinjiryu Renshinkanissa on alkanut vuosien saatossa tulla esiin entistä enemmän "japanilaisen" karaten vaikutus. Myös Seisan on lähes identtinen Shorin-ryu Seibukanissa ja Shorinji-ryu Renshinkanissa, mutta Okinawa Shorinji-ryun Seisan poikkeaa niistä melko lailla, ei tosin niinkään liikkeiltään kuin suoritustavaltaan. Shorinji-ryu Renshinkanin katojen "japanilaistuminen" on ilmennyt mm. siten, ettei esim. nekoashidachia juurikaan enää käytetä ja sen tilalle on tullut joko shikodachi tai kokutsudachi; asennot ovat yleisesti pidentyneet ja kaventuneet; shutosta on tullut "katana", jolloin se on menettänyt osan torjuvasta merkityksestään ja siitä on tullut enemmän vastahyökkäyksen luonteinen liike.

Sitä miten hyvin kukin Kyan Chotokun oppilaista säilytti Chotoku Kyan´in katat, ei voida olla täysin varmoja. Asentojen osalta voi havaita, että eräissä Kyan´in oppilaiden tyyleissä käytetään saman tyyppisiä asentoja kuin nykyään Renshinkanissa, mitkä poikkeavat esim. Shorin-ryu Seibukanissa opetettavasta. Kun Zenryo Shimabukuron sanotaan kehittäneen shikodachi-zenkutsudachi -vaihdon suuremman voiman saamiseksi tekniikoihin, saattaa osa sellaisista poikkeamista, joissa Renshinkan ja esim. Okinawa Shorinji-ryu käyttää zenkutsudachia ja Seibukan shikodachia, olla peräisin Zenryo Shimabukurolta, joka on niiltä osin halunnut korostaa voimantuotossa vahvaa lantionliikettä (shikodachi-zenkutsudachi) Isamu Tamotsun pitäytyessä seisandachista johdettuun tekotapaan mahdollisesti Joen Nakazaton vaikutuksesta. Tämän osalta tulee kuitenkin korostaa sitä että Kyan´in sanotaan tiettyä kataa usealla eri tavalla esimerkiksi voimantuottotavan, torjuntojen tai lyöntien osalta, jotta katan tekniikka ja taktiikka toimisivat kyseisen harjoittelijan henkilökohtaisten ominaisuuksien ja ruumiinrakenteen huomioiden mahdollisimman tehokkaasti. Seisontojen osalta on myös kerrottu että vielä Kyan´in aikaan varsinaisia seisontoja ei ollut katoissa siten systematisoitu kuin nykyään ja vaihtelut myös seisonnoissa voisivat johtua katan harjoittelijoiden omista mieltymyksestä tietynlaiseen voimantuottotapaan. Eräänä selityksenä katojen eroavaisuudesta Joen Nakazaton ja Zenryo Shimabukuron välillä on esitetty myös heidän erilainen harjoittelutaustansa Kyan -sensein kanssa. Nakazaton harjoittelu tapahtui hänen kouluaikanaan Kadenassa ikävuosina noin 15 - 20 v. ja hän harjoitteli yhteensä 6 vuotta Kyanin opissa (joissain lähteissä 13 -20 v. ja toisissa taas 16 - 22 v.) ennen kuin hän lähti sotapalvelukseen 1940 -luvun alkuvuosina. Shimabukuro puolestaan oli Kyan -sensein oppilaana 10 vuotta ja hän harjoitteli Kyan -sensein kotidojolla. Erot saattavat siten liittyä koulussa tapahtuvan ryhmäopetuksen ja yksityisopetuksen välisiin eroihin. Nakazatosta on vielä kerrottu että hänellä olisi ollut tauko aktiivisessa harjoittelussa sodan jälkeen aina vuoteen 1957 saakka ja että hän olisi vuonna 1961 käynyt harjoittelemassa Zenryo Shimabukuron luona ja että vasta tuolloin hän olisi oppinut Shimabukurolta katat Kusanku, Chinto ja Gojushiho.

Yleisesti voi todeta, että Renshinkanin katoista ei voi löytää mitään erityistä "kiinalaista" vaikutetta, vaan ne ovat melko puhtaasti Kyan´in katojen toisintoja, mitä sinällään ei voi pitää kovin huonona seikkana.

Zenryo Shimabukuron pojan Zenpo Shimabukuron toimesta Seibukan Shorin-ryu tyylin nykyiseen tekotapaan on saattanut vaikuttaa myös hänen harjoittelunsa isänsä perheystävän Chozo Nakaman (Kobayashi Shorin-ryu) kanssa, jolta Zenpo Shimabukuro oppi lukuisia katoja (Jion, Pasai Guwa, Pinan 1 - 5, Naifanchi 1 - 3) sekä Chokki Motobu´lta periytyviä kumite-tekniikkaa, joita harjoitellaan tällä hetkellä myös "virallisesti" Seibukanissa. Nakaiman opettajia olivat olleet mm. Nago, Anko Itosu, Chomo Hanashiro, Kenwa Mabuni, Chosin Chibana ja Chokki Motobu, ja hän oli varsin tunnettu hermopisteiden ja kehon heikkojen kohteiden manipulaatiossa.

Shigeru Nakamura osalta voi todeta että hän ei ole voinut olla Isamu Tamotsun opettaja katan osalta, koska Nakamuran tyylin katat tulevat selkeästi toisen tradition kautta ja ovat tyypillisiä Anko Itosun seuraajille. Myös se seikka, että Nakamuran Okinawan kempon voimantuottotapa ja liikkumistapa tekniikkaa suoritettaessa poikkeavat olennaisesti Reshinkanista, puhuu sitä vastaan, että Nakamura olisi opettanut Isamu Tamotsulle kataa tai kihontekniikkaa. Okinawa kempon aseettomia katoja ovat mm. Pinan 1 – 5, Naifanchi 1 – 3 (tuli Nakamuralle Chokki Motobulta), Anan (tuli Nakamuralle Shinkichi Kuniyoshilta), Seipa, Kusanku (tuli Nakamuralle Kentsu Yabu`lta), Passai (tuli Nakamuralle Motobu`lta), Gojushiho, Niseishi ja Sesan (tuli Nakamuralle Kuniyoshi´lta) eli kata-valikoimaa voidaan pitää varsin tyypillisenä Kobayashi (Shorin) -ryu kata-listana. Okinawan kempossa aseina ovat ainakin Bo, Sai, Nunchaku, Kama ja Katana.

Selvitän jäljempänä myös Naifanchi (Shodan) –katan mahdollista kuulumista traditioon, vaikka sitä ei nykyisin opeteta Renshinkanin piirissä, eikä sen sanota periytyneen Seibukaniin Kyan Chotokulta vaan Chozo Nakaimalta. Kuitenkin ko. katan historiaan liittyy sellaisia seikkoja, että ne vaativat muutaman sanan tässäkin yhteydessä.

