Vuoden 2008 syyskuussa kalkkunat lähtivät viimein katsomaan Kilpisjärven ruskaa. Päätös syntyi luonnostaan, koska kesän muut ohjelmat sattuivat sen verran hankalasti, että kesätunturit jäivät tänä vuonna käymättä.
    Ruskaretken ajoitus on aina vähän arvuuttelua. Nyt oli päänvaivaa kelinkin vuoksi: Kilpikselle ennustettiin jopa lumisadetta siihen aikaan, jolloin meidän oli tarkoitus ajaa sinne. Eihän sitä nyt sentään Etelä-Suomesta voi syyskuun alkupäivinä lähteä liikkeelle talvirenkaissa. Ongelma ratkaistiin valitsemalla yöpymiset sillä tavalla, että perille päästäisiin päiväsaikaan. Sääkään ei sitten kuitenkaan ollut ennusteen mukainen, tosin sateinen ja sumuinen eikä matkalla ruskaa juuri minkään vertaa.
    Kesäkauden olimme haaveilleet viettävämme muutaman ruskaisen päivän Meekonjärvellä. Kesällä 2005 Meekolla viettämämme päivät olivat jääneet kytemään. Siispä varustauduimme viikon reissuun. Iän myötä on täytynyt ruveta keventämään kantamuksia, joten nyt oli tehtävä valinta: pitempi reissu, muonaa enemmän mukana ja kameravarustus minimiin. Näin siis lähdettiin liikkeelle tavanomaista reittiä.
    Eipä päästy pitkällekään, kun Tšahkaljärven rantamilla tuli vastaan Haltilla käynyt pariskunta ja he sanoivat, että siinä järven ympäristössä oli koko heidän reissunsa paras ruska. Matkaa jatkettiin kohti Saarijärveä. Matkalla pidettiin joitakin syönti- ja kuvaustaukoja. Ensimmäinen leiripaikka oli suunnitelman mukaan vähän ennen Saarijärveä.
    Siinä sitten illan mittaan Anneli totesi, että onko mitään järkeä kävellä paria päivää kivikoilla, jos ei kerran ole odotettavissa mitään suurta ruskaelämystä. Kun rinkka selässä kulkeminen kivikoilla on hidasta ja riskialtista, niin helposti syntyi päätös olla jatkamatta sen pitemmälle. Niin vietettiin seuraavakin päivä leirielämää niillä sijoilla.
    Parin telttayön jälkeen lähdettiin siis takaisin. Aamu ja samoin koko päivä oli loistavaa säätä, lähes peilityyntä kaiken aikaa. Eipä päästy pitkällekään, kun jo pidettiin ensimmäinen kuvaustauko: maaruska alkoi paikoin hehkua siinä säässä. Kuvaustaukoja olikin sitten tämän tästä mutta pikku hiljaa edettiin Saanaa kohti. Telttamme pystytimme illalla Tšahkaljärven tuntumaan, jossa taas riitti kuvattavaa.
    Sää sen kun vaan parani ja ruskan väriäkin alkoi jo olla enemmän, joten taukoja pidettiin vähän väliä, esim. Tšahkaljärven sillan kupeessa. Anneli keksi lähteä kävelylle läheisille rinteelle ja sieltä avautuivat hulppeat ruskamaisemat. Paikka ja maisema oli meille kummallekin mieluinen ja sinne päätettiin vielä ruska-aikaan palata. Matkaa kuitenkin jatkettiin. Järvi oli peilityyni.
    Oli tarkoitus lähteä yhden "suihkuyön" jälkeen vielä muutamaksi päiväksi telttailemaan jonnekin suht lähelle tietä, mutta niin siinä sitten kävi, että reissun loputkin yöt vietettiin Retkun mökissä ja päivät vietettiin kuvailemassa ruskaa, kasveja ja maisemia. Sää jatkui loistavana.


Maaruskan hehkua
 

Etusivulle ...