Kyan Chotokun eräiden seuraajien kata -listat ovat seuraavat:

Shorinji-ryu Renshinkan (Isamu Tamotsu): Seisan, Ananku, Wanshu, Chinto, Gojushiho, Bassai, Kushanku, Tokumine-no-Kon. (=Bo-kata)

Matsubayashi-ryu (Shoshin Nagamine): Ananku, Wankan, Rohai, Wanshu, Passai, Gojushiho, Chinto, Kushanku, joista Shoshin Nagamine kertoi oppineensa Kyan Chotokulta katat Passai, Chinto ja Kusanku.  

Shorinjiryu Kenkokan (Kori Hisataka): Sanchin, Naihanchi, Nijushiho, Heian 1 ja 4, Sankakutobi, Happiken, Koshiki ("vanha") Naihanchi, Seisan, Bassai, Chinto, Sochin, Jion, Kusoku (Kushanku). Em. katoista on Kyan´lta tullut ainakin Chinto, Kushanku ja Bassai. Erikoista on, että jossain lähteissä on mainittu Kori Hisatakan osallistuneen Ananku -katan kehittämiseen, mutta tyylissä ei kuitenkaan harjoitella mainittua kataa.

Isshin-ryu (Tatsuo Shimabukuro): Seisan, Seiunchin, Naihanchi, Wanshu, Chinto, Sanchin, Kushanku, Sunsu, Tokumine-no-kun.

Okinawa Shorinji-ryu (Joen Nakazato): Seisan, Naifuanchi, Ananku, Wanshu, Passai, Gojushiho, Chinto, Kushanku, Tokumine-no-kun.

Seibukan Shorin-ryu (Zenryu Shimabukuro): Seisan, Ananku, Wansu, Passai, Gojushiho, Wanchin, Tokumine-no-Kun, Chinto, Kusanku, Pinan 1 - 5, Naifanchi 1-3, Jion, Pasai Guwa, joista Zenryo Shimabukuro oppi Kyan´ilta katat Seisan, Wanshu, Passai, Gojushiho, Tokumine-no-Kun, Chinto ja Kushanku. Muut katat tulivat tyyliin Chozo Nakaimalta. Wanchin on Zenryo Shimabukuron itsensä kehittämä kata.

Chito-ryu (Tsuyoshi Chitose): Kata Ichi, Shihohai, Rohai Sho, Seisan, Passai, Chinto, Tenchin, Niseishi, Tenshin, Sanseiru, Ryusan, Sanshiru, Rochin, Kushanku, Sanchin. Tämän osalta on huomautettava että kata-järjestys poikkeaa eri lähteissä. Tsuyoshi Chitosen arvellaan oppineen Kyan´ilta ainakin katat Kusanku, Passai ja Chinto. Kata Seisan´in osalta tilanne on hiukan sekava, mutta Chitose on saattanut opettaa sekä Kyan´in Seisania että Arakaki Seisho´n Seisania. Sanshiru muistuttaa Gojushihota, mutta on sitä lyhyempi. Tuntien Chito-ryun katojen yleispiirteen, kyse saattaa Sanshirun osalta olla Gojushihon lyhennetystä versiosta.

Seuraavassa tarkempia luonnehdintoja tyylin katoista ja niiden suhteesta muiden lähityylien katoihin.

Kenshu-ho

Tämä ei ole, vaan lyöntitekniikan perusharjoitus. Sen on luonut Isamu Tamotsu, eikä sitä tunneta muissa tyyleissä. Lähityyleissä "Henshuho" -niminen harjoitus tunnetaan Chito-ryussa, mutta se ei muistuta Kenshu-ho´ta vaan pikemminkin Ippon kumitea tai kata-bunkaita.

Harjoitteessa käydään läpi käden eri peruskäyttömuodot hyökkäyksenä eli nyrkki (ken), kämmensyrjä (shuto) ja kyynärpää (empi) tyypillisen voimantuottotapansa ja liikkumisen kanssa. Harjoitukseen kuuluu seuraavat tekniikat:

Nyrkki: (seiken) oizuki shikodachiin, (seiken) oizuki zenkutsudachiin sekä tate uraken-uchi

Kämmensyrjä: shutouchi (sisältä ulospäin) liukumalla (tehdään sekä vasemmalla että oikealla) ja shutouchi (ulkoa sisäänpäin) astuen eteenpäin shikodachiin.

Empi: tate-empi paikaltaan kääntyen zenkutsudachiin, mawashi yoko-empi astuen eteenpäin shikodachiin ja (morote) ushiro-empi astuen takaviistoon shikodachiin.

Kenshuho hyökkäystekniikan harjoitteena, Zenshin-kotai torjuntatekniikan harjoitteena, kuukan-tsuki tyylille ominaisen voimantuottotavan harjoitteena, sekä sokutogeri ja maegeri tyylin peruspotkuharjoitteena, muodostavat Shorinji-ryu Renshinkanin tekniikan perusteet (Kihon).

Seiryu shichi-hou: (tyylisuunnan viralliset katat)

Seisan -kata (alkuperä: Shurite, Sokon Matsumura)

Mielestäni on vaikea sanoa kumpi tapa on lienee lähempänä alkuperäistä Chotoku Kyan´in tapaa; se mitä Seibukan opettaa vai se mitä Renshinkan opettaa. Niiden keskeinen ero on seisonnoissa Seibukanin käyttäessä enemmän shikodachia ja Renshinkanin käyttäessä zenkutsudachia, liikkeet ovat muuten lähes identtiset.

Okinawa Shorinji-ryun Nakazato Joen`in oppilaat tekivät (heinäkuu 1997 Budokan-halli, Naha, Okinawa) Seisan-kataa siten, että pääasiallinen asento oli seisan-dachi, mikä on lähellä zenkutsudachia Shimabukuron oppilaiden käyttäessä vastaavissa kohdissa shikodachia. Esim. katan ensimmäiset kolme askelta Shimabukuron oppilaat tekivät siten, että torjunta tuli shikodachiin ja lyönti zenkutsudachiin, kun taas Nakazaton oppilaat tekivät molemmat seisan-dachiin ja vieläpä siten että liikkeet olivat hitaita jännitteisiä kuten esim. useat Goju-ryun katat. Nakazaton oppilaiden kata oli myös lyhyempi ja siitä puuttui muutamia liikkeitä, joita on sekä Seibukanin että Renshinkanin Seisanissa. Kun otetaan mukaan vertailuun kaksi muuta lähityylien Seisan-kataa voidaan asiaan saada lisää valaistusta. Chito-ryu (perustanut Tsuyoshi Chitose, joka oli Chotoku Kyan´in oppilas) Seisan on liikkeiden määrän puolesta lähes samanlainen kuin Nakazaton Seisan, mutta siinä tehdään alun chudanuke-qyakuzuki yhdistelmät nopeasti, eikä hitaasti lihaksia jännittämällä kuten Okinawa Shorinji-ryussa. Asennot Chito-ryulla ovat samat kuin Renshinkanin ja Nakazaton Seisanissa eli pääasiallisesti seisan-dachi, joka on lähellä zenkutsudachia. Seidokan Shorin-ryun Seisan on liikkeiltään ja asennoiltaan lähes samanlainen kuin Seibukanin Seisan, vaikka tietyissä liikkeissä se seuraa samaa linjaa kuin Renshinkan, Chito-ryu ja Okinawa Shorinji-ryu.

Oma erikoisuutensa Renshinkanin Seisanissa on "Tsuru-no-te" katan loppu-vaiheessa, jossa torjuva vasen käsi on kuin linnun pää. Okinawan Shorinji-ryussa, Isshin-ryussa ja Seibukanissa vastaavassa kohdassa on normaali kiinnitarttumisliike (kakeuke).

Myös Yuji Matsuoi opetti 1980-luvun alussa Suomessa Renshinkanin Seisan-kataa niin, että ns. potkulyöntisarjassa (renzuki-sonobamaegeri- qyakuzuki) maegerin palautus tuli shikodachiin, niin kuin myös tehdään Gijamon-kain Seisanissa. Suomessa Seisan-kata muuttui ilmeisesti Matsuoin ensimmäisen Japanin käynnin seurauksena (1983), koska suunnilleen tuosta alkaen alun askeleet tulivatkin suoraan zenkutsudachiin ja potkujen palautukset zenkutsudachiin.

Kun Zenryo Shimabukuron sanotaan omaksuneen ensimmäisenä voimatuottotavan suoralla käännöllä shikodachi- zenkutsudachi viittaisi tämä siihen, että alunperin Seisan-katassa asennot ovat muistuttaneet enemmän niitä asentoja, jotka ovat käytössä nykyään Renshinkanin, Okinawa Shorinji-ryun ja Chito-ryun piirissä. Liikkeiden osalta voi todeta että näyttää olevan kaksi traditiota, jossa toisessa on Nakazaton ja Chito-ryun Seisan ja toisessa Seibukanin, Renshinkanin ja Seidokanin Seisan. Näin ollen voisi yhteenvetona todeta että Isamu Tamotsun Seisan saattaa olla lähempänä Chotoku Kyan´in Seisania kuin mitä on Joen Nakazaton, Zenpo Shimabukuron, Shian Toman tai Tsuyoushi Chitosen, ellei Kyan´illa ole ollut kahta erilaista versioita Seisan -katasta. Chito-ryun versiosta on sanottu, että sen opetti Chitoselle Arakaki Seisho, mutta että kataa on myöhemmin muutettu huomattavasti lähemmäs Kyan´in Seisania siitä mikä se alun perin Arakaki Seisholta tullessa oli. On myös esitetty käsitys, että Chitose opettikin kahta eri Seisania eli myös Kyan´in versiota Arakaki Seisanin ohella.

Eräiden Kyan -sensein oppilaiden kertomana on kuitenkin elänyt tarina, jonka mukaan Kyan-sensein opettaja Sokon Matsumura ei käyttänyt shikodachia Seisan-katassa, mutta että Kyan oli sen itse omaksunut. Näin esimerkiksi Renshinkanin tapa olisi seisontojen puolelta lähempänä vanhempaa Matsumuran versiota kuin Kyanin -sensein versiota.

Joen Nakazaton on sanottu perustaneen tyylinsä vaalimaan Kyan -sensein katoja muuttumattomina, joten sillä perusteella voisi arvella niiden olevan seisontojen ja tekniikoiden osalta olevan lähellä alkuperäistä Kyan -sensein tapaa. Kuitenkin Nakazaton versiossa on sellaisia osia, jotka viittaavat Goju-ryu vaikutteisiin ja joita ei sellaisenaan löydy juuri muista lähityyleistä, edellä mainitun seisan-dachin lisäksi myös hidas jännittäen tehtävä molempien käsien torjuntaliike (chudan haito-uke/gedan shutouke). Viimeksimainittu voisi viitata siihen, että kataa on muutettu Goju-ryu vaikutteiden mukaan, jolloin myös seisan-dachi voi olla perua Goju-ryusta. On huomattava myös, että Joen Nakazaton itsensä tehdessä mainittua kataa, ei hän näytä käyttävän varsinaisesti seisan-dachia vaan lähinnä normaalia zenkutsu-dachia, mutta oppilaiden suorituksessa asento on seisan-dachi.

Seisan -katasta voisi mainita sellaisen erikoisen yksityiskohdan, että Shotokai-tyylisuunnassa harjoitellaan normaalin Hangetsun (Seisanin nimi Shotokanin piirissä) lisäksi kataa nimeltä Hangetsu-den, joka liikekuvioltaan ja tekniikoiltaan on lähes identtinen Kyan Chotokun seuraajien Seisaniin nähden. Varsinainen Hangetsu on suoritustavaltaan ja tekniikoiltaan melkoisesti poikkeava Kyanin Seisaniin nähden, mutta kuitenkin se on huomattavasti lähempänä Shorin-ryun perinteen mukaista kuin esim. Uechi -ryun versiota. Seisan on varsin harvinainen kata Anko Itosun oppilaiden tyyleissä ja onkin esitetty arvio että kata tuli mm. Shotokaniin Anko Azaton kautta, jolla oli ollut kiinteä suhde Matsumuraan sinä aikana kun Kyan -sensei ja myös Funakoshi -sensei harjoittelivat tämän luona. Azaton kerrotaan pitäneen huolta Matsumurasta tämän vanhuuden päivinä ja on pidetty luultavana että hän tuolloin vastasi myös Matsumuran valvomien harjoitusten käytännön toteutuksesta. Funakoshi -sensei on itse pitänyt Azatoa varsinaisena opettajanaan Itosun sijasta. Funakoshi on myös väittänyt, että Azatolla ei ollut muita oppilaita hänen lisäkseen, mutta myös eräät toisetkin henkilöt, joilla on ollut myös Matsumura -yhteys, ovat kertoneet olleensa Azaton oppilaita. Tämä osaltaan tukisi oletusta Azaton ja Kyan -sensein yhteydestä ja katojen yhdenmukaisuus saattaisi olla siten seurausta tuonaikaisesta kanssakäymisestä.

Kata on liikkeiltään täydellinen toisinto Seibukanin Anankusta, ainoastaan asennoissa ja katan loppuosan shuto-torjuntojen suunnissa on poikkeamia. Ananku on sekä Renshinkanin että Seibukanin osalta sama eli tässäkin ns. lyhyt versio. Teoksessa Classical Kata of Okinawa on esitetty pidempi versio, joka kirjan tekijän Patrick McCarthyn mukaan on Rikhard Kimin tuotetta, mutta sen alkuperää ei ole luotettavasti selvitetty. McCarthyn esittämä kata jatkuu vielä potku-torjunta-lyönti-torjunta -yhdistelmän jälkeenkin varsin pitkään. Matsubayashi -ryun versio poikkeaa olennaisesti Renshinkanin ja Seibukanin versiosta, eikä varsin ilmeisesti tule Kyan´ilta. Shosin Nagaminen kerrotaankin oppineen pääosan katoistaan Ankichi Arakakilta eikä Kyan Chotokulta, ja että hän oli vain tarkistuttanut Arakakin opettamat katat Kyan-senseillä. Jälleen voidaan myös todeta, että Seidokan Shorin-ryun Ananku on lähes identtinen Renshinkanin Anankun kanssa, kun taas Okinawa Shorinji-ryun Ananku on lähempänä Seibukanin Anankua mm. loppuosan shuto-torjuntojen suunta on sama eli keskilinjaan tuleva.

Wanshu -kata (Tomarite, Maeda Pechin)

Kata on liikkeiltään lähes toisinto Zenryo Shimabukuron Wanshusta. Alkuun on lisätty ns. voimankeräysliike, mitä ei löydy minkään muun lähityylin Wanshusta. Liikkeen lisäämisen ikää arvioitaessa voi huomata että 1960 -luvun lopulla Renshinkanista eronneen Ikeda Hoshun Joshin-Mon -tyylissä ei ole mainittua ympyräliikettä ennen varsinaista aloitusasentoa. Muita eroavaisuuksia lähityylien katoihin on esim. yhtäaikaisen lyönti-potkuyhdistelmän edeltävä liike on Renshinkanissa yhdistetty tapahtumaan yhtäaikaa lyönnin kanssa, toisin kuin esim. Okinawa Shorinji-ryun, Isshin-ryun, Joshin-monin ja Seibukanin Wanshussa. Wanshu on kaikissa em. tyyleissä ns. lyhyt versio, kun taas esim. Isshin-ryu (perustanut Chotoku Kyan´in oppilas Tatsuo Shimabukuro) ja Matsubayashi Shorin-ryu (perustanut mm. Chotoku Kyan´in luona harjoitellut Shoshin Nagamine) tekevät molemmat liikkeiden lukumäärällä laskettuna huomattavasti pitemmän version. Isshin-ryun Wanshu on alkuosaltaan identtinen Seibukanin ja Renshinkanin Wanshun kanssa, mutta Tatsuo Shimabukuron sanotaan "säveltäneen" oman lopun kataan, joka onkin melko lailla erilainen katan alkuosan kanssa. Matsubayashin-ryun Wanshu puolestaan näyttäisi kuuluvan samaan traditioon mm. Shotokanin Enpi´n kanssa. Seidokan Shorin-ryu (perustanut Shian Toma, joka saanut oppia Zenryo Shimabukuron oppilaalta Seike Tomalta) tekee liikkeiltään ja asennoiltaan lähes identtisen Wanshun Renshinkanin kanssa. Renshinkanin ja Seidokanin Wanshussa katan loppuvaiheen shuto-torjunnat tulevat 45 asteen kulmaan viistoon, kun taas Seibukanissa ja Okinawa Shonrinji-ryussa ne tulevat suoraan keskilinjaan. Gijamon-kai karate-jutsun (perustanut Motomu Ikubon oppilas Yoshijo Kaku) Wanshussa askel gedanbarai-qyakuzuki yhdistelmän jälkeen tulee suoraan shikodachiin niin kuin mm. Joshin Monin, Seidokanin ja Seibukanin Wanshussa, eikä siinä ole "varpailla ryömien" tapahtuvaa asennon hidasta vaihtamista nekoashidachista shikodachiin.

Passai -kata (Tomarite, Kokan Oyadomari Pechin)

Kata on liikkeiltään lähes toisinto Seibukanin Passaista, ainoastaan nukitet ovat muuttuneet shutoiksi, kun taas Okinawa Shorinji-ryussa niiden kohdalla on jodan teisho-uchi. Muutoin merkittävimmät erot ovat asennoissa, joissa Renshinkan suosii Zenkutsudachia ja Seibukan kibadachia. Katan puolivälissä ns. etsimisliikkeessä Renshinkanissa kädet ovat huomattavan korkealla ja kurottuvat kauas, kun taas Seibukanissa, Seidokanissa ja Okinawa Shorinji-ryussa käsien asento on lähempänä vartaloa ja enemmän torjunnan muodossa. Matsubayashi -ryu ja Chito-ryu poikkeavat edellä mainituista, sillä niissä molemmissa vastaavassa kohdassa on alatorjunta. Suomessa vielä 1980-luvun alussa opetettu versio Renshinkanin Passaista oli lähempänä Seibukanin Passaita kuin nykyinen muoto. Tuossa varhaisemmassa versiossa ns. kaksoislyöntiin lähdettäessä asento oli heikodachi (nykyään shikodachi), lyönneissä etukäsi oli chudanzuki ja takakäsi jodanzuki (nykyisin päinvastoin), tekniikka ennen senpuugeriä oli uraken (nykyään junzuki) ja katan alkuvaiheen tekniikkaa shutouchi – osaeuke -yhdistelmän jälkeen oli (kuten mm. Joshin-Monissa nykyisinkin) jodan nukite (nykyään shuto-uchi), mitkä kaikki kohdat ovat siis aikaisemmin suoritettu samoin kuin Seibukanin Passaissa.
Chito-ryun Passain voidaan kuvata olevan "lyhennetty versio", sillä siinä liikkeiden toistoja on jätetty pois katan ollessa muutoin lähes identtinen Renshinkanin ja Seibukanin katan kanssa, lukuunottamatta jo edellämainittua katan keskivaiheen ns. etsimisliikettä (=Sagurite).

Gojushiho -kata (Shurite, Sokon Matsumura)

Kata on liikkeiltään lähes toisinto Zenryo Shimabukuron ja Joen Nakazaton Gojushihosta lukuunottamatta ns. jalan nostoa, joka on Renshinkanissa on tehty luonnottoman korkeaksi (minkä muutoksen Nidaime Soke Tamotsu Iwao Suomessa kesäleirillä 1997 myönsi kataan tehdyn). Tämä jalannostoliike on aiemmin ollut varsin nopea heilahdus ylös, josta ristiaskeleelta näyttävä polkaisupotku haki voimansa. Tässä katassa myös asennot ovat lähes samat kuin Seibukanin ja Okinawa Shorinji-ryun katassa lukuunottamatta tiettyä vaihtelua viimeksimainittujen käyttämän nekoashidachin ja Renshinkanin shikodachin välillä. Suomessa opetettavassa versiossa olevat nopeat sokutot/ushirogerit voivat hyvinkin olla alkuperältään Isamu Tamotsulta tulleita, sillä myös Joshin Mon -tyylissä ko. kohdassa suoritetaan em. normaalit potkut, eikä pelkkää jalannostoa. Se ajankohta, milloin potkut ovat muuttuneet takaisin jalannostoksi, lienee ollut 1970-luvun loppupuolella tai 1980-luvun alussa. Joshin Mon -tyylissä potkuihin lähtöasento on zenkutsudachi ja ennen ushirogeriä asento on vielä erityisen etupainoinen, sillä siinä zenkutsudachissa etummaisen jalan kantapää on ilmassa. Vastaavanlaista lähtöasentoa on myös Suomessa opetettu ko. kohtaan aiemmin.

Seuraavassa selvitän niitä olennaisimpia vaihteluita, joita katan suoritustavassa Renshinkanin, Seibukanin ja Okinawa Shorinji-ryun välillä voi havaita:

Katan alun liike jossa kädet menevät ristiin polviasennossa, on Seibukanissa ja Renshinkanissa potkua torjuva yuji-uke ja Okinawa Shorinji-ryussa gedan urazuki. Myös Suomessa Shorinji-ryun piirissä em. tekniikka opetettiin aiemmin lyönniksi ja se on lyöntitekniikka myös Gijamon-kaissa.

Seuraava liike, jossa Renshinkan tekee kaksoisylätorjunnan on Seibukanissa ja Okinawa Shorinji-ryussa etukäden ylätorjunta + takakäden lyönti (Okinawa Shorinji-ryussa Nakazatolle tyypillinen pystynyrkki eli tatezuki).

Torjunta-potku-lyönti -yhdistelmää (renzoku zuki-geri) edeltää Renshinkanissa shuto-uke ja kiinniottoa kuvaava kiristys, Seibukanissa ja Okinawa Shorinji-ryussa pelkkä kiinniotto (kakeuke/kakete). Renshinkan tekee yhdistelmässä olevat potkut korkeina, Seibukan chudan korkeudelle ja Okinawa Shorinji-ryussa ne ovat matalia (gedan).

Seuraavassa käännösliikkeessä Renshinkan päätyy nykyään koosadachiin ja lyö kyynärvarrella alaspäin, kun taas Seibukan ja Okinawa Shorinji-ryu tekevät tähän kohtaan ulkopuolelta sisäänpäin tulevan keskitorjunnan poikittaiseen zenkutsudachiin (kuten opetti aiemmin myös Yuji Matsuoi).

Shuto-gedanbarai +lyönti -yhdistelmä noudattaa lähes samaa vaihtelua kuin Passai-katassa eli lyönti on Renshinkanissa shuto-uchi, Seibukanissa nukite ja Okinawa Shorinji-ryussa teisho-uchi (gedan, lyönnin liikerata on ylhäältä viistosti alaspäin nivusiin, Passaissa vastavassa jodan teisho leukaan).

Haito-uke -torjunnat tapahtuvat Renshinkanissa shikodachiin, kun taas Seibukanissa ja Okinawa Shorinji-ryussa asento on nekoashidachi. Aiemmin Yuji Matsuoi opetti torjunnan etupainotteiseen zenkutsudachiin, jossa etujalan kantapää oli ilmassa, mikä sama tekotapa on edelleen myös Ruotsissa opettavalla Györbirolla 5.dan, joka harjoitteli Kagoshimassa Isamu Tamotsun luona 1965 -1967.

Alussa jo mainittua jalannostoliikettä seuraava torjuva liike, missä Renshinkan opettaa käsien ojennuksen lähes suorana takayläviistoon (Motomu Ikubo ja Yuji Matsuoi opettivat tähän kohtaan aiemmin shuto-uken), on Seibukanissa selkeä haito-uke (jossa toinen käsi tukee torjuvan käden kyynärpäätä) ja Okinawa Shorinji-ryussa myös haito-uke, tosin hieman epäselvempi sillä siinä kädet ovat lähes Renshinkanin tapaan melko suorassa.

Nukite -sarja tulee Renshinkanissa nykyään zenkutsudachiin kuten Okinawa Shorinji-ryussakin, Seibukanissa puolestaan shikodachiin.

Jälkimmäisen jalannostoparin yhteydessä Renshinkanin versiosta puuttuu muissa tyyleissä oleva käsien veto lyövän käden puoleiseen kylkeen ennen lyöntiä. Seibukanissa lyönnin jälkeinen käden palautusta kuvaava veto on hidas vartaloa kiristäen, kun taas Renshinkanissa palautus on nopea.

Loppuosan polvellemeno -liikettä seuraavan ylösnousun yhteydessä Seibukanissa tehdään morote-uraken (nyrkit pystyssä), kun taas Renshinkanissa ja Okinawa Shorinji-ryussa nyrkit ovat liikkeen lopussa vaakatasossa. Okinawa Shorinji-ryun liike tehdään selkeästi morote- tettsuin tavalla kuten Renshinkanissakin aikaisemmin, mutta Iwao Tamotsun nykyisen opetuksen mukaan kädet menevät sivulle enemmän suoraan, lähes sivuille tulevien lyöntien lailla. Viimeksi mainittu Renshinkanin tekotavan muutos näkyy myös muiden katojen kohdalla sellaisissa kohdissa, joissa aiemmin oli selkeä tettsui käännöksen yhteydessä, kun nykyään käännöksen jälkeinen liike muistuttaa suoraa lyöntiä (junzuki). Tämä muutos on toteutettu Gojushihon lisäksi katoissa Passai, Kusanku ja Chinto.

Chinto –kata (Tomarite, Kosaku Matsumora)

Asento ensimmäisessä torjunnassa on Renshinkanissa zenkutsudachi, mutta muissa lähityyleissä se on yleisesti neko(ashi)dachi. Yoshin Mon -tyylissä alkuasento on negoashidachi, mutta sitä onko asento palautettu alkuperäiseen vai Renshinkanissa asento muutettu vasta Yoshin Monin Renshinkanista erkaantumisen jälkeen ei ole varmaa.

Katan keskivaiheilla oleva kohta, jossa on perättäisiä maegeri -torjunta -yhdistelmiä, on jonkinverran ongelmallinen Renshinkanissa. Kohta poikkeaa alkuvaiheen liikesuunnaltaan muista lähityyleistä ja siitä puuttuu muihin tyyleihin verrattuna yksi potku-torjunta -yhdistelmä, mistä lienee sitten seurauksena se, että kata tahtoo päättyä 1 - 2 askelta takaoikealle ellei liikkumisessa muuten kanneta erityistä huolta korjauksesta em. linjassa. Sama "poikkeavuus" on myös Gijamonkaissa ja Joshin Monissa, joten suoritustapa lienee ollut Renshinkanissa jo pitkään samanlainen. Muutoin kata ei paljoa poikkea Seibukanin Chintosta ja sitä voi pitää samana katana. Kata kuuluu selkeästi samaan Chotoku Kyan´ista lähtevään perinteeseen ja on hyvin samankaltainen myös esim. Matsubayashiryun, Seidokanin ja Isshin-ryun Chinton kanssa. Gijamonkaissa katan puolivälin potkut ovat sokutoja eivätkä maegereita ja alkupuolen hyppypotku on matala (gedan/chudan). Katan puolessa välissä oleva irroitusta/rannelukkoa kuvaava liike, jossa oikea käsi vetää ensin ylös ja sen jälkeen putoaa vasemman kyynärvarren päälle ja sen jälkeen painaa alas vasemman käden ottaessa kiinni oikean käden ranteesta on mielenkiintoinen yksityiskohta. Sekä Renshinkanissa että Seibukanissa kiinnitarttuminen on sekä vasempaan että oikeaan käteen, kun taas esim. Isshin-ryussa ja Matsubayashi-ryussa ote tulee vain yhteen käteen. Kun Seibukanin ja Ishhin-ryun bunkait eroavat ko. kokonaisuudessa toisistaan tekniikan perussisällön osalta juuri kyseisen yhden/kahden tarttumisen vuoksi, voi myös ko. yksityiskohdalle antaa merkitystä Renshinkanin katan alkuperän johtamisessa.

Katan loppuvaiheessa olevan yhtäaikaisen potku-lyönti-yhdistelmän osalta sama huomautus pätee tähän kataan kuin kata Wanshuun; muiden tyylien käyttämä "kädenrikkomisliike" on häivytetty yhdistämällä se vetävän käden läpsäytyksenä lyövän käden sivuun potku-lyönti -yhdistelmän suorituksen aikana. Erikoista Renshinkanin suoritustavassa on se, että Wanshussa ja Chintossa tämä kohta suoritetaan eri tavoin, kun muissa tyyleissä kyse on samasta tekniikkayhdistelmästä molemmissa katoissa.

Chito-ryun suoritustapa on poikkeava muista lähityyleistä, sillä siinä linja on kohtisuora eteenpäin, kun taas muissa suorituslinja on 45 asteen kulmassa.

Chinto on perinteisesti ollut korkeasti arvostettu kata Kyan`in seuraajien tyyleissä ja se on ollut järjestyksessä toiseksi viimeinen ennen Kusankua. Chinto on tyypillinen Tomari-kata, jonka bunkai sisältää runsaasti lukkotekniikoita ja jonka kerrotaan kehitetyn puolustautumiseen erityisesti kiinnitarttumistilanteita silmälläpitäen.

Kushanku –kata (Shurite, Chatan Yara Pechin)

Kata on lähes Zenryo Shimabukuron katan toisinto liikkeiden lukumäärän ja liikesuuntien osalta, lukuunottamatta aivan katan lopussa olevaa kaksoispotkua. Lopun potkuyhdistelmä on varsin suurella varmuudella Isamu Tamotsun oma, ehkä vähän myöhäisempi lisäys kataan, sillä vastaavan tyyppistä tekniikkaa ei esiinny minkään muun tapaamani tyylisuunnan Kushanku- tai Kanku -katassa, eikä myöskään Joshin Mon -tyylin Kushankussa ole lopussa kaksoispotkua. Renshinkanin katassa asennot poikkeavat Seibukanin ja Okinawa shorinji-ryun vastaavista, sillä viimeksimainituissa pääasialliset seisonnat ovat neko(ashi)dachi ja kibadachi ja Renshinkanissa zenkutsudachi ja shikodachi. Katan puolivälin vaiheilla olevassa torjunta-potku + empi -yhdistelmässä Renshinkan ja Isshin-ryu tekevät potkun sivulle tulevana maegerina, kun taas Seibukan ja Okinawa Shorinji-ryu tekevät sen keage-yokogerina. Empi taas tulee Renshinkanissa zenkutsudachiin ja Seibukanissa sekä Okinawa Shorinji-ryussa nekoashidachiiin. Isshinryun Kusankussa on tässä vaiheessa oma erikoinen vivahde, sillä empi suoritetaan polviasennosta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on Chito-ryun Kusanku, josta puuttuu tiettyjä liikkeitä, joita kuitenkin harjoitellaan Henshuho -pariharjoituksessa.

Kushanku lienee parhaiten säilyneitä Chotoku Kyan´in katoja Chinton ohella, sillä sen tekotavat ovat erittäin lähellä toisiaan lähes kaikissa Kyanin oppilaiden tyyleissä.

Tokumine-no-Kon -kata (muita nimityksiä samalle bo-katalle ovat Tokumine-no-Kun ja Tokumine-Bo) kuuluu edelleen ainakin Honbu-dojolla Renshinkanin opetuksen piiriin vaikka sitä ei esim. Hokkaido Rengokain piirissä enää opeteta; ilmeisesti kuitenkin vielä 1970-luvulla sitä opetettiin myös yleisemmin. Toinen bo-kata on nimeltään ilmeisesti "Kongo".

Hokkaidolla Ikubo -sensein toimesta opetetulle Renshinkanin bo-katalle on mainittu niminä mm. "Tokumine Kongo" ja "Renshinkan Tokumine", mutta on hiukan epävarmaa, onko mainittu kata ollut Tokumine-no-kon vai Kongo-kata ja onko versio ollut sama kuin mitä Kagoshimassa on opetettu. Ikubo -sensein kyseistä bo-kataa tuntevat ovat maininneet että se oli ollut liikekuvioltaan lähes peilikuva alkuperäiseen Tokumine-no Kun -kataan nähden ja siinä tekniikoiden tyyli oli osittain muutettu ja se oli välillä erityisen ilmava hyppyjen ansiosta ja välillä maata syleilevä polvelta tehtävien tekniikoiden johdosta. Ikubon opettamassa katassa olivat kuitenkin olleet selkeästi mukana Tokumine no kun -katalle luonteenomaiset tekniikat kuten mm. kepinpyörityssarja, jota Taura Muso Ryu Jojutsussa kutsutaan nimellä "midare muso" sekä polvelta tulevat poikittaislyönnit.

Naifanchi –kata

Tämän katan kuulumisesta Kyan Chotokun opettamiin katoihin vallitsee erimielisyyttä eri "karate-historioitsijoiden" välillä. Toisissa lähteissä väitetään, ettei ko. kata ole kuulunut mestari Kyanin katoihin ja toisissa taas väitetään hänen välittäneen ko. katan edelleen oppilailleen, ja jotkut tietolähteet puhuvat myös siitä, että Kyan opetti sekä Naifanchi shodan että Naifanchi nidan -kataa. Nidai Soke Iwao Tamotsun mukaan Renshinkanissa ei opeteta Naifanchi –katoja eikä Pinan-katoja. Eräiden tietojen mukaan kuitenkin vielä 1960-luvulla Naifanchi shodan ja Naifanchi nidan -kataa opetettiin Isamu Tamotsun korkeimmille oppilaille. Myös Motomu Ikubo –sensei (8.dan hanshi, Renshinkan Hokkaido-Rengokain päämies) kertoo oppineensa opettamansa versiot Naifanchi 1, 2 ja 3 -katoista nimenomaan Isamu Tamotsulta. Ikubo-sensei kertoo Isamu Tamotsun opettaneen aiemmin myös katoja Pinan shodan ja Pinan nidan. Ikubo -sensein mainitsemia katoja ei kuitenkaan ole yleisesti opetettu edes Hokkaido-rengokain piirissä. Yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona Naifanchi -katan lähteeksi, sekä myös Pinan shodan ja Pinan nidan -katojen lähteeksi, on noussut esiin Zenryo Shimabukuron oppilas Zenji Shimabukuro, jonka Zenryo Shimabukuron kerrotaan usein lähettäneen auttamaan Renshinkania sen toiminnan alkuvuosina. Zenji Shimabukuro oli nimittäin oppinut Naifanchi -katan samoin kuin Pinan Shodan ja Pinan Nidan -katat yhtä aikaa Zenpo Shimabukuron kanssa Chozo Nakamalta.

Vastaavasti Seibukanin "virallisen" historiankirjoituksen mukaan sen enempää Kyan Chotoku kuin Zenryo Shimabukuro eivät opettaneet Naifanchi katoja. Zenpo Shimabukuro sanoo itse, että Seibukanissa nykyisin opetettavat Naifanchi 1 – 3 katat ovat tulleet kaikki Chozo Nakamalta, jolta hän itse oppi ne 1960- luvulla.

Okinawa Shorinji-ryun piirissä Naifuanchi kuuluu harjoiteltavien katojen joukkoon, samoin kuin mm. Matsubayashi-ryussa, joista viimeksi mainitun piiriin kata on tullut Chokki Motobun välityksellä. Okinawa Shorinji-ryun Naifuanchi on lähes identtinen Seibukanin ja Matsubayashi -ryun katan kanssa, mikä näyttäisi viittaavan samaan alkulähteeseen eli Chokki Motobuun.

On mahdollista että Naifanchi -katan, kuten Tokumine-No-Kun –bo-katan, on Joen Nakazato säilyttänyt paremmin kuin Zenryo Shimabukuro, minkä vuoksi tämä kata olisi siirtynyt traditiossa eteenpäin juuri Nakazaton eikä Shimabukuron välityksellä, jos se siis ylipäänsä on kuulunut Kyan Chotokun opettamiin katoihin. Okinawa Shorinji-ryun kohdalla on kuitenkin tehtävä se huomio, että tyylisuuntaansa käsittelevässä kirjassa Joen Nakazato esittää itse kaikki yleisesti Kyan-senseiltä periytyneeksi tunnustetut katat, mutta Naifuanchi –katan esittää toinen henkilö.

Pidän kyseisen kata kuulumista Sukunaihayashi -traditioon melko epätodennäköisenä, eikä se ole tällä hetkellä Renshinkanin virallinen kata.

3.4. Yhteenveto katojen vertailusta

Shorinji-ryu Renshinkanin aseettomat katat tulevat Zenryo Shimabukurolta ja bo-kata Joen Nakazatolta. Nakazatolla on voinut olla vaikutusta myös karate-katoihin siten, että alunperin Zenryo Shimabukurolta opittuja katoja olisi mahdollisesti muutettu esim. asentojen tai muiden yksityiskohtien osalta enemmän Nakazaton version suuntaan; tästä ei ole kuitenkaan mitään selvitystä olemassa. On myös esitetty käsityksiä, joiden mukaan Isamu Tamotsu olisi ollut yhteydessä mm. Kori Hisatakaan tai Nakama Harukaan (väitetty Okuhira Bunein oppilas), mutta näille arveluille ei ole vielä löytynyt juurikaan tukea muista lähteistä.

Katojen liikeiden merkitykset ilmeisesti eroavat osittain toisistaan toisaalta Renshinkanin ja toisaalta okinawalaisten Seibukanin ja Okinawa Shorinji-ryun opetuksen välillä, sillä Renshinkanin kerrotaan lukuisten muiden Japanin pääsaarilla vaikuttavien tyylien ja koulujen mukaisesti perustavan karaten kata-bunkain jujutsu-tekniikoihin sekä asetekniikoihin ja niiden vastaliikkeisiin.

4. Kumite

Isamu Tamotsun tyylin ottelutapa on ns. Boogu-zuki, jossa käytetään vahvoja suojuksia ja jossa sen vuoksi kontaktit voivat olla kovia.

Nykyaikaisen Okinawa Kempon perustajan Shigeru Nakamuran kerrotaan olleen yksi ensimmäisistä, joka Okinawalla aloitti Boogu-varusteiden käytön otteluharjoituksissa. Jossain lähteissä Boogu-varusteiden käytön kerrotaan kuitenkin olevan peräisin etelä-Japanista Nippon kempon piiristä, mutta ottelutapaa harjoiteltiin kuitenkin myös Okinawalla jo 1950 –luvulla, tosin ei kovin yleisesti. Boogu -varusteita tiedetään käytetyn ainakin mm. Zenryo Shimabukuron dojolla, Shorinji-ryu Kenkokanin perustajan Kori Hisatakan dojolla, Shitoryun perustajan Kenwa Mabunin dojolla, Okinawa Shorinji-ryun perustajan Joen Nakazaton dojolla, Isshin-ryun perustajan Tatsuo Shimabukuron dojolla, Chito-ryun perustajan Tsuyoshi Chitosen dojolla. Myös kobudo-expertti Shinken Tairan kerrotaan käyttäneen vahvoja boogu-tyyppisiä suojia aseettomissakin pariharjoitteissa. Okinawan kempossa kerrotaan viime vuosina siirrytyn Kyokushinkai -tyyppiseen full-contact -ottelutapaan.

Raskaiden boogu-varusteiden käyttö ei historiallisesti tarkasteltuna ole ollut pelkästään Renshinkanin ominaispiirre ja sen on sanottu olleen eräs yhdistävä tekijä aiemmin mainitun AJKF Okinawa Branch´in piirissä, jossa ilmeisesti kaikkien mukana olleiden dojoilla harjoiteltiin myös boogu –varusteissa. Boogu-varusteiden käyttö yleistyi Okinawallakin vasta 1960-luvun loppupuolella ja erityisesti Okinawa Kenpo Renmei´n piirissä. Viimeksi mainitun perustajien kerrotaan olleen "kovia kasvoja", joiden mielestä Japanin pääsaarilla suosittu ja All Japan Karatedo Federation`in omaksuma sundome-kumite ei ollut todellista ottelua ja että "oikea" okinawalainen ottelutapa boogu-varustein oli aidompi. Renshinkania pidetään kuitenkin uranuurtajana boogu-ottelutavan tuomisessa Japanin pääsaarille, joten sen maine Japanissa "kovana tyylinä" on myös jossain määrin perusteltu.

Isamu Tamotsun ottelutyyli poikkeaa jonkin verran Okinawan tyyleistä, koska siinä jalkatekniikoiden ja erityisesti korkeiden potkujen osuus on merkittävä. Toinen yleisestä valtavirrasta poikkeava tekniikka on rasenshuto/tettsui (shuto/tettsui takakautta pyörähtämällä). Näiden voisi olettaa olevan eräs piirre niistä mahdollisista "kiinalaisista vaikutteista", joita Isamu Tamotsun karatetyyliin sanotaan liittyvän. Shigeru Nakamuran tyylin vapaaottelun tavalla on joitakin yhtäläisyyksiä Isamu Tamotsun tyylin kanssa ja siinäkin käytetään korkeita takakiertopotkuja sekä mm. takakautta kiertävää sokutoa.

Yksi erittäin mielenkiintoinen tieto on se, että Zenryo Shimabukuron kerrotaan joissakin tietolähteissä opettaneen ensimmäisenä okinawalaisena opettajana pohjoisen kiinan kungfun korkeita potkuja, vaikka hänellä ei yleisesti ole ollut tiedossa muita opettajia kuin Kyan Chotoku. Koska nuo pohjoisen kiinan potkut eivät ole olleet Chotoku Kyan´in opetuksessa mukana, saattaa olla mahdollista että ne olisivat tulleet Zenryo Shimabukuron dojolle Isamu Tamotsulta, mikä puolestaan tukisi Shorinji-ryu Renshinkanista peräisin olevaa kertomusta tyylin perusteista ja sen kiinalaisista vaikutteista. Tosin nykyisessä Renshinkanin "virallisessa" historiassa Isamu Tamotsun sanotaan harjoitelleen eteläisen (nampa) kiinan shaolin-kempoa.

Samoin rasenshuto/tettsui saattaa olla Isamu Tamotsun tuomisia tai sitten ei, mutta esimerkiksi Shorin-ryu Seibukanin pitkäaikainen harjoittelija ja Zenryo Shimabukuron oppilas Yhdysvalloissa asuva Edvard Takai, 8.dan Seibukan käyttää ja opettaa rasentettsuita /urakenia edelleen, vaikka ne Seibukanissa yleisesti ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kyseinen tekniikka löytyy kuitenkin edelleen esim. Kusanku –katasta. Samoin Isshin-ryu ja Shorinji-ryu Kenkokan tuntee ja käyttää takakautta kiertämällä tehtävää urakenia. Se, tekeekö tekniikan urakenilla vai tettsuilla lienee kunkin opettajan oman mieltymyksen mukainen valinta. Tekniikan liikeperiaate ja voimantuotto ovat kuitenkin yhteneviä.

5. Aseet

Aseopetuksen osalta Isamu Tamotsun historia on jonkin verran enemmän hämärän peitossa kuin katojen osalta, sillä Chotoku Kyan´in sanotaan harjoitelleen ja opettaneen vain Bo -tekniikoita, samoin kuin Zenryo Shimabukuron, tosin Joen Nakazaton dojolla kerrotaan harjoitellun myös sailla

Renshinkanissa opetettavan sai -perusharjoitussarjan nimi on "Soryu Tesshaku", mutta se ei ole varsinainen kata ja se on ilmeisesti Isamu Tamotsun itsensä luoma. 

Renshinkanissa tällä hetkellä käytettävät aseet ovat sai ja bo sekä ilmeisesti jonkin verran jo, joiden harjoittelun voi aloittaa saavutettuaan 4. dan arvon karatessa. Muita aseita ei harjoitella ja Suomessa viljelty tieto mm. nunchakun ja tonfan kuulumisesta nykyisen Shorinji-ryu Renshinkanin asevalikoimaan on virheellinen. Isamu Tamotsun kerrotaan harjoitelleen mm. jojutsu-tekniikkaa opettajanaan Hoen-ryun tuolloinen päämies, mutta jo-keppi ei kuulu tyylisuunnan piirissä tällä hetkellä opetettaviin pääasiallisiin aseisiin. Yuji Matsuoin kertoman mukaan aseharjoittelun vyörajaa nostettiin 70 -luvulla, mitä ennen vyöraja oli 2.dan. Aseharjoittelu ei kuulu tavanomaiseen karateharjoitteluun, mutta toisaalta siinä ei kuitenkaan myönnetä erikseen vyöarvoja.

6. Idori- ja veitsi -tekniikat

Renshinkanin Idori -tekniikat ovat polvelta tehtäviä tekniikoita ja perustuvat selkeästi jujutsu -tekniikoihin ja ovat jo perusluonteensakin mukaisesti kotoisin Japanin pääsaarilta. Nämä, samoin kuin tyylissä harjoiteltavat veitsi-hyökkäystä vastaan tehtävät harjoitukset, lienevät puhtaasti jujutsu -pohjaisia ja ne ovat tulleet tyyliin todennäköisesti daito-ryu/hakko-ryu jujutsusta. Idori-tekniikoiden harjoittelun voi aloittaa saavutettuaan 2.dan arvon karatessa.

Renshinkan -järjestelmään kuuluu nykyään läheisesti Hoen-ryu taijutsusta ja Hakko-ryu jujutsusta luodun Renshinkan-jujutsun harjoittelu. Hoen-ryun ja Hakko-ryun opettajana Isamu Tamotsulla on ollut tyylien tuolloiset päämiehet.

7. Loppupäätelmiä

Nidai Soke on sanonut Black Belt Magazinelle aikanaan antamassa haastattelussa, että "karatea ei ole olemassa ilman kataa, sillä muutoin se olisi vain nyrkkeilyä." Tätä lausetta ohjenuorana käyttäen voidaan melko varmasti sanoa, että Shorinji-ryu Renshinkan karate-do:n perustana on Okinawan shorin-ryu siinä muodossa kuin Zenryo Shimabukuro on sitä opettanut, lisämausteina boogu-ottelussa käytettävä runsas potkuvalikoima sekä jujutsu- ja taijutsu- tekniikoita. Koulukunnalle antaa hyvän perustan se, että siinä opetettavat klassiset okinawalaiset katat ovat tulleet tyyliin sellaisten mestareiden välityksellä, jotka ovat itse saaneet oppinsa suoraan suurmestari Kyan Chotoku´lta.

Tyyliä voikin mielestäni pitää "japanilaistettuna" variaationa Zenryo Shimabukuron aikanaan opettamasta Sukunaihayashi (nyk. Shorin-ryu) Seibukan –tyylistä, lisättynä Isamu Tamotsun ja nyttemmin enenevästi Nidai Soke Iwao Tamotsun oman kehitystyön hedelmillä, jotka liittyvät erityisesti ottelutekniikkaan sekä jujutsu-tekniikoiden soveltamiseen. Jujutsutekniikoiden merkityksen korostaminen käy hyvin yhteen tyylisuunnan piirissä esitetyn filosofisen jaon satsujinken/katsujinken pohjalta, jossa ensinmainittu liittyy toisen tuhoamista tarkoittavaan tekniikkaan ja jälkimmäinen hyökkääjän eliminoimista hyökkäyksen neutraloivalla lukko- tai hallintatekniikalla, jossa hyökkääjälle "annetaan takaisin" tämän elämä. Isamu Tamotsun budoajatteluun liittyvän filosofisen periaatteen mukaan nuorisoa halutaan kasvattaa moraalisesti opettamalla heille mieluummin elämää antavaa tekniikkaa kuin elämää tuhoavaa tekniikkaa.

Shigeru Nakamuran osalta joudun toteamaan, etten löytänyt mitään erityistä näyttöä siitä että hän olisi vaikuttanut Shorinji-ryu Renshinkan karate-do:n perustekniikoihin tai tyylin kehittymiseen, lukuunottamatta hänen ja Isamu Tamotsun yhteistä kiinnostusta Boogu-otteluun. Boogu-ottelutapa oli kuitenkin myös Zenryo Shimabukuron ja monen muun okinawalaisen mestarin kiinnostuksen ja innostuksen kohde tuohon aikaan. Edellä olevan valossa käsitys Shigeru Nakamurasta Isamu Tamotsun karateopettaja lienee virheellinen ja Nakamuran voikin tämän hetkisen tietämyksen mukaan arvioida olleen lähinnä Isamu Tamotsun innoittaja ottelutekniikassa ja boogu-kilpailutoiminnan järjestämisessä. Nakamura on toiminut vierailevana opettajana käynnistettäessä All Japan Karate-do Federation`in Okinawan Branch´ia vasta 1960-luvun alussa ja ensimmäinen Renshinkan Dojo on käynnistetty jo 1955, joten Nakamuran vaikutus ei liene ollut kovin suuri ainakaan Renshinkanin historian alkuvaiheissa. Mahdollisesti heidän yhteytensä lisääntyi AJKF:n hajottua 1960-luvun puolivälin tietämissä, mutta tästä mahdollisesta yhteydestä ei ole ollut toistaiseksi tarkempaa tietoa saatavilla.

Isamu Tamotsun edustaman karatetyylin polveutumista suurmestari Chotoku Kyan´ista ja okinawalaisesta Shorin-ryun traditiosta, eritoten okinawalaisten mestareiden Zenryo Shimabukuron ja Joen Nakazaton välityksellä, voivat kaikki Shorinji-ryu Renshinkan karate-do:n harrastajat pitää ylpeyden aiheena